ongelmani on tällänen että kerran kaveri sanoi mulle että räpytän silmilläni muka oudosti.. vaikka mielestäni kaikki räpyttää silmiään erilaisesti ja hän ehkä huomaamattaan loukkasi minua tällä asialla.. ainakin kerran sanoi ettei tarkoittanut sitä.. tämän asian takia en voi esim syödä koulunruokalassa jos vastapäätäni sattuisi istukaan joku ja joka ajattelis samalla tavalla että "miks toi räpyttää silmiään noin" ja on sellanen tunne että leimataan hulluks tai oudoks.. tää asia haittaa mun elämää todella paljon se on todella ärsyttävää kun tunnen ja tajuan aina sen kun räpäytän silmiäni se on todella rasittavaa..tästä on kehittyny sosiaalisten tilanteidenki pelko jonka itse oon tiedostanut.. mitenkähän tästä jututsta pääsisi eroon?
itsetarkkailu
indb
4791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei siinä ole mitään outoo. munkin poikaystävän isällä on silleen että se räpyttää silmiään kokoajan. kai kaikki räpyttää erillä tavalla.
ja musta on törkeetä että siitä huomautetaan voithan sä käydä terveyden tarkastajalla ja kysellä siltä enemmän! älä semmoiseta ota paineita. ihmiset on erillaisia ja toimivat erilailla älä kuuntele muiden mielipiteitä =)
mutta tunteeko jokaine sen kun räpsäyttää silmiään? vai tuleeko se tottuneesti ettei sitä huomaa? ku ite huomaan niin se on tosi ärsyttävää sitten helposti jää sitä toista jolle puhuu ni seuraamaan millo se räpäyttää tai stte ite katon vaan maahan kun puhun tai jonnekki muualle..tään on tosi ärsyttävää :(
Sen tuntee jos sitä miettii samalla kun räpsäyttää. Tai huomaa sen heti kun on räpsäyttänyt. Kyllä mäkin nyt aloin kiinniitämään siihen huomiota, mutta kun se tulee ni se tulee. Ja silmiä täytyy räpsäyttää välillä, ja se tulee ihan automaattisesti. Mulla oli joskus ongelmia nielemisellä. tuntui ku olisi kuolaa kertynyt suuhun koko ajan ja niellä koko ajan. Ja loppujen lopuksi väsyin nielemiseen. Oli pakko keksiä jotain muuta ajateltavaa.Toivottavasti se menee sullakin sillä, että keskityt johonkin muuhun jos vaan mitenkään pystyt.
Siinä mielessä paniikkihäiriö on yhteiskunnan peili, että siinä on kyse nimenomaan itsensätarkkailusta, huomion kiinnittämistä itseensä. Sellainen yhteiskuntakin on. Siihen ihmisiä kannustetaan ja opetetaan. Ei suoranaisesti, mutta nomin eri tavoin yritetään tehdä ihmisistä oman edun tavoittelijoita koulutuksen ja kasvatuksen kautta. Heikommat lenkin kantavat sitten tämän kehityksen hedelmän ja näyttäisivät yhteiskunnalle jotain siitä itsestään, mutta nähdäänkö sitä? Ei, vaan pyritään voittamaan tämäkin taistelu, jotta itsestä tulisi vahva. Sen sijaan, että opetettaisiin huomion kiinnittämistä toisiin ja annettaisiin siihen mahdollisuus. Että ei kysyttäisi enää mitä minä voin maailmalta saada vaan että mitä minä voin antaa maailmalle.
tämä on vain yksi näkökulma paniikkihäiriöön, sitä voi katsoa monelta kannalta ja kaikki ovat oikeassa oman itsensä suhteen.