Aspergerin syndrooma

Olen kärsinyt rajatilapersoonallisuudesta (borderline personality disorder) ja sen johdosta alkanut miettimään pohjimmaista syytäni tähän ja miksi minusta on aina tuntunut sellaiselta kuin olen. Varsinkin viime aikoina olen alkanut epäilemään yhteyttä kaiken muun lisäksi myös Aspergerin syndroomaan.

Voisiko seuraavien "tietojen" perusteella vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä tämän mahdollisuudesta?


A.Qualitative impairment in social interaction, as manifested by at least two of the following:
(1) marked impairment in the use of multiple nonverbal behaviors such as eye-to-eye gaze, facial expression, body postures, and gestures to regulate social interaction
Luonnollinen katsekontakti hyvin vaikeaa, mutta keskittymällä pääsen toiseen ääripäähän. Ilmeeni ovat usein hyvin ailahtelevia, kävelen jollakin tapaa kömpelösti (tai lötkön tönkösti) ja kun innostun puhumaan jostakin, koko kehoni on mukana (kädet heiluvat selityksen tahdissa ja vastaavaa)

(2) failure to develop peer relationships appropriate to developmental level
Koko iän ollut ongelmia kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Ystävystyminen vaikeaa, seurustelusta puhumattakaan, ja tunnun käsittelevän ihmissuhteita yleisestä käsityksesä hieman poikkeavin tavoin.

(3) a lack of spontaneous seeking to share enjoyment, interests, or achievements with other people (e.g., by a lack of showing, bringing, or pointing out objects of interest to other people)
Ei ainakaan suuressa määrin

(4) lack of social or emotional reciprocity
Minulla on taito peilata mielipiteitä ja ajatuksia, jotta saan aikaa tarkkailla ihmistä. Tätä lukuunottamatta olen sosiaalisesti hyvin... haluaisin lähes käyttää sanaa epäkypsä.


B.Restricted repetitive and stereotyped patterns of behavior, interests, and activities, as manifested by at least one of the following:
(1) encompassing preoccupation with one or more stereotyped and restricted patterns of interest that is abnormal either in intensity or focus
Ajattelen kokonaisuuksina, mutta huomioni tahtoo jämähtää pikkuseikkoihin

(2) apparently inflexible adherence to specific, nonfunctional routines or rituals
Pakkomielteisiä rutiineja syntyy

(3) stereotyped and repetitive motor mannerisms (e.g., hand or finger flapping or twisting, or complex whole-body movements)
Varsin usein, eritoten enemmän tai vähemmän ahdistuneina hetkinä

(4) persistent preoccupation with parts of objects
Jatkuvasti


C.The disturbance causes clinically significant impairment in social, occupational, or other important areas of functioning.
Varsinkin sosiaalisesti

D.There is no clinically significant general delay in language (e.g., single words used by age 2 years, communicative phrases used by age 3 years).
Ei ole ollut - lukuunottamatta puhevikaa, jonka syntyyn johti se, että vietin niin paljon aikaa yksin. Hoidin sen omineni kuntoon.

E.There is no clinically significant delay in cognitive development or in the development of age-appropriate self-help skills, adaptive behavior (other than in social interaction), and curiosity about the environment in childhood.
Ei ole



1.Severe impairment in reciprocal social interaction
(at least two of the following)
(a) inability to interact with peers
Ei näin radikaalisti
(b) lack of desire to interact with peers
Vaihtelee
(c) lack of appreciation of social cues
Kyllä
(d) socially and emotionally inappropriate behavior
Kyllä

2.All-absorbing narrow interest
(at least one of the following)
(a) exclusion of other activities
Jossakin määrin
(b) repetitive adherence
Kyllä
(c) more rote than meaning
Ei mielestäni, mutta voin olla väärässä

3.Imposition of routines and interests
(at least one of the following)
(a) on self, in aspects of life
Kyllä, vaikka pohjimmiltani en pidä rajoittavista asioista
(b) on others
Hieman

4.Speech and language problems
(at least three of the following)
(a) delayed development
Puhevika, mutta muuten ei
(b) superficially perfect expressive language
Kirjoittaessa pyrin täydellisyyteen (omaan täydellisyyteeni - en välttämättä kirjakielelliseen täydellisyyteen)
(c) formal, pedantic language
Kyllä
(d) odd prosody, peculiar voice characteristics
Uskoisin, mutten ole aivan varma. Jälkimmäisestä olen kyllä samaa mieltä
(e) impairment of comprehension including misinterpretations of literal/implied meanings
Tietyssä määrin. En kuitenkaan luokittelisi tavallisesta poikkeavaksi

5.Non-verbal communication problems
(at least one of the following)
(a) limited use of gestures
En osaa sanoa
(b) clumsy/gauche body language
Mahdollisesti
(c) limited facial expression
Joskus kuvailisin jopa yliaktiiviseksi
(d) inappropriate expression
Kyllä
(e) peculiar, stiff gaze
Kyllä, tosin ajoittain myös erittäin vilkas

6.Motor clumsiness: poor performance on neurodevelopmental examination
En kykene sanomaan varmasti. Uskon kyllä vahvasti.



Tämä näin yleisesti. Olen lukenut kyseisestä 'häiriöstä' enemmänkin ja huomannut useita minua kuvaavia asioita.

Sain seuraavista Asperger-testeistä 130 pistettä, 33 pistettä ja 140 pistettä. En tosin ole varma varsinkaan viimeisen näistä luotettavuudesta.
http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
http://aq.server8.org/
http://www.rdos.net/eng/Aspie-quiz.php


Minusta muuten tuntuu, että tulen kaikista tarkistuskerroista huolimatta huomaamaan tekstistä vielä vähintään yhden virheen ja kiroamaan, kuinka en pysty korjaamaan sitä.
325305
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 32

Vanhimmat

Epäilen vahvasti rajatilapersoonallisuutta kaikkien merkkien ja viittausten perusteella, mutta sitä ei ole diagnosoitu virallisesti. Kaikki tämä on siis yhtä hyvin voinut olla puhtaasti syndrooman oireita, jos minulla sellainen on.

Äänestä
  • Minulla ei ole mitään suurta kaipuuta saada tietää olevani tällainen, vaan ainoastaan etsin selitystä käytökselleni ja ongelmille, joita olen kohdannut.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Minulla ei ole mitään suurta kaipuuta saada tietää olevani tällainen, vaan ainoastaan etsin selitystä käytökselleni ja ongelmille, joita olen kohdannut.

    Olen lukenut "sairastavien" myös kärsivän joskus fyysisistä ongelmista ja voin mainita minulta löytyvän enemmän näitä kuin tarvitsisin. Suuri osa on kyllä seurausta oman itseni heitteillejätöstä.

    Äänestä

Asperger-henkilölle rajatilapiirteet saattavat osittain sopia. Lisäksi as on heikosti tunnettu, joten etenkin, kun mennään 10-vuotta takaperin, niin väärin diagnosoiminen oli varmasti normaalia.

Tunne siitä, että assi voi myös olla rajatilapiirteiden johdannainen.

Äänestä
  • Olin ilmeisen "outo" lapsi ja sen perusteella, mitä tuosta ajasta muistan, muistutin hyvin paljon henkilöä, jolla on Aspergerin syndrooma. Myöhemmin, kuitenkin, hain hyväksyntää ja yritin pakolla muuttaa itseäni. Kykeninkin saavuttamaan suht "normaalin" tilan, vaikka se tuntuikin äärimmäisen epämukavalta. Tätä ennen, tänä aikana ja myöhemmin koin tietynlaisia negatiivisia mullistuksia, jotka lopulta laukaisivat tilan, joka ainakin itseäni muistuttaa hyvin paljon rajatilapersoonallisuudesta. Mitä enemmän olen nyt vuoden sisällä kyennyt asiaa ja tilannetta käsittelemään ja jopa hyväksymään ja sitä kautta 'vapautumaan', sitä enemmän uusia piirteitä on alkanut saada valtaa. Ne muistuttavat minua hyvin paljon AS:stä. En tosin itse tiedä, olisinko valmis ajattelemaan itseltäni löytyvän se, vaikken luokittelekaan sitä sairaudeksi, vaan ominaisuudeksi.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Olin ilmeisen "outo" lapsi ja sen perusteella, mitä tuosta ajasta muistan, muistutin hyvin paljon henkilöä, jolla on Aspergerin syndrooma. Myöhemmin, kuitenkin, hain hyväksyntää ja yritin pakolla muuttaa itseäni. Kykeninkin saavuttamaan suht "normaalin" tilan, vaikka se tuntuikin äärimmäisen epämukavalta. Tätä ennen, tänä aikana ja myöhemmin koin tietynlaisia negatiivisia mullistuksia, jotka lopulta laukaisivat tilan, joka ainakin itseäni muistuttaa hyvin paljon rajatilapersoonallisuudesta. Mitä enemmän olen nyt vuoden sisällä kyennyt asiaa ja tilannetta käsittelemään ja jopa hyväksymään ja sitä kautta 'vapautumaan', sitä enemmän uusia piirteitä on alkanut saada valtaa. Ne muistuttavat minua hyvin paljon AS:stä. En tosin itse tiedä, olisinko valmis ajattelemaan itseltäni löytyvän se, vaikken luokittelekaan sitä sairaudeksi, vaan ominaisuudeksi.

    "Muokkaa" on yksi foorumeiden tärkeimmistä ominaisuuksista.

    Nämä piirteet, jotka ovat alkaneet tulla esille ovat siis niitä samoja sieltä lapsuudesta.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Olin ilmeisen "outo" lapsi ja sen perusteella, mitä tuosta ajasta muistan, muistutin hyvin paljon henkilöä, jolla on Aspergerin syndrooma. Myöhemmin, kuitenkin, hain hyväksyntää ja yritin pakolla muuttaa itseäni. Kykeninkin saavuttamaan suht "normaalin" tilan, vaikka se tuntuikin äärimmäisen epämukavalta. Tätä ennen, tänä aikana ja myöhemmin koin tietynlaisia negatiivisia mullistuksia, jotka lopulta laukaisivat tilan, joka ainakin itseäni muistuttaa hyvin paljon rajatilapersoonallisuudesta. Mitä enemmän olen nyt vuoden sisällä kyennyt asiaa ja tilannetta käsittelemään ja jopa hyväksymään ja sitä kautta 'vapautumaan', sitä enemmän uusia piirteitä on alkanut saada valtaa. Ne muistuttavat minua hyvin paljon AS:stä. En tosin itse tiedä, olisinko valmis ajattelemaan itseltäni löytyvän se, vaikken luokittelekaan sitä sairaudeksi, vaan ominaisuudeksi.

    Kun olet siis itse itsesi diagnosoinut... luulisin, ettet välttämättä kyllä rajatilainen olisi. Kyllä rajatilainenkin etsii itsestään vikaa jne. mutta hän ei kyllä yleensä usko olevansa sellainen, jos hän tuntee häiriön kuvan täysin.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Kun olet siis itse itsesi diagnosoinut... luulisin, ettet välttämättä kyllä rajatilainen olisi. Kyllä rajatilainenkin etsii itsestään vikaa jne. mutta hän ei kyllä yleensä usko olevansa sellainen, jos hän tuntee häiriön kuvan täysin.

    Minulla nuo tilat, jotka viittaisivat BPD:een, tulevat sellaisina vaihtelevanpituisina kohtauksina ja vastaavina (muutamasta minuutista jopa lähes kuukausiin). Oli/on aikoja, jolloin olen suhteellisen "terve", mutta silloin ajattelen kaiken olevan hyvin, noiden kohtauksien olevan jotakin kaukaista ja ettei mikään oikeasti vaivaa. Kun tällainen tila iskee, en juuri tule ajatelleeksi sitä, mikä se on. Teen niin "kohtausten" ulkopuolella ja siihenkin olen pakottanut itseäni.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Minulla nuo tilat, jotka viittaisivat BPD:een, tulevat sellaisina vaihtelevanpituisina kohtauksina ja vastaavina (muutamasta minuutista jopa lähes kuukausiin). Oli/on aikoja, jolloin olen suhteellisen "terve", mutta silloin ajattelen kaiken olevan hyvin, noiden kohtauksien olevan jotakin kaukaista ja ettei mikään oikeasti vaivaa. Kun tällainen tila iskee, en juuri tule ajatelleeksi sitä, mikä se on. Teen niin "kohtausten" ulkopuolella ja siihenkin olen pakottanut itseäni.

    Mitähän nämä kohtaukset mahtavat pitää sisällään?

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Mitähän nämä kohtaukset mahtavat pitää sisällään?

    Löysinpäs. Olen varta vasten tallentanut erään sivun, joka kuvaa näitä erittäin lahjakkaasti. Haluan kuitenkin tarkentaa, että tämä on enemmänkin niistä lyhytkestoisista. Pidemmällä aikavälillä siihen hiljalleen turtuu, eikä varsinkaan panikointi ole enää yhtä intensiivistä. Se ei alunalkaenkaan ole niissä tapauksissa yhtä voimallista.

    http://www.borderlinepersonality.ca/borderdilemma.htm

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Löysinpäs. Olen varta vasten tallentanut erään sivun, joka kuvaa näitä erittäin lahjakkaasti. Haluan kuitenkin tarkentaa, että tämä on enemmänkin niistä lyhytkestoisista. Pidemmällä aikavälillä siihen hiljalleen turtuu, eikä varsinkaan panikointi ole enää yhtä intensiivistä. Se ei alunalkaenkaan ole niissä tapauksissa yhtä voimallista.

    http://www.borderlinepersonality.ca/borderdilemma.htm

    Mikä panikointi tarkkaanottaen?

    Mielestäni rajatilainen, jos ei ole diagnosoitu, ei juurikaan pysty ilmaisemaan tuntevansa esim. tuolla linkissä olevia tunteita.
    Rajatilainen yleensä pyrkii siirtämään pahan olon ja itselle sopimattomat piirteet toisiin ihmisiin ja syyttämään heitä näistä piirteistä.

    Eli rajatilainen ei juurikaan pysty sanoin ilmaisemaan tunteitaan, vaan hän siirtää tuntemuksensa muiden koettavaksi, kuten tuolla linkissäkin asiaa sivuttiin.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Löysinpäs. Olen varta vasten tallentanut erään sivun, joka kuvaa näitä erittäin lahjakkaasti. Haluan kuitenkin tarkentaa, että tämä on enemmänkin niistä lyhytkestoisista. Pidemmällä aikavälillä siihen hiljalleen turtuu, eikä varsinkaan panikointi ole enää yhtä intensiivistä. Se ei alunalkaenkaan ole niissä tapauksissa yhtä voimallista.

    http://www.borderlinepersonality.ca/borderdilemma.htm

    http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm

    Kokosin nuo ajatukset sukulaisen inspiroimana - hän oli juuri ollut tavallistakin ilkeämpi, ja olin raivoissani. Halusin käyttää raivon hyödyllisesti.

    Ehkä käytän väärieä termejä? Ehkä kuvailen narsistista persoonallisuushäiriötä? Tai jopa psykopaattia?

    Äänestä

  • näistä: kirjoitti:

    http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm

    Kokosin nuo ajatukset sukulaisen inspiroimana - hän oli juuri ollut tavallistakin ilkeämpi, ja olin raivoissani. Halusin käyttää raivon hyödyllisesti.

    Ehkä käytän väärieä termejä? Ehkä kuvailen narsistista persoonallisuushäiriötä? Tai jopa psykopaattia?

    "Ehkä käytän väärieä termejä? Ehkä kuvailen narsistista persoonallisuushäiriötä? Tai jopa psykopaattia?"

    Ei psykopaattia. Voi olla myös esim. passiivisagressiivinen, tai läheisriippuvainen.
    Rajatilainen haluaa ne, joita ei voi saada ja hylkää ne, jotka häntä haluavat.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Mikä panikointi tarkkaanottaen?

    Mielestäni rajatilainen, jos ei ole diagnosoitu, ei juurikaan pysty ilmaisemaan tuntevansa esim. tuolla linkissä olevia tunteita.
    Rajatilainen yleensä pyrkii siirtämään pahan olon ja itselle sopimattomat piirteet toisiin ihmisiin ja syyttämään heitä näistä piirteistä.

    Eli rajatilainen ei juurikaan pysty sanoin ilmaisemaan tunteitaan, vaan hän siirtää tuntemuksensa muiden koettavaksi, kuten tuolla linkissäkin asiaa sivuttiin.

    Panikointi tarkoittaa tässä tapauksessa, että kaiken sekavuuden päälle, koen useita lyhyitä tai sitten vähemmässä määrin pitkiä paniikkikohtauksia, jolloin kädet hikoavat, pulssi kiihtyy, ajattelu sumentuu entisestään, alan täristä ja muita enemmän tai vähemmän klassisia tuntomerkkejä.

    Haluaisin kuitenkin nyt jättää tätä rajatilapersoonallisuuskeskustelua hieman sivuun ja pohtia enemmän mahdollisuutta sille, onko minulla mahdollisesti AS.

    Yritän tiivistää hieman itsestäni. Kaikki piirteet eivät ole välttämättä syndroomaan liittyviä, mutta ne ovat ohella täydentääkseen kokonaiskuvaa.

    Sosiaalisuus: Ennen tätä vuotta, en tosissani laskenut ketään ihmistä ystäväkseni. Ihmissuhteeni ovat muutenkin hyvin hankalia. Sosiaalinen vuorovaikutus ei fyysisesti ole koskaan täysin sujuvaa ja yhtään epävarmassa seurassa, se on usein jollakin tasolla pelottavaa. Ajatusteni ilmaiseminen on joko hyvin pidättäytynyttä ( peilaava/kameleonttikäyttäytyminen, eli omaksun toisen henkilön mielipiteitä ja ajatusmalleja käyttööni, jotta saan aikaa tutkia häntä) tai töksähtelevää, jolloin en juuri mieti, mitä sanon, vaan möläytän asioita. Lisäksi olen hyvin huono arvaamaan ihmisten tunteita, ellen varta vasten keskity lukemaan kaikkea ruumiinkieltä, jonka takia päädyn usein kiusallisiin tilanteisiin (esim. tahattomasti ärsytän jotakuta). Katsekontaktistakin on aiheeseen liittyen ollut puhetta ja kokemukseni ovat sellaisia, että jos katseeni arvaamatta kohtaa kenenkään toisen kanssa, käännän omani Välittömästi muualle. Toisaalta, kun päätän niin, luon hyvin kiinteän katsekontaktin, jonka voisi sanoa lähes jämähtävän toiseen henkilöön.

    Vietän aikani mieluiten yksin, enkä tällöin pidä siitä, että minua häiritään. Jos olen keskittynyt itsekseni johonkin ja minua esimerkiksi kutsutaan, tunnen suoranaista raivoa sisälläni.

    Rutiinit, tavat ja pakkomielteet: Olen nykyään melko vapaa rutiineista, mutta minulla on edelleenkin joukko enemmän tai vähemmän tahattomia pakkomielteitä/liikkeitä. Mainitakseni muutaman; teen nopeaa heilutus/kiertoliikettä oikealla ranteella ja tärisytän päätäni (pääosin makuulla ollessa). Pienempänä minulla oli tapana jäystää reikiä kaikkiin paitoihini, istuessani tehdä yläruumiillani eräänlaista kiertoliikettä ja aina yrittää pitää kaikki tasapainossa. Esimerkiksi pestessäni käsiä, molempien käsien täytyi koskettaa hanaa yhtä monta kertaa ja jos toinen kosketti hanaa suuremmalla voimalla kuin toinen, sekin täytyi kompensoida. Kosketusten määrän täytyi silti olla vakio. Näistä jälkimmäisistä olen joko vanhempieni vaikutuksista tai omasta jääräpäisyydestäni hieman luopunut, vaikka ne tulevat edelleen ajoittain esille. Viime aikoina olen huomannut niiden voimistuneen taas, monen vuoden jälkeen.

    Tarkkuus: Olen erittäin, erittäin epäsiisti, mutta nautin kaikenlaisten järjestelmien luomisesta. Tämä kattaa kaiken erilaisten systeemien luomisesta asioiden kategorisointiin ja kynien järjestelemiseen pituusjärjestyksessä (tosin tämäkin on vähentynyt). Pyrin myös mm. kirjoittamisessa jonkinlaiseen täydellisyyten (kuten jo mainitsinkin - henkilökohtaiseen täydellisyyteeni, en välttämättä kirjakieliseen). Olen monessa suhteessa perfektionisti, jos olen intensiivisesti kiinnostunut aiheesta, ja silloin myös keskityn siihen sataprosenttisesti. Vastaavasti kyseessä ollen jonkin yhtään vähemmän kiinnostavan asian, vaivun omaan maailmaani.

    Ärsykkeet: En pidä siitä, kun minuun kosketetaan ilman (edes äänetöntä) lupaa. Inhoan kovia ääniä ja liian kirkasta valaistusta, ellen ole saanut mahdollisuutta etukäteen valmistautua kohtaamaan näitä. Inhoan kaikenlaisia pesulappuja ja villavaatteita. Eritoten villa on sietämätöntä.


    Tässä alkuun.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    "Ehkä käytän väärieä termejä? Ehkä kuvailen narsistista persoonallisuushäiriötä? Tai jopa psykopaattia?"

    Ei psykopaattia. Voi olla myös esim. passiivisagressiivinen, tai läheisriippuvainen.
    Rajatilainen haluaa ne, joita ei voi saada ja hylkää ne, jotka häntä haluavat.

    nimitystä? Se, mistä puhun sivuilla, on se ilkeä ihmistyyppi, joka on täysin itsekeskeinen, ei ota millään tavalla toisten tunteita huomioon, loukkaa sen kun ehtii, mielistelee ajoittain, jos haluaa toiselta jotain, sitten puukottaa selkään. Manipuloiva, täysin kykenemätön itsekritiikkiin, projisoi omat vikansa muihin, on aina sotajalalla. Inhottava, kauhea, typerä ihminen, joka on parempi sulkea elämästään, oman mielenrauhansa takia.

    Miksikähän sellaista ihmistä pitäisi kutsua?

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Panikointi tarkoittaa tässä tapauksessa, että kaiken sekavuuden päälle, koen useita lyhyitä tai sitten vähemmässä määrin pitkiä paniikkikohtauksia, jolloin kädet hikoavat, pulssi kiihtyy, ajattelu sumentuu entisestään, alan täristä ja muita enemmän tai vähemmän klassisia tuntomerkkejä.

    Haluaisin kuitenkin nyt jättää tätä rajatilapersoonallisuuskeskustelua hieman sivuun ja pohtia enemmän mahdollisuutta sille, onko minulla mahdollisesti AS.

    Yritän tiivistää hieman itsestäni. Kaikki piirteet eivät ole välttämättä syndroomaan liittyviä, mutta ne ovat ohella täydentääkseen kokonaiskuvaa.

    Sosiaalisuus: Ennen tätä vuotta, en tosissani laskenut ketään ihmistä ystäväkseni. Ihmissuhteeni ovat muutenkin hyvin hankalia. Sosiaalinen vuorovaikutus ei fyysisesti ole koskaan täysin sujuvaa ja yhtään epävarmassa seurassa, se on usein jollakin tasolla pelottavaa. Ajatusteni ilmaiseminen on joko hyvin pidättäytynyttä ( peilaava/kameleonttikäyttäytyminen, eli omaksun toisen henkilön mielipiteitä ja ajatusmalleja käyttööni, jotta saan aikaa tutkia häntä) tai töksähtelevää, jolloin en juuri mieti, mitä sanon, vaan möläytän asioita. Lisäksi olen hyvin huono arvaamaan ihmisten tunteita, ellen varta vasten keskity lukemaan kaikkea ruumiinkieltä, jonka takia päädyn usein kiusallisiin tilanteisiin (esim. tahattomasti ärsytän jotakuta). Katsekontaktistakin on aiheeseen liittyen ollut puhetta ja kokemukseni ovat sellaisia, että jos katseeni arvaamatta kohtaa kenenkään toisen kanssa, käännän omani Välittömästi muualle. Toisaalta, kun päätän niin, luon hyvin kiinteän katsekontaktin, jonka voisi sanoa lähes jämähtävän toiseen henkilöön.

    Vietän aikani mieluiten yksin, enkä tällöin pidä siitä, että minua häiritään. Jos olen keskittynyt itsekseni johonkin ja minua esimerkiksi kutsutaan, tunnen suoranaista raivoa sisälläni.

    Rutiinit, tavat ja pakkomielteet: Olen nykyään melko vapaa rutiineista, mutta minulla on edelleenkin joukko enemmän tai vähemmän tahattomia pakkomielteitä/liikkeitä. Mainitakseni muutaman; teen nopeaa heilutus/kiertoliikettä oikealla ranteella ja tärisytän päätäni (pääosin makuulla ollessa). Pienempänä minulla oli tapana jäystää reikiä kaikkiin paitoihini, istuessani tehdä yläruumiillani eräänlaista kiertoliikettä ja aina yrittää pitää kaikki tasapainossa. Esimerkiksi pestessäni käsiä, molempien käsien täytyi koskettaa hanaa yhtä monta kertaa ja jos toinen kosketti hanaa suuremmalla voimalla kuin toinen, sekin täytyi kompensoida. Kosketusten määrän täytyi silti olla vakio. Näistä jälkimmäisistä olen joko vanhempieni vaikutuksista tai omasta jääräpäisyydestäni hieman luopunut, vaikka ne tulevat edelleen ajoittain esille. Viime aikoina olen huomannut niiden voimistuneen taas, monen vuoden jälkeen.

    Tarkkuus: Olen erittäin, erittäin epäsiisti, mutta nautin kaikenlaisten järjestelmien luomisesta. Tämä kattaa kaiken erilaisten systeemien luomisesta asioiden kategorisointiin ja kynien järjestelemiseen pituusjärjestyksessä (tosin tämäkin on vähentynyt). Pyrin myös mm. kirjoittamisessa jonkinlaiseen täydellisyyten (kuten jo mainitsinkin - henkilökohtaiseen täydellisyyteeni, en välttämättä kirjakieliseen). Olen monessa suhteessa perfektionisti, jos olen intensiivisesti kiinnostunut aiheesta, ja silloin myös keskityn siihen sataprosenttisesti. Vastaavasti kyseessä ollen jonkin yhtään vähemmän kiinnostavan asian, vaivun omaan maailmaani.

    Ärsykkeet: En pidä siitä, kun minuun kosketetaan ilman (edes äänetöntä) lupaa. Inhoan kovia ääniä ja liian kirkasta valaistusta, ellen ole saanut mahdollisuutta etukäteen valmistautua kohtaamaan näitä. Inhoan kaikenlaisia pesulappuja ja villavaatteita. Eritoten villa on sietämätöntä.


    Tässä alkuun.

    Hyvänä esimerkkinä herkkyydestä on luokassa opiskelu.

    Paperi rapisee - argh! Joku yskii - argh! Kenkä taputtaa lattiaan - argh! Takapenkiltä kuuluu kuiskutusta - argh!

    Pienikin ulkopuolinen häiriötekijä voi tuhota koko keskittymisen.

    Äänestä

  • aivan väärää kirjoitti:

    nimitystä? Se, mistä puhun sivuilla, on se ilkeä ihmistyyppi, joka on täysin itsekeskeinen, ei ota millään tavalla toisten tunteita huomioon, loukkaa sen kun ehtii, mielistelee ajoittain, jos haluaa toiselta jotain, sitten puukottaa selkään. Manipuloiva, täysin kykenemätön itsekritiikkiin, projisoi omat vikansa muihin, on aina sotajalalla. Inhottava, kauhea, typerä ihminen, joka on parempi sulkea elämästään, oman mielenrauhansa takia.

    Miksikähän sellaista ihmistä pitäisi kutsua?

    Voi olla rajatilainen, tai narsisti... En tiedä. Ehkä käytät oikeaa nimitystä, ehkä et. Esim. rajatila ja narsismi eivät välttämättä ole kovinkaan kaukana toisistaan.
    Usein samoilla piirteillä oleva nainen diagnosoidaan rajatilaiseksi ja mies narsistiksi.

    Joidenkin kertomiesi perusteella myös lievempi häiriö voisi sopia, kuten joku passiivisaggressiivinen läheisriippuvainen sekoitus.

    Sinä varmaan kuitenkin osaat parhaiten sanoa.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Panikointi tarkoittaa tässä tapauksessa, että kaiken sekavuuden päälle, koen useita lyhyitä tai sitten vähemmässä määrin pitkiä paniikkikohtauksia, jolloin kädet hikoavat, pulssi kiihtyy, ajattelu sumentuu entisestään, alan täristä ja muita enemmän tai vähemmän klassisia tuntomerkkejä.

    Haluaisin kuitenkin nyt jättää tätä rajatilapersoonallisuuskeskustelua hieman sivuun ja pohtia enemmän mahdollisuutta sille, onko minulla mahdollisesti AS.

    Yritän tiivistää hieman itsestäni. Kaikki piirteet eivät ole välttämättä syndroomaan liittyviä, mutta ne ovat ohella täydentääkseen kokonaiskuvaa.

    Sosiaalisuus: Ennen tätä vuotta, en tosissani laskenut ketään ihmistä ystäväkseni. Ihmissuhteeni ovat muutenkin hyvin hankalia. Sosiaalinen vuorovaikutus ei fyysisesti ole koskaan täysin sujuvaa ja yhtään epävarmassa seurassa, se on usein jollakin tasolla pelottavaa. Ajatusteni ilmaiseminen on joko hyvin pidättäytynyttä ( peilaava/kameleonttikäyttäytyminen, eli omaksun toisen henkilön mielipiteitä ja ajatusmalleja käyttööni, jotta saan aikaa tutkia häntä) tai töksähtelevää, jolloin en juuri mieti, mitä sanon, vaan möläytän asioita. Lisäksi olen hyvin huono arvaamaan ihmisten tunteita, ellen varta vasten keskity lukemaan kaikkea ruumiinkieltä, jonka takia päädyn usein kiusallisiin tilanteisiin (esim. tahattomasti ärsytän jotakuta). Katsekontaktistakin on aiheeseen liittyen ollut puhetta ja kokemukseni ovat sellaisia, että jos katseeni arvaamatta kohtaa kenenkään toisen kanssa, käännän omani Välittömästi muualle. Toisaalta, kun päätän niin, luon hyvin kiinteän katsekontaktin, jonka voisi sanoa lähes jämähtävän toiseen henkilöön.

    Vietän aikani mieluiten yksin, enkä tällöin pidä siitä, että minua häiritään. Jos olen keskittynyt itsekseni johonkin ja minua esimerkiksi kutsutaan, tunnen suoranaista raivoa sisälläni.

    Rutiinit, tavat ja pakkomielteet: Olen nykyään melko vapaa rutiineista, mutta minulla on edelleenkin joukko enemmän tai vähemmän tahattomia pakkomielteitä/liikkeitä. Mainitakseni muutaman; teen nopeaa heilutus/kiertoliikettä oikealla ranteella ja tärisytän päätäni (pääosin makuulla ollessa). Pienempänä minulla oli tapana jäystää reikiä kaikkiin paitoihini, istuessani tehdä yläruumiillani eräänlaista kiertoliikettä ja aina yrittää pitää kaikki tasapainossa. Esimerkiksi pestessäni käsiä, molempien käsien täytyi koskettaa hanaa yhtä monta kertaa ja jos toinen kosketti hanaa suuremmalla voimalla kuin toinen, sekin täytyi kompensoida. Kosketusten määrän täytyi silti olla vakio. Näistä jälkimmäisistä olen joko vanhempieni vaikutuksista tai omasta jääräpäisyydestäni hieman luopunut, vaikka ne tulevat edelleen ajoittain esille. Viime aikoina olen huomannut niiden voimistuneen taas, monen vuoden jälkeen.

    Tarkkuus: Olen erittäin, erittäin epäsiisti, mutta nautin kaikenlaisten järjestelmien luomisesta. Tämä kattaa kaiken erilaisten systeemien luomisesta asioiden kategorisointiin ja kynien järjestelemiseen pituusjärjestyksessä (tosin tämäkin on vähentynyt). Pyrin myös mm. kirjoittamisessa jonkinlaiseen täydellisyyten (kuten jo mainitsinkin - henkilökohtaiseen täydellisyyteeni, en välttämättä kirjakieliseen). Olen monessa suhteessa perfektionisti, jos olen intensiivisesti kiinnostunut aiheesta, ja silloin myös keskityn siihen sataprosenttisesti. Vastaavasti kyseessä ollen jonkin yhtään vähemmän kiinnostavan asian, vaivun omaan maailmaani.

    Ärsykkeet: En pidä siitä, kun minuun kosketetaan ilman (edes äänetöntä) lupaa. Inhoan kovia ääniä ja liian kirkasta valaistusta, ellen ole saanut mahdollisuutta etukäteen valmistautua kohtaamaan näitä. Inhoan kaikenlaisia pesulappuja ja villavaatteita. Eritoten villa on sietämätöntä.


    Tässä alkuun.

    Tuo, kuinka mietit tuolla tavalla oireitasi ja mielestäni hieman omaperäisestikin näitä kerrot, viittaa todellakin samaan, mihin tässä viestissäsi kertomasi oireet.

    Sosiaalisuus-kappaleesta voisin todeta, että sinulta puuttuu minuus, mutta hieman epäassimaisesti kuitenkin tajuat miettiä elekielesi vaikutusta muihin vuorovaikutuksessa.

    Sitten nämä Rutiinit, tavat ja pakkomielteet, sekä tarkkuus-kappaleet ovat varmistus sen osalta, että sinulla pakkoneuroottinen persoonallisuus, eli sama, kuin minulla.

    Etkö katsonut, kun tuli Howard Hughesista elokuva tässä vähän aikaa sitten?

    Täytyi tehdä joku tapahtumasarja tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla ja, jos siinä tuli pienikin virhe, kaikki täytyi aloittaa jälleen alusta. :DD

    Pakkoneuroosiin voi liittyä sairaalloinen puhtauden tarve ja lian pelko, sekä sairauden pelko. Välillä tilat voivat mennä lähes psykoottisiksi.
    Esim. matemaatikko Gödel oli hyvin vainoharhainen ja pelkäsi tulevansa myrkytetyksi. Gödel kuolikin lopulta nälkään pelättyään kuolevansa syömiseen.

    Pelkojen ongelma voi olla se, että henkilö ajaa itse itsensä kokemaan nämä pelkäämänsä tilanteet. Esim. Hughes käytännössä tappoi itsensä sairauden ja epäpuhtauden pelollaan, mikä aiheutti epäsuoraan sairastumisen.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Tuo, kuinka mietit tuolla tavalla oireitasi ja mielestäni hieman omaperäisestikin näitä kerrot, viittaa todellakin samaan, mihin tässä viestissäsi kertomasi oireet.

    Sosiaalisuus-kappaleesta voisin todeta, että sinulta puuttuu minuus, mutta hieman epäassimaisesti kuitenkin tajuat miettiä elekielesi vaikutusta muihin vuorovaikutuksessa.

    Sitten nämä Rutiinit, tavat ja pakkomielteet, sekä tarkkuus-kappaleet ovat varmistus sen osalta, että sinulla pakkoneuroottinen persoonallisuus, eli sama, kuin minulla.

    Etkö katsonut, kun tuli Howard Hughesista elokuva tässä vähän aikaa sitten?

    Täytyi tehdä joku tapahtumasarja tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla ja, jos siinä tuli pienikin virhe, kaikki täytyi aloittaa jälleen alusta. :DD

    Pakkoneuroosiin voi liittyä sairaalloinen puhtauden tarve ja lian pelko, sekä sairauden pelko. Välillä tilat voivat mennä lähes psykoottisiksi.
    Esim. matemaatikko Gödel oli hyvin vainoharhainen ja pelkäsi tulevansa myrkytetyksi. Gödel kuolikin lopulta nälkään pelättyään kuolevansa syömiseen.

    Pelkojen ongelma voi olla se, että henkilö ajaa itse itsensä kokemaan nämä pelkäämänsä tilanteet. Esim. Hughes käytännössä tappoi itsensä sairauden ja epäpuhtauden pelollaan, mikä aiheutti epäsuoraan sairastumisen.

    Allekirjoitan sairaalloisen puhtauden tarpeen. En koe esimerkiksi mutaa likaisena, koska se on "luonnollista", mutta esimerkiksi aivan pienikin määrä jotakin rasvaista/tahmeaa/"epäluonnollista" kykenee saamaan minut tolaltani. Sama tuon tapahtumasarjaongelman kanssa. Joskus ennen oli myös, että tapahtumasarjan epäonnistuessa, se täytyi tehdä "tasapainon nimissä" uudelleen epäonnistuneena, kunnes kykenin taas yrittämään sitä oikein.

    En katsonut. Vaikka digiboksi löytyy, en muista avanneeni TV:tä kuin kahdesti viimeisen kuukauden aikana. Minkä nimisestä elokuvasta on kyse? Kuulostaa ainakin näin luettuna mielenkiintoiselta.

    ---
    Tuohon sosiaalisuuteen voisin lisätä, etten usko aivan luonnostani tätä 'tajuavani'. Minulta puuttuu empatiakykyä, mutta tekemisieni ja sanomisieni vaikutuksista muihin muistutetaan jatkuvasti, joten olen omaksunut tavan ajoittain analysoida käytöstäni. Kykenenkin ajattelemaan itseni toisen ihmisen asemaan, mutta vain itsenäni. En kykene ajattelemaan itseäni siksi toiseksi ihmiseksi. Turvaudun tämän vuoksi menneisiin kokemuksiin ja ennustan, mitä seurauksia tietynlaisella käytöksellä on.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Allekirjoitan sairaalloisen puhtauden tarpeen. En koe esimerkiksi mutaa likaisena, koska se on "luonnollista", mutta esimerkiksi aivan pienikin määrä jotakin rasvaista/tahmeaa/"epäluonnollista" kykenee saamaan minut tolaltani. Sama tuon tapahtumasarjaongelman kanssa. Joskus ennen oli myös, että tapahtumasarjan epäonnistuessa, se täytyi tehdä "tasapainon nimissä" uudelleen epäonnistuneena, kunnes kykenin taas yrittämään sitä oikein.

    En katsonut. Vaikka digiboksi löytyy, en muista avanneeni TV:tä kuin kahdesti viimeisen kuukauden aikana. Minkä nimisestä elokuvasta on kyse? Kuulostaa ainakin näin luettuna mielenkiintoiselta.

    ---
    Tuohon sosiaalisuuteen voisin lisätä, etten usko aivan luonnostani tätä 'tajuavani'. Minulta puuttuu empatiakykyä, mutta tekemisieni ja sanomisieni vaikutuksista muihin muistutetaan jatkuvasti, joten olen omaksunut tavan ajoittain analysoida käytöstäni. Kykenenkin ajattelemaan itseni toisen ihmisen asemaan, mutta vain itsenäni. En kykene ajattelemaan itseäni siksi toiseksi ihmiseksi. Turvaudun tämän vuoksi menneisiin kokemuksiin ja ennustan, mitä seurauksia tietynlaisella käytöksellä on.

    Olen lukenut, että AS-henkilöillä olisi tiettyjä mielenkiinnonkohteita, joihin he jäävät "jumiin". En ollut täysin varma, sopiiko tämä minuun, mutta kun tänä aamuna todella aloin miettimään, se ei voisi sopia paremmin. Esimerkkinä olen ottanut erään tietyn kalalajin ja suunnitellut sille noin 500 mielikuvitusrotua. Sen lisäksi olen Wormsin (kyllä, sen pelin) innoittamana piirtänyt sadoittain sivuja luolastosta, täynnä sotivia matoja. Keräilen myös kaikkea, kuten kolikoita ja kiviä. Listaa voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.

    En vain oikein tiedä. Miksen ole koskaan aiemmin alkanut ajattelemaan näitä asioita - sitä miten käytökseni on aina ollut jollakin tapaa erilaista? Minulla ei kai ole ollut tarpeeksi malleja tai käsitystä, jotta olisin kyennyt huomaamaan asian? Nytkin olen 'herännyt' tähän vasta ulkopuolisten vaikuttimien johdosta.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Olen lukenut, että AS-henkilöillä olisi tiettyjä mielenkiinnonkohteita, joihin he jäävät "jumiin". En ollut täysin varma, sopiiko tämä minuun, mutta kun tänä aamuna todella aloin miettimään, se ei voisi sopia paremmin. Esimerkkinä olen ottanut erään tietyn kalalajin ja suunnitellut sille noin 500 mielikuvitusrotua. Sen lisäksi olen Wormsin (kyllä, sen pelin) innoittamana piirtänyt sadoittain sivuja luolastosta, täynnä sotivia matoja. Keräilen myös kaikkea, kuten kolikoita ja kiviä. Listaa voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.

    En vain oikein tiedä. Miksen ole koskaan aiemmin alkanut ajattelemaan näitä asioita - sitä miten käytökseni on aina ollut jollakin tapaa erilaista? Minulla ei kai ole ollut tarpeeksi malleja tai käsitystä, jotta olisin kyennyt huomaamaan asian? Nytkin olen 'herännyt' tähän vasta ulkopuolisten vaikuttimien johdosta.

    ole varma, onko kyse AS:stä, vai mistä. Olen kyllä pelottavasti alkanut huomaamaan lukuisia yhteyksiä syndroomaan, vaikkakin jotkut varsin lievinä. Mutta ehkäpä vain kuvittelen. Sekin on mahdollisuus.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Allekirjoitan sairaalloisen puhtauden tarpeen. En koe esimerkiksi mutaa likaisena, koska se on "luonnollista", mutta esimerkiksi aivan pienikin määrä jotakin rasvaista/tahmeaa/"epäluonnollista" kykenee saamaan minut tolaltani. Sama tuon tapahtumasarjaongelman kanssa. Joskus ennen oli myös, että tapahtumasarjan epäonnistuessa, se täytyi tehdä "tasapainon nimissä" uudelleen epäonnistuneena, kunnes kykenin taas yrittämään sitä oikein.

    En katsonut. Vaikka digiboksi löytyy, en muista avanneeni TV:tä kuin kahdesti viimeisen kuukauden aikana. Minkä nimisestä elokuvasta on kyse? Kuulostaa ainakin näin luettuna mielenkiintoiselta.

    ---
    Tuohon sosiaalisuuteen voisin lisätä, etten usko aivan luonnostani tätä 'tajuavani'. Minulta puuttuu empatiakykyä, mutta tekemisieni ja sanomisieni vaikutuksista muihin muistutetaan jatkuvasti, joten olen omaksunut tavan ajoittain analysoida käytöstäni. Kykenenkin ajattelemaan itseni toisen ihmisen asemaan, mutta vain itsenäni. En kykene ajattelemaan itseäni siksi toiseksi ihmiseksi. Turvaudun tämän vuoksi menneisiin kokemuksiin ja ennustan, mitä seurauksia tietynlaisella käytöksellä on.

    "Joskus ennen oli myös, että tapahtumasarjan epäonnistuessa, se täytyi tehdä "tasapainon nimissä" uudelleen epäonnistuneena, kunnes kykenin taas yrittämään sitä oikein."

    Kyllä näin on. :)


    "Minkä nimisestä elokuvasta on kyse?"

    The aviator.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Voi olla rajatilainen, tai narsisti... En tiedä. Ehkä käytät oikeaa nimitystä, ehkä et. Esim. rajatila ja narsismi eivät välttämättä ole kovinkaan kaukana toisistaan.
    Usein samoilla piirteillä oleva nainen diagnosoidaan rajatilaiseksi ja mies narsistiksi.

    Joidenkin kertomiesi perusteella myös lievempi häiriö voisi sopia, kuten joku passiivisaggressiivinen läheisriippuvainen sekoitus.

    Sinä varmaan kuitenkin osaat parhaiten sanoa.

    nimitys tuolle ihmiselle. Läheisriippuvainen tuskin, paremminkin läheisiään manipuloiva, pilkkaava ja polkeva. Passiivinen ei! Aggressiivinen kyllä! Aktiivisesti aggressiivinen, jatkuvasti. Vihamielinen, etsien kohdetta vihamielisyydelleen. Aina valmis pilkkasanoihin, herjaukseen, panetteluun. Ei minkäänlaista myötätuntoa ketään kohtaan. Viisikymppisenä kasvoilla kauhea tyhjyys, ja kovat, rakkaudettomat juonteet. Riivattu, sanoi isäni, ja rukoili jatkuvasti hänen puolestaan, mikä villiinnytti naista entisestään.

    Psykopaattinen narsisti?

    Äänestä

  • olisi paras kirjoitti:

    nimitys tuolle ihmiselle. Läheisriippuvainen tuskin, paremminkin läheisiään manipuloiva, pilkkaava ja polkeva. Passiivinen ei! Aggressiivinen kyllä! Aktiivisesti aggressiivinen, jatkuvasti. Vihamielinen, etsien kohdetta vihamielisyydelleen. Aina valmis pilkkasanoihin, herjaukseen, panetteluun. Ei minkäänlaista myötätuntoa ketään kohtaan. Viisikymppisenä kasvoilla kauhea tyhjyys, ja kovat, rakkaudettomat juonteet. Riivattu, sanoi isäni, ja rukoili jatkuvasti hänen puolestaan, mikä villiinnytti naista entisestään.

    Psykopaattinen narsisti?

    Psykopaatti on mielestäni itsenäisempi, kuin kertomuksesi siskostasi. Psykopaatti on ihminen, jota kaikki tuntuvat tarvitsevan, jonka ympärillä parveilee väkeä.
    Psykopaatti vetää kamaa ja kaataa naisia(siis mies).
    Psykopaatti on myös kylmä, kuin kone, eikä hänellä ole tarvetta pahemmin heitellä ilkeyksiä. Katso American psyko.
    Psykopaatti voisi olla myös järjestö-ihminen. Hän haluaa valtaa ja haluaa olla kunnioitettu auktoriteetti toisten silmissä.

    Persoonallisuushäiriöinen mielestäni yleensäkin kuin maagisesti siirtää pahan olon ympäristöönsä ja hänen toimintansa on hyvin oikeutettua myös ympäristön mielestä.

    Rajatilaisen ja narsistinkin kanssa pystyy käyttäytymään ymmärtäväisesti, jolloin käytös voi lieventyä.
    Minulle kuitenkin melkein poikkeuksetta on jäänyt luonnevikaisten kanssa käydyistä kokemuksista sellainen olo, että vika on minussa, oikeuttavat hyvin toimensa.

    Psykopaatti on moraaliton rikollinen. Entinen kaverini on psykopaatti, koitti tappaa minut huvikseen.

    Veikkaisin, että siskollasi on persoonallisuushäiriö, joka on myöhäisestä narsismista myöhäiseen rajatilaan väliltä. Pahimmat narsismin muodot ovat melko jäätäviä tyyppejä.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Allekirjoitan sairaalloisen puhtauden tarpeen. En koe esimerkiksi mutaa likaisena, koska se on "luonnollista", mutta esimerkiksi aivan pienikin määrä jotakin rasvaista/tahmeaa/"epäluonnollista" kykenee saamaan minut tolaltani. Sama tuon tapahtumasarjaongelman kanssa. Joskus ennen oli myös, että tapahtumasarjan epäonnistuessa, se täytyi tehdä "tasapainon nimissä" uudelleen epäonnistuneena, kunnes kykenin taas yrittämään sitä oikein.

    En katsonut. Vaikka digiboksi löytyy, en muista avanneeni TV:tä kuin kahdesti viimeisen kuukauden aikana. Minkä nimisestä elokuvasta on kyse? Kuulostaa ainakin näin luettuna mielenkiintoiselta.

    ---
    Tuohon sosiaalisuuteen voisin lisätä, etten usko aivan luonnostani tätä 'tajuavani'. Minulta puuttuu empatiakykyä, mutta tekemisieni ja sanomisieni vaikutuksista muihin muistutetaan jatkuvasti, joten olen omaksunut tavan ajoittain analysoida käytöstäni. Kykenenkin ajattelemaan itseni toisen ihmisen asemaan, mutta vain itsenäni. En kykene ajattelemaan itseäni siksi toiseksi ihmiseksi. Turvaudun tämän vuoksi menneisiin kokemuksiin ja ennustan, mitä seurauksia tietynlaisella käytöksellä on.

    "En kykene ajattelemaan itseäni siksi toiseksi ihmiseksi. Turvaudun tämän vuoksi menneisiin kokemuksiin ja ennustan, mitä seurauksia tietynlaisella käytöksellä on."

    Mutta tämähän se vasta empatiaa onkin. Ja yleensä sekin, että ajattelee toista ihmistä, että mikä on hänen kannaltaan parasta.

    Monet empaattiseksi itseään väittävät eivät ole empaattisia. Ihminen, joka väittää asettuvansa toisen asemaan, oikeuttaa itselleen sen, ettei hyväksy toisen asemaa, eli luulottelee oman projektionsa olevan toisen oikea asema.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    "En kykene ajattelemaan itseäni siksi toiseksi ihmiseksi. Turvaudun tämän vuoksi menneisiin kokemuksiin ja ennustan, mitä seurauksia tietynlaisella käytöksellä on."

    Mutta tämähän se vasta empatiaa onkin. Ja yleensä sekin, että ajattelee toista ihmistä, että mikä on hänen kannaltaan parasta.

    Monet empaattiseksi itseään väittävät eivät ole empaattisia. Ihminen, joka väittää asettuvansa toisen asemaan, oikeuttaa itselleen sen, ettei hyväksy toisen asemaa, eli luulottelee oman projektionsa olevan toisen oikea asema.

    Luulin kauan muiden ihmisten kokevan kuin minä. Siksi en pitänyt tarpeellisena kokemusten jakamista ja ihmettelin, kun käsitykseni joutui ristiriitaan todellisuuden kanssa. Onko vika minussa vai muissa, kun eivät näekään ilmiselviä toisasioita.

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    Psykopaatti on mielestäni itsenäisempi, kuin kertomuksesi siskostasi. Psykopaatti on ihminen, jota kaikki tuntuvat tarvitsevan, jonka ympärillä parveilee väkeä.
    Psykopaatti vetää kamaa ja kaataa naisia(siis mies).
    Psykopaatti on myös kylmä, kuin kone, eikä hänellä ole tarvetta pahemmin heitellä ilkeyksiä. Katso American psyko.
    Psykopaatti voisi olla myös järjestö-ihminen. Hän haluaa valtaa ja haluaa olla kunnioitettu auktoriteetti toisten silmissä.

    Persoonallisuushäiriöinen mielestäni yleensäkin kuin maagisesti siirtää pahan olon ympäristöönsä ja hänen toimintansa on hyvin oikeutettua myös ympäristön mielestä.

    Rajatilaisen ja narsistinkin kanssa pystyy käyttäytymään ymmärtäväisesti, jolloin käytös voi lieventyä.
    Minulle kuitenkin melkein poikkeuksetta on jäänyt luonnevikaisten kanssa käydyistä kokemuksista sellainen olo, että vika on minussa, oikeuttavat hyvin toimensa.

    Psykopaatti on moraaliton rikollinen. Entinen kaverini on psykopaatti, koitti tappaa minut huvikseen.

    Veikkaisin, että siskollasi on persoonallisuushäiriö, joka on myöhäisestä narsismista myöhäiseen rajatilaan väliltä. Pahimmat narsismin muodot ovat melko jäätäviä tyyppejä.

    Niin, ehkä psykopaatti on vielä kauheampi kuin tämä kuvailemani tapaus - vaikka joskus tuntuu, ettei pahempaa ihmistä olekaan.

    Siis rajatilainen. Ei, ei hän ehkä tappaisi, paitsi 'henkisesti', häpäisemällä, pilkkaamalla, syyttelemällä, pilaamalla maineen ja kunnian.

    Mistähän löytäisin hurmaavan psykopaatin hänen seurakseen..

    Äänestä

  • ritalin kirjoitti:

    "En kykene ajattelemaan itseäni siksi toiseksi ihmiseksi. Turvaudun tämän vuoksi menneisiin kokemuksiin ja ennustan, mitä seurauksia tietynlaisella käytöksellä on."

    Mutta tämähän se vasta empatiaa onkin. Ja yleensä sekin, että ajattelee toista ihmistä, että mikä on hänen kannaltaan parasta.

    Monet empaattiseksi itseään väittävät eivät ole empaattisia. Ihminen, joka väittää asettuvansa toisen asemaan, oikeuttaa itselleen sen, ettei hyväksy toisen asemaa, eli luulottelee oman projektionsa olevan toisen oikea asema.

    Ajaako se saman asian, jos pakotan itseäni turvautumaan noihin sen pelon vuoksi, mitä vääränlaisista tekemisistä voisi seurata? Olen tokaisujeni ja tekemisteni vuoksi joutunut mm. vuosiksi koulukiusatuksi, jonka jälkeen olen vaipunut kuoreeni ja alkanut ylitarkkailemaan kaikkea tekemistäni. En tätä ennen muista edes yrittäneeni ajatella noita asioita, muutoin kuin minulle sanottanen; "Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos joku tekisi sinulle noin". Silloinkin minulla oli vaikeuksia käsittää a) miten sitä voi miettiä? b) miksi ihmeessä minun pitäisi miettiä jotakin tuollaista?

    Tämä oli usein sen jälkeen, kun olin tehnyt pahaa ötökälle tai vain kävellyt pois ja jättänyt toisen lapsen itkemään.

    Ilmeisesti kykenen kuitenkin empatiaan. Onko kuitenkaan normaali tapa yrittää tarkastella asiaa tavalla "teko A tilanne B = lopputulos C", keskittymättä oikeastaan siihen toiseen ihmiseen itseensä? Minulla ei ole ollut vertailukohteita, joten en osaa sanoa. En siis suoranaisesti ajattele sitä, mikä on toiselle ihmiselle parasta, vaan mikä tuottaa minulle siedettävimmän lopputuloksen. Toimivin tapa tämä minun ei kyllä missään nimessä vaikuttaisi olevan. En näe ketään muuta ihmistä tajuamattaan esimerkiksi ärsyttävän ihmistä, joka on (ilmeisesti?) pahalla päällä, ainakaan niin useasti kuin minä siihen päädyn. Kykenen melkoisen luonnostani lukemaan näkyvimpiä ja ilmeisimpiä eleitä/ilmeitä, kuten leveää hymyä, mutta yhtään monimutkaisempia en. Olen tosin lukenut tämän johdosta paljon ruumiinkielestä, joten pystyn jollakin tasolla jo päättelemään näitäkin.

    Toisaalta väitän itsekin jollakin tapaa kykeneväni empatiaan, mutten ole varma onko se sitä "oikeanlaista". Sekavaa.

    Kysyisin tässä vielä suoraan, että onko mahdollista minulta löytyvän lievä AS, vai onko tässä ennemmin kyse jostakin muusta?

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Ajaako se saman asian, jos pakotan itseäni turvautumaan noihin sen pelon vuoksi, mitä vääränlaisista tekemisistä voisi seurata? Olen tokaisujeni ja tekemisteni vuoksi joutunut mm. vuosiksi koulukiusatuksi, jonka jälkeen olen vaipunut kuoreeni ja alkanut ylitarkkailemaan kaikkea tekemistäni. En tätä ennen muista edes yrittäneeni ajatella noita asioita, muutoin kuin minulle sanottanen; "Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos joku tekisi sinulle noin". Silloinkin minulla oli vaikeuksia käsittää a) miten sitä voi miettiä? b) miksi ihmeessä minun pitäisi miettiä jotakin tuollaista?

    Tämä oli usein sen jälkeen, kun olin tehnyt pahaa ötökälle tai vain kävellyt pois ja jättänyt toisen lapsen itkemään.

    Ilmeisesti kykenen kuitenkin empatiaan. Onko kuitenkaan normaali tapa yrittää tarkastella asiaa tavalla "teko A tilanne B = lopputulos C", keskittymättä oikeastaan siihen toiseen ihmiseen itseensä? Minulla ei ole ollut vertailukohteita, joten en osaa sanoa. En siis suoranaisesti ajattele sitä, mikä on toiselle ihmiselle parasta, vaan mikä tuottaa minulle siedettävimmän lopputuloksen. Toimivin tapa tämä minun ei kyllä missään nimessä vaikuttaisi olevan. En näe ketään muuta ihmistä tajuamattaan esimerkiksi ärsyttävän ihmistä, joka on (ilmeisesti?) pahalla päällä, ainakaan niin useasti kuin minä siihen päädyn. Kykenen melkoisen luonnostani lukemaan näkyvimpiä ja ilmeisimpiä eleitä/ilmeitä, kuten leveää hymyä, mutta yhtään monimutkaisempia en. Olen tosin lukenut tämän johdosta paljon ruumiinkielestä, joten pystyn jollakin tasolla jo päättelemään näitäkin.

    Toisaalta väitän itsekin jollakin tapaa kykeneväni empatiaan, mutten ole varma onko se sitä "oikeanlaista". Sekavaa.

    Kysyisin tässä vielä suoraan, että onko mahdollista minulta löytyvän lievä AS, vai onko tässä ennemmin kyse jostakin muusta?

    Joku voisi kai sanoa empatiani pohjimmiltaan toimivan niin, että näen muut ihmiset tavallaan samana tai samanlaisina kuin minä itse ja käsittelen heitä sen mukaan. Tämä malli on edelleen siellä ja jos en kiinnitä asiaan huomiota, toimin sen mukaan, mutta kokemusteni vuoksi olen alkanut yrittää muita käsittelytapoja.

    Äänestä

  • Leew kirjoitti:

    Ajaako se saman asian, jos pakotan itseäni turvautumaan noihin sen pelon vuoksi, mitä vääränlaisista tekemisistä voisi seurata? Olen tokaisujeni ja tekemisteni vuoksi joutunut mm. vuosiksi koulukiusatuksi, jonka jälkeen olen vaipunut kuoreeni ja alkanut ylitarkkailemaan kaikkea tekemistäni. En tätä ennen muista edes yrittäneeni ajatella noita asioita, muutoin kuin minulle sanottanen; "Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos joku tekisi sinulle noin". Silloinkin minulla oli vaikeuksia käsittää a) miten sitä voi miettiä? b) miksi ihmeessä minun pitäisi miettiä jotakin tuollaista?

    Tämä oli usein sen jälkeen, kun olin tehnyt pahaa ötökälle tai vain kävellyt pois ja jättänyt toisen lapsen itkemään.

    Ilmeisesti kykenen kuitenkin empatiaan. Onko kuitenkaan normaali tapa yrittää tarkastella asiaa tavalla "teko A tilanne B = lopputulos C", keskittymättä oikeastaan siihen toiseen ihmiseen itseensä? Minulla ei ole ollut vertailukohteita, joten en osaa sanoa. En siis suoranaisesti ajattele sitä, mikä on toiselle ihmiselle parasta, vaan mikä tuottaa minulle siedettävimmän lopputuloksen. Toimivin tapa tämä minun ei kyllä missään nimessä vaikuttaisi olevan. En näe ketään muuta ihmistä tajuamattaan esimerkiksi ärsyttävän ihmistä, joka on (ilmeisesti?) pahalla päällä, ainakaan niin useasti kuin minä siihen päädyn. Kykenen melkoisen luonnostani lukemaan näkyvimpiä ja ilmeisimpiä eleitä/ilmeitä, kuten leveää hymyä, mutta yhtään monimutkaisempia en. Olen tosin lukenut tämän johdosta paljon ruumiinkielestä, joten pystyn jollakin tasolla jo päättelemään näitäkin.

    Toisaalta väitän itsekin jollakin tapaa kykeneväni empatiaan, mutten ole varma onko se sitä "oikeanlaista". Sekavaa.

    Kysyisin tässä vielä suoraan, että onko mahdollista minulta löytyvän lievä AS, vai onko tässä ennemmin kyse jostakin muusta?

    Niin, mielestäni se, että joku väittää asettuvansa toisen asemaan ja tajuavansa toisen tuntemukset täysin empaattisesti, tarkoittaa sitä, että hän luulee muiden ajattelevan samoin, kuin hän(tämä empaattinen ihminen).
    Assi, joka luulee toisten ajattelevan, kuin itsekin, ajattelee, kuten nt, sillä niin myös nt luulee, että muut ajattelevat samoin. Se on muka empatiaa. Ei se ole.

    Empatiaa on se, kun tajuaa, ettei voi asettua täysin toisen asemaan, sillä muut kokevat eri tavoin.
    Voin esim. ajatella toista ymmärtääkseni, missä tilanteessa olen kokenut samoin, kuin hän kokee tietyssä tilanteessa, jolloin voin käyttäytyä ymmärtäväisesti.

    Eiköhän asperger-oireyhtymän suurin ongelma ole se, ettei enemmistö ihmisistä pysty kokemaan empatiaa assia kohtaan...


    "Kysyisin tässä vielä suoraan, että onko mahdollista minulta löytyvän lievä AS, vai onko tässä ennemmin kyse jostakin muusta?"

    On mahdollista.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Leew kirjoitti:

Olen kärsinyt rajatilapersoonallisuudesta (borderline personality disorder) ja sen johdosta alkanut miettimään pohjimmaista syytäni tähän ja miksi minusta on aina tuntunut sellaiselta kuin olen. Varsinkin viime aikoina olen alkanut epäilemään yhteyttä kaiken muun lisäksi myös Aspergerin syndroomaan.

Voisiko seuraavien "tietojen" perusteella vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä tämän mahdollisuudesta?


A.Qualitative impairment in social interaction, as manifested by at least two of the following:
(1) marked impairment in the use of multiple nonverbal behaviors such as eye-to-eye gaze, facial expression, body postures, and gestures to regulate social interaction
Luonnollinen katsekontakti hyvin vaikeaa, mutta keskittymällä pääsen toiseen ääripäähän. Ilmeeni ovat usein hyvin ailahtelevia, kävelen jollakin tapaa kömpelösti (tai lötkön tönkösti) ja kun innostun puhumaan jostakin, koko kehoni on mukana (kädet heiluvat selityksen tahdissa ja vastaavaa)

(2) failure to develop peer relationships appropriate to developmental level
Koko iän ollut ongelmia kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Ystävystyminen vaikeaa, seurustelusta puhumattakaan, ja tunnun käsittelevän ihmissuhteita yleisestä käsityksesä hieman poikkeavin tavoin.

(3) a lack of spontaneous seeking to share enjoyment, interests, or achievements with other people (e.g., by a lack of showing, bringing, or pointing out objects of interest to other people)
Ei ainakaan suuressa määrin

(4) lack of social or emotional reciprocity
Minulla on taito peilata mielipiteitä ja ajatuksia, jotta saan aikaa tarkkailla ihmistä. Tätä lukuunottamatta olen sosiaalisesti hyvin... haluaisin lähes käyttää sanaa epäkypsä.


B.Restricted repetitive and stereotyped patterns of behavior, interests, and activities, as manifested by at least one of the following:
(1) encompassing preoccupation with one or more stereotyped and restricted patterns of interest that is abnormal either in intensity or focus
Ajattelen kokonaisuuksina, mutta huomioni tahtoo jämähtää pikkuseikkoihin

(2) apparently inflexible adherence to specific, nonfunctional routines or rituals
Pakkomielteisiä rutiineja syntyy

(3) stereotyped and repetitive motor mannerisms (e.g., hand or finger flapping or twisting, or complex whole-body movements)
Varsin usein, eritoten enemmän tai vähemmän ahdistuneina hetkinä

(4) persistent preoccupation with parts of objects
Jatkuvasti


C.The disturbance causes clinically significant impairment in social, occupational, or other important areas of functioning.
Varsinkin sosiaalisesti

D.There is no clinically significant general delay in language (e.g., single words used by age 2 years, communicative phrases used by age 3 years).
Ei ole ollut - lukuunottamatta puhevikaa, jonka syntyyn johti se, että vietin niin paljon aikaa yksin. Hoidin sen omineni kuntoon.

E.There is no clinically significant delay in cognitive development or in the development of age-appropriate self-help skills, adaptive behavior (other than in social interaction), and curiosity about the environment in childhood.
Ei ole



1.Severe impairment in reciprocal social interaction
(at least two of the following)
(a) inability to interact with peers
Ei näin radikaalisti
(b) lack of desire to interact with peers
Vaihtelee
(c) lack of appreciation of social cues
Kyllä
(d) socially and emotionally inappropriate behavior
Kyllä

2.All-absorbing narrow interest
(at least one of the following)
(a) exclusion of other activities
Jossakin määrin
(b) repetitive adherence
Kyllä
(c) more rote than meaning
Ei mielestäni, mutta voin olla väärässä

3.Imposition of routines and interests
(at least one of the following)
(a) on self, in aspects of life
Kyllä, vaikka pohjimmiltani en pidä rajoittavista asioista
(b) on others
Hieman

4.Speech and language problems
(at least three of the following)
(a) delayed development
Puhevika, mutta muuten ei
(b) superficially perfect expressive language
Kirjoittaessa pyrin täydellisyyteen (omaan täydellisyyteeni - en välttämättä kirjakielelliseen täydellisyyteen)
(c) formal, pedantic language
Kyllä
(d) odd prosody, peculiar voice characteristics
Uskoisin, mutten ole aivan varma. Jälkimmäisestä olen kyllä samaa mieltä
(e) impairment of comprehension including misinterpretations of literal/implied meanings
Tietyssä määrin. En kuitenkaan luokittelisi tavallisesta poikkeavaksi

5.Non-verbal communication problems
(at least one of the following)
(a) limited use of gestures
En osaa sanoa
(b) clumsy/gauche body language
Mahdollisesti
(c) limited facial expression
Joskus kuvailisin jopa yliaktiiviseksi
(d) inappropriate expression
Kyllä
(e) peculiar, stiff gaze
Kyllä, tosin ajoittain myös erittäin vilkas

6.Motor clumsiness: poor performance on neurodevelopmental examination
En kykene sanomaan varmasti. Uskon kyllä vahvasti.



Tämä näin yleisesti. Olen lukenut kyseisestä 'häiriöstä' enemmänkin ja huomannut useita minua kuvaavia asioita.

Sain seuraavista Asperger-testeistä 130 pistettä, 33 pistettä ja 140 pistettä. En tosin ole varma varsinkaan viimeisen näistä luotettavuudesta.
http://web.archive.org/web/20060505151704/http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
http://aq.server8.org/
http://www.rdos.net/eng/Aspie-quiz.php


Minusta muuten tuntuu, että tulen kaikista tarkistuskerroista huolimatta huomaamaan tekstistä vielä vähintään yhden virheen ja kiroamaan, kuinka en pysty korjaamaan sitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu