eräs muija töissä on muhun ihastunut. Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin.
Tai en minä tiedä, tulkitsenko merkit jotenkin pieleen... Se alkaa aina huokailemaan kun kuljen läheltä, ikäänkuin pitäisi aina kysyä että "mitäs huokailet" yms. Vilkuilee vähän väliä. Jos en ole ollut sen lähettyvillä koko päivänä tai puhunut sille mitään, se tulee jossain vaiheessa sanomaan jotain, tai tekee jotain mihin mun on lähes pakko reagoida sanomalla jotain.
Itsehän olen tällanen suht estoinen ja päästä vinksahtanut äijä, viihdyn sanallisessa hiljaisuudessa ja olen kasvanut senverran vinoon että koen tuijottelun olevan epäkohteliasta. Eipä se sinällään huonolla itsetunnolla muutenkaan luonnistu.
Tiedä sitten, luulis että se muija on jo tässä ajassa tympääntynyt kun ei musta mitään helpolla irti saa. Tai kenties jotkut muijat ovat niin pimahtaneita ja kokevat "mysteeriset miehet" vain tavallistakin kiinnostavampina. Ottaapa selvää.
Hankalintahan tässä on, että vaikka niin kovin haluaisinkin alkaa vehtailemaan sen muijan kanssa (kuten kuka tahansa normimies tekisi kun merkit ovat näin selvät), en vain yksinkertaisesti kykene. Se muija vaan nuorekkaine ulkomuotoineen tuo mulla pintaan jotkut teiniaikojen traumat, kun tytöt vaan naureskeli ja kiusasi mua. Saatanan huvittavaa.
Tai en minä tiedä, tulkitsenko merkit jotenkin pieleen... Se alkaa aina huokailemaan kun kuljen läheltä, ikäänkuin pitäisi aina kysyä että "mitäs huokailet" yms. Vilkuilee vähän väliä. Jos en ole ollut sen lähettyvillä koko päivänä tai puhunut sille mitään, se tulee jossain vaiheessa sanomaan jotain, tai tekee jotain mihin mun on lähes pakko reagoida sanomalla jotain.
Itsehän olen tällanen suht estoinen ja päästä vinksahtanut äijä, viihdyn sanallisessa hiljaisuudessa ja olen kasvanut senverran vinoon että koen tuijottelun olevan epäkohteliasta. Eipä se sinällään huonolla itsetunnolla muutenkaan luonnistu.
Tiedä sitten, luulis että se muija on jo tässä ajassa tympääntynyt kun ei musta mitään helpolla irti saa. Tai kenties jotkut muijat ovat niin pimahtaneita ja kokevat "mysteeriset miehet" vain tavallistakin kiinnostavampina. Ottaapa selvää.
Hankalintahan tässä on, että vaikka niin kovin haluaisinkin alkaa vehtailemaan sen muijan kanssa (kuten kuka tahansa normimies tekisi kun merkit ovat näin selvät), en vain yksinkertaisesti kykene. Se muija vaan nuorekkaine ulkomuotoineen tuo mulla pintaan jotkut teiniaikojen traumat, kun tytöt vaan naureskeli ja kiusasi mua. Saatanan huvittavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihastua sinuua. Tuo viestisi..
No kukapa nyt yhden viestin perusteella keneenkään ihastuisi. Sitähän minäkin just ihmettelin, kun sitä muijaa tuntuu kuitenkin kiinnostavan vaikka persoonaltani olen vain kasa kuivaa paskaa. Ehkäpä se muija on sitten järjetömän pinnallinen ja sitä kiinnostaa vain ulkonäköni.
hah,puhut mielenkiintoisesti itsestäsi:D
aika paljon. Ihmettelen, et joku oikeesti olis susta kiinnostunu. No, meitä on moneen junaan. Jo tuo muija sanan käyttö etoo..
Vai ei teitä saa muijiksi sanoa. Mua ei ainakaan haittaa, vaikka mua sanottas äijäks tai miksikä vaan vastaavaksi. Herkkähipiäistä sakkia naiset?
Ja helppohan tänne palstoille on tympeän työpäivän jälkeen apaattisena suoltaa kaikenmaailman epäviehättävää tekstiä, ehkäpä olen kuitenkin hieman positiivisempi siellä töissä. Pakkohan se on olla, esittää että kaikki olisi hyvin ja niin pois päin. Vaikkakin "hiljainen ja ujo" olen, mikä on niin helvetin rasittava piirre ihmisessä ku olla ja voi, eikä sitä edes helpolla lähdetä siitä muuttamaankaan.
Katsos, naisella on itseluottamusta ja mielikuvitusta; jotkut kummat tyypit näkevät toisissa aina sen hyvän puolen. Jotkut kiksit saat siitä, että niiden olemassa olon itsessä kiellät.
Tuo nainen kokee itsensä rakastamisen arvoiseksi; jo sen tähden sinun kannattaisi tutustua - siis TUTUSTUA - häneen. Ihmisiin tutustuu viettämällä aikaa heidän kanssaan erilaisissa tilanteissa; työssä, vapaa-ajalla, jutellen, hiljaa ollen.
Joo, mutku.
En vaan käsitä mikä siinä on, että samalla vaikka haluaisin tutustua siihen muij... NAISEEN, niin siltikin tekee mieli aina piiloutua yms. kun se tulee näköpiiriin. Toisen työkaverinaisen kanssa taas tulen suht mainiosti toimeen, mutta hän onkin vähän vanhempi ja "aikuismaisempi". Ehkä mulla on sitten jonku sortin traumat teineistä ja se nuori nainen muistuttaa teiniä vähän liikaa.
vaan on "jotain". On mulla ja eräällä miehelläkin, vaikkei se silti varmaan ikinä mihinkään johdakaan.:(
No mulla tuntuu olevan näin vaan kaikkien nuorten muij...naisten kohdalla, siinä mun ja niiden välissä on aina vaan sitä "jotain" joka vaikeuttaa sosialisointia ja tekee kaiken vähintäänkin vaivautuneen oloiseksi sönkötykseksi.
Omalla kohdaltani se johtunee siitä, että en yksinkertaisesti osaa olla "vain kaveria" nuorten ja kauniiden, potentiaalisten kumppaniehdokkaiden kanssa ja siinä on sitten aina joku ahdistava pariutumispaine takaraivossa/muualla. En sitten osaa sanoa mistä sama käytös johtuu niillä nuorilla naisilla.
Vanhempien naisten kanssa taas ei ole sitä pariutumis-stressiä ja heidän kanssaan voi olla rennommin. Vaikka kyseessä nyt olisikin itseäni vain muutaman vuoden vanhempi, ok-näköinen sinkkunainen, niin silti. En vain osaa uskoa, että vanhemmat naiset kiinnostuisivat itseään nuoremmista miehistä, joten en stressaa asiasta. Kunpa saisi saman logiikan toimimaan nuorempienkin naisten kohdalla...