että usko että masentaa! minulla ei ole selvin päin mitään sosiaalista elämää. päivät pitkät istun kotona (ja koulussa). en tunne koko kaupungista ketään koska en ole asunut täällä kauaa. tuntuu että sama olisi olla kuollut. oon vaan niin pirun utelias että haluan tietää mitä minulle vielä elämässä tapahtuu. mutta joo tekis vaan mieli nukkua aina. ja syödä. siinä mun elämäntarkoitus.
voisinpa vaikka hypätä oulujokeen
kiinnostaa kuin kilo paskaa
6512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mullakaa ei oo selvinpäin oikee mitää sosiaalista elämää.. Muutamii kavereita, mut en nää niit kauheen usein.. Samaa täällä, et oo yksin.. Tosin ite en oo kyl muuttannu mihinkää, mut haluisin, mut uskon, et sit joskus on parempaa..
pitäkää siitä paremmasta kiinni. Älkää koskaan antako ajatuksillenne täyttä "surkeiden asioiden" valtaa. Se vie tuhoon.
Hakekaa ammattiapua varsinkin jos vain väsyttää ja haluaa nukkua ja ei haluaisi enää elää, jos se on jatkuvasti ajatuksen päällä, Hakekaa apua nopeasti!
Elämä kyllä vielä paranee, jos viitsii vain sitkeästi yrittää. Masennuksestahan ei kukaan sormia napsauttamalla selviä. Harrastakaa liikuntaa myös, niin paljon kun vain rahkenette. Se lisää hyvän olon tunnetta!
Sinä pystyt siihen!
edellisellä paikkakunnalla kävin terapiassa yli vuoden ja syön vieläkin lääkkeitä että apua on haettu. nyt en ole yli kuukauteen käynyt terapiassa mutta aika on lääkärille joskus ensi kuussa niin pohdimme asiaa. jee auttaapa paljon jotkut terapiat jos väsyttää eikä sosiaalista elämää ole.
Kokkeile rukkoillakin. Ja sama tulee mieleen, kuin aloittajankin kohdalla, että eihän se oikeasti ole yhtikäs mitään sosiaalista elämää, mitä "tapahtuu" humalassa, hiprakassa. Ei ole. Se lienee pelkää itse kunkin näyttämistä olla jotakin ja yritystä pärjätä "rennosti"; en usko, että tuolloin ihmistenvälisestä vuorovaikutuksesta oikeasti saatte mitään. Eihän siinä tilanteessa oikeasta ketään voi kohdata. Teeskentelyä! koko toutu. - Toivon, että jaksatte lisätä kumpikin tahollanne ns. selviä, asiallisia päiviä ja saatte kiinni siitä miten hieno on, kun on aito kuitenkin ja kaikki se, mitä tuntuu ja mitä näkyy ja ketä tapaa ja sillei, niin se on oikeasti just niin. Ei mitään vääristuneitä 'tunteita' ja tekoiloa, minkä jälkeen ketään ei ole missään, kun kukaan ei oikein kohdannutkaan ketään. Itse en juo ja ihmettelen kauheasti, että miten juominen, siis alko, voi olla jokin ihmisiä yhdistävä tekijä. Syy olla yhdessä. Ei oo tervettä ei. Yksinäisyyttä ja masennusta lisää, sorry.
Luottakaa ihmisiin. Rukoilkaan, jos suinkin ja ette kieltäjiä ole. Apu ja voima meille itse kullekin tulee ylhäältä. Ja rakkaus. Ihmiset usein välikäsiä moneen. Mutta kyl' siis alko pilaa edes alkuun pääsyn tässä elämän retkellä.
Jaksamista huomiseen päivään sinulle & aloittajalle.
ongelmiesi ja tähän astisen elämäsi juuria tutkimaan. Mikä vaikuttaa mihinkin, millainen oikeasti ole, mitä toivot ja haluat ja miten sinnepäin voisit pyrkiä. Terapiassa tarttis pystyä tutkimaan ja oivaltamaan itsestään jotakin ihan uutta. Tai siis riippuu millaista terapiaa väliltä tukea-antavaa vai analyyttistä.
Älä lannistu. Valitettavasti avunkin kolahtaminen kestää kauan. Onhan se suhde terapeuttiinkin jokin ihmissuhde. Kaikesta pienestä se suhteilusi sitten alkaa kehittyä. Toivon sinulle hyvää!
Älä hypi seinille äläkä jokkeen... Otan osaa tuskaasi. Saisitko tukea ja apua ensin päihdevieroituksen kanssa, ootko kysynyt? Juominenhan vaikuttaa just niin, että ne selvät päivät tuntuvat kurjilta ja masennus tulee. Semmonen kierre, taatusti tiedät.
Kärsivällysyyttä toivon sinulle lähteä liikkeelle, jospa aikaa myöten selvää seuraakin vastaan tulee. Joitakin ihmisryhmiä on, mihin voit mennä ja missä ei juoda ja rällästetä, sehän ei ole mitään yhteyttä.
Kirjoitit: "..oon vaan niin pirun utelias että haluan tietää mitä minulle vielä elämässä tapahtuu. " - ONNEA uteliaisuudellesi, se kantaa minuakin, että katsellaan kuitenkin, mitä tapahtuu minulle ja muille. Ollaan kuule täälä vaan, sisullakin - ja selvin päin. Oletko lääkettä kokeillut ja yleensäkin puhua esim. lekurille tunnoistasi. Minä luulen, että olisit aika helpostikin autettavissa eli tuettavissa, tiedostat hyvin, missä mennään.
Mullekin tulee välistä pelkkiä makuupäiviä. Olen alkanut hyväksyä ne toteamalla, että nyt kävi näin ja yritän olla moittimatta itseäni ja vertaamatta toisiin, tehokkaisiin ihmisiin. Siinä jo ajattelen, että huomenna, huomenna on taas parempi. Ja usein onkin. Mikä tahansa liikkeelle lähtö auttaa, tiedä. Minä eilen tilkitsin ikkunani (sen ainoan) ja voihan nenä, kun tuli hyvä mieli, että tein semmoisen näperryshomman, sain aikaiseksi. Pieni asia kerrallaan ja jonakin päivänä jätä kaikki väliin. Mutta pyri pois juomisesta! - Tuskissasi käytä järkeäsi kaikin tavoin ja - rukoile.
Pääset varmaan eteenpäin tästä vaiheesta. Hyvvää matkaa, toivoo naikkonen etelästä.