Poika on kaksi vuotta vanhempi. Hän oli samassa koulussa vielä vuosi sitten, mutta vaihtoi koulua luokkansa kanssa. Ihastuin häneen tuona viime vuonna. Kerkesin katselemaan häntä lukukauden ajan. Tajusin kuinka suloinen ja samanhenkinen hän on. En tiedä hänestä kuin nimen, asuinpaikan ja harrastukset. Hän ei tunne minua. En ole varma katseliko hän minua vähän koulussa. Enpä usko. Koko vuoden, kesäloman ja syksyn olen häntä ajatellut. En nähnyt häntä muutamaan kuukauteen, mutta kun näin, meinasin kuolla. On se vaan niin outo olo..
En ole ihastunut aikoihin, ja jos ihastun, käy näin. Minua vaivaa koko ajan sellainen ikävän tunne. Iltaisin on huono mennä nukkumaan. Olen niin ujokin etten uskalla sanoa saatika tehdä mitään. Tiedän että jos ei toimi, ei voi onnistuakaan.
Voiko jotain olla tehtävissä vai pitäisikö unohtaa koko poika? On vain niin huono fiilis.
En ole ihastunut aikoihin, ja jos ihastun, käy näin. Minua vaivaa koko ajan sellainen ikävän tunne. Iltaisin on huono mennä nukkumaan. Olen niin ujokin etten uskalla sanoa saatika tehdä mitään. Tiedän että jos ei toimi, ei voi onnistuakaan.
Voiko jotain olla tehtävissä vai pitäisikö unohtaa koko poika? On vain niin huono fiilis.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun kannattaisi sanoa se hänelle, mutta ensin sinulla pitäisi olla jonkin sortin käsitys, kuinka paljon poika saattaisi olla ihastunut sinuun. Eli jos se on hyvin välinpitämättömän oloinen, niin silloin kannattaa jättää sanomatta. Mutta jos vähääkään tunnet, että tunne voisi olla molemminpuolista, niin silloin sinun kannattaisi se hänelle sanoa. Tai edes vihjaista, jos vaikka hän olisi sen verran rohkeampi. Tsemppiä.. Ei noihin muu auta... Itsellä on sama tunne jokaisen ihastuksen kohdalla...
vain uskaltaa. mutta olen niin ujo. emme me ole edes kunnolla keskustelleet. jos tulisi sellainen hyvä tilanne että voisi edes puhua.. mutta kun ei tule.. =( näin hänet toissapäivänä sattumalta. tuli sellainen outo olo.
Mullekin on hyvin tuttua ihastumiseen liittyvä ahdistus, levottomuus ja ikävä. Olen korviani myöten ihastunut minua 10 vuotta vanhempaan mieheen. Toistaiseksi hän on minun paras ystäväni ja minä hänen. Hän on sanonut, että olen hänen läheisin ystävänsä. Muuta en tiedä hänen tunteistaan. Vaikeaa.. Puhuin juuri äsken hänen kanssaan ja nyt jo ajattelen häntä. On sellainen ikävä ja levottomuus varsinkin.
aina kun ajattelen tätä kyseistä miespuolista henkilöä niin tulee sellainen ikävä, vaikken häntä tunnekaan. ja rintaa ahdistaa ja tekisi mieli vaan mennä hänen luo ja sanoa mitä pitäisi. mutten voi.
tuollainen tilanne missä ollaan jo kaveripohjalla on toisaalta hyvä alku, mutta toisaalta voisi olla aika hämmentävää kertoa toiselle tunteistaan jos toinen todellakin pitää toista vain kaverina. kyllä sen varmasti huomaa jos hän pitää sinua enemmän kuin läheisenä ystävänä.
toivoisin vain että minulle tulisi sellainen tilanne jossa voisin edes puhua hänelle kunnolla. mutta yleensä jos näen hänet se on vain se pieni vilaus ja hän on kadonnut. ja sitten tulee se tuttu ahdistuneisuuden tunne..