saan kamalia paniikki kohtauksia monta kertaa päivässä. pahinta on se että pelko valtaa minut täysin.en tiedä mitä pelkäään kunhan vain pelkään kamalasti. oon kärsinyt tästä monta vuotta mutta nyt tää on vain pahentunut! käytän sertralin hexal 75mg joka aamu ja opamoxi 15mg*3 joka päivä. silti ei tunnu mikään auttavan. ajattelin että pitäisi mennä laitos hoitoon joksikin aikaan jos lääkärit löytäisivät jotain uutta tietoa! terapiaan menen ens kuussa. on kamalaa kun kohtaukset tulevat missä ja milloin vain en enää edes voi mennä kahvilaan kun saan yleisillä paikoilla kohtauksen.joten olen alkanut majoittua vain kotiin!en pysty menemän kouluun enkä käymään enää töissäkään.pahimmassa kouhtauksessa pelkotila valtaa mieleni ja rupean hikoilemaan,tärisemään, happi ei kulje, ja itken hysteerisesti , kauhea paha olo,pyörryttää ja alkaa oksettaa yms... tuntuu ettei ketään tai mikään pysty mua auttaa.olin raskana ja sain kesken menon 2vk sen jälkeen kohtaukset pahenivat nyt olen jo päässyt asiasta eroon mutten paniikista ja peloista. bulimiaakin olen kärsinyt n.5v ja nyt sekin on pahentunut kun kohtaukset on pahentunut. onko joku jolla on jotain samaa esim, että pelkää kamalasti kohtauksen aikana jotain mitä ei edes itse tiedä että mitä oikeastaan pelkää??? VASTATKAA kiltti, kiitos!!
paniikkia ja pelkoa
we_use
61282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen kärsinyt myös useamman vuoden paniikkioireista ja kirjaimellisesti kärsinyt. nyt kyllä lääkitys sepram ja opamoxia jos tulee huono hetki. olen yrittänyt välttää opamoxin ottamista kun se koukuttaa ja sit menee enemmän ja enemmän. Kerran olen jo yrittänyt niistä eroon mutta vaikeeta näyttää olevan. Ja tiedän , että paniikki ja ahdistus tulee niin se on kauhea tunne. Pelkään myös ja ahdistaa ja pelottaa mitä tapahtuu. Olen myös hyperventiloinut ja kunnolla paniikkieni takia. Ja kotona myös mielelläni olen kun ei voi oikein mihinkään mennä tällaisilla olotiloilla.
päiväsairaalatyyppisessä avohoidossa? Oletko jo kokeillut?
Monilla paikkakunnillahan on nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitettuja päiväsairaaloita. Yöt voisit siis viettää kotona ja päivät kuntoutua pikkuhiljaa. Pelkkä kotona oleminen ei paranna.
Hyvä että pääset pian terapiaan. Voimia ja jaksamista siihen saakka!
Hei,
Olen 25 v. kundi ja itse sairastuin paniikkihäiriöön jo 12 vuotta sitten. Aloitin lääkehoidon lukiossa ja ylppäreiden jälkeen oloni helpotti. Olin muutaman vuoden kuta kuinkin kunnossa ja pystyin elämään normaalia elämää, mutta viime keväänä paniikit palasivat ja kahta kauheampina.
Ajattelin vastailla viestiisi, koska myös minulla on liittynyt paniikkihäiriöön aina suunnatonta selittämätöntä pelkoa. Pelkään kohtauksen aikana - ja joskus muutoinkin - niin paljon, että mahasta vääntää ja pyörryttää. Muita oireitani ovat (kuten sinullakin) hikoilu, vapina, tukehtumisen, pyörtymisen ja sekoamisen tunne. Noin 14-17 vuotiaana eristäydyin muusta maailmasta melko pahasti, lopetin harrastukset ja kävin hampaat irvessä koulussa. Yliopisto-opiskelujen aloittamisen myötä oloni kuitenkin helpottui ja aloin tehdä asioita, joista olin jäänyt vuosiksi paitsi. Aloin käydä baareissa, urheilla paljon, matkustella ym. Kuten sanoin, nyt oloni on taas huonontunut ja olen itsekin aloittanut terapian ja kokeillut uusia lääkkeitä paniikkeihin, pelkoihin ja ahdistuksiin. Olo on vielä aika huono, mutta uskon, että tästä voi toistamiseenkin päästä yli.
Pointtini on siis se, että vaikka paniikkihäiriö voi invalidisoida ihmisen täysin, siitä voi päästä eroon tai sen kanssa voi oppia elämään. Oletko muuten kokeillut muita lääkkeitä kuin sertralin hexal:ia? Itselläni osa lääkkeistä teki olosta oikeasti kaksi kertaa kauheamman, kun taas esim. Fevarin auttoi TODELLA hyvin. Mitä noihin rauhottaviin tulee, niin yhdyn edelliseen kirjoittajaan, eli kandee olla niiden kanssa aika varovainen. Ensisijaiset hoitomuodothan ovat nämä ns. SSRI lääkkeet ja terapia. Itse olen käyttänyt tuota Opamox:ia, mutta se ei tepsi kunnolla paniikkihäiriöön (ja tämän voi vahvistaa kuka tahansa kunnon psykiatri tai Pharmaca Fennica). Sen sijaan Alprox/Xanor tepsivät paniikkeihin hyvin. Ne ovat väkevämpiä (lue: koukuttavimpia) lääkkeitä kuin Opamox (joka on oikeasti tosi lievä rauhoittava), mutta kun saat olosi kohentumaan, huomaat, että niiden käyttöä voi nopeasti vähentää. Itse vedin Alprox:ia 0,5-1 mg:aa päivässä kuukauden ajan pahimpaan paniikkiin viime kevään ja en tod. jäänyt lääkkeeseen mitenkään koukkuun.
Suosittelen, että puhut noista lääkkeistä psykiatrillesi ja en itse suosittele mihinkään hoitolaan tms. menoa. Se vain edesauttaa eristymistäsi. Jos asiat ovat kotona kunnossa, kannattaa hakea apua ja tukea omilta vanhemmilta ja mahdollisesti kavereilta (jos haluat puhua heille asiasta). Itse olen turvautunut perheeseeni ja myös pidemmissä suhteissa olen saanut tukea tyttöystäviltäni. Kavereille en ole kehdannut paniikeistani liiemmin puhella.
Eli... Olen aivan varma, että pääset vaivoistasi eroon, kunhan muistat konsultoida HYVÄÄ psykiatria, joka on erikoistunut paniikkihäiriön hoitoon (myös kaiken maailman tusina psykiatreja on jopa yksityisellä puolella, joten kannattaa vähän kuulostella kuka vaikuttaa täysipäiseltä) ja HYVÄÄ psykoterapeuttia. Voimia.
kiitos sun viesti auttoi tosi paljon helpotusta kuulla että jollain muulla kin on myös paljon pelkotiloja paniikin kanssa .joo oikeastaan kun täytin 3v aloin käydä sairaaloissa pelon ja pahoinvointien takia. vanhemmat eivät saaneet mua pienenä edes syömään pyörryin lähes koko ajan minne vain yleensä ruokapöydän ääreen. katselin vain vieressä olevaa taulua kun oli huono olo yht äkkii tuntui van että se taulu pyöri joten itse pyörryin.joten olin huonossa kunnossa läääkärit eivät osaneet silloin antaaa mitään diagnoosia olinhan vasta 3.mutta nyt saan onneksi jo lääkkeitä . käytin ennen seromexia. mutta seauttoi sillloin kun oli vain enimmäkseen masennusta ja bulimiaa. mutta nyt on tullut niin pahaksi paniikkia pelkoa ja ahdistusta! isäni osaa hyvin puhua mulle koska hänellä on vähän samallaista kun minulla mutta ei niin paha. asun 90km vanhemmistani asun poikaystävänikanssa se nyt ei osaa paljoakaan auttaa mutta onneks voin aina soitaa isälle vaikka puhutaan puhelimenkautta se vain jotenkin saa pahimman olon kuriin! hänkin sanoi että tämä ei lohdut mutta-tästä et tule koskaan täysin paranemaan mutta sen kanssa vain täytyyy oppia elämään.
joo ite kärsin ahdistuneisuushäiriöstä mikä muistuttaa aika paljon paniikkihäiriötä. sen voin sanoa ett vaikka olo olisi kuinka paha niin sitä oppii ajallaan kontroloimaan. eli ahdistukseen,pelkoon ja paniikkihäiriöön pystyy itse vaikuttamaan ajan mittaan. ei kannata heti hätääntyä ja ajatella että tulen hulluksi.ottaa asian rauhallisesti ja lähtee vaikka lenkille tai jtn. mutta koitahan zempata! opi hallitsemaan tunteitasi ja jatka elämää! itselläki onnistu niin varmasti myös sinulla! vain elämää, ei sen enempää laulo irwin aikoinaan! :)
Voisitko olla UFO-sieppausten uhri? Usein tuollaiset oireet jo lapsuudesta viittaavat peitettyyn muistoon. Regressiohypnoosissa pystytään palauttamaan mieleesi tapahtumat jotka ovat sinulta peitetty. Voit muistaa ehkä sieppaukset jotka ovat jatkuneet lapsesta saakka.