Miesystäväni on kadottanut elämän ilon. Hänen elämässään ei ole sellaista sisältöä mitä hän kaipaisi. Hän on entinen aktiivi urheilija ja muutama vuosi sitten joutunut sen lopettamaan. Elämän täyttää nyt kuvio töihin-kaljalle-kauppaan-kotiin. Toki minulle hänellä on aikaa; juttelemme puhelimessa päivittäin,tapaamme kaksikolme kertaa vkossa.
Olen laittanut itseni toissijaiseksi jo pitkän aikaa,en ole täysin tyytyväinen. Kaipaan läheisyyttä,seksiä (ei ole ollut ollenkaan nyt kuukauteen) ja yleisesti yhteisiä kävelylenkkejä yms.
Useammat vastoinkäymiset miehellä taustalla (konkurssi,esimiesaseman menettäminen,nyt uudessa kaupungissa kuitenkin hyvä työ -ei kuitenkaan esimiesasemassa kuten ennen). En tiedä miten miestä tukea,miten ohjata häntä ahdistuksesta ulospääsyyn. Hän on ollut niin ahdistunut,että halunnut lopettaa suhteemme. Itse en ole antanut luovuttaa. Kestän,jos tiedän,että hän joskus rakastaa minut ehjäksi. Hän ei lupaa mitään.
Miten olla parisuhteessa masentuneen kanssa? Miten saisin hänet vakuuttuneeksi terapiasta tai edes lääkärillä käynnistä? Miten hän jaksaa? Miten minä jaksan? Koen olevani niin avuton,mutta rakkaus on silti rajaton.
Olen laittanut itseni toissijaiseksi jo pitkän aikaa,en ole täysin tyytyväinen. Kaipaan läheisyyttä,seksiä (ei ole ollut ollenkaan nyt kuukauteen) ja yleisesti yhteisiä kävelylenkkejä yms.
Useammat vastoinkäymiset miehellä taustalla (konkurssi,esimiesaseman menettäminen,nyt uudessa kaupungissa kuitenkin hyvä työ -ei kuitenkaan esimiesasemassa kuten ennen). En tiedä miten miestä tukea,miten ohjata häntä ahdistuksesta ulospääsyyn. Hän on ollut niin ahdistunut,että halunnut lopettaa suhteemme. Itse en ole antanut luovuttaa. Kestän,jos tiedän,että hän joskus rakastaa minut ehjäksi. Hän ei lupaa mitään.
Miten olla parisuhteessa masentuneen kanssa? Miten saisin hänet vakuuttuneeksi terapiasta tai edes lääkärillä käynnistä? Miten hän jaksaa? Miten minä jaksan? Koen olevani niin avuton,mutta rakkaus on silti rajaton.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä tiia080! Kuvailemasi kumppanin masentuminen on varmasti raskasta molemmille osapuolille. Kysymyksestäsi en saa selville sitä, onko miesystäväsi jo hakenut apua depressioon. Masentunutta voi olla vaikea lähestyä, mutta ainakin minä kaipasin kumppanilta toivoa, rakkautta, ymmärtämystä. Harmi vain ettei kumppania ole. Saatko riittävästi yhteyttä mieheesi? Onko hänen vaikea avautua edes Sinulle? Aktiiviurheilijana ja esimiehenä hän on varmasti joutunut olemaan "kova". Onko mielestäsi hänen vaikea tunnustaa heikouttaan nyt sairastuneena (joka onkin todellisuudessa vahvuutta)? Kyllähän masentuminen on luonnollinen reaktio kun on menetyksia ja vastoinkäymisiä työssä, ihmissuhteissa yms..
Minä olen aika noviisi näissä ihmissuhdeasioissa, mutta yritä päästä yhteyteen ja toivoisin että voisit olla mukana hänen toimumisessaan, koska sitä kovasti haluat.
Ystävällisin terveisin
-Yleinen vuodattaja
Kiitos paljon viestistäsi!
Mies ei osaa avautua,ei puhua olostaan juuri mitenkään. Ns. lakaisee asiat maton alle ja sanoo,että kyllä se tästä helpottuu. Yhteytemme,niin henkinen kuin fyysinenkin,on kadonnut miltei olemattomiin -keskustelumme rajoittuu kauppalistaan. Yritän kovasti olla tukena,mutta juuri se,että miten,niin en tiedä.
Hän itse kiistää masentuneisuuden,mutta minä (useampi ystävä sairastanut vakavaakin masennusta) tunnista masennuksen merkit. Ystävieni tukena osasin olla,he osasivat kyllä puhua olostaan,mutta heille näin jälkeenpäin oli tärkeää se että kerta toisensa jälkeen vakuutin,että en katoa heidän elämästään tapahtui mitä tahansa.
Mieheni on aina ollut sisaruksistaan selviytyjä,aina kaikista vastoinkäymisistä vuosien mittään muka hyvin selvinnyt -totuus onkin toisenlainen.
Hän esittää nauravaa ja jopa ylienergistä muiden aikana,mutta kotona on aivan toinen. Sekin myös tuo lisärasitusta.
Kiitos vielä vastauksestasi,se antoi kummalla tavalla voimia! Toivottavasti sinulla on avaimet oman hyvinvointisi löytämiseen. Tie on varmasti pitkä,mutta myöhemmin,se on varmasti vain vahvuus.
Toivottavasti hän haluaa ottaa avun vastaan, vaikka se vaatii suurta nöyrtymistä. Ketään ei voi pakottaa, mutta toivotaan ja ole sinä tukena. Toivon vielä että saat hänet hoidon piiriin, koska sinunkin jaksamisellasi on rajansa, kuten aiemmin kirjoititkin. Etkä sinä loputtomiin voi yrittää, vaikka rakkaus olisikin vahvaa. Ja on oltava tarkkana ettei olut ala toimia mielialalääkkeenä, kun se siellä tuli esiin.
Minä tunnustin heikkouteni, ja uskon että se on vahvuuteni. Olen tavannut psykiatreja, sairaanhoitajia ja myös kirkon henkilöistä pappia ja diakoniatyöntekijää. En ole löytänyt oikein vielä avaimia omaan hyvinvointiini. Mutta jos hyväksyn joskus itseni, voin olla onnellinen ja ylpeä. Toivottavasti voin tehdä vielä joskus jonkun naisen onnelliseksi. Voisin toki tehdäkin, mutta en ole kohdannut sellaista joka hyväksyisi minut tällaisena rikkinäisenä ja epävarmana. Monet naispuoliset ammattiauttajat ovat kuitenkin kehuneet minulla olevan mahtavat taidot kuvailla tunteitani. Uskon siitä olevan joskus etua parisuhteessa.
Ihmettelin kun et ollut saanut muita vastauksia ja siksi yritin jotain sanoa, vaikken tosiaan mikään parisuhdeneuvoja ole.
Jaksamista teille yhteiselle tielle!
On tärkeintä, että kuuntelet miesystävääsi. Masennukseen auttavia itsehoitoja ovat B-vitamiini ja kalanmaksaöljy (esim.Möllerillä), niillä ei varmaan mitään tieteellistä näyttöä ole, mutta ei niistä haittaakaan ole. Itse olen ostanut niitä isälleni, joka kärsii ajoittain vanhuusiän masennuksesta. Liikunta myös piristää mieltä. Masennuksesta ei parannu hetkessä. Pitkänkin talven jälkeen koittaa joskus kesä. Hyvää syksyä Sinulle.