Toisaalta haluttas mennä ja toisaalta ei...
Vaikka sanonkin että olen alkoholisti jne, niin ei se mitään mulle merkkaa. Sanon vain sen ihan ku minkä tahansa muun lauseen. En sisäistä ollenkaa tätä asiaa... Ja kun pitäs kai tajuta se voidakseen alkaa toipua...
Vaikka sanonkin että olen alkoholisti jne, niin ei se mitään mulle merkkaa. Sanon vain sen ihan ku minkä tahansa muun lauseen. En sisäistä ollenkaa tätä asiaa... Ja kun pitäs kai tajuta se voidakseen alkaa toipua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
lukaisin asiaan liittyvää sivustoa ja siellä oli jakelussa tuohon sopivaa juttua:
" Nämä ovat ajatuksia ja suuntaa antavia.
Varhainen toipuminen:
Toipuminen voi vaatia jopa kaksi vuotta ennen kuin se vakiintuu tukevasti. Useimpien potilaiden kohdalta varhainen toipumisvaihe kestää ensimmäiset 6 kuukautta. Tänä aikana, retkahtamisen riski on suurin. Tänä aikana potilas taistelee niiden suurten sopeutumismuutosten kanssa, jotka hänen on tehtävä. Hän alkaa käsitellä ympäristössä ja sosiaalisissa tilanteissa olevia juomisen tai aineiden käyttämisen yllykkeitä, hän kehittää uusia tapoja käsitellä stressiä työssä ja henkilökohtaisissa suhteissaan, hän oppii käsittelemään mielialan vaihteluita ja masennusta, joka on yleistä varhaisen toipumisen aikana, hänen on aloitettava raittiin tukisysteemin rakentamistehtävä ja alkaa kehittää raitista sosiaalista verkostoa ja aktiviteetteja.
Keskivaiheen toipuminen:Tämä tapahtuu seuraavan 6 kuukauden raittiuden aikana. Tänä aikana potilaan on opittava selviytymään raittiuteen sopeutumisen fyysisistä, sosiaalisista ja psykologisista tehtävistä. On lujitettava uudet suhteet läheisiin, koska menneisyyden käyttäytymistavat ovat muuttuneet niin paljon toipumisen myötä. Potilas käy tavallisesti läpi surutyön koskien sekä menetyksiä aineen käytön aikana, että "entisen elämän" ja entisten ystävien menettämistä. Tunteiden kokemiskyvyn uudelleen vakiinnuttaminen on tärkeää, koska addiktio aiheuttaa epänormaaleja reaktioita menetyksiin. Osa toipumista on sen oppimista kuinka käsitellä menneet selvittämättömät menetykset.
Toipumisen kypsä vaihe: Toipumisen kolmas vaihe alkaa vuoden kuluttua. Tähän mennessä potilas on läpikäynyt varhais- ja keskitoipumisen sopeutumisprosessit . Hän on tullut vakuuttuneeksi siitä, että tukisysteemit ja hoidossa ja toipumisen aikana saadut työkalut toimivat. Tämä on vakauden aikaa ja hän alkaa tuntea olonsa mukavaksi toipumisprosessissa. Raittius yksinään ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että menestyksekäs toipuminen on tapahtumassa. On ero kuin yöllä ja päivällä sillä onko potilas "kuiva" (ei juo) vai "raitis" (menestyksellisesti toipuva).
"Kuivilla" potilas ei sillä hetkellä käytä alkoholia tai aineita, hän ei ole kuitenkaan muuttanut entistä käyttöaikaista elämäntyyliään, eikä ole päässyt sinuksi pysyvän raittiuden tarpeensa kanssa. Hän on ambivalentti (viha-rakkaussuhde) elämänsä suhteen, kun taas "raitis" henkilö suuntautuu innokkaana uuteen raittiiseen elämäänsä. "Kuiva" potilas kokee raittiuden jatkuvana uhrauksena ja ajattelee usein käyttämistä. "Raitis" kokee raittiutensa saamanaan lahjana. ", Kuiva" jatkaa itsekeskeistä elämäntapaansa, säilyttäen entiset käyttäytymistapansa, ystävänsä ja harrastuksena. Hän ei huolehdi itsestään fyysisesti eikä psyykkisesti ja kärsii edelleen syyllisyyttä ja häpeää koska ei ole hyväksynyt menneisyyttään tai nykyistä elämäänsä. "Kuivilla" potilailla on paljon suurempi riski retkahtaa kuin "raittiilla", jotka ovat tehneet ne suuret elämänmuutokset, jotka ovat välttämättömät onnistuneelle pitkäaikaiselle toipumiselle.
Lyhyt yhteenveto muista toipumisen edellytyksistä: Henkilön täytyy hyväksyä hämmennyksen, häpeän, kyvyttömyyden ja levottomuuden tunteeseensa varsinkin raittiuden alkuvaiheessa. Minkä henkilö oppii, hän kykenee parhaiten palauttamaan mieleensä samassa tunnetilassa kuin missä hän sen oppi. Kun tunteet on pitkään luotu päihtyneenä, ne täytyy nyt oppia uudelleen selvänä. Raitistuminen on siis uuden ajattelun oppimista ja vanhan hylkäämistä. Kieltäminen on tavallista juovana aikana, ongelmia vähätellään. Se jatkuu myös raitistumisen aikana. Mutta silloin se saa toisen muodon. Hän kieltää myös tarpeen tehdä järjestelmällinen suunnitelma retkahduksen estämiseksi. Henkilö voi myös kieltää sairastavansa päihderiippuvuutta, että hän voi käyttää toisia päihdyttäviä aineita. Hän kieltää tarpeen elämäntapojensa muuttamiseen. Näin hän vähättelee ja aliarvioi alkoholismia tappavana sairautena ja laittaa ongelmansa jonkun muun syyksi. Tämä kieltäminen estää toipumisprosessin jatkumisen ja jos tätä tilaa ei muuteta, palataan tavallisesti juomaan.
Kaikkein tärkeintä on, että potilaan itse täytyy sitoutua toipumiseen, joka sisältää koko sydämestä tapahtuvan yrityksen oppia uudelleen oikeat ajatustottumukset, tunteiden ilmaisun ja käyttäytymisen hallinnan. Toipujalla täytyy olla voimakas halu muuttua. Hänen täytyy lopettaa muiden syyttely ja ottaa täysimittainen vastuu omasta elämästään.
Mitä jos tapahtuu relapsi eli repsahdus? Tämä osoittaa selvästi sen, että raittius ei ole kenenkään omaisuutta. Se on lainassa aina päivän kerrallaan. Eli raittiutta pitää vaalia, hoitaa. Raittius ei ole vain harvojen herkkua tai jotain kovin vaikeaa, sen saavuttaa suunnitelmallisella työskentelyllä."
Luin mielenkiinnolla, sillä huomennna menen arviointiin ja AA tulee olemaan osa elämääni tulevaisuudessa.
Siinähän oli ihan asiaakin. Onkin todella sääli, että tämä viestisi tulee sefun poistaa, sillä "se sisälsi pitkähkön lainauksen toiselta sivustolta".
jos olet tosissasi, niin silloin työ tuon tekstin parissa ei mennyt hukkaan.
jos taas herjaat niin niin sama juttu mutta eri peruste. sinä sait aiheen tehdä itsesi iloiseksi :)
Jospa se ei ole Sinun juttusi. AA:han ei ole mikään parantava asia, ei edes terveydenhoitoon erikoistunut yksikkö. Ainoastaan juoppojenkööri joka vatvoo asioitaan keskenään. Mietis kuule näitä muitakin vaihtoehtoja:
http://neuvoa-antavat.stakes.fi/tietokannat/hoitopaikat/
http://www.terveys2015.fi/linkit-alkoholi.html
AA on eräs vaihtoehto tottakai, lieneekö monellekkaan se paras.
sitäkö hoito sinun mielestä on.
lääketiedettä ei saisi ikinä sotkea alkoholimsin hoitoon, ellei korkeintaan ortopediaa, kun luut ei tahdo aina kestää.
Mutta ei sinne tullut eilen lähdettyä. Mutta en ottanut kyllä toisaalta miestä väkevämpääkään vaikka tänään alko kuuden vapaa.
Viisaammat ja kokeneemmat sanoo että ei siitä hommelista noin ekakerroilla tajuakkaan, että pitäs vaan käydä. Ehkä ens palaveriin(tänään) tai sitten ei.
Sinähän teet itse elämäsi valinnat.
Jos haluat raittiutta, olet valmis tekemään jotain sen eteen.
Jos haluat juoda, niin senkin päätösen saat ihan itse tehdä.
AA:ssa minulle sanottiin että aina täältä pääsee juomaan jos haluaa, kannattaa kuitenkin siirtää asian pohtiminen huomiseksi, siis tänään palaverissa ja raittiina, huomenna sitten teen uuden päätöksen haluanko raittiutta vai en.
Minä en tiedä mikä ja mitä se AA on?
Tietääkö joku?
Olen kuitenkin sen AA: avulla saanut olla raittiina 27 vuotta.
Kummallinen yhteisö, se ei ole mikään eikä mitään ja silti sillä on valtava voima.
ainakin omalta kohdaltani sen, että minulle AA on ohjelma eikä palavereissa istumista. En "käy AA:ssa" vaan pyrin olemaan siellä, olemaan ohjelmassa. Ohjelma puolestaan sanoo selvästi, että raittiuden edellytyksenä on hengellisen kunnon ylläpitäminen ja kehittäminen, palavereista se ei puhu yhtään mitään. Iso Kirja mainitsee, ettei toipuminen saa olla kiinni muista ihmisistä.
Kyllä minäkin palavereissa käyn, mutta vain silloin kun tuntuu siltä, että minulla on jotain annettavaa tai kaipaan muiden kokemuksia/seuraa. Ei noita vapaita arki-iltoja muutenkaan liikaa ole, tänäkin iltana on edessä ihan erilainen "palaveri".
Käyn AAAAA.ssa hokemassa parikin kertaa päivässä olevani holisti ja suunnittelen koko ajan seuraavaa ryybbykertaa. Nyt ei oo vaan varaa dokaa, mutta en halua olla raitis. Haluan olla perseet vetelevä silloin tällöin ja toisinaan hieman rentouttavaa tissuttelua!