Tiedän SRK:n puheenjohtajan ja muutaman muunkin arvostetussa vastuutehtävässä olevan todenneen että hoitokokousvuosien jälkeinen kehitys siionissa OSOITTAA nuo ajat siunauksellisiksi ja oikeiksi.
Tätä ajattelumallia on hyvä tarkastella huolellisesti.
Jumalan seurakunnassa on aina opetettu, että SIELUNVIHOLLINEN ON ERITYISEN AHKERA JA OVELA JUMALANLASTEN JOUKOSSA.
Onko mahdollista, että muutaman vuosikymmenen jatkunut AINEELLINEN hyvinvointi, toimitalojen määrä ja suuri koko, rauhanyhdistysten näennäisen vilkas toiminta, lapsimäärän kasvu jne; ovatkin TOISSIJAISIA, MAALLISIA kiinnekohtia, joiden varjossa todellinen uskonnollisuus, kuten JUMALANSANAN TUNTEMUS, KYMMENEEN KÄSKYYN POHJAUTUVA MORAALITAJU, HENKILÖKOHTAINEN KILVOITTELU ovat hautautuneet yhä syvemmälle ulkonaisen ry-puuhastelun alle?
Hoitokousaikojen eräs MAHDOLLINEN seuraus on, että ihmiset kadottivat pelossaan elävän suhteen Jumalaan, jolloin Pyhä Henki ei enää saa valaista jokaisen yksilön omaatuntoa, vaan omattunnot orjuutettiin puhujien ja johtajien kontrolliin. Näin ollen usko ei enää vaikutakaan elämään vaan on kapseloitu erilliseksi osastoksi. Omantunnon ääni ei kuulu elävänä elämän jokapäiväisissä valinnoissa, vaan sen on korvannut johtajien keskitetysti ylläpitämä kirjoittamaton syntilista.
Erotettiinko hoitokosvuosina ARMO ja TOTUUS toisistaan niin, etteivät uskovaiset enää uskalla tunnistaa totuutta sen nähdessään, eivät uskalla kysellä sen perään sen puuttuessa, ovat toisin sanoen pelossaan suostuneet näkemään mustan valkoisena johtajiensa käskystä. ONKO TÄMÄ MAHDOLLISTA?
Tunnistetaanko lähimmäisestä pahanpuhumista enää synniksi vl-yhteisössä? Nähdäänkö syrjäytyneiden, sairaiden, nälkiintyneiden auttamista Jumalan mielen mukaisena lähimmäisenrakkautena? Onko toimitalovarojen kerääminen tärkeämpää kuin EVANKELIUMIN PUHDAS SAARNA?
Näitä kysymyksiä toivoisin vl-opettajien tutkistelevan hiljaa mielessään. Kaikki opetus on arvosteltava Raamatulla, niin myös hoitokousten siunauksellisuus -opetus!
Tätä ajattelumallia on hyvä tarkastella huolellisesti.
Jumalan seurakunnassa on aina opetettu, että SIELUNVIHOLLINEN ON ERITYISEN AHKERA JA OVELA JUMALANLASTEN JOUKOSSA.
Onko mahdollista, että muutaman vuosikymmenen jatkunut AINEELLINEN hyvinvointi, toimitalojen määrä ja suuri koko, rauhanyhdistysten näennäisen vilkas toiminta, lapsimäärän kasvu jne; ovatkin TOISSIJAISIA, MAALLISIA kiinnekohtia, joiden varjossa todellinen uskonnollisuus, kuten JUMALANSANAN TUNTEMUS, KYMMENEEN KÄSKYYN POHJAUTUVA MORAALITAJU, HENKILÖKOHTAINEN KILVOITTELU ovat hautautuneet yhä syvemmälle ulkonaisen ry-puuhastelun alle?
Hoitokousaikojen eräs MAHDOLLINEN seuraus on, että ihmiset kadottivat pelossaan elävän suhteen Jumalaan, jolloin Pyhä Henki ei enää saa valaista jokaisen yksilön omaatuntoa, vaan omattunnot orjuutettiin puhujien ja johtajien kontrolliin. Näin ollen usko ei enää vaikutakaan elämään vaan on kapseloitu erilliseksi osastoksi. Omantunnon ääni ei kuulu elävänä elämän jokapäiväisissä valinnoissa, vaan sen on korvannut johtajien keskitetysti ylläpitämä kirjoittamaton syntilista.
Erotettiinko hoitokosvuosina ARMO ja TOTUUS toisistaan niin, etteivät uskovaiset enää uskalla tunnistaa totuutta sen nähdessään, eivät uskalla kysellä sen perään sen puuttuessa, ovat toisin sanoen pelossaan suostuneet näkemään mustan valkoisena johtajiensa käskystä. ONKO TÄMÄ MAHDOLLISTA?
Tunnistetaanko lähimmäisestä pahanpuhumista enää synniksi vl-yhteisössä? Nähdäänkö syrjäytyneiden, sairaiden, nälkiintyneiden auttamista Jumalan mielen mukaisena lähimmäisenrakkautena? Onko toimitalovarojen kerääminen tärkeämpää kuin EVANKELIUMIN PUHDAS SAARNA?
Näitä kysymyksiä toivoisin vl-opettajien tutkistelevan hiljaa mielessään. Kaikki opetus on arvosteltava Raamatulla, niin myös hoitokousten siunauksellisuus -opetus!
Vastaukset 5
Vanhimmat
toinenkin aloitus: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029179427
En tiedä liikkeenne sisäisestä tilasta, kuulun toiseen herätysliikkeeseen, siis Jeesuksen lampaisiin toisissa laumoissa.
Olen käynyt niin vanhoillislestadiolaisten kuin
rauhansanalaistenkin seuroissa ja koen olevani
kotonani sielläkin. Varsinkin, kun monet 10 lapsestamme olivat yhtäaikaa murrosiässä ja oli raskasta, Jumala kehotti menemään lestadiolaisseuroihin, jotta tilanne helpottuisi. Ja helpottui myös. Eli liikkeellänne on siunaus perheen, lasten ja nuorten kohdalla. Omallani on taas siunaus innokkaan lähetystyön kautta. Kullakin on oma
tärkeä alueensa, toivottavasti mahdollisimman monta Herran haluamaa.
Sen, mitä halusin sanoa, on Herran kommentti eräästä Kainuun paikkakunnasta:
Kun viimeinenkin erään muun uskonsuunnan kannattaja haudataan, lestadiolaiset jatkavat vielä pitkään sillä alueella. Se koski tiettyä paikkakuntaa, ei ole mikään yleisohje joka tilanteeseen.
Eli Jumalan sanan noudattamisella esim. lapsikysymyksessä on kuitenkin pitkällä tähtäyksellä siunaus.
Siunausta Teille!
..."jumalan sanan noudattamisella esim. lapsikysymyksessä" ehkäisykieltoon, niin eihän se mitenkään liity Jumalan Sanaan, jonka minä ymmärrän samana asiana kuin Raamattu. Raamatussa ei ehkäisyasiasta puhuta.
En minä mitään ehkäisykiellosta puhunut.Ei Raamatussa ehkäisystä ihmeemmin ouhuta, Oonanin kohdalla ehkä, eikä siinä nyt kovin siunausta suvulle ollut.
Haluanpahan vain sanoa, että lapset ovat siunaus,
tämänkin maan kansa olisi paljon vähemmän itsekästä ja oikukasta, jos keskimääräinen lapsiluku olisi vähän enemmän kuin yksi ja risat.
Jos lapsiluku olisi esim. 3 tai 4 lasta perhettä kohden, eivät suomalaiset olisi katoamassa maailmankartalta eikä tarvitsisi ulkomaalaisia työntekoon houkutella.
(Minun puolestani ovat kyllä tervetulleita)
Itse olen välillä ehkäissyt, välillä ollut ehkäisemättä, välillä käynyt läpi puolenkymmentä keskenmenoa, vaikka olisin lapsia halunnutkin.
Puhutaan ihmisten sanasta ja Jumalan sanasta. Ainakin omalla kohdallani silloin, kun sydämeni oli pari vuotta heikompana, Jumala varoitti raskaudesta ja kehotti ehkäisemään, koska olisin väsynyt liikaa sairaan sydämen ja pienen vauvan kanssa. Sitten Jumala kyllä paransi sydämen, niin että iltatähtemme lähti tänä syksynä kouluun.
Välillä tämä maailma on vain niin paljon monimutkaisempi ja rikkaampi, mitä sitä parikymppisenä ajattelee.
Silloin ajattelin, että yksi tai korkeintaan kaksi lasta sinä hetkenä, kun itse haluan.
Onneksi ei niin käynyt.
Kirjoitit todella hyvän kirjoituksen.
lainaan tekstiä:
"Nähdäänkö syrjäytyneiden, sairaiden, nälkiintyneiden auttamista Jumalan mielen mukaisena lähimmäisenrakkautena?"
- Hoitokokousten jälkeen opetettiin, että esim. kirkon ulkomaanapu ei ole oikein, koska rahat menee väärään hengellisyyteen.
Hoitokokouksissa lähdettiin etsimään sitä niin puhdasta uskoa, jota oikeasti ei edes maan päällä ole. Siinä mentiin harhaan, kuviteltiin, että ihminen voi olla synnitön tekojen kautta.
Kaikki vl-uskon ulkopuolella oleva toiminta, oli se sitten hengellistä tai ei, tuomittiin, koska siinä ei ollut mukana Jumala henki. Eli kaikki asiat hengellistettiin. Vl-uskovien piti olla niin hengellinen, ettei hän voinut toimia ja elää normaalisti.