luulin voittaneeni, sain jopa tehtyä jotain. Löysinpä ystävänkin, jolle en mitään pysty kertomaan. Olin iloinen pitkästä aikaa. Kunnes se tulee, en vain jaksa nousta ylös aamuisin. en jaksa itsestäni huolehtia. taas se on iskenyt. Pitäisihän minun tietää ettei tästä koskaan pääse. Ei pitäisi antaa yllättää. pitäisi ottaa todesta ne pienetkin alitajunnan huudot. ennen kuin on liian myöhäistä. Mitä, sinullahan on kaikki hyvin, työ, perhe, rahaa. Missä rakkaus, tyytyväisyys, iloisuus, tarkoitus?
Sana jota inhoan: PITÄISI!!!
Sana jota inhoan: PITÄISI!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
niinpä... työ, perhe, omakotitalo, rahaa... Olin ennen iloinen, kaikkia piristävä persoona, nauroin paljon, viihdytin, osasin olla vastuussa, olin vahva, tein päätöksiä... Tällä hetkellä päätöksien suuruusluokka on että laitanko mustat vai vaaleanpunaiset sukat. Matkojen pituus joita itse teen yltävät postilaatikolle tai jos kaupungille menen niin istun yksin vakiokahvilassa tuijottaen tyhjyyteen jäähtynyt kahvijuoma edessäni... ja sen jälkeen väsyttää kuin pientä lasta. Itku saattaa tulla ihan milloin vain, ihan mistä vain... Syli olisi johon minut otettaisiin vaan kun en voi mennä, en halua, ei siellä ole kuitenkaan minulle mitään. Puolisoni ei rakasta minua, rakastaa olla minun kanssani, pelkää yksin jäämistä. Tiedän että minun olisi parempi yksin... tai kaksin lapseni kanssa. Mutta en pääse irti... en halua satuttaa muita kun tiedän mille itsestä tuntuu kun sattuu... satutan ennemmin itseäni...
mul ei perhettä itsellä, mutta äiti ja isä on ihania ja kannustavia. Niiden rakkaus on kyllä vain melkein taakka, en halua pettää heitä. Haluaisin olla se vahva, iloinen tyttö miksi he minua luulevat. En halua että he kokevat että ovat epäonnistuneet.
Töissä pitäs jaksaa käydä, pitäs kai keksiä itselle joku ammattiki. Mutta koska yhdestä päivästä selviytyminen on jo taakka, en jaksa ajatella tulevaisuutta ja sitä mitä haluaisin. En muutu koskaan vaikka haluaisin. Yhtenä hetkenä tunnen olevani vahva ja sosiaalinen , mutta mitä valhetta se onkaan. hetken päästä kaikki on toisin. Haluaisin vain nukkua ja olla tekemättä mitään.
Pystyt sentään vielä itkemään, ole iloinen siitä! mä en tunne enää mitään. vaellan tyhjänä. Suuri pala vain kurkussa jota ei saa mitenkään pois. En jaksa mennä mihinkään hoitoon.
En halua syödä mitään tabuja, vaikka se varmaan helpottaski. ehkä oon vain niin sadisti että tykkään rääkätä itseäni ja kieriskellä itsesäälissä
päivät pitkät. Olisinpa jo vanha mummo, vailla mitään velvollisuuksia. elämä elettynä. ehtoo edessä. Vaan kun en oo, ja masentaa ajatellakkin että tässä on vielä ehkä 80 vuotta elämää edessä.
Älä vaadi itseltäsi niin paljoa,
koita edes vähän rentoutua välillä..
Olet vissiin nuori vielä,voit aivan hyvin
pari vuotta huilata,ei sulla ole mihinkään kiire.
Tosi tuttuja ajatuksia sinulla kyllä on
mutta mä olen niitä jo vuosia miettinyt eikä
ne siitä ole miksikään muuttuneet..
Pitäs vaan löytää joku itseä suurempi syy tai
tarkoitus kaikkeen,jotta olisi syytä saavuttaa elämässä jotain.
Voit kirjoittaa minulle jos haluat:
[email protected]