Suurimmalla osalla tälle palstalle kirjoittajista ei ole hajuakaan, mitä intohimo on.
Itse olen saanut kokea sellaisen. Se on kuin tulenliekki sisällä, seksillä tai ilman. Tosin olen aika seksikeskeinen, joten minun tapauksessani sekin näytteli oleellista osaa. Mutta kun kaikki loppui, jäin kuitenkin kaipaamaan eniten hänen katsettaan ja sitä, miten hänellä oli tapana halata ja suudella minua. Jäin kaipaamaan sitä, kun keskustelimme, nauroimme ja pilailimme.
Mutta valitettavasti olimme molemmat myös erittäin mustasukkaisia, ja se tuhosi suhteemme. Vaikka loppuaika oli yhtä helvettiä, kaipaan ja rakastan häntä silti. Varsinkin nyt vanhemmiten, kun aika on kullannut muistot ja ikä hionut pahimmat äärimmäisyydet minusta pois. Vaikka tiedän, että hän on tai on ollut myös toisen omana, antaisin silti melkein mitä tahansa edes yhdestä kerrasta vielä. Että saisin tavata hänet. En häpeä sitä, että haluaisin vielä kerran suudella häntä, vaikka vain hyvästiksi. Tiedän kyllä jo etukäteen, että se tuottaisi tuskaa.
Siksi intohimon nimi on muilla kielillä sama kuin kärsimyksen. Intohimo voi olla hyvin tuhoisaa, mutta en silti antaisi mistään hinnasta pois sitä, että olen saanut kokea sen. Intohimo on rakkautta, joka ei koskaan kuole, vaikka mitä tapahtuisi, ja vaikka rakastaminen ei enää olisi järkevää tai hyväksyttyä.
Itse olen saanut kokea sellaisen. Se on kuin tulenliekki sisällä, seksillä tai ilman. Tosin olen aika seksikeskeinen, joten minun tapauksessani sekin näytteli oleellista osaa. Mutta kun kaikki loppui, jäin kuitenkin kaipaamaan eniten hänen katsettaan ja sitä, miten hänellä oli tapana halata ja suudella minua. Jäin kaipaamaan sitä, kun keskustelimme, nauroimme ja pilailimme.
Mutta valitettavasti olimme molemmat myös erittäin mustasukkaisia, ja se tuhosi suhteemme. Vaikka loppuaika oli yhtä helvettiä, kaipaan ja rakastan häntä silti. Varsinkin nyt vanhemmiten, kun aika on kullannut muistot ja ikä hionut pahimmat äärimmäisyydet minusta pois. Vaikka tiedän, että hän on tai on ollut myös toisen omana, antaisin silti melkein mitä tahansa edes yhdestä kerrasta vielä. Että saisin tavata hänet. En häpeä sitä, että haluaisin vielä kerran suudella häntä, vaikka vain hyvästiksi. Tiedän kyllä jo etukäteen, että se tuottaisi tuskaa.
Siksi intohimon nimi on muilla kielillä sama kuin kärsimyksen. Intohimo voi olla hyvin tuhoisaa, mutta en silti antaisi mistään hinnasta pois sitä, että olen saanut kokea sen. Intohimo on rakkautta, joka ei koskaan kuole, vaikka mitä tapahtuisi, ja vaikka rakastaminen ei enää olisi järkevää tai hyväksyttyä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Intohimoahan on monenlaista, kuten tämän palstan alkupuheenvuorossa todetaan. Siten varmasti jokainen kirjoittaja tietää mistä puhuu.
Sinä puhut intohimoisesta rakkaudesta. Useimmat kai kokevat intohimon synonyyminä pelkälle (seksuaaliselle) himolle, luonnolliselle vietille. Minä voisin puhua intohimostani väittää vastaan :) Kaikki on kuitenkin "intohimoa" omalla tavallaan.
Kyllä siinä on aina tunteet mukana, tai muutoin voidaan sitten puhua pelkästä himosta (joka sekin on voimakkaana tunteena aliarvioitu).
Mielestäni sorrut vähän semantiikkaan. Kyllä minullakin on intohimoa esim. työtäni kohtaan, koska olen kutsumusammatissa, mutta se ei kyllä tuota samanlaista kärsimystä kuin tämä rakkaus/seksipuolen intohimo.
Tulin vilkaisseeksi tätä palstaa, ja minua alkoi raivostuttaa, kun kakarat pilailevat seksijutuilla, koska luulevat että seksi==intohimo.
Vai onko se meidän aikaamme, että kaikki on vain mekaanista seksiä...? Ehkä.
Intohimo ei ole pelkkää seksiä. Seksi on vain eräs intohimoisen rakkauden ilmenemismuoto, tapa osoittaa se. Tästä olemme kai siis samaa mieltä.
Ja kuten sanoinkin, sinä puhuit rakkaudesta, minä yleisesti, puolustellen muita. Kuten huomasit, moni muukin tarrasi heti alussa esittämääsi argumenttiin. Se olisi ehkä kaivannut hieman selvennystä, sillä näin ilmaistuna se oli hieman provosoiva.
Mutta antaa kakaroiden puhua.. Kyllä he vielä oppivat.
toisten tunteita intohimosta? Jokainen sen kai erilailla kokee.
mahdat olla nyt?
Olen sen ikäinen, että olen jo ehtinyt nähdä elämää aika paljon.
Nuorena luulin että tiedän kaiken intohimosta ja muustakin, mutta eipä sitä alle kolmenkympin tajua mitään, myöhemmin vielä enemmän. Taju tulee hitaasti, koska sellainen ihminen on.
Kyllä minuakin otti nuorempana päähän kun vanhemmat ihmiset länkyttivät "kyllä sinäkin sitten vanhempana ymmärrät". Niinhän se on, mutta se pitää kokea itse, koska kukaan ei voi tunkea tunteita toisen mieleen...
...sinä luule nytkin tietäväsi kaiken intohimosta? Ainakin mitä ensimmäinen viestisi antoi ymmärtää: muut eivät tiedä mitään intohimosta.
Läheskään aina ikä ei takaa ihmisille tietoa, joskus se antaa vain virheellisen tunteen siitä, että olisi oikeassa, vaikka oikeasti olisikin vain jääräpäinen.
Miksi takerrut vain yhteen osaan viestiäni? Tuo huomautukseni ei ollut viestini pääasia, vaan omat kokemukseni.
Kaikkea hyvää sinulle, myös intohimoa ;)