Eräs kaverini oli ennen ihan normaali, pelkästään hyvä itsetuntoinen tyttö. Mutta vaikka olisikin hyvä
itsetunto niin vähän pitää kuitenkin mielestäni löytyä itsekritiikkiä. Nykyään tämä kaveri on täysi kusipää. Ja pelkään että kohta hänellä ei ole kavereita ollenkaan. Ilmeisesti hän ei ole itse ainakaan vielä tajunnut mitään mutta pikkuhiljaa useat hänen kaverinsa on alkaneet "hieman" inhota häntä. Yksinkertaisesti sanottuna liian hyvän itsetunnon omaava ihminen on sama kuin kusipää. Siis kusi on junttaantunut niin syvälle päähän ja koetaan olevan niin helvetin hyviä ettei edes itse tajua missä mennään.
Mietin että miten voin auttaa tätä kaveria tai onko ylipäätään mitään mitä voin tehdä.
itsetunto niin vähän pitää kuitenkin mielestäni löytyä itsekritiikkiä. Nykyään tämä kaveri on täysi kusipää. Ja pelkään että kohta hänellä ei ole kavereita ollenkaan. Ilmeisesti hän ei ole itse ainakaan vielä tajunnut mitään mutta pikkuhiljaa useat hänen kaverinsa on alkaneet "hieman" inhota häntä. Yksinkertaisesti sanottuna liian hyvän itsetunnon omaava ihminen on sama kuin kusipää. Siis kusi on junttaantunut niin syvälle päähän ja koetaan olevan niin helvetin hyviä ettei edes itse tajua missä mennään.
Mietin että miten voin auttaa tätä kaveria tai onko ylipäätään mitään mitä voin tehdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Menetetty tapaus. Valitettavaa, mutta takaisin ei ole paluuta muuten kuin karuimman kautta. Voithan kokeilla käyttäytyä samalla tavoin häntä kohtaan, josko vaikka sillä tajuaisi oman mokansa ja tokenisi.
Ootko varma että sillä kaverillas on oikeesti hyvä itsetunto, ettei se vaan esitä sitä? Mun mielestä hyvä itsetuntemus kuuluu itsetuntoon, eikä itsetunto ole pelkästään itsensä näkemistä hyvässä valossa.