Toinen lapsi syntynyt!

Esikoinen on 1,4v kun hän saa pikkusisaren marraskuun puolillavälin näillä näkymin:)

On mua itseenikin pelottanut kaikki nuo asiat mistä kirjoitit. Toisaalta...mitä sitä ressaamaan. Mies oli sitä mieltä että varmasti on esikoiselle aikaa kun eihän vaava muuta tee kun nuku ja syö ja kaki:D Silloin kai se on hyvä tottua pieneen. En oikein jaksa uskoa että meidän esikoinen vielä edes osaa olla mustasukkainen, tosin tiedä häntä sitten...

Elä ota kuuleviin korviin tollasia "negatiivisia" juttuja, "nautitaan" nyt vaan loppuraskaudestamme ja katsotaan mitä tuleman pitää:D
Valitetaan sitten kilpaa tänne jos tulee jotakin ongelmaa :D

T. Pallomaha

Hei!
Mulla ei vielä pitkän linjan kokemusta ole, mutta toinen lapseni on nyt viikon ikäinen, ja esikoinen 1v 10 kk. Voin vain kertoa, että meillä ei ole suurta mustasukkaisuutta vielä ilmennyt. Tietysti oli aluksi hämmentynyt uudesta tilateesta, mutta suhtautuu enimmäkseen positiivisesti, paijailee vauvaa, tuo sille leluja ja oppi nimenkin heti sanomaan. Joskus kun molemmilla olisi tarvetta äidille yhtä aikaa, esikoinen joutuu odottelemaan ja silloin vähän protestoi. Ekat viikot vauva tosiaan vain nukkuu ja syö. Vähän olen väsyksissä silti, kun syö yöllä tiheään ja päivällä harvakseltaan. Niin en sitten saa juuri nukuttua, ja mieskin on palannut jo töihin. Mutta muuten on mennyt hyvin. Saa nähdä miten jatkossa. Luulen että teillä esikoinen on niin pieni, että mustasukkaisuutta on vähemmän kuin yli 2v lapsilla. Ainakaan ei osaa vielä tukehduttaa tyynyllä tms.

3-6 vuotiailla lapsilla. Se lukee neuvolasta saamassa odotus vihkosessa. Ja mielestäni on turhaa olla murheissaan..ensinnäkin sehän on vain ja ainoastaan normaalia että lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja teillä on noin nuoret sisarukset että ne oppii hyvin äkkiä että mukana on pienempikin vauva. Ja toiseksi, uskokaa että arki löytää kyllä paikkansa ja asiat lähtee rullaamaan aivan omalla painollaan niin kuin silloin kun saitte esikoisenne. En minä sitä sano että se niin helppoa olisi mutta en kyllä koe sitä sen vaikeammaksikaan. Onhan siinä isä myös kaverina.

Minä ainakin koin asian näin vaikka huolissaan ja mietteissään olinkin. Meillä tyttö 2v 7kk ja poika 6kk.

Meidän esikoinen oli hieman vanhempi uuden vauvan syntyessä. Oli reilu 2vuotta.
Mua peloteltiin mustasukkaisuudella, jopa sillä että esikoinen alkaisi kastelemaan housujaan taas ja taantuisi johonkin tutti-ikään takaisin. Nojoo, ei käynyt mitään sellaista.. Ei käynyt mitään. Isoveli on ylpeä pikkuveljestään ja on mukana hoidossa paljon. Näyttää leluja ja temppuja ja on huolissaan jos joku muu sylittelee pikkuveljeä- ettei sitä vain viedä pois :).
Meidän vaavi on vasta 4kk, joten leluriitelyistä en tiedä. Oman esikoiseni tuntien en usko sellaista tulevankaan. On "tottunut" leikkimään pienempien kanssa ja osaa nykyään jakaa leluja ja myös leikkiä. Valvomista ja väsymystä kyllä alussa riitti. On kuitenkin herättävä esikoisen kanssa aamulla, vaikka vauva olikin valvottanut yön. Ei voi nukkua päiväunia päivällä vauvan kanssa kun meillä esikoinen ei sellaisia ole nukkunut enään.
Meidän esikoinen on rauhallinen ja hyväntuulinen poika, ja pikkuveli vaikuttaa samanlaiselta. Pikkuveli on mukana leikeissä sitterissään istuen tai lattialla matolla. Ja isoveli tietää aina ruoka-aikaan että kun pikkuveli syö siitä kasvaa iso ja kaveri.
Minulla ei ole pelkoakaan että isoveli yrittäisi jotain noin kauheata kun tukahduttaa vauvaa! Kauheaa ajatella että pieni lapsi voi niin tehdä.
Itse jaksan hyvin, ja olen erittäin onnellinen näistä kahdesta lapsesta. Tiedän, että on kai käynyt onni kun molemmat ovat niin hyväntuulisia ja tyynejä, mutta niin olen itsekkin. Meillä nauretaan paljon ja kiukutellaan vähän, jos kiukutellaan on selvää että mennään sänkyyn lepäämään ja miettimään.
Tärkeänä itse pidän, että osoitan huomiota esikoiselle paljon ja vauvalle myös. Voin laittaa vauvan sitteriin jos isoveli tarvitsee jotain vaikka olisikin hoito kesken. Ei hetki haittaa. Koetan aina välttää sanomasta että ei nyt kun äiti on pikkuveljen kanssa. Sanon aina että tietysti, otetaan pikkuveli mukaan.

Meillä on tytär 2,5 vuotta ja pikkusisko 2kk. Hyvin on mennyt tähän asti. Isompi syöttää vauvaa,lukee kirjaa hänelle yms. Tietysti isompi on joutunut jonkin verran joustamaan eikä saa kaikkea heti, mutta opetin häntä jo raskausaikana odottamaan hetken joten suurempaa ongelmaa ei ole syntynyt.
Alussa oli vaikeaa revetä kahteen suuntaan. Lopetin imettämisen ja heti helpotti. Aikaa jää enemmän esikoiselle, ja vauvakin on tyytyväisempi. Selvennykseksi kerrottakoon että olen yksinhuoltaja (erosimme lasten isän kanssa raskausaikana). Olen pyrkinyt siihen, ettei esikoisenkaan tarvitse esim. ruokaansa odotella,vaan laitan sen etukäteen jääkaappiin annosteltuna valmiiksi joten lämmittäminen onnistuu myös yhdellä kädellä :) Vauvalle annan tietenkin ruuan heti kun hän sitä haluaa, ja esikoinen tietää että sen hetken äiti on vaan vauvan käytettävissä eikä pyydä enää esim.leikkimään kuten alussa.
Se, miten vaikeaa sinulla tulee olemaan riippuu ihan siitä millaisen vauvan saat ja millainen esikoinen on. Jos eka on kovin vilkas ja vauva levoton on taatusti kädet täynnä töitä. Minulla on onneksi rauhallinen esikoinen ja todella tyytyväinen vauva. Vain iltaisin saa kuunnella pientä kätinää, päivät vauvveli on yhtä hymyä :)
Se kannattaa muistaa, että alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo :)

vastanneille! Mukava kuulla kaikkien kokemuksia :) ja erityisesti niitä, että kyllä tästäkin selviää. Paljonhan se tilanne riippuu esikoisen ja vauvan luonteista ja tottakai omastakin käytöksestä lapsia kohtaan.

Itselläni nämä jännityksen tunteet korostuivat vielä entisestään eilen, kun kävimme kylässä tämän jo aikaisemmin mainitsemani tuttavan luona ja täytyy kyllä sanoa, että esikoinen käyttäytyi aika ikävästi myös vieraita kohtaan esim. löi ja töni poikaani. Toisaalta mielestäni äiti ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota esikoiseen, joten voisiko käytös johtua siitä. Enpä tiedä enkä tahdo arvostella, kun itsellä ei siis vielä kokemusta kahden kanssa olosta ;)
Lisäksi omalla pojallani on nyt paha repimis ja välillä puremiskausi menossa, kun ei vielä sanallisesti ilmaise itseään, että saas nähdä kuinka kohdistaa kiukkuaan sitten vauvaan. Toisaalta poika kyllä muuten helppo ja ymmärtäväinen lapsi, joten ei siinä auta muu kuin katsoa kuinka tilanne kehittyy :)

Ja lainatakseni sitten toisen odottavan äidin sanoja. Täytyy sitten tulla tänne purkamaan ahdistustaan silloin kun tuntuu vaikealta!

oli 1v5kk, kun pikkusisarus syntyi ja mun on ainakin sanottava, et odottamaani helpompaa tämä elo kahden näin pienen kanssa on ollut.
Ei meillä ainakaan tuo esikoinen ole ollut mustis, mä en oikein usko, et 1,5 v vielä edes osaa sellaista.
Tietty alussa oli katsottava, ettei ymmärtämättömyyttään satuta pienempää ja pikkuinen viettikin suurimman osan ekasta kuukaudestaan vaunuissa, jotka oli tuossa meidän eteisessä.
Siis vietti siinäkin mielessä, et nukkui suurimman osan ajasta ja se tietty teki asian myös helpommaksi, kun esikoiselle jäi sitä aikaa.
Imettäminen on sujunut ihan hienosti, tietty välillä on niitä hetkiä, et toinen joutuu väkisinkin odottaa "palvelua", mut sitähän se on kun on enemmän kuin yksi lapsi.. :)
Alussa, kun kuopuksen imetyssessio kesti kerralla kauemmin, niin huolehdin, et esikoinen saa ruokansa ensin, jos sattui ruoka-aika samaan aikaan, mut nykyään ei niin ole väliä.
Kuopus on nyt lähes 8-kuinen ja vanhempi 2v ja kovasti hellii ja hauskuuttaa sisarustaan, sekä yrittää leikkiä, mut eipä se vielä oikein onnistu.
Kuopus jo ryömii vauhdilla ja on samoissa leluissa esikoisen kanssa kiinni, mut ei ainakaan vielä ole mitään pahempia yhteenottoja ollut, välillä vanhemman on tietty saatava just se lelu, mikä pienemmällä on kädessä, mut sit yleensä mä olen menny väliin.
Nukkuminen on sujunut alusta asti hyvin, kun tuo kuopus on nukkunut yöt hyvin koko ajan. Tietty tilanne olis toinen, jos olis kuten vanhempi joka kärsi koliikista ekat 3 kk.. mut onneksi ei ja eipä sitä sellaiseen oikein voi mitenkään varautuakkaan ennalta..
Mitä mä olen kuullut, niin enimmäkseen positiivisia kommentteja näin pienestä ikäerosta, kun taas enemmän noita mustasukkaisuudesta tulevia ongelmia isommalla ikäerolla syntyvien kohdalla.

Esikoinen oli 1v 5kk:tta kun toinen lapsi syntyi. Esikoinen oli erittäin eläväinen ja ajattelin kauhulla miten selviän. Silloin kun raskaus alkoi ei esikoinen osannut vielä liikkua...

Mustasukkaisuutta oli tietysti. Eniten kiukutti se että vauva oli sylissä, mutta siihen auttoi se että hän sai tulla toiseen kainaloon! ja äiti luki. Luin varmaan koko kirjaston lastenosaston tarjonnan läpi imettäessäni. Kuukauden iässä oli vauvakin tottunut päivärytmiin ja se helpotti kovasti.

Imetys onnistui toisen kanssa huomattavasti helpommin. Vasta toisen lapsen kanssa osasin rauhoittua imettämään. Se oli se hetki kun mies varmasti hoisi toisen! Ajatus: Imetän vielä vähän aikaa, tuli usein mieleen, kun vessasta kuuluu Pyyhkimään! Vastasin vain isi pyyhkii, vauva syö...

Aamu-ulkoilun aikaan vauva nukkui ja esikoisen nukkuessa vauva valvoi ja sitten välipalan jälkeen taas vauva nukkui ja esikoinen valvoi. Sitten ruuan laittoon ja mies tuli kotiin. Esikoisen mielestä äiti ei kokoaikaa vahtinut vauvaa. Vauva vaan nukkuu.

Ei sitä osannut ajatella että olisi erityisen raskasta. Se oli vaan sitä elämää. Sitten kun nuorimmainen täytti 3vuotta, niin huomasi miten helpolla pääsee...

Meillä ei lapset riidelleet keskenään. Enemmänkin oli kyse siitä että ne ovat niin eläväisiä. Kaikkea vaan tapahtuu. Hyvä neuvo oli se että aina kun meno menee villiksi -> ULOS. Ulkona pienet kiljumiset ei haittaa, mutta sisällä halkeaa tärykalvot.

Esikoinen kaipaa huomiota, joten siksi se kiusaa vauvaa. Se on takuuvarma keino saada äidiltä huomiota. Vaikka negatiivista, kunhan on huomiota. Jos tuntee esikoisen hyvin onnistuu kyllä luovimaan tilanteet. Tosin juuri tuo jatkuva kieltäminen oli meilläkin jossain vaiheessa. Onneksi se tuli vasta vähän vauva-ajan jälkeen. esikoinen taisi olla lähempänä kolmea.

Koskaan sen jälkeen kun olin kahden kanssa kotona en ole saanut niin montaa halia ja pusua ja tykkään sinusta lausetta, kuin silloin. Ja on aivan ihanaa seurata kuinka "iso" hoitaa pientä.

Tuo tomerana tuttia, kun pienempi huutaa. Vaikka tuskin itse osaa kunnolla kävellä. Tai jakaa karkkirasian karkkeja kahteen läjään. Itsellensä ja siskolle (2 kk). Pettymys on valtava kun äiti kertoo että sisko ei voi vielä syödä karkkia... Sen tajuttuaan kuuluu: No itten syö ite. (jostain lasten kirjasta)

Erityisen elävä muisto on se kun isoveli selitti pikkusiskolle miten voi ulkona käydä pissalla. Ja neiti (10kk) yritti... Ei oikein onnistunut. ;)

Näitä kokemuksia on ollut kiva lukea, koska meilläkin on haaveissa toinen lapsi jossain vaiheessa ja olen myös kauhulla ajatellut, että miten sitä jaksaa/pärjää.

Esikoinen on nyt 4,5kk ja päivärytmi on alkanut loksahtaa kohdilleen. Vielä pari kk siten en olisi voinut kuvitellakaan tulevani uudelleen raskaaksi joskus, vaikka olen aina haaveillut useammasta lapsesta. Nyt toivon että esikoinen saa joskus sisaruksen, mutta sen aika näyttää=) Tsemppiä ja mukavaa syksyä kaikille!