tulit mieleeni tänään ja eilen
niin monena päivänä,etten uskalla
enää sanoa sitä ääneen
oletko sinä unohtanut minut kokonaan?
toivon,että vielä muistaisit minut ja
kaiken sen minkä yhdessä koimme
huudan sinun nimeäsi unissani
suuri ikävä raastaa tuneitani,
hellyys minkä annoit,ei unohdu
toistan sinulle kysymykseni,
rakastitko sinä silloin minua?
niin monena päivänä,etten uskalla
enää sanoa sitä ääneen
oletko sinä unohtanut minut kokonaan?
toivon,että vielä muistaisit minut ja
kaiken sen minkä yhdessä koimme
huudan sinun nimeäsi unissani
suuri ikävä raastaa tuneitani,
hellyys minkä annoit,ei unohdu
toistan sinulle kysymykseni,
rakastitko sinä silloin minua?
Vastaukset 15
Vanhimmat
vai oikea kysymys?
Jos haluat vastauksen, kuka on oikea vastaaja?
sellainen mietintäruno ja kysymysruno,ymmärrätkö?
en siis vastaakaan,vaikka niin suunnittelin!
muuten en kyllä ole ollut äänessä,
kuin näppäillyt näitä kirjaimia vain.
Toivon,että ymmärsit...
erilainen, kuin vastauksesi "ääni".
Kyllä minä ymmärsin nyt, kiitti sulle :)
kun ensin kirjoittaa runon ja se ei
kelpaa jollekin ja tämä yksilö valittaa,
niin ei se oikein mehukkaalta tunnu.:(
silti jatkan :)kiitos sinullekin.
että runosi oli erittäin hyvä.
Sitä en halunnut arvostella, enkä siitä mitään negatiivista maininnutkaan.
Ajattelemme vain eritavoin ja "kuulemme" myöskin, vaikkei tässä puhe välillämme kuljekaan.
Tietysti kirjoitat jatkossakin ja pyydän anteeksi jos pahoitin mielesi, se ei ollut tarkoitus.
En laita hymiöitä, halauksen voin lähettää, jos se vielä kelpaa,,,,,,,,,,,,,
silloin kestä kritiikkiä(kovaa),mutta jos olet kriit.,niin olisi yksi kysymys sinulle...
Halaus riittää,kiitän ja lähetän palautuskuoressa samanlaisen....
ei voi oikea ihminen vastata,koska hän
ei käy täällä runo-osastolla,nyt on täydellisempi
vastaus..
hali kelpasi, sillä en todellakaan halunnut mitään ilkeillä.
Oma kysymys-vastaus-höpötys vaikuttaa nyt ihan tyhmältä, miten se eilen oli olevinaan niin tärkeä juttu.
Taisi olla vain omia "kummituksia"omassa päässä.
vastasit,mutta et kysymykseeni.
Mieli vaihtuu kuin gasellin askeleet.
Aina ei voi vastata,se jääköön.
"Kummitukset" siis ne "omat" näköjään
outoja ajatuksia...
vain pienen pieniä ja halusin ja toivoin, että viesti olisi ollut *minulle*, vaikka melkovarmasti tiesin ettei.
Olisin toivonut vinkkiä, en saanut saanut sitä ja sitten ymmärsin väärin, ne olivat ne pään "kummitukset". Ja sitten pahoitin mielesi.
Inhottava tilanne, tai ehkä ei enää?
Enkä siis voi vastata olevani se, jota runossa kaipailit.
mitä haluaa,mutta,mutta...
jäljelle jää kuitenkin uusi
mahdollisuus..Mutta joskus
kaikki loppuu kuin seinään ja
"sillehän" ei voi mitään..
joten jatketaan matkaa...
yöllä
minä herään siihen uneen
josta ei ole paluuta
mutta joka päättyy jokainen aamu
tunnen sinut
ihollani vielä
kuin sateen ja tuulen
kevyen kosketuksen
kuinka kauan
edes unissa
tulet vielä vastaan?
------------
ps. kyllä minä rakastin sinua, ja rakastan edelleen
sinä muistat minut ja
rakkauteni sinua kohtaan
ei kuole ja olen sinun
vierelläsi sinun unissasi ja
kaikkialla,missä kuljetkin.