Meillä on perhe, johon ei iskän lisäksi kuulu yhden ainutta miespuolista henkilöä. Niinpä meillä on seitsemän siskosta.
Tyttöjen äitinä elämäon hyvin mielenkiintoista. Vanha ystäväni kauhisteli, kun tapasimme ja sai kuulla neljästä "uudesta lapsestamme" jotka ovat edellisen tapaamisen välillä ehtineet syntyä. Kirjoitin hänen pyynnöstään "suuntaa-antavan" selostuksen päivästämme, ja se venyikin sitten vähän pidemmäksi tarinaksi.
Lukekaa, jos kiinnostaa. Ihan selvyyden takia kerron, että neidit ovat 16v. Anna, 14v. Lyydi, 13v. Saana, 10v. Pihla, 8v. Miila, 4v. Hilma ja 3v. Eedla
-------------------------------------
Herään, kun Lyydi tiputtaa leipälaatikon lattialle.
Nousen ja käyn tarkistamassa että Hilma ja Eedla tuhisee vielä unissaan. Sitten ojennan rikkaimurin lyydin kauniisen käteen ja käsken maton alle lakaisun sijasta tyttöä siivoamaan muruset siihen.
Kitinää.
Iskä lähtee puoli sanaa puhuttuaan töihin.
Tarkastelen jääkaapin lukujärjestyksiä, ja yritän saada selvyyden siitä, kuka pitää herättää ja mihinkin aikaan.
Lyydi kertoo ystävällisesti, että Anna menee hänen lisäkseen yhdeksäksi. Loput vasta kymmeneksi.
Anna valuttaa vettä kylppärissä ikuisuuden. Hermostun, en jaksa enää kuunnella Saanan, Pihlan ja Miilan vikinää siitä, että heidänkin _täytyy_ ehtiä suihkuun.
Lopulta uhkailen kaikella teini-ikäiselle tytölle tärkeällä. (kännykkä, tietokone, lehtitilaus, kk raha, kaverit...)
Hilma ja Eedla ovat huomaamattani heränneet ja saaneet itsensä raahattua ruokapöytään. Kotihengettäremme on ilmeisesti kasannut lasten eteen aamupalaa.
Puoli yhdeksältä Anna ja Lyydi ovat kaikkea muuta kuin valmiina lähtöön. Väännämme aamupalansyönnistä kättä Annan kanssa. Ei tytöllä tietenkään ole nälkä, ja tottakai hänellä on ruotsin sanakoe. Lopulta luovutan, menköön syömättä.
Kampaan nuorimmaisten hiukset. Neidin haluavat ranskanletit, eivätkä usko kun sanon ettei ole aikaa. Neidit saavat ranskanletit.
Miila sotkee vihkonsa kannen margariiniin ruokapöydässä. Tyttö mököttää kun en osaa taikoa tahraa pois. Lopulta peitämme tahran keijuhiletarralla. Tadaa.
Neidit kouluun. Saana valittaa kun pukee vanhaa takkia ylleen. Tiedän, hihat on liian lyhyet ja haluaa samanlaisen omaisuuden maksavat karvahupputakin kuin Noralla ja Katalla. Ei onnistu.
Kaksi kuopusta on kehittäneet itselleen tekemistä Annan huoneen lattialle. En jaksa tulkata oven pysy poissa-lappua neitokaisille.
Kuuntelen radiota ja tanssahtelen essu päällä keittiöön. "Äiti mitä tuo möly on" kommentoi Hilma kun tulee kinuamaan rusinoita my little ponyjen ruoaksi.
Siivoilen keittiötä.
Jossain vaiheessa aamupäivää Annan ystävän etäisesti tuttu äiti soittaa ja kysyy, mahtoiko heidän jälkikasvunsa hengailla meillä eilen illalla. Ei hengaillut, vaikka niin oli väittänyt. Oma kullannuppuni sentään oli kiltisti kotona. Kevyttä rupattelua teini-ikäisistä tyttäristä. Ihmettelen, mistä kyseisinen äiti-ihminen sai puhelinnumeroni.
Kuopuksille lounasta.
Hilma äkkää kirjahyllyyn muka taitavasti piilottamani suklaalevyn. Väitän silmät kirkkaina, että se on typötyhjä kääre vain.
Jälkkäriksi rivi fazerin sinistä. Vain minulle.
Miila ja Anna kotiutuu ekana. Anna löytää kuin löytääkin lelut huoneensa lattialta ja pitää puhuttelua samanaikaisesti "hemmetin urkkijalle" =toinen nimeni, ja "ylivilkkaille kakaroille".
Yritän varovaisesti kysyä, onko läksyjä tai kokeita. Ei ole, tietenkään. Orjapiiskuri on myös yksi synonyymi sanalle äiti.
Pieni täydellisyydentavoittelija tyttäreni Miila ahertaa täydellisen käsialavihkonsa parissa. Ei tarvitse neuvoa, ei tietenkään.
Nuorisoa alkaa lapata ovesta sisään kahden ja kolmen välillä. Jääkaapista saa ottaa mitä tahtoo. Äidin rahapussista taas ei saa ottaa mitä tahtoo, muistutan Lyydia joka mainitsee jotain kavreiden kanssa suunitellusta haampurilaisreissusta.
Iskä tulee kotiin ja auttaa päiväruoan valmistuksessa. Neidit kerätään pöydän ääreen.
Kun on syöty ja sotkettu, on Pihlan vuoro siivota keittiö ja Saanan tsekata pyykkejen tilanne.
Kuopukset rymyävät (aidatulla) pihalla ja ovat säikyttää katti-raukan kuoliaaksi. Raidallinen ilmestys piiloutuu peräkärryn alle. Tytöillä riittää aktiviteettiä, kun yrittävät maanitella sitä pois. Nakkeja äiti ei anna houkuttimeksi, ehei, hyvä yritys silti.
Iskä köyttää kuopukset turvaistuimiin ja lähtee kauppaan. Autan läksyissä niitä, jotka vaivautuvat ne tekemään. Anna laittaa itseään ja lähtee ulos. Eikä kerro minne ja kenen kanssa.
Imuroin alakerran. Miila saa imuroida oman huoneensa kun on kerran joutilas.
Kahdeksalta laitan riisipuuroa tulemaan. Lyydikin on häipynyt kaupungille "yksien Aaronin, Leon ja Marian kans"
Iskä ja kuopukset tulee. Tyhjennän kauppakassit ja väittelen Saanan kanssa kouluasioista. Hänen mielestään matikan kokeen kuutosesta ei ole oikeutta huomauttaa kitkerään sävyyn.
Lyydin kotiintuloaika menee umpeen. Isä komennetaan soittamaan jälikasvunsa vähän äkkiä kotiin. "Joo joo kohta"
Lyydi jättää epäilyttävän haikeat hyvästit mustatakkiselle pojalle. Kun kysyn asiasta, olen kuulemma kyylääjä, kun olen vahingossa ikkunasta hyvästien jätön sattunut näkemään. Asia ei kuulu minulle.
Kuopukset kylpyyn. Saanan vuoro kylvettää.
Kuopukset petiin ja soitto Annalle. Pihla hakkaa tietekonetta vielä kuin viimeistä päivää.
Riisipuuron syönti.
Anna tulee kotiin varsin myrtyneenä. Puolikas sana ja tyttö on sulkeutunut huoneeseensa.
Kuopukset petiin, Miila, Pihla ja Saana iltapesulle.
Miehen kanssa keretään vihdoin jutella vähän. Kuunnellaan miehen ostamaa uutta levyä ja rentoudutaan. kaikki lapset alkavat olla huoneissaan. Sammutellaan valot ja ruokitaan katti.
Nukkumaan.
Tyttöjen äitinä elämäon hyvin mielenkiintoista. Vanha ystäväni kauhisteli, kun tapasimme ja sai kuulla neljästä "uudesta lapsestamme" jotka ovat edellisen tapaamisen välillä ehtineet syntyä. Kirjoitin hänen pyynnöstään "suuntaa-antavan" selostuksen päivästämme, ja se venyikin sitten vähän pidemmäksi tarinaksi.
Lukekaa, jos kiinnostaa. Ihan selvyyden takia kerron, että neidit ovat 16v. Anna, 14v. Lyydi, 13v. Saana, 10v. Pihla, 8v. Miila, 4v. Hilma ja 3v. Eedla
-------------------------------------
Herään, kun Lyydi tiputtaa leipälaatikon lattialle.
Nousen ja käyn tarkistamassa että Hilma ja Eedla tuhisee vielä unissaan. Sitten ojennan rikkaimurin lyydin kauniisen käteen ja käsken maton alle lakaisun sijasta tyttöä siivoamaan muruset siihen.
Kitinää.
Iskä lähtee puoli sanaa puhuttuaan töihin.
Tarkastelen jääkaapin lukujärjestyksiä, ja yritän saada selvyyden siitä, kuka pitää herättää ja mihinkin aikaan.
Lyydi kertoo ystävällisesti, että Anna menee hänen lisäkseen yhdeksäksi. Loput vasta kymmeneksi.
Anna valuttaa vettä kylppärissä ikuisuuden. Hermostun, en jaksa enää kuunnella Saanan, Pihlan ja Miilan vikinää siitä, että heidänkin _täytyy_ ehtiä suihkuun.
Lopulta uhkailen kaikella teini-ikäiselle tytölle tärkeällä. (kännykkä, tietokone, lehtitilaus, kk raha, kaverit...)
Hilma ja Eedla ovat huomaamattani heränneet ja saaneet itsensä raahattua ruokapöytään. Kotihengettäremme on ilmeisesti kasannut lasten eteen aamupalaa.
Puoli yhdeksältä Anna ja Lyydi ovat kaikkea muuta kuin valmiina lähtöön. Väännämme aamupalansyönnistä kättä Annan kanssa. Ei tytöllä tietenkään ole nälkä, ja tottakai hänellä on ruotsin sanakoe. Lopulta luovutan, menköön syömättä.
Kampaan nuorimmaisten hiukset. Neidin haluavat ranskanletit, eivätkä usko kun sanon ettei ole aikaa. Neidit saavat ranskanletit.
Miila sotkee vihkonsa kannen margariiniin ruokapöydässä. Tyttö mököttää kun en osaa taikoa tahraa pois. Lopulta peitämme tahran keijuhiletarralla. Tadaa.
Neidit kouluun. Saana valittaa kun pukee vanhaa takkia ylleen. Tiedän, hihat on liian lyhyet ja haluaa samanlaisen omaisuuden maksavat karvahupputakin kuin Noralla ja Katalla. Ei onnistu.
Kaksi kuopusta on kehittäneet itselleen tekemistä Annan huoneen lattialle. En jaksa tulkata oven pysy poissa-lappua neitokaisille.
Kuuntelen radiota ja tanssahtelen essu päällä keittiöön. "Äiti mitä tuo möly on" kommentoi Hilma kun tulee kinuamaan rusinoita my little ponyjen ruoaksi.
Siivoilen keittiötä.
Jossain vaiheessa aamupäivää Annan ystävän etäisesti tuttu äiti soittaa ja kysyy, mahtoiko heidän jälkikasvunsa hengailla meillä eilen illalla. Ei hengaillut, vaikka niin oli väittänyt. Oma kullannuppuni sentään oli kiltisti kotona. Kevyttä rupattelua teini-ikäisistä tyttäristä. Ihmettelen, mistä kyseisinen äiti-ihminen sai puhelinnumeroni.
Kuopuksille lounasta.
Hilma äkkää kirjahyllyyn muka taitavasti piilottamani suklaalevyn. Väitän silmät kirkkaina, että se on typötyhjä kääre vain.
Jälkkäriksi rivi fazerin sinistä. Vain minulle.
Miila ja Anna kotiutuu ekana. Anna löytää kuin löytääkin lelut huoneensa lattialta ja pitää puhuttelua samanaikaisesti "hemmetin urkkijalle" =toinen nimeni, ja "ylivilkkaille kakaroille".
Yritän varovaisesti kysyä, onko läksyjä tai kokeita. Ei ole, tietenkään. Orjapiiskuri on myös yksi synonyymi sanalle äiti.
Pieni täydellisyydentavoittelija tyttäreni Miila ahertaa täydellisen käsialavihkonsa parissa. Ei tarvitse neuvoa, ei tietenkään.
Nuorisoa alkaa lapata ovesta sisään kahden ja kolmen välillä. Jääkaapista saa ottaa mitä tahtoo. Äidin rahapussista taas ei saa ottaa mitä tahtoo, muistutan Lyydia joka mainitsee jotain kavreiden kanssa suunitellusta haampurilaisreissusta.
Iskä tulee kotiin ja auttaa päiväruoan valmistuksessa. Neidit kerätään pöydän ääreen.
Kun on syöty ja sotkettu, on Pihlan vuoro siivota keittiö ja Saanan tsekata pyykkejen tilanne.
Kuopukset rymyävät (aidatulla) pihalla ja ovat säikyttää katti-raukan kuoliaaksi. Raidallinen ilmestys piiloutuu peräkärryn alle. Tytöillä riittää aktiviteettiä, kun yrittävät maanitella sitä pois. Nakkeja äiti ei anna houkuttimeksi, ehei, hyvä yritys silti.
Iskä köyttää kuopukset turvaistuimiin ja lähtee kauppaan. Autan läksyissä niitä, jotka vaivautuvat ne tekemään. Anna laittaa itseään ja lähtee ulos. Eikä kerro minne ja kenen kanssa.
Imuroin alakerran. Miila saa imuroida oman huoneensa kun on kerran joutilas.
Kahdeksalta laitan riisipuuroa tulemaan. Lyydikin on häipynyt kaupungille "yksien Aaronin, Leon ja Marian kans"
Iskä ja kuopukset tulee. Tyhjennän kauppakassit ja väittelen Saanan kanssa kouluasioista. Hänen mielestään matikan kokeen kuutosesta ei ole oikeutta huomauttaa kitkerään sävyyn.
Lyydin kotiintuloaika menee umpeen. Isä komennetaan soittamaan jälikasvunsa vähän äkkiä kotiin. "Joo joo kohta"
Lyydi jättää epäilyttävän haikeat hyvästit mustatakkiselle pojalle. Kun kysyn asiasta, olen kuulemma kyylääjä, kun olen vahingossa ikkunasta hyvästien jätön sattunut näkemään. Asia ei kuulu minulle.
Kuopukset kylpyyn. Saanan vuoro kylvettää.
Kuopukset petiin ja soitto Annalle. Pihla hakkaa tietekonetta vielä kuin viimeistä päivää.
Riisipuuron syönti.
Anna tulee kotiin varsin myrtyneenä. Puolikas sana ja tyttö on sulkeutunut huoneeseensa.
Kuopukset petiin, Miila, Pihla ja Saana iltapesulle.
Miehen kanssa keretään vihdoin jutella vähän. Kuunnellaan miehen ostamaa uutta levyä ja rentoudutaan. kaikki lapset alkavat olla huoneissaan. Sammutellaan valot ja ruokitaan katti.
Nukkumaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiva kun joku jaksaa kirjoittaa päivästään! Minua kyllä pisti huolettamaan tuo että sinulle ei muka kuuluisi kenen kanssa tyttö hengailee ja onko läksyjä tms. Kyllä se nimenomaan kuuluu! Tekstistäsi paistoi ehkä hieman se, että oletko liian lepsu vanhempi? Jos uhkailet kaikella mahdollisella, mutta mitään ei tapahtu, tietävätkö lapsesi sen että et kuitenkaan toteuta uhkaustasi (ja näin ollen sinun käskyä ei tarvitse ottaa vakavasti). Lapsesi sai myös ranskanletit "vaikka ei olisi ollut aikaa" ?
No ei nyt ollut tarkoitus lyödä sinua lyttyyn. Mukavan kuuloinen perhe sinulla ja varmasti ihanaa kun on niin monta tyttöä! Hyvää jatkoa teille!!
Isommat siis vuorottelevat siitä, kuka kylvettää nuorimmat. Ovatko vuorot siksi, että kaikki haluavat toimia kylvettäjinä vai siksi, että kukaan ei tahdo kylvettää?
Ja auta armias jos yksikin niistä sanoisi ettei mulle kuulu missä on,kenen kanssa tai että olen kyylääjä..oli kuitenkin mukavaa lukea muitten mimmiliigalaisten arjesta,hyvää jatkoa teille; )!
ei kyllä puhuta vanhemmille tuollaista kieltä ollenkaan.Saavat kyllä kokeilla muttei onnistu.
Kovempi kuri niin hyvää tulee.Aikuiset kunniaan.
Montako poikaa teillä on: )?
"Tarkastelen jääkaapin lukujärjestyksiä, ja yritän saada selvyyden siitä, kuka pitää herättää ja mihinkin aikaan."
Minä herätän koko porukan samaan aikaan, mutta ne, joilla alkaa koulu/kerho myöhemmin, saavat mennä aamupalan jälkeen vielä lepäämään. Kun lapset tottuvat heräämään joka aamu samaan aikaan, eli ei vaihtele päivittäin, on ne aikaisetkin aamut ihan inhimillisiä.
Toki on hyvä tietää herätystilanteessa, kellä on se kovin kiire, jotta tietää, missä järjestyksessä kannattaa lähteä herättelemään.
Kolme poikaa.
Onnittelut hienosta perheestä; )!