kirjoittaa tänne, mutta kirjoitanpahan kuitenkin. Nyt jo niin kauan kulunut aikaa, että kykenee hyväksymään asian, ettei kaikkia ihmisiä pysty unohtamaan ja ei tarviikkaa, elämä jatkuu silti, mutta oikotietä siihen ei ole.
Typerää on aloittaa uusia suhteita varjolla et unohtais nopeammin. Saa siinä kyllä muuta ajateltavaa ja tekemistä, mutta ei se ole reilua muita kohtaan, eikä itseäänkään kohtaan. Ensin on osattava olla itsensä kanssa ja sen merkillisen yksipuolisen rakkautensa kanssa. Ei mitenkää ole sinut asian kanssa, jos palaa aina uudestaan ja uudestaan haaveilemaan. Täällä netissä se onnistuu todella loistavasti. Tässä vaiheessa, kun tuntuu todella typerältä koko touhu edes haaveilla tai ajatella kyseistä ihmistä, vaikka sitä tekeekin, mutta samalla tiedostaa, kuin tyhmää se on. Kyllä must tuntuu tässä on jo voiton puolella selviytyäkseen.
Senkin tiedostaa jo et mitää parisuhdekokeilu hömppääkää ei kannata ruveta kokeilemaan, jonkun ensimmäisen halukkaan kanssa. Mun kohdalla se kyllä oli jo ennestään vanha tuttu ja eihän siitä mitään tullut, eihän rakkautta jota tuntee jotain muuta ihmistä kohtaan voi toiseen siirtää. Olinpas epätoivoisen hölmöläinen. Sitä vaa ei koskaan ennen ole ollut vastaavanlaisten tunteiden myllerryksessä.
Näin nyt yksinään ollessa kykenee käsittelemään asioita paljon paremmin. Samalla tulee käsiteltyä monia muitakin asioita. Rupeaa tässä pikku hiljaa näyttämään siltä et kokonaan uudet kuviot tulossa. Aikamoisessa solmussa sitä henkiseltä puolelta ollutkin itsensä kanssa. Semmoinen fiilis et katselis maailmaa uusin silmin ja uusien aivolohkojen kanssa. Jälkimmäisestä en kyllä taitaiskaan mennä vannomaan.
Minä tiedän ja tunnen, että häntä rakastan. En viitsi tarkemmin alkaa selvittämään ketä, koska se on joo tympeää paljastelua. Joka tapauksessa siitä huolimatta tiedän jo jonakin päivänä pystyn aloittamaan ns.normaali seurustelusuhteen, jonkun toisen miehen kanssa. Missä ei takaraivossa jyskytä pakko unohtaa ja sydän ns.muualla, jos en unohda entäs sitten mitä välii pääasia et tiedostan, kuin typerää on jäädä jumittamaan. Se ei ollut mulle tarkoitettu, joku muu on.
Silleen hyvä, etten ole ollenkaan häntä nähnyt. Toisaalta siinä mielessä, jos olisin tavannut luulen et parantumisprosessini olisi edennyt vauhdikkaammin tähän pisteeseen, koska olisi konkreettisesti nähnyt toisen inhon/vihan. Tää nyt ollut tämmöistä, kun ei ole sen koommin tavannut, kun rakastui, niin sitä on kuvitellut itselleen tunteen, ettei se mua vihaa ja tuskinpa sitä tekeekään, koska ei hänellä kuitenkaan ole siihen mitään syytä. Ainakin olisi konkreettisesti nähnyt ja tuntenut, että oma rakkaus on täysin yksipuolista.
Kyllä mä sanon, ettei asioita sais jättää selvittämättä, mutta kaikesta viisastuu ja niin edespäin.
Typerää on aloittaa uusia suhteita varjolla et unohtais nopeammin. Saa siinä kyllä muuta ajateltavaa ja tekemistä, mutta ei se ole reilua muita kohtaan, eikä itseäänkään kohtaan. Ensin on osattava olla itsensä kanssa ja sen merkillisen yksipuolisen rakkautensa kanssa. Ei mitenkää ole sinut asian kanssa, jos palaa aina uudestaan ja uudestaan haaveilemaan. Täällä netissä se onnistuu todella loistavasti. Tässä vaiheessa, kun tuntuu todella typerältä koko touhu edes haaveilla tai ajatella kyseistä ihmistä, vaikka sitä tekeekin, mutta samalla tiedostaa, kuin tyhmää se on. Kyllä must tuntuu tässä on jo voiton puolella selviytyäkseen.
Senkin tiedostaa jo et mitää parisuhdekokeilu hömppääkää ei kannata ruveta kokeilemaan, jonkun ensimmäisen halukkaan kanssa. Mun kohdalla se kyllä oli jo ennestään vanha tuttu ja eihän siitä mitään tullut, eihän rakkautta jota tuntee jotain muuta ihmistä kohtaan voi toiseen siirtää. Olinpas epätoivoisen hölmöläinen. Sitä vaa ei koskaan ennen ole ollut vastaavanlaisten tunteiden myllerryksessä.
Näin nyt yksinään ollessa kykenee käsittelemään asioita paljon paremmin. Samalla tulee käsiteltyä monia muitakin asioita. Rupeaa tässä pikku hiljaa näyttämään siltä et kokonaan uudet kuviot tulossa. Aikamoisessa solmussa sitä henkiseltä puolelta ollutkin itsensä kanssa. Semmoinen fiilis et katselis maailmaa uusin silmin ja uusien aivolohkojen kanssa. Jälkimmäisestä en kyllä taitaiskaan mennä vannomaan.
Minä tiedän ja tunnen, että häntä rakastan. En viitsi tarkemmin alkaa selvittämään ketä, koska se on joo tympeää paljastelua. Joka tapauksessa siitä huolimatta tiedän jo jonakin päivänä pystyn aloittamaan ns.normaali seurustelusuhteen, jonkun toisen miehen kanssa. Missä ei takaraivossa jyskytä pakko unohtaa ja sydän ns.muualla, jos en unohda entäs sitten mitä välii pääasia et tiedostan, kuin typerää on jäädä jumittamaan. Se ei ollut mulle tarkoitettu, joku muu on.
Silleen hyvä, etten ole ollenkaan häntä nähnyt. Toisaalta siinä mielessä, jos olisin tavannut luulen et parantumisprosessini olisi edennyt vauhdikkaammin tähän pisteeseen, koska olisi konkreettisesti nähnyt toisen inhon/vihan. Tää nyt ollut tämmöistä, kun ei ole sen koommin tavannut, kun rakastui, niin sitä on kuvitellut itselleen tunteen, ettei se mua vihaa ja tuskinpa sitä tekeekään, koska ei hänellä kuitenkaan ole siihen mitään syytä. Ainakin olisi konkreettisesti nähnyt ja tuntenut, että oma rakkaus on täysin yksipuolista.
Kyllä mä sanon, ettei asioita sais jättää selvittämättä, mutta kaikesta viisastuu ja niin edespäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kommenttia että yleensä se viha ja inho syntyy just siitä kun tuntuu että on pakko unohtaa. Ja kun ei voi rakastaa (tai tuntuu siltä) niin sitten on pakko vihata. Itselläni näin ja huomannut muissakin. Ei rakkaus suinkaan ole vihan vastakohta vaan kääntöpuoli. Torjuttu rakkaus helposti muuttuu vihaksi, mutta se ei tarkoita että se rakkaus kuolisi, vaan vihan laannuttua se rakkaus on yhä olemassa.
toiseen. Silloin ihminen osoittaa olevansa kypsymätön eikä pysty tarkistelemaan itseään. Myös toisen huomioonottaminen on luokkaa NOLLA.
väärin käyttää ketään unohtamiseen ja sitten se uusi suhde menee sen vanhan työstämiseen. Toisaalta, kyllä sen uuden suhteen toisen osapuolenkin pitäisi ottaa vastuu ja miettiä kannattaako aloittaa suhdetta jos toisella on juuri edellinen päättynyt. Paitsi tietenkin jos uudelle valehdellaan jotain siitä entisestä.