Heräsin eilen aamulla aikaisin vessahätään, kun olin edellisenä iltana juonut paljon vettä syötyäni suolaista ruokaa. Kello oli jotain vähän yli viis.
Minulla on kortteerannut jo reilut viisi vuotta hylätty ja potkittu iso musta kissa. Kissa on sellainen luonnostaan, että se rupeaa aivan hulttioksi ja kamalaksi jos sitä yrittää pitää sisäkissana. Puoli vuotta yritin ja tapetit menivät remonttiin. No tuo ennen niin arka kissa on tullut paljon rohkeammaksi, mutta on joskus hyvinkin herkkä. Hän pelkää imuria, mutta on tottunut koiriin.
No tämä kisuliinipoika (leikkuutin sen. Tullessaan se oli n. 2v) oli yöksi jäänyt ulkosalle eikä tullut huudoista huolimatta. Olihan se ollut monta päivää tuulta ja sadetta paossa meillä sisällä. No, aamulla vessahädän jälkeen avasin oven ja salamannopeasti musta iso karvainen kissa pinkaisi sisälle. Laittaessani ovia kiinni, huomasin sillä olevan hiiren suussaan. Se laski sen lattialle ja hiiri pinkaisi pakoon minkä kerkesi. Se juoksi kenkien välissä oven takana ja kiirehdin laittamaan tupaan vievää ovea kiinni ettei se ehtisi sinne ja olisi ollut sen jälkeen vaikeasti tavoitettavissa. No, mitä teki kissa. Minä yritin usuttaa sitä hiiren kimppuun, mutta tämä vaan istuu hölmistyneenä ja katselee minua kun ei asia hänelle millään lailla kuuluisi. Minä manailen aamumetsästystä ja mutisen itsekseni manauksia; "Missä v..tussa se pe..eleen hiiri nyt on? Tekisit sinäkin kissa jotain kun kerta tällaisen aamushown mulle järjestit!"
Kaikki viisi ovea eteisestä ovat kiinni, mutta hiirtä ei löydy kengistä eikä mistään. Sitten tulee mieleeni käynnistää imuri säikyttääkseni hiiren pakosalle. Kun käynnistän imurin, siitä tuntuu ja kuuluu sellainen ääni kuin sukka olisi mennyt imurinpussiin. Tuli outo tunne... hiiri pussissa? Avaan imurin ja otan esille melkein täyden pölypussin ja hiirihän se pilkottaa sieltä aukosta. Se näytti elottomalta ja otin kankaanpalasen ja kiskoin sen etukäpälästä ulos pussista. Se oli kuollut hiiri. Siltä oli tullut sisuskaluja ulos. Ne näytti olevan ulkopuolella jo hiiren pakoon juostessa. Ressukka oli viimeisillä voimillaan keksinyt imurinletkut pakotieksi ja kuollut sinne. Kissa katsoi lattialla makaavaa hiirtä tietämättömän uteliaasti: "Ai, sä löysit imurista tollasen."
Pakkaan hiiren kankaanpalasessa airanlampun tyhjään koteloon. Edellisenä päivänä oli palanut kaksi hehkulamppua. Laitan kotelon jätepussiin ja vien roskikseen. Olipa hiirellä tyly loppu. Kello oli tapauksen jälkeen 5.22 ja kun menin käsienpesun jälkeen nukkumaan, ei tullut enään uni. Ei ollut oikein kiva herätys. Olisin sanonut kissalle vielä sen, ettei enää toisi hiiriä, ainakaan elävänä sisälle. Minä hankin paistini itse ja mieluiten lähikaupasta. Kysyin myöskin siltä kissalta että "milloin sulta on ruoka loppunut?" ja sanoin että "aina on sulle ruokaa tarjota, ettei tartte hiiriä sisälle tuoda". Niin ja kissa on vielä ronskin puoleinen.
Minulla on kortteerannut jo reilut viisi vuotta hylätty ja potkittu iso musta kissa. Kissa on sellainen luonnostaan, että se rupeaa aivan hulttioksi ja kamalaksi jos sitä yrittää pitää sisäkissana. Puoli vuotta yritin ja tapetit menivät remonttiin. No tuo ennen niin arka kissa on tullut paljon rohkeammaksi, mutta on joskus hyvinkin herkkä. Hän pelkää imuria, mutta on tottunut koiriin.
No tämä kisuliinipoika (leikkuutin sen. Tullessaan se oli n. 2v) oli yöksi jäänyt ulkosalle eikä tullut huudoista huolimatta. Olihan se ollut monta päivää tuulta ja sadetta paossa meillä sisällä. No, aamulla vessahädän jälkeen avasin oven ja salamannopeasti musta iso karvainen kissa pinkaisi sisälle. Laittaessani ovia kiinni, huomasin sillä olevan hiiren suussaan. Se laski sen lattialle ja hiiri pinkaisi pakoon minkä kerkesi. Se juoksi kenkien välissä oven takana ja kiirehdin laittamaan tupaan vievää ovea kiinni ettei se ehtisi sinne ja olisi ollut sen jälkeen vaikeasti tavoitettavissa. No, mitä teki kissa. Minä yritin usuttaa sitä hiiren kimppuun, mutta tämä vaan istuu hölmistyneenä ja katselee minua kun ei asia hänelle millään lailla kuuluisi. Minä manailen aamumetsästystä ja mutisen itsekseni manauksia; "Missä v..tussa se pe..eleen hiiri nyt on? Tekisit sinäkin kissa jotain kun kerta tällaisen aamushown mulle järjestit!"
Kaikki viisi ovea eteisestä ovat kiinni, mutta hiirtä ei löydy kengistä eikä mistään. Sitten tulee mieleeni käynnistää imuri säikyttääkseni hiiren pakosalle. Kun käynnistän imurin, siitä tuntuu ja kuuluu sellainen ääni kuin sukka olisi mennyt imurinpussiin. Tuli outo tunne... hiiri pussissa? Avaan imurin ja otan esille melkein täyden pölypussin ja hiirihän se pilkottaa sieltä aukosta. Se näytti elottomalta ja otin kankaanpalasen ja kiskoin sen etukäpälästä ulos pussista. Se oli kuollut hiiri. Siltä oli tullut sisuskaluja ulos. Ne näytti olevan ulkopuolella jo hiiren pakoon juostessa. Ressukka oli viimeisillä voimillaan keksinyt imurinletkut pakotieksi ja kuollut sinne. Kissa katsoi lattialla makaavaa hiirtä tietämättömän uteliaasti: "Ai, sä löysit imurista tollasen."
Pakkaan hiiren kankaanpalasessa airanlampun tyhjään koteloon. Edellisenä päivänä oli palanut kaksi hehkulamppua. Laitan kotelon jätepussiin ja vien roskikseen. Olipa hiirellä tyly loppu. Kello oli tapauksen jälkeen 5.22 ja kun menin käsienpesun jälkeen nukkumaan, ei tullut enään uni. Ei ollut oikein kiva herätys. Olisin sanonut kissalle vielä sen, ettei enää toisi hiiriä, ainakaan elävänä sisälle. Minä hankin paistini itse ja mieluiten lähikaupasta. Kysyin myöskin siltä kissalta että "milloin sulta on ruoka loppunut?" ja sanoin että "aina on sulle ruokaa tarjota, ettei tartte hiiriä sisälle tuoda". Niin ja kissa on vielä ronskin puoleinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taisi olla imurin vetäsy mikä lopussa hiiren tappoi, se kun taisi siltä vetää keuhkot tyhjiksi. (olen kakarana pistänyt huulet imurin letkuun,siinä ei voi hengittää)Hiirtä käy sääliksi mutta kissalle ei voi kun nauraa, aivan ihana otus :) Mullakin iso musta kolli ja tekee kaikkea hassua :)
Väittämän perusteella kissa palkitsee hoitajansa tuomalla itsekkin saalista kotiin, yleensä elävänä...on kuulemma osoitus, että on ottanut hoitajansa osaksi "laumaansa" ja haluaa osallistua lauman ruokintaan...ninettä hyväähän se kissasi tarkoitti:)
Meille on myös kannettu sisiliskoja,hiiriä, myyriä, päästäisiä ja kerran sammakko:/ Niitä tosiaankin on kiva metsästää ympäri huushollia.
ja minähän en sitä hiirtä ikinä syö.
Onhan se mustis kiva kissa ja tosi persoonallinen. Aika oikukas kylläkin. Ja se ei ole tavallisen kissan nälöinen ja kokoinen. Se on suuri, painava, jäntevä, voimakas, lyhyt ja tuuheaturkkinen, kiiltävä, pitkä ja leveänenäinen, pitkähäntäinen, vampyyrihampainen (eli sillä näkyy joskus selällään nukkuessaan terävät kulmahampaat ylhäältä ulkona)... Hassun näköinen... Ja toisella kissallanikin (vuoden vanhempi) on ihan samanlaiset hampaat, mutta on harmaaraidallinen (tummanharmaat raidat vaaleammalla pohjalla ja beessinkeltainen vatsa jossa tummanharmaita täpliä). Eivät ole sukua ainakaan mitenkään, koska olen kuullut tämän mustan äidin tulleen norjasta ja harmaan sekä mustan kissan ottopaikan väli on yli 400km. Mustan emä oli musta ja harmaan emä oli valkokirjokilpikonnanvärinen.
Mustan kissan saa aivan hurjaksi ja petomaisen näköiseksi kun näyttää esim. jauhelihaa käsissä. Alussa piti heittää jauheliha kädestä kun se ressu oli niin nälkäinen ja olis vienyt sen käsistä vaikka väkisin. Nyt se malttaa odottaa että annetaan lautasella, mutta sen silmiin tulee niin hurja katse kun se näkee raakaa lihaa. Reppana tietää mitä nälkä on ollut ja miltä se on tuntunut. Ja Reppana tietää vielä mitä on kylmyys ja palelu ja nukkuminen Lapin talvessa kylmän ulkorakennuksen pehmuisteissa. Joskus se vieläkin liikuttuu hoidosta ja hellyydestä niin että kehrää nenä vuotaen pelkästä liikutuksesta. Muutoin koskaan sen nenä ei vuoda mutta joskus kun se kehrää ja on aivan onnessaan ja liikuttunut. Ja se on siitä kiva kissa että se ei todellakaan nirsoile ruuan suhteen. (3:)
Kyllä meillä on lukemattomat hiiret "haudattu" ja muutamat pelastettu elävänä kissoilta. Vanhempi kissoista joka on ulkokissa, tuo päivittäin perheelle hiiripaistia ja jättää ne vaan siihen lattialle tyytyväisenä ja luulee että mekin ollaan tyytyväisiä. Pikkukissa sit raatelee ne kappaleiksi joten joskus töistä tullessamme on verilöylyn jäljet olkkarin matolla tai kylppärissä tms, sisuskalut pitkin lattiaa.