Keskusteluja "näkemisestä"

Onko sinulla tuo pieni kirjanen?

Mikä merkitys näillä teksteillä on, jos pyritään yleistämään sitä, miten assit näkevät ja kokevat maailmansa?

oireyhtymän käsittämisen ka... kirjoitti:

Onko sinulla tuo pieni kirjanen?

Mikä merkitys näillä teksteillä on, jos pyritään yleistämään sitä, miten assit näkevät ja kokevat maailmansa?

"Onko sinulla tuo pieni kirjanen?"

Onko itselläsi? :)

3. Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia
3.001 >>Yksityinen asiaintila on ajateltavissa>> merkitsee, että voimme luoda siitä itsellemme kuvan.

Käytin muuten tätä "kuva"-termiä ennen, kuin luin kirjaa.

Lauseen "3." merkitys on lähinnä siinä, että se ymmärtää maailman olevan riippumaton minuudesta ja minuuden riippuvuuden maailmasta.
Luonneviassa ihminen ajattelee toisin päin. Lause myös osoittaa sen, että havainnot eivät olet apriorista tietoa, vaan ne välittävät tietoja todellisuudesta samaan tapaan, kuin vaikkapa psykoosipotilaan harhat.

Looginen kuva liittyy viestin sisäiseen logiikkaan, mitä Wittgensteinin mukaan ei voida sinällään ilmaista ulkoisesti, sillä tällöin vaadittaisiin kaiken tieto.
B Russell kohtasi tämän ongelman, löydettyään paradoksin joukon alkiosta.

Kun lukee tätä kirjaa, täytyy huomata, että siinä Wittgenstein kirjoittaa yhdistääkseen omat ongelmansa Russellin matemaattisiin ongelmiin.


"Mikä merkitys näillä teksteillä on, jos pyritään yleistämään sitä, miten assit näkevät ja kokevat maailmansa?"

En osaa sanoa täysin, mutta se heijastaa teoriaan assityyppistä ajattelua.

ritalin kirjoitti:

"Onko sinulla tuo pieni kirjanen?"

Onko itselläsi? :)

3. Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia
3.001 >>Yksityinen asiaintila on ajateltavissa>> merkitsee, että voimme luoda siitä itsellemme kuvan.

Käytin muuten tätä "kuva"-termiä ennen, kuin luin kirjaa.

Lauseen "3." merkitys on lähinnä siinä, että se ymmärtää maailman olevan riippumaton minuudesta ja minuuden riippuvuuden maailmasta.
Luonneviassa ihminen ajattelee toisin päin. Lause myös osoittaa sen, että havainnot eivät olet apriorista tietoa, vaan ne välittävät tietoja todellisuudesta samaan tapaan, kuin vaikkapa psykoosipotilaan harhat.

Looginen kuva liittyy viestin sisäiseen logiikkaan, mitä Wittgensteinin mukaan ei voida sinällään ilmaista ulkoisesti, sillä tällöin vaadittaisiin kaiken tieto.
B Russell kohtasi tämän ongelman, löydettyään paradoksin joukon alkiosta.

Kun lukee tätä kirjaa, täytyy huomata, että siinä Wittgenstein kirjoittaa yhdistääkseen omat ongelmansa Russellin matemaattisiin ongelmiin.


"Mikä merkitys näillä teksteillä on, jos pyritään yleistämään sitä, miten assit näkevät ja kokevat maailmansa?"

En osaa sanoa täysin, mutta se heijastaa teoriaan assityyppistä ajattelua.

Autismi on jollain tavalla yhteys aprioriaan.

ritalin kirjoitti:

Autismi on jollain tavalla yhteys aprioriaan.

Autismi on sanatonta ajattelua. Ajattelun jääminen sanattomaksi on myös syy autismiin.

ajattelua kirjoitti:

Autismi on sanatonta ajattelua. Ajattelun jääminen sanattomaksi on myös syy autismiin.

Käyn itsekseni ajatuksissani jatkuvaa keskustelua, sanoin. Käyn uudestaan ja uudestaan läpi keskusteluja, niin kuin ne menivät, ja niin kuin niiden olisi pitänyt mennä. Olen myös mielestäni aika hyvä asioiden pukemisessa sanoiksi. Jos kysyt joltakin, miten jokin asia tehdään, he yrittävät selittää, huomaavat sen vaikeaksi, ja lopulta näyttävät sinulle käytännössä. Minulle ei ole vaikeaa pukea työohjeet sanoiksi. Itse asiassa tarvitsen sanoja ymmärtääkseni asian kunnolla. Siksi usein puen sanoiksi asioita, jotka toisten mielestä ovat itsestäänselvyyksiä, ja lausuttuina latteuksia.

Olen mielestäni assi. Rakastan sanoja. Olen aina muistanut paremmin asioita, jotka kuulen, kuin ne, jotka näen. Ehkä voi olla auditorinen/visuaalinen tyyppi, oli sitten assi tai ei?

ajattelua kirjoitti:

Autismi on sanatonta ajattelua. Ajattelun jääminen sanattomaksi on myös syy autismiin.

Sanaton ajattelu ei kuitenkaan liity mitenkään aprioriaan. Aprioria on välitön havaitseminen ilman ruumista.

ritalin kirjoitti:

Sanaton ajattelu ei kuitenkaan liity mitenkään aprioriaan. Aprioria on välitön havaitseminen ilman ruumista.

???

tuohon.. kirjoitti:

Käyn itsekseni ajatuksissani jatkuvaa keskustelua, sanoin. Käyn uudestaan ja uudestaan läpi keskusteluja, niin kuin ne menivät, ja niin kuin niiden olisi pitänyt mennä. Olen myös mielestäni aika hyvä asioiden pukemisessa sanoiksi. Jos kysyt joltakin, miten jokin asia tehdään, he yrittävät selittää, huomaavat sen vaikeaksi, ja lopulta näyttävät sinulle käytännössä. Minulle ei ole vaikeaa pukea työohjeet sanoiksi. Itse asiassa tarvitsen sanoja ymmärtääkseni asian kunnolla. Siksi usein puen sanoiksi asioita, jotka toisten mielestä ovat itsestäänselvyyksiä, ja lausuttuina latteuksia.

Olen mielestäni assi. Rakastan sanoja. Olen aina muistanut paremmin asioita, jotka kuulen, kuin ne, jotka näen. Ehkä voi olla auditorinen/visuaalinen tyyppi, oli sitten assi tai ei?

Assin hitaus johtuu juuri mainitsemastasi ajatusten muuttamisesta sanoiksi. Assit yleensäkin pohtivat sanoja ja niiden merkitystä, mutta ajatukset toimivat aivoissa ilman sanoja. Voidakseen ilmaista itseään sanoin, ajatukset pitää kääntää sanoiksi, ennen kuin ne voidaan sanoa.

Tekeminen sisältää paljon hiljaista tietoa, jota ei voi sanoiksi pukea. Siksi paras tapa oppia tällaista on itse tekeminen. Voit esimerkiksi sanoin selittää, miten polkupyörällä ajetaan. Vaikka kuinka yrität kerrata mielessäsi sanallisia ohjeita, et opi ajamaan. Vasta seurattuasi, miten joku ajaa polkupyörää ja tekemällä itse perässä yrittämättä muuntaa ajatuksiasi sanoiksi opit taidon matkimalla ja eläytymällä tilanteeseen.

Kaikkia ajatuksia on vaikea sanoin ilmaista - joitakin asioita mahdotonta. Sanatonta ilmaisua auttaa ruumiin kieli ja sen tulkinta. Tässä assit ovat usein heikoilla, vaikka ajattelevat ilman sanoja, ajatusten muuttaminen sanoiksi on helpompaa kuin niiden ilmaiseminen katseella ja kehon asennolla tai eleillä. Siksi assia tulkitaan helposti väärin. Assia voidaan pitää jopa epärehellisenä heikon katsekontaktin takia.

ruumista? kirjoitti:

???

Havainto ilman ruumista on kuolleena havaitseminen. Toivonkin, että jokainen pragmatisti ottaa tämän tavoitteekseen. :)

Oikeastaan tarkoitin lähinnä juuri tuota lausetta "3.". Eli siis havainnolla ilman ruumista tarkoitin lähinnä sitä, ettei havaitse havaintoja, vaan niitä loogisia kuvia, mitkä havainnoista välittyvät, sillä yhteys havainnon taakse voidaan saada loogista sisältöä ajattelemalla.
Hyvinhän tällainen näkyy vaikkapa siinä, kun terapeutti tulkitsee unia: siinä etsitään unien taustalla olevaa syytä.

Mutta lopulta kuitenkin on niin, että esim. kirjoituksella ei voida loogista kuvaa sanoa, vaan se käy ilmi kirjoituksesta. Eli asiaa ei voida sanoa, vaan lukija voi sen ainoastaan itse löytää.

Se, kun puhuin epäloogisista kuvista opetuksessa, liittyy tähän.
Esim. opetuksessa opettaja kertoo asioita, jotka hän koittaa viestiä oppilaille. Kuitenkin oppilas ei voi omaksua, kuin epäloogisen kuvan tästä opetuksesta. Mutta, kun hän itse etsii sanomaa opettajan puheesta, hän löytää loogisen kuvan, joka ei voi koskaan olla ulkoisesti yhtenäinen eri henkilöillä. Täten siis kymys on opettajan puheen tulkinnasta ja siitä, kuinka tulkinta tulee sanoa omin sanoin.

Opettaja voikin siis todeta tämän jälkeen oppilailleen, että heidän tulee itse tehdä tulkintoja opettajan puheesta, eikä vain omaksua sitä näennäisesti.
Mutta tämäkin olisi väärin sanoa, sillä kuitenkin opettajan välittämä asiasisältö voi olla tulkitsijalle epälooginen. Tällöin tulkitsija, kuten kuuluukin, tekee tulkinnan opettajan tekemien virheiden mukaan ja luo opettajan snojen pohjalta opin, joka on ulkoisesti jopa vastakkainen, mutta sisäisesti yhtenäinen.

Esim. 1 ja -1 tarkoittavat monesti samaa asia ja ovat yhtä oikein.
Kaikki tämä vietii vain sitä, että maailmankaikkeus on lopulta "yksi".

ruumista? kirjoitti:

???

Searching for God in the Brain
   

Researchers are unearthing the roots of religious feeling in the neural commotion that accompanies the spiritual epiphanies of nuns, Buddhists and other people of faith
   

By David Biello
   

The doughnut-shaped machine swallows the nun, who is outfitted in a plain T-shirt and loose hospital pants rather than her usual brown habit and long veil. She wears earplugs and rests her head on foam cushions to dampen the device’s roar, as loud as a jet engine. Supercooled giant magnets generate intense fields around the nun’s head in a high-tech attempt to read her mind as she communes with her deity.

The Carmelite nun and 14 of her Catholic sisters have left their cloistered lives temporarily for this claustrophobic blue tube that bears little resemblance to the wooden prayer stall or sparse room where such mystical experiences usually occur.

Each of these nuns answered a call for volunteers “who have had an experience of intense union with God” and agreed to participate in an experiment devised by neuroscientist Mario Beauregard of the University of Montreal. Using functional magnetic resonance imaging (fMRI), Beauregard seeks to pinpoint the brain areas that are active while the nuns recall the most powerful religious epiphany of their lives, a time they experienced a profound connection with the divine. The question: Is there a God spot in the brain?

The spiritual quest may be as old as humankind itself, but now there is a new place to look: inside our heads. Using fMRI and other tools of modern neuroscience, researchers are attempting to pin down what happens in the brain when people experience mystical awakenings during prayer and meditation or during spontaneous utterances inspired by religious fervor.

Such efforts to reveal the neural correlates of the divine—a new discipline with the warring titles “neurotheology” and “spiritual neuroscience”—not only might reconcile religion and science but also might help point to ways of eliciting pleasurable otherworldly feelings in people who do not have them or who cannot summon them at will.

Because of the positive effect of such experiences on those who have them, some researchers speculate that the ability to induce them artificially could transform people’s lives by making them happier, healthier and better able to concentrate. Ultimately, however, neuroscientists study this question because they want to better understand the neural basis of a phenomenon that plays a central role in the lives of so many.

“These experiences have existed since the dawn of humanity. They have been reported across all cultures,” Beauregard says. “It is as important to study the neural basis of [religious] experience as it is to investigate the neural basis of emotion, memory or language.”

Mystical Misfirings
Scientists and scholars have long speculated that religious feeling can be tied to a specific place in the brain. In 1892 textbooks on mental illness noted a link between “religious emotionalism” and epilepsy.

Nearly a century later, in 1975, neurologist Norman Geschwind of the Boston Veterans Administration Hospital first clinically described a form of epilepsy in which seizures originate as electrical misfirings within the temporal lobes, large sections of the brain that sit over the ears.

Epileptics who have this form of the disorder often report intense religious experiences, leading Geschwind and others, such as neuropsychiatrist David Bear of Vanderbilt University, to speculate that localized electrical storms in the brain’s temporal lobe might sometimes underlie an obsession with religious or moral issues.

Exploring this hypothesis, neuroscientist Vilayanur S. Ramachandran of the University of California, San Diego, asked several of his patients who have temporal lobe epilepsy to listen to a mixture of religious, sexual and neutral words while he tested the intensity of their emotional reactions using a measure of arousal called the galvanic skin response, a fluctuation in the electrical resistance of the skin. I

n 1998 he reported in his book Phantoms in the Brain (William Morrow), co-authored with journalist Sandra Blakeslee, that the religious words, such as “God,” elicited an unusually large emotional response in these patients, indicating that people with temporal lobe epilepsy may indeed have a greater propensity toward religious feeling.

http://www.sciam.com/print_version.cfm?articleID=434D7C62-E7F2-99DF-37CC9814533B90D7

ritalin kirjoitti:

Havainto ilman ruumista on kuolleena havaitseminen. Toivonkin, että jokainen pragmatisti ottaa tämän tavoitteekseen. :)

Oikeastaan tarkoitin lähinnä juuri tuota lausetta "3.". Eli siis havainnolla ilman ruumista tarkoitin lähinnä sitä, ettei havaitse havaintoja, vaan niitä loogisia kuvia, mitkä havainnoista välittyvät, sillä yhteys havainnon taakse voidaan saada loogista sisältöä ajattelemalla.
Hyvinhän tällainen näkyy vaikkapa siinä, kun terapeutti tulkitsee unia: siinä etsitään unien taustalla olevaa syytä.

Mutta lopulta kuitenkin on niin, että esim. kirjoituksella ei voida loogista kuvaa sanoa, vaan se käy ilmi kirjoituksesta. Eli asiaa ei voida sanoa, vaan lukija voi sen ainoastaan itse löytää.

Se, kun puhuin epäloogisista kuvista opetuksessa, liittyy tähän.
Esim. opetuksessa opettaja kertoo asioita, jotka hän koittaa viestiä oppilaille. Kuitenkin oppilas ei voi omaksua, kuin epäloogisen kuvan tästä opetuksesta. Mutta, kun hän itse etsii sanomaa opettajan puheesta, hän löytää loogisen kuvan, joka ei voi koskaan olla ulkoisesti yhtenäinen eri henkilöillä. Täten siis kymys on opettajan puheen tulkinnasta ja siitä, kuinka tulkinta tulee sanoa omin sanoin.

Opettaja voikin siis todeta tämän jälkeen oppilailleen, että heidän tulee itse tehdä tulkintoja opettajan puheesta, eikä vain omaksua sitä näennäisesti.
Mutta tämäkin olisi väärin sanoa, sillä kuitenkin opettajan välittämä asiasisältö voi olla tulkitsijalle epälooginen. Tällöin tulkitsija, kuten kuuluukin, tekee tulkinnan opettajan tekemien virheiden mukaan ja luo opettajan snojen pohjalta opin, joka on ulkoisesti jopa vastakkainen, mutta sisäisesti yhtenäinen.

Esim. 1 ja -1 tarkoittavat monesti samaa asia ja ovat yhtä oikein.
Kaikki tämä vietii vain sitä, että maailmankaikkeus on lopulta "yksi".

Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.

Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.

Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti. Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.

"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."

Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.

Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista.

Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon.

uskonnollisten kokemusten s... kirjoitti:

Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.

Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.

Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti. Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.

"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."

Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.

Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista.

Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon.

"Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa."

Ehkä on väärin käyttää sanaa "rohkea". Ehkä paremminkin voisi sopia "ahne".
Dokumentin nimi on ehkä hieman ironinen, sillä psykologisessa mielessä uskovaisuus voidaan jakaa kahteen osaan: joko ihminen uskoo Jumalaan, tai uskoo itse olevansa jumala. Se, kun uskoo itse olevansa jumala, on huonompi homma, kuin se, että uskoo Jumalaan.


"Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä."

Kyllä varmasti, sillä onhan jo vanha tieto sekin, että täydellisen ateismin aiheuttaja on myös neurologinen. Sama aivorakenne aiheuttaa muuten myös psykopatian.


"Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä."

Kyllä. Sanottiinhan jo Raamatussa, että jo etukäteen "elämän kirjassa" oli niiden nimet, jotka pääsivät taivaaseen.
Sekä Raamattu, että tiede osoittavat, että ihmisen käyttäytyminen voidaan ennustaa tarkkaan matemaattisten kaavojen mukaan.
Ja oikeastaan kaikkien menneiden ja tulevien ihmisten käyttäytyminen saatettiin ennustaa täydellisen tarkkaan jo maailman syntyhetkellä.

Kysymys vapaasta tahdosta ratkesi tunnetusti sillä, että maailmankaikkeuden todettiin olevan yksi, jakamaton kokonaisuus: täten, kun jokaisen ihmisen jokaisen teon alkusyy voidaan periaatteessa johtaa johtuvan kaikesta maailmankaikkeudessa olevasta, keskittyy teko näin tekijään itseensä, sillä jokainen piste on maailmankaikkeuden keskipiste, näin kun kaikki johtuu kaikesta, moraalinen vastuu kohdistuu tekijään itseensä, joka toisaalta on tällöin kaikkeus.

Nerokas järjestelmä kaikenkaikkiaan.


"Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.

Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista."

Sain tästä nyt sen kuvan, aivan kuin uskonnollisuus olisi kuvaamasi kaltaista psykoottista oirehdintaa. Tuo on tyypillistä markkinamiehen kirjoitusta, lause ei sisällä oikeastaan mitään muuta, kuin manipuloivan mielikuvan ja mielikuvan omaksumista helpottamaan on laitettu jonkun pitkän auktoriteettitittelin omaavan äijän allekirjotus.
Kyllähän paskalla käydessäkin aivoissa aktivoituu tietyt osat.


"Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon."

Tämä kommentti onkin sitten jo psykopatian palvontaa ja romantisointia.
Käytännössä kuitenkin lahkojohtajat pääsääntöisesti ovat psykopaatteja, jotka pitävät itseään jumalina ja siksi ovat juuri tällaisia lahkojohtajia. Nämä ovat yleensä itse keksineet omaan persoonaansa hitsautuvan aatteen, jolla ei ole mitään muuta linkkiä kristinuskoon, kuin nimi.
Paavalin liittäminen näihin onkin taas jo tappamisen ihannointia, sillä Paavali varoitti tällaisista "lahkojohtajista", jotka ovat syyllisiä myös noitavainoihin ja muuhun kivaan.

uskonnollisten kokemusten s... kirjoitti:

Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.

Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.

Jotkut neurologit alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti. Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.

"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."

Brittiläinen tavallinen perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.

Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista.

Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon.

moisiin juttuihin?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000220&posting=22000000009588407

http://www.netn.fi/398/398_netn_witt1.html

kaverilta kirjoitti:

http://www.netn.fi/398/398_netn_witt1.html

Ajatukseni ovat pyramideja, jotka laajenevat platonilaisittain. Ajatteluni on siis käänteistä.