VALTAVA vauvakuume!!!

Minä kanssa luen näitä palstoja, koska vauvakuume vaivaa. Ikää minulla on 25 v. Miehellä saman verran.

Me ollaan kumpikin valmistumassa ja voisin itse yrittää lasta vaikka heit, mutta mies ei ole innostunut. Kuulemma sitten joskus, eli?! En halua painostaa, mutta en kyllä halua ikuisuutta odottaakaan ilman että mitään tapahtuu. Itse olen aina ajatellut, että haluan lapset suht nuorena. Nyt olisi mielestäni hyvä hetki. Vaikka heti tulisin raskaaksi, ehtisimme molemmat valmistua ja saada töitäkin.

Ja kun ikinä ei tiedä milloin onnistaa, vaikka kuinka yrittäisi. Miehelläni tuntuu olevan se käsitys asiasta, että lapsi tulee sitten kun itse haluaa. Näinhän ei toki asian laita ole ja olen siitäkin vihjaillut.

Minua myös satuttaa kun tutut saavat vauvoja. Toki olen onnellinen heidän puolestaan, vaikka sisimpääni sattuu. Jokainen odottava äiti ja vauva tuovat mieleeni sen mitä niin kovasti sisimmässäni toivon.

Tätä asiaa ei yhtään paranna se, että monet tutut vihjailevat meille noista vauva-asioista. Kumma juttu sekin, että toiselle viitsitään asiasta vihjailla. Mistä ne tietää vaikka yrittäisimme lasta, mutta se ei onnistukaan? Näin nyt ei ole asiat mutta voisi hyvin olla. Yritän kuitata vihjailut kommenteilla, että ei vielä ole sen aika ym. Ja voin vain kuvitella kuinka paljon sitten vihjaillaan kun olemme kumpikin valmistuneet...

Ei ole helppoa ei... Tietysti pitäisi olla onnellinen siitä mitä on, eikä surra sitä mitä ei ole. Mutta kun en vain osaa iloita muitten vauavauutisista kun niin kovasti toivoisin meillekin iloisia uutisia...

Kai ne meidänkin miehet joskus innostuu... Ei auta muu kuin odotella ja toivoa pientä ihmettä.

Laitoin siis tohon otsikkoon, että saman kokenut, koska meillä oli äskettäin samoja oireita miehessä.

Joskus kesän alussa ja kesällä mulla oli hirvee vauvakuume ja mies oli, et ei vielä vaan sit joskus, muttei todellakaan vielä. Minua ärsytti sen kommentit älyttömästi, koska mekin ollaan oltu yhdessä yli viisi vuotta ja ollaan molemmat 25-vuotiaita eli ei enää mitään teinejä. Molemmilla on hyvät työpaikat ja talokin rakennettiin vuoden alussa eikä kummatkaan käydä paljoakaan baarissa, kun ei oikein tykätä siitä jutusta tai lähinnä ei viikon päätteeksi jakseta enää lähteä minnekään rilluttelemaan.

Noh, aattelin sit, etten ees keskustele vauvoista ollenkaan, joten ei mennyt varmaan kuin kuukaus niin mies sanoi, että pitäis kait sitä joskus niitä lapsia alkaa yrittää. Olin ihan ällikällä lyöty, koska itse olin melkein unohtanu koko vauvajutut tai siis en enää ollu ajatellu niitä joka päivä ja joka hetki. Meidän lähipiiriin on tullut tosi paljon vauvoja ja lisääkin on tulossa, joten ehkä tämäkin vaikutti asiaan.

Nyt ollaan mietitty, et vois jättää ehkäisyn, mut myö halutaan tietyistä syistä jättää ehkäisy vasta vuoden alussa. Tiedän, et on tyhmää suunnitella, mut näin nyt tehdään. Voihan se olla, että ei saada ollenkaan lapsia tai sitten tuun raskaaks vasta esim. vuoden päästä.

Oon kuullu, et miehille tulee vauvakuume keskimäärin 35 vuoden iässä. Jossain oli tällainen tutkimus tehty. Itse olen nainen, joten en osaa tuohon kommentoida. Kaveripiiristä olen kuitenkin huomannut, että naisille tulee ensiks vauvakuume ja sit melkeinpä nainen päättää, että ehkäisy lopetetaan. Kun nainen tulee raskaaks niin mies on kuitenkin sit ihan innoissaan kertomassa raskaudesta kaikille ja sit, kun lapsi syntyy niin se on sit huippu juttu. En kuitenkaan suosittele, et nainen vain päättäisi ehkäisyn lopettamisesta, koska minun mielestä se on yhteinen asia.

En osaa muuten neuvoa kuin, että kannattaa olla kärsivällinen, jos todella haluaa olla juuri tämän miehen kanssa. Tsemppiä!:)

Meillä oli tommonen vastaava tilanne..mies ei halunnut minä halusin..Samoinkin miehelleni että ei se heti tärpää kummiskaan mut tärppäski jo 2kierrolla. miehen pisti miettimään kaverin ja hänen tyttöystävänsä yritykset saada lapsi..yrittivät n 2vuotta..sit kun tärppäs se johti kesken menoon ja lopulta heidän eroon.

Jotenka meillä on nyt pieni lapsi ja toista yritetään parhaillaan..

Elikkäs seurustelin pitkään ja asuin yhdessä entisen mieheni kanssa. Minulle tuli kova vauva kuume, mutta miehelle ei ja hän oli ihan varma että ei haluaa lapsia. Olimme jonkin aikaa yhdessä vielä mutta sitten erosimme, tosin syy ei ollut tämä vauva asia yksistään. Tuolloin kuitenkin yritin saada miehellenikin tartutettua vauvakuumetta vaan ei onnistunut, olin tosi surullinen kun olisin tosiaankin halunnut vauvan, mutta näin jälkeenpäin olen tyytyväinen etten tuolloin vauvaa saanut koska hyvin todennäköisesti olisimme myöhemmin eronneet kuitenkin.
No nyt asiat ovat toisin tuosta on jo useita vuosia aikaa ja elän uudessa suhteessa. Nykyinen mieheni haluaa lapsen myöskin ja yritystä on takana nyt 7 kuukautta ilman tulosta.....nykyinen mieheni oli aluksi kun aloin puhumaan vauvasta niin miettivällä kannalla koska olimme suhteellisen vähän aikaa olleet yhdessä, mutta minä perustelin hänelle vauvan hankintaa juuri nyt sillä että meillä molemmilla on ikää yli 30 vuotta (ei olla enää nuoria) sillä että voi mennä kauankin ennen kuin vauva saa alkunsa ja jos nyt siis olisimme odottaneet muutaman vuoden ja sitten yrittäneet muutaman vuoden eikä vauvaa ala kuulua niin olisi voinut olla jo liian myöhäistä ja olisi voinut olla niin, että olsimme saaneet unohtaa koko vauvan saamisen kokonaan.... Ja nyt kyllä molemmista tuntuu, että olemme ihan oikean ratkaisun tehneet kun olen ehkäisyn jättänyt pois, koska raskaaksi tuleminen ei välttämättä ole ihan helppoa, eikä tapahdu todellakaan kaikilla hetkessä. Oli kyllä ihana tunne kun kävimme ystäväni luona, joka oli saanut vasta vauvan ja mieheni piti vauvaa sylissä joka oli puolitoista viikkoa vanha ja oli niin liikuttunut ja niin mielissään. Tuumasi vaan että kyllä se oli niin pieni ja ihana ja silitteli vauvaa ja siitä ollaan tässä puhuttu myöhemminkin ja mieheni on ihan haltijoissaan :) Voi kuinka odotankaan, että saan nähdä oman vauvamme mieheni hellässä syleilyssä.