jäi vaivaamaan kaikki epätietoisuus. Mitä oikein tapahtui niin ihanalle alulle? Missä se käänne tuli? Ja minkä takia? Tuliko liiaksi tunteita mukaan? Sinulle? Minulle? Molemmille? Oliko ne pelottavia? Vääriä? Sallimattomia? Miten kaikki se kaunis ja orastava alku voi niin täydellisesti ajautua jumiin? Eikö puhuminen ja asioiden selvittäminen olisi ollut parempi kummallekin kuin tämä täydellinen välien rikkoutuminen? Oliko se ilman järkevää syytä? Pelko kasvojen menetyksestä? Pelko vääristä vastauksista? Pelko vääristä tunteista? Hiljaisuudesta joka minua ympäröi en löydä vastausia yhteenkään kysymykseen vaikka haparoin ja yritän. Ja kysymykset eivät jätä minua rauhaan. Miksi? Miksi? Kysymys soi päässäni kuin kirkonkellot - kumeasti, vaativasti, äänekkäästi, jatkuvasti. Voi anna minulle edes pieni tiedonjyvä! Sinulla on kaikki vastaukset hallussasi! Heitän tämän hartaan toivomukseni mustaan yöhön jonne se katoaa kuu-ukon hymyävien kasvojen ohi. Hiljaisuus jatkuu. Loputtomiin.
Voi kun
minua
313444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
suustani. ihan oli kuin mun kirjottama. täytyy uskoa että kaikki vielä järjestyy. onko muutakaan vaihtoehtoa?
Ei kai siinä muukaan auta jos toinen haluaa vaieta kuin muuri. Kun ei löydy toiselta empatiaa, vaan pelkkää itsekkyyttä.
mä oon vaan ilmaa hänelle, sun tilanteesta en tiedä.
se jos jättää toisen täydellisen epätietoisuuden valtaan. Yksin kaikkien kysymysten kanssa. Kyllä kaikilla pitäisi olla sen verran empatiaa ja rohkeutta että puhuu asiat selviksi ettei niiden tarvitse jäädä vaivaamaan. Joskus on kuitenkin ollut jonkinlaista ystävyyttä ja yhteisymmärrystä. Sen kunniaksi täytyisi hoitaa loppukin siististi. Jäisi sitten kaunis muistokin. Tällaisesta jää niin paha maku ja mieli.
Yhden kerran lopettaminen on jo tuonut ihan tarpeeksi tuskaa, miksi se pitäisi kokea uudestaan?
Miksi ette ota itse yhteyttä, jos asiat vaivaavat?
Minulla heräsi vain kysymys, miksi aloittaa uudelleen, jos on tehnyt vaikean lopun jo kerran? Miksi kiduttaa itseään tai toista lisää? Kerran lopetettu ei tule toimimaan uudelleen. Ne lopettamisen syyt painavat aina mielessä.
Se puhuminen pitää hoitaa reaalielämässä, jos asiat vaivaavat. Tämä on vain taistelutanner oman päänsä kanssa eikä täällä tule hullua hurskaammaksi.
T: ulkopuolinen kirjoittaja, jonka omat taistelut on vähitellen taisteltu.
Jos asioita ei pystytä selvittämään oikeassa elämässä, niin silloin on vain unohdettava. Ja varsinkin jos on tehnyt lopun, niin vielä pahempi on tulla selvittämään sen jälkeen. Mennyt on mennyttä. Pitää katsoa tulevaisuuteen. T: yksi up. nainen
mies vaiko nainen????
Sopisi omaan tilanteeseen äly hyvin. Itse olen kummastellut ja ihmetellyt samaisia kysymyksiä ja ihmetellyt käytöstämme. Haluaisin selvittää asiat, se on vain se uskallus, mitähän minäkin mahdan pelätä..lopullista kasvojeni menetystä todennäköisesti.
mies vai nainen? Ei kai rehellisellä avoimella puhumisella voi kasvojaan menettää? Kasvonsa menettää silloin kun piilottaa ne pensaaseen.
ainakin nainen. Ei olla avoimesti puhuttu ja piilotin pääni pensaaseen.
on mies vai nainen.
nainen, tuntuu siltä ja kieltämättä näyttää siltä ;)... entäs sitten sinä ap??
..jäi sellainen tunne, että olet mies, mutta kadut sanojasi, joten tekeydyt naiseksi. Mulla kyllä viiraa jo nämä viestit..
naiseksi?
-ap
ajattelin tekeytyvän naiseksi
olen nainen nainen nainen, en mieheksi tunnusta itseäni millään usko jo!!!
olevan varmuudella juuri sinä. Sen vuoksi en usko, että kirjoitus olisi minulle. Vastaisin kuitenkin, että samaa olen miettinyt. Samoja kysymysmerkkejä kannan mukananni minäkin(n).
tyttönen toisesta samanmoisesta..
ketään jolla pyörii samat kysymykset. Etsinhän selvästi alkuperäisessä viestissäni häntä jolla on ne vastaukset omiin kysymyksiini. Ymmärrän sen olevan turhaa toivomusta, mutta laittavathan ne juutalaisetkin toivomuksiaan sinne itkumuuriin. Olkoon tämä palsta minun itkumuurini.
saisi jutella asioista kasvotusten?
Olisiko tuo vaikea järjestää?
- yksi jota vaiva samanlaiset asiat, eivätkä jätä rauhaan!
kerrankin viisaita sanoja,kasvotusten asiat pitää selvittää eikä täällä.Mutta suomalainen on ujo ja setvii asioita nieluummin anonyymisti, surku:(
vaivaamaan kaikki epätietoisuus.
Mitä oikein tapahtui niin ihanalle alulle?
- en tiedä, ehkä meitä molempia pelotti kaikki uusi mitä se toisi tullessaan.
puhuminen olisi helpottanut. mutta me ei koskaan puhdistettu ilmapiiriä.
Missä se käänne tuli? Ja minkä takia? Tuliko liiaksi tunteita mukaan? Sinulle? Minulle? Molemmille? Oliko ne pelottavia? Vääriä? Sallimattomia?
- mä en olisi halunnut koskaan tämän käänteen tapahtuvan. minulla ainakin oli tunteita mukana. et ehkä tiennyt niistä.
vai tiesitkö? luulin että tiesit? en tiedä sinusta, luulin ettei sinulla ole samanlaisia yhtä voimakkaita tunteita kuin minulla..
Oliko ne pelottavia? Vääriä? Sallimattomia?
- ne tunteet oli oikeita ja aitoja ainakin minun puolelta. minusta ne vaan tuntuivat vääriltä, kun en saanut niille vastakaikua.
en voinut näyttää niitä selkeästi sinulle. ymmärsin että haluat olla VAIN ystävä.
Miten kaikki se kaunis ja orastava alku voi niin täydellisesti ajautua jumiin?
- sitä mä kysyn itseltäni joka päivä.
Eikö puhuminen ja asioiden selvittäminen olisi ollut parempi kummallekin kuin tämä täydellinen välien rikkoutuminen?
- olisi ollut parempi, mutta ei se sen helpompaa mulle olisi ollut sittenkään.
jos tarkoita että puhumisen ja asioiden selvittämisen jälkeen olisi ollut helpompi jatkaa eri teitä.
Oliko se ilman järkevää syytä? Pelko kasvojen menetyksestä?
- tässä ei ole mitään järkeä toisaalta.
koska aistin myös sinun puolelta joskus kauan sitten kiinnostusta. kumpikaan ei uskaltanut ottaa sitä rohkaisevaa askelta.
Pelko vääristä vastauksista?
- kyllä
Pelko vääristä tunteista?
- väärin. tunteissa ei ole mitään vikaa vaan väärältä tuntuu niiden pitäminen sisällä,
jos niitä ei voi näyttää..
en mä tiedä helpottiko yhtään noi vastaukset....
tuo
Kiitos kuitenkin!
Missä se käänne tuli? Ja minkä takia? Tuliko liiaksi tunteita mukaan? Sinulle? Minulle? Molemmille? Oliko ne pelottavia? Vääriä? Sallimattomia?
- mä en olisi halunnut koskaan tämän käänteen tapahtuvan. minulla ainakin oli tunteita mukana. et ehkä tiennyt niistä.
vai tiesitkö? luulin että tiesit? en tiedä sinusta, luulin ettei sinulla ole samanlaisia yhtä voimakkaita tunteita kuin minulla..
**En tiennyt tunteistasi, en osannut aavistakaan joten yritin pysyä "kylmällä kannalla" etten pelottaisi sinua tiehesi liioilla tunteilla.
Oliko ne pelottavia? Vääriä? Sallimattomia?
- ne tunteet oli oikeita ja aitoja ainakin minun puolelta. minusta ne vaan tuntuivat vääriltä, kun en saanut niille vastakaikua.
en voinut näyttää niitä selkeästi sinulle. ymmärsin että haluat olla VAIN ystävä.
**Luulin että sinä halusit VAIN ystävyyttä joten hyväksyin tahtomasi tien. Jos olisit vain antanut yhden pienen merkin minulle. Mutta kun en saanut mitään siihen viittaavaa niin hyväksyin pelkän ystävyyden. Ettet säikkyisi tiehesi... heh
Miten kaikki se kaunis ja orastava alku voi niin täydellisesti ajautua jumiin?
- sitä mä kysyn itseltäni joka päivä.
** Minäkin
Eikö puhuminen ja asioiden selvittäminen olisi ollut parempi kummallekin kuin tämä täydellinen välien rikkoutuminen?
- olisi ollut parempi, mutta ei se sen helpompaa mulle olisi ollut sittenkään.
jos tarkoita että puhumisen ja asioiden selvittämisen jälkeen olisi ollut helpompi jatkaa eri teitä.
** Minä tarkoitin asioiden selvittämisellä lähinnä mitä tunteita kummallakin saattaisi olla toisiaan kohtaan.. olihan siellä mielestäni jotakin, vaikka luulinkin ja oletin että pidit sitä vain ystävyytenä. Ja luulin että sekin alkoi hiipumaan puoleltasi... ettet halunnut edes sitäkään. Siksi olin niin ymmälläni kun en voinut ymmärtää syytä minkä vuoksi.
Oliko se ilman järkevää syytä? Pelko kasvojen menetyksestä?
- tässä ei ole mitään järkeä toisaalta.
koska aistin myös sinun puolelta joskus kauan sitten kiinnostusta. kumpikaan ei uskaltanut ottaa sitä rohkaisevaa askelta.
Minä tein mielestäni pieniä, varovaisia (?) yrityksiä mutta ymmärtääkseni pelästyit heti "lähentelyjäni" niin peruutin sitten usean metrin ja yritin pysyä ystävyyden rajojen sisäpuolella. Luulin ettet halunnut mitään muuta.
Pelko vääristä vastauksista?
- kyllä
Pelko vääristä tunteista?
- väärin. tunteissa ei ole mitään vikaa vaan väärältä tuntuu niiden pitäminen sisällä,
jos niitä ei voi näyttää..
** Luulin että mielestäsi kaikki tunteet ystävyyden rajan yli olivat vääriä...
en mä tiedä helpottiko yhtään noi vastaukset....
niin... tavallaan helpotti... tavallaan kaivelee vielä enemmän... kun ajattelee miten tyhmästä syystä kaikki meni pieleen.. kun ajattelee kuinka toisin olisi voinut ollakaan..
täällä, kun ei kukaan voi tietää kenelle tuo on. Monelle osuu varmaan. Jotain vinkkiä voisit antaa.
No eipä tämä sulta ollut, ei meillä ole nyt mitään hätää.
jos vihdoin ja viimein uskaltaa kertoa lämpimistä tunteistaan? Sanoisin ennemminkin että monelle niille naisille antaa toivoa jotka samaistavat itsensä tilanteeseen.
välien rikkoutumisesta. Kyllähän se säikäyttää kenet vaan
siihen täydelliseen välien rikkoutumiseen. Tämähän on todellinen nyyhkytarina vailla vertaa. *nyyh* Saisikohan Suomi24:n käyttäjät vihdoinkin olla todistajana vuosisadan rakkaustarinan onnellisesta lopusta. Jos se palstalla paljon odotettu ja kaivattu prinssi saapuisikin sillä valkealla ratsullaan.
Mitä tapahtui, miksi kaikki meni kuten meni.
Miksi kaikki ymmärrettiin väärin.
Minulla ainakin tuli tunteita mukaan , suuria tunteita.
Olivat ne pelottaviakin juuri sen vuoksi kun miettii sitä vääryyttä muita kohtaan . Siis sallimattomia.
Silti tunteiden kieltäminenkin raastaa ja raastaa!
Se kuu-ukko joskus sinulle on terveisiäni välittänyt hymyävien kasvojensa välityksellä. Tehköön sen nytkin. Tahtoisin puhua sinun kanssasi, mutta en täällä. Ota yhteyttä!
Ei anneta hiljaisuuden jatkua. Ainakaan loputtomiin.
varmuudella jos se tosiaan olet sinä. Suurempi todennäköisyys on että olet ihan joku muu. Jos saat selville spostiosoitteen viitteistäni niin laita viestiä. Sen jälkeen voin ottaa yhteyttä sinuun.
Tässä tulee spostiosoitteeni. Se ei ole se mitä käytän tavallisesti:
Etunimesi ensimmäinen kirjain
Etunimesi viimeinen kirjain
Automerkkisi neljäs kirjain
Etunimesi toinen kirjain
Sukunimesi neljäs kirjain
Minun etunimeni ensimmäinen kirjain
Minun etunimeni viimeinen kirjain
Minun etunimeni viides kirjain
Sukunimesi toinen kirjain
Syntymäpaikkakuntasi neljäs kirjain
[email protected]
Eikä koskaan saadakkaan tietää.
Hiljaisuus jatkukoon.
Arvausleikkiä leikkiköön jotka sellaista kaipaavat.
Minuun saa yhteyttä soittamalla siihen samaan numeroon joka sinulla on tiedossa.
Jos olet oikea henkilö, puhelu tulee minulle.
Jos et ole, onnellinen se joka puhelusi saa.
Elämä on täynnä riskejä.
Itse on mietittävä, mikä on riskin arvoista.