Olen tosi kova jännittämään esitelmiä yms. Kun esiintymistilanne tulee eteen, tulee ensin se monelle jännittäjälle varmaankin tuttu mahankouraisu, jonka tuo kova jännitys aiheuttaa. Sitten maha on ihan sekaisin (ainakin siltä tuntuu), oksettaa, koko kropan valtaa jännitysvapina, tuntuu kuin olisin pelkkä värisevä haavanlehti, siinä vaiheessa katoaa kaikki viimeisimmätkin itsevarmuuden rippeet ja kauhu valtaa mielen kun tajuaa että joutuu kohta ihmisten eteen esitelmöimään vaikka vapisee kauheasti, sydän hakkaa kahta sataa ja olo on mitä kurjin... Hengityskin tuntuu tiheentyvän, tunnen noissa tilanteissa olevani hengästynyt, mikä tekee entistä vaikeammaksi yleisölle puhumisen, kun pitää suurinpiirtein haukkoa henkeä... kaikenlisäksi valahdan tulipunaiseksi.
Eli kuten huomaatte, minulla on siis suurimpana ongelmana nuo fyysiset jännitysoireet, nimenomaan siis pelkään sitä että muut näkevät että jännitän FYYSISESTI; että tärisen tms., se ei minua lainkaan haittaa jos kuulostan ujolta ja aralta, tai vaisulta ihmisten edessä, mutta se että pitää mennä nolaamaan itsensä vapisemalla kuin hullu, niin se jos mikä mua pelottaa, siinä on sitten mulla valmis kierre ollut siitälähtien kun ekan kerran rupesi jännitys tuntumaan tuollatavalla fyysisesti, joskus yläasteen alussa..
Nyt olen aloittanut uudessa koulussa, opiskelen ammattiin joka todella kiinnostaa minua, mutta nyt yllättäen tuli sitten tieto että edessä on runsaasti esitelmiä sisältävä äidinkielen kurssi, mm. puheita, kirjaesitelmiä, esiintymisen harjoittelua, ja olen ihan täydessä paniikissa, vaikka tuohon on aikaa n. puolitoista kuukautta..
Olen lukenut Propralista, jota monet tälläkin palstalla ilmeisesti käyttävät.. Olisikohan se toimiva minun oireisiini? Onko helppo saada, vai pitääkö olla isot perustelut lääkkeen saamiselle? Tokihan minulla on syytä saada lääkkeet, ei näin voi jatkua, olen aikaisemminkin jopa jättänyt erään koulun kesken, kun jännitin liikaa.. Mutta eriasia sitten selittää tilannettani lääkärille, jotenkin nolottaa kun ei ole kyseessä mikään tavallinen tauti tms. vaan tällainen....
En siis pelkää sosiaalisia tilanteita niinkään, mutta esiintymistilaisuudet ovat minulle kertakaikkiaan liikaa, menen ihan paniikkiin enkä pysty edes ajatella selkeästi..
Vastailkaa keillä on tietoa/kokemusta lääkkestä! Ja olen muuten vasta 18-v., enkai ole liian nuori saadakseni lääkettä? Ja onko tuosta lääkkeestä todella apua, edes joillekin?
Eli kuten huomaatte, minulla on siis suurimpana ongelmana nuo fyysiset jännitysoireet, nimenomaan siis pelkään sitä että muut näkevät että jännitän FYYSISESTI; että tärisen tms., se ei minua lainkaan haittaa jos kuulostan ujolta ja aralta, tai vaisulta ihmisten edessä, mutta se että pitää mennä nolaamaan itsensä vapisemalla kuin hullu, niin se jos mikä mua pelottaa, siinä on sitten mulla valmis kierre ollut siitälähtien kun ekan kerran rupesi jännitys tuntumaan tuollatavalla fyysisesti, joskus yläasteen alussa..
Nyt olen aloittanut uudessa koulussa, opiskelen ammattiin joka todella kiinnostaa minua, mutta nyt yllättäen tuli sitten tieto että edessä on runsaasti esitelmiä sisältävä äidinkielen kurssi, mm. puheita, kirjaesitelmiä, esiintymisen harjoittelua, ja olen ihan täydessä paniikissa, vaikka tuohon on aikaa n. puolitoista kuukautta..
Olen lukenut Propralista, jota monet tälläkin palstalla ilmeisesti käyttävät.. Olisikohan se toimiva minun oireisiini? Onko helppo saada, vai pitääkö olla isot perustelut lääkkeen saamiselle? Tokihan minulla on syytä saada lääkkeet, ei näin voi jatkua, olen aikaisemminkin jopa jättänyt erään koulun kesken, kun jännitin liikaa.. Mutta eriasia sitten selittää tilannettani lääkärille, jotenkin nolottaa kun ei ole kyseessä mikään tavallinen tauti tms. vaan tällainen....
En siis pelkää sosiaalisia tilanteita niinkään, mutta esiintymistilaisuudet ovat minulle kertakaikkiaan liikaa, menen ihan paniikkiin enkä pysty edes ajatella selkeästi..
Vastailkaa keillä on tietoa/kokemusta lääkkestä! Ja olen muuten vasta 18-v., enkai ole liian nuori saadakseni lääkettä? Ja onko tuosta lääkkeestä todella apua, edes joillekin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole mikään ikään sidottu, eli totta kai saat. Jos vain muuta estettä ole, esim. astma on este Propralin käytölle
Hei!
Minä olen 35-vuotias nainen ja kärsinyt samanlaisista jännitysoireista koko ikäni. Opiskelut takkuilivat aikanaan jännityksen vuoksi.
Viimeisen tutkintoni suoritin vuonna 2003 ja tuon opiskeluperiodin aikana kuulin, että kyseinen lääkevalmiste (Propral, luetaan betasalpaajiin) oli hyvin yleisesti käytössä nimenomaan opiskelijoilla. Hakeuduin oppilasterveydenhuoltoon, sain lähetteen sydänfilmiin (se pitää ottaa varmuuden vuoksi) ja sitten lääkäri kirjoitti minulle reseptin. Tabletit olivat 40 mg ja annos n. 1/2 tuntia ennen esiintymistilannetta oli 1/2-1 tabletti. Kaikki fyysiset jännitysoireet sai siten hallintaan.
Työelämään siirryttyäni sain työterveyslääkäriltä samanlaisen reseptin kokouksia ym vastaavaa varten. Itsevarmuus on kuitenkin kasvanut opiskeluaikoina saatujen positiivisten esiintymiskokemusten myötä niin, etten enää juurikaan lääkkeitäni enää käytä.
Mene tiedustelemaan lääkäriltäsi. Tulosta vaikkapa oma viestisi mukaan ja näytä se. On täysin turhaa kiemurrella esiintymisjännityksen kanssa loputtomiin, kun apukin löytyy!
Onnea opiskeluillesi!
pahanlaatuinen esiintymispelko, ja siitä asti, kun tiesin esitelmäni esityspäivän, panikoin siihen hetkeen, kun se viimein oli ohi, saakka.
Lukion ensimmäisellä jossakin vaiheessa päätin, että en yrittäisi edes olla mitään ihmeellistä siellä edessä, katsottavana... vaan olisin vain minä. Tai että antaisin vaan mennä, meni sitten huonosti tai ei. Jossakin vaiheessa se alkoi sitten sujua paremmin.
En ikinä välttynyt yhdeltäkään esitelmältä, ja jotenkin uskon edelleen, että kyllä siitä esitelmäpelosta voi selvitä. Selviääkin.
(Mutta se, että osaisi kertoa tunteitaan hermostuttavalle henkilölle, Se se voi olla vielä vaikeampaa...tai on minulle edelleenkin.)
Kannustaisin siis kuitenkin yrittämään ilman lääkeaineita. Minä itse olin aivan punainen, vatsassa tuntui, kädet tärisivät, ääni oli matala ja karhea ja alkoi yskittääkin. Ja jos edes kuvittelin, että joku naureskeli tai hymyili, kun olin siellä edessä... oloni tietenkin paheni entisestään.
Tiedän, mitä esiintymispelko on,
mutta myös, että jonakin päivänä ... se voi mennä hyvinkin. :)
Tuo kuulostaa kyllä ihan amalgaamimyrkytykseltä, rokotteista tai kalasta saatu elohopea, joka on jämähtänyt aivoihisi. Ilmeisesti elimistösi on myös huono poistamaan elohopeaa, koska useimmilla ei ole tätä ongelmaa.
Itselläni oli myös sama ongelma joka poistui ottamalla pois amalgaamit, ja sen jälkeen kelaatiota (alfa lipoiinihappo, pieni annos 3 tunnin välein).
Itse kärsin melko massiivisesta esiintymispelosta koulu- ja ehkä vielä opiskeluaikoinakin. Mutta koska olen sen jälkeen viihtynyt viitisentoista vuotta opettajana/aikuiskouluttajana saanen vakuuttaa, että kyllä tuosta pelosta joskus selviää ilman lääkkeitäkin.
Sanoisin, että tilanne voi parantua oleellisesti jos hyväksyy itsensä esiintymispelkoineen - ja senkin, että tuo pelko joskus tavalla tai toisella näkyy. Myös esitettävään asiaan itsensä sijasta keskittyminen saattaa auttaa. (Mutta en ole psykologi, nämä olivat vain omakohtaisia mietteitä.)