Työpaikalla oli alueemme kirkollinen sanomalehti, Vantaan Lauri. Siellä oli lestadiolaisvaikuttaja Antti Pentikäisen haastattelu, jossa hän käsittelee hengellistä väkivaltaa ja lestadiolaisuutta hyvin rehellisesti:
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2007/2007-09-20/ajankohtaista/Ihmisarvon_puolustaja
>Pentikäisen mukaan pahuutta on konkreettinen väkivalta, mutta yhtä lailla piittaamattomuus ja välinpitämättömyys toisten kärsimyksestä. Joskus paha myös pukeutuu hyvän kaapuun.
— Tästä on yksi esimerkki hengellinen väkivalta, jota näin lapsena. Meissä jokaisessa on sekä pahaa että hyvää. Oman pahuuden kohtaaminen antaisi tilaa sille hyvälle, joka on myös totta, korostaa Pentikäinen.
>Antti Pentikäisen juuret ovat lestadiolaisuudessa. Herätysliike, jossa oman yhteisön ja ulkopuolisten välillä on tiukka hengellinen raja, tuntuu yllättävältä viiteryhmältä Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajalle. Olkoonkin, että lestadiolaisten parissa on paljon auttamishalua ja talkoohenkeä, kuten lestadiolaisen Martti-pojan toiminta osoittaa.
— Sanoin tänne tullessani, että työn kannalta arvokasta on sekin, että on elänyt vähemmistössä. Siinä on oppinut näkemään, miten enemmistö tahtoen tai tahtomattaan vähemmistöä kohtelee. On tullut erityinen herkkyys nähdä vähemmistöjen ongelmia ja halu auttaa heitä, sanoo Pentikäinen.
Pentikäinen muistuttaa, että ulkopuolisista hyvin yhtenäiseltä vaikuttavassa herätysliikkeessä on monenlaisia ihmisiä, jotka pyrkivät myös siellä kamppailemaan tärkeiksi kokemiensa arvojen puolesta.
— Siinä joutuu laittamaan itsensä likoon ja ehkä maksamaan siitä suuren henkilökohtaisen hinnan.
Pentikäinen on löytänyt oman liikkeensä teologiasta asioita, jotka murtavat ahtaita rajoja.
— Minulle rakas hengellinen pääoma on armon julistaminen ilman lain vaatimusta. Lisäksi lestadiolaiseen ajatteluun kuuluu, että jokainen lapsi on lunastusarmon perusteella vanhurskas, uskovan ihmisen esikuva. Kun maailmassa kuolee viikossa enemmän lapsia kuin lestadiolaisessa herätysliikkeessä on jäseniä, se pakottaa väkisinkin katsomaan maailmaa uudella tavalla, Pentikäinen huomauttaa.
Pentikäinen jatkaa kertomuksella hengellisestä opettajastaan, 1,5-vuotiaasta ugandalaispojasta.
— Paolo sairasti aidsia ja menehtyi siihen myöhemmin. Hänen huuliltaan ei koskaan tullut yhtään sanaa. Kun pidin häntä sylissäni, muistin, että hän on suurin taivasten valtakunnassa.
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2007/2007-09-20/ajankohtaista/Ihmisarvon_puolustaja
>Pentikäisen mukaan pahuutta on konkreettinen väkivalta, mutta yhtä lailla piittaamattomuus ja välinpitämättömyys toisten kärsimyksestä. Joskus paha myös pukeutuu hyvän kaapuun.
— Tästä on yksi esimerkki hengellinen väkivalta, jota näin lapsena. Meissä jokaisessa on sekä pahaa että hyvää. Oman pahuuden kohtaaminen antaisi tilaa sille hyvälle, joka on myös totta, korostaa Pentikäinen.
>Antti Pentikäisen juuret ovat lestadiolaisuudessa. Herätysliike, jossa oman yhteisön ja ulkopuolisten välillä on tiukka hengellinen raja, tuntuu yllättävältä viiteryhmältä Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajalle. Olkoonkin, että lestadiolaisten parissa on paljon auttamishalua ja talkoohenkeä, kuten lestadiolaisen Martti-pojan toiminta osoittaa.
— Sanoin tänne tullessani, että työn kannalta arvokasta on sekin, että on elänyt vähemmistössä. Siinä on oppinut näkemään, miten enemmistö tahtoen tai tahtomattaan vähemmistöä kohtelee. On tullut erityinen herkkyys nähdä vähemmistöjen ongelmia ja halu auttaa heitä, sanoo Pentikäinen.
Pentikäinen muistuttaa, että ulkopuolisista hyvin yhtenäiseltä vaikuttavassa herätysliikkeessä on monenlaisia ihmisiä, jotka pyrkivät myös siellä kamppailemaan tärkeiksi kokemiensa arvojen puolesta.
— Siinä joutuu laittamaan itsensä likoon ja ehkä maksamaan siitä suuren henkilökohtaisen hinnan.
Pentikäinen on löytänyt oman liikkeensä teologiasta asioita, jotka murtavat ahtaita rajoja.
— Minulle rakas hengellinen pääoma on armon julistaminen ilman lain vaatimusta. Lisäksi lestadiolaiseen ajatteluun kuuluu, että jokainen lapsi on lunastusarmon perusteella vanhurskas, uskovan ihmisen esikuva. Kun maailmassa kuolee viikossa enemmän lapsia kuin lestadiolaisessa herätysliikkeessä on jäseniä, se pakottaa väkisinkin katsomaan maailmaa uudella tavalla, Pentikäinen huomauttaa.
Pentikäinen jatkaa kertomuksella hengellisestä opettajastaan, 1,5-vuotiaasta ugandalaispojasta.
— Paolo sairasti aidsia ja menehtyi siihen myöhemmin. Hänen huuliltaan ei koskaan tullut yhtään sanaa. Kun pidin häntä sylissäni, muistin, että hän on suurin taivasten valtakunnassa.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Siellähän se taas hengellinen väkivalta mainittiin. Paljon pitää vettä virrata Vantaan joessa, ennenkuin SRK:n ylpeät päät nöyrtyvät parannuksen askelille!
Saman miehen haastattelu oli juuri Oulun seudun Rauhantervehdyksessä. Ihmettelin, kun lehdessä ei ollut mitään Naatus tapauksesta vaan tämä koskettava juttu toisesta lestadiolaisesta ja hänen tekemästään työstä. Joku muukin sanoi, ettei mediaa vainoista ainakaan voi syyttää.
Hyvä, että jotkut jatkavat keskustelua julkisesti ja omalla nimellään.
""Pentikäinen muistuttaa, että ulkopuolisista hyvin yhtenäiseltä vaikuttavassa herätysliikkeessä on monenlaisia ihmisiä, jotka pyrkivät myös siellä kamppailemaan tärkeiksi kokemiensa arvojen puolesta.
— Siinä joutuu laittamaan itsensä likoon ja ehkä maksamaan siitä suuren henkilökohtaisen hinnan.""
niin se hyvin kuvaa, miten rautasaappaan alla ollaan. Tuon hienovaraisemmin ei asiaa voisi sanoa.
Varmaan vaikea lähteä Vantaan Sanomiin suoraan sanomaan Naatuksen hyllytyksestä.
Mutta Pentikäinen selvästi sanoo, että vl-liikkeen sisällä on henkilöitä, jota taistelevat tärkeiksi kokemiensa arvojen puolesta ja lisää, että siinä joutuu laittamaan itsenä likoon ja ehkä maksamaan siitä suuren henkilökohtaisen hinnan.
kohtalo niin uskonnollissa kuin poliittisissakin diktatuureissa.
Pentikäinen toimii eettisesti erittäin rehellisesti ja noudattaa samalla omia ohjeitaan.
Hän sanoo suoraan että vl-liikkeessä on harjoitettu hengellistä väkivaltaa. Hän sanoo suoraan, että jotkut uskovaiset voivat joutua maksamaan kalliisti rehellisyydestään ja oikeamielisyydestään.
Hän sanoo suoraan, että herätysliikkeen sisällä kamppaillaan hyvän puolesta liikkeessä olevaa pahuutta vastaan. Samalla hän toteaa että pahuutta ja hyvyyttä on jokaisessa ihmisessä. Hän sanoo myös että oma pahuus olisi syytä kohdata. Ei siis saa tuudittautua herätysliikkeen täydelliseen erehtymättömyyteen.
Samalla Pentikäinen tämän kaiken sanoessaan onnistuu vaikuttamaan lukijaan lempeästi ja ilman karkeaa moitetta tai repivää puhetapaa. Hän kehottaa lempeällä tavalla ja kauniisti herätysliikkeen johtoa ja jokaista vl-liikkeen jäsentä miettimään asiaa.
Nostamatta ketään tai mitään "pyhimykseksi" tai "pahimukseksi". Luottamalle ttä asianomaiset tulevat tuntoon lempeydellä.
Jos eivät tule, Antti Pentikäinen on ainakin mielipiteensä tuonut julkisesti esiin omalla nimellään, ja siten oman henkilökohtaisen vastuunsa tässä asiassa kantanut.
HYVÄ!
Viisaita sanoja!
itsestään. Häntäkin hoidettiin lehtihaastattelusta v. 2000.
Mutta mitä Pentikäinen tarkoittaa, kun hän puhuu "hengellisestä väkivallasta, jota näin lapsena"? Ei kai vain "siunauksellisista" hoitokokouksista!
Pentikäinen on rehellinen ja puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Juuri kuten uskovaisen täytyykin.
Tätä kannanottoa ei SRK:n johto voi enää sivuuttaa. Voittosen on pakko ottaa nyt kantaa asiaan.
Julkisuudessa on nyt alkanut keskustelu hoitokokouksista vl-ihmisten itsensä käynnistämänä.
Tästä se alkaa, ja nyt on oikea raitis suunta.
Varsinainen asia jutussa kyllä on ihan muualla.
Minusta tuo kohta, jossa vl. liikkeen kokoa verrataan siihen, miten paljon lapsia kuolee maailmassa viikossa, on hyvin tärkeä.
Lisäksi kaikkien ihmisten oikeuksien puolustaminen kristityn tehtävänä on todellinen ja tosi.
Uskon, että Antti-veli tuntee monet muutkin tapaukset. Onhan hän työnsä takia ympäri maata ja maailmaa liikkuva mies.
On faktaa, että 2000-luvullakin on puututtu kaikkien niiden henkilöiden toimintaan, jotka ovat lausunnoissaan, haastatteluissaan ja artikkeleissaan poikenneet tutusta liturgiasta. Heitä ovat A.P:n lisäksi ainakin JR, MH, HJ, HR, AH, EP, TLK, MK, SN, SL. Joitakin on "hoidettu" Oulun tykistön "kovapanosammunnoilla", joitakin paikallisesti.
Monille on jäänyt -uskon niin- elinikäiset traumat.
Tämä kupla puhkeaa, se on varma. Sen jälkeen Siionissa voimme taas hengittää vapaasti, ARMOlapsina.
Hoitokokoukset olivat rikos ihmisoikeuksia vastaan.
Laseen ja nuoreen ne jättivät lähtemättömät haavat. Erityisesti heihin jotka lapsena tai herkässä murrosiässä joutuivat seuraamaan omien vanhempiensa häpäisevää kidutusta ja kiusaamista seurakunnan edessä.
Jos olet oikea vl-puhuja, astutko sinä esiin seuraavaksi ja esität julkisuudessa toivmuksen SRK:lle hoitokokousasian käsittelemisestä?
Miten on?
Nyt on pelon muuri murrettu:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/keskustelu/post.php?cat=10&fid=1&pid=64&page=1
Mitä pelättävää on siinä jos uskovainen on vain rehellinen ja tunnistaa ääneen myös omat valvomattomuutensa ja oman herätysliikkeen johtajien erehdykset. Asioita pitää vaan lähteä korjaamaan.
Outoa että SRK:n johtajat eivät tätä itse ole huomanneet. Eikös tämä ole meidän normaali menettely kun virheitä tulee.
hän on ehtinyt nähdä jopa kymmenvuotiaaksi saakka siunauksellista hoitokokousjulmuutta. Sitä hän tarkoittaa selvästikin.
Myös A.P:n isä on joutunut SRK:n taholta vainon kohteeksi tutkiessaan muinaisuskontoja. Muistaakseni välillä ollut synteihinsä sidottunakin -onko nykyään piireissä?
Tarkoitti hän mitä tahansa, paljon viisautta on siinä, kun hän hengellisestä väkivallasta puhuttuaan kehottaa meitä katsomaan itsessämme olevaa pahuutta, jotta hyvyydelle olisi tilaa eikä se tulisi pahuuden tuhoamaksi. Tämä on niin oikeaan osuva, kun ajattelee AHn touhuja.
Natus hyllytettiin hänelle mieluisesta rippikoulukoordinaattorin hommasta.
Se on kova isku ihmiselle, joka toimii omantuntonsa mukaan ja pyrkii totuuteen.
Varmaan myös Mauri Kinnunen on joutunut maksamaan jonkinlaisen hinnan.
""Pentikäisen mukaan pahuutta on konkreettinen väkivalta, mutta yhtä lailla piittaamattomuus ja välinpitämättömyys toisten kärsimyksestä. Joskus paha myös pukeutuu hyvän kaapuun.
— Tästä on yksi esimerkki hengellinen väkivalta, jota näin lapsena. Meissä jokaisessa on sekä pahaa että hyvää. Oman pahuuden kohtaaminen antaisi tilaa sille hyvälle, joka on myös totta, korostaa Pentikäinen.""
Lainaan:
""Hän sanoo suoraan, että herätysliikkeen sisällä kamppaillaan hyvän puolesta liikkeessä olevaa pahuutta vastaan. Samalla hän toteaa että pahuutta ja hyvyyttä on jokaisessa ihmisessä. Hän sanoo myös että oma pahuus olisi syytä kohdata. Ei siis saa tuudittautua herätysliikkeen täydelliseen erehtymättömyyteen.
Samalla Pentikäinen tämän kaiken sanoessaan onnistuu vaikuttamaan lukijaan lempeästi ja ilman karkeaa moitetta tai repivää puhetapaa. Hän kehottaa lempeällä tavalla ja kauniisti herätysliikkeen johtoa ja jokaista vl-liikkeen jäsentä miettimään asiaa.
Nostamatta ketään tai mitään "pyhimykseksi" tai "pahimukseksi". Luottamalle ttä asianomaiset tulevat tuntoon lempeydellä. ""
Pentikäinen on oikeassa, SRK:n johtoa ei halua lyödä kukaan, jos he tulevat ulos kuorestaan.
Me kaikki haluamme, että hekin pääsevät pois hoitokokoustaakan alta, eikä sydänmeen jää asioita joita pitäisi enää peitellä.
Me olemme jo päässeet pois hoitokokoustaakan alta kun olemme uskaltaneet myöntää hoitokokoukset vääriksi. Se vapautti meidät valtava pahan alta ja nyt haluaisimme auttaa myös muita, koska kannamme myös toisiamme, emme halua hylätä SRK:n johtohenkilöitäkään, vaan neuvoa heitä tunnustamaan, että hoitokokoukset olivat väärin, se todellakin vapauttaa myös heidät hoitokokoustaakan alta vapaaseen uskomiseen.
A.P:kin muistaa vielä 20-30-vuoden takaiset asiat ja nimeää ne merkittäväksi tapahtumaksi elämässään. Vaikka SRK:n mielestä EI tapahtunut mitään...
Miten SRK ei huomannut itsekään heittelevänsä alamaisiaan saatanalle?
SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki on toista mieltä kuin Antti pentikäinen.
Moemmat ovat uskovaisia mutta heillä on erilainen kansta hoitokokouksiin.
Aimo Hautamäkin väittää Kalevassa 15.9.2007:
"1970-luvulla käytiin monilla paikkakunnilla sielunhoidollisia keskusteluja, joita on nimitetty ’hoitokokouksiksi’. --
Näissä keskustelutilaisuuksissa jokaisella läsnäolijalla on vapaus ilmaista mielipiteensä."
Antti Pentikäinen taas kertoi nähneensä lapsen vl-liikkeessä hengellistä väkivaltaa.
Hautamäki johtaa lukijoita tietoisesti harhaan muuttamalla sanan ”sielunhoito” merkitystä.
Kirkkomme (johon vl-uskovaisetkin papit kuuluvat) sielunhoidon määritelmän mukaan sielunhoidollista keskustelua käydään kahden kesken. Keskustelu on täysin vapaaehtoista. Lisäksi sielunhoidossa sielunhoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus.
SRK:n hoitokokoukset eivät täytä yhtäkään näistä kolmesta sielunhoidon periaatteesta.
Hoitokokouksissa harjoitettiin hengellistä painostusta ja väkivaltaa, julmia menettelyjä, joita kirkkomme sielunhoidon ohjeet eivät tunne.
Hoitokokouksiin oli kaikkien paikkakunnan vanhoillislestadiolaisten uskovaisten velvollisuus osallistua. Tästä velvoitteesta ilmoitettiin Päivämiehessä julkaistussa kutsussa.
Useimmat eivät olleet lainkaan perillä mistä näissä kokouksissa oli pohjimmiltaan kyse, mutta yleensä kaikki saapuivat tunnollisesti paikalle kun käskettiin. Poisjäänyt saattoi joutua erotetuksi ilman eri keskustelua, pelkästään siitä syystä, että ei ollut tullut paikalle. Vapaaehtoisuudesta ei siis voida puhua.
Kokouksia pidettiin toistuvasti, vuosien ajan rauhanyhdistyksissä eri puolilla maata. Kaikkiaan niihin osallistui kymmeniä tuhansia vanhoillislestadiolaisia uskovaisia. Kokousta vetäneet saarnaajat velvoittivat ihmiset kertomaan yksityisestä elämästään seurakunnan edessä mikrofoniin ja tunnustamaan milloin mitäkin ”syntejään”. Sielunhoidollisten keskustelujen salassapitovelvoite ei hoitokokouksissa siten voinut toteutua.
Uskovaisia velvoitettiin kokouksissa tekemään julkirippiä asioista, joista ei heidän omallatunnollaan ollut. Useimmilla ei ollut lainkaan käsitystä siitä, mistä hoitokokouksia vetämässä olleet saarnaajat heitä lopulta syyttivät.
Mielivaltaiset syytökset olivat lisäksi sellaisia, etteivät Jumalan sana eikä luterilainen opetus velvoita niistä julkirippiä tekemään. Monet kuitenkin tekivät painostettuina julkiparannusta esimerkiksi mystisestä ”kososlaisuudesta” ja monesta muustakin epämääräisin nimin esitetystä ”hengestä”. Tilaisuudet muodostuivat ankariksi kuulustelu- ja painostustilaisuuksiksi.
Mitä sielunhoitoa uskovaisten julkinen painostaminen, kiusaaminen ja rippiin pakottaminen on? Kirkkomme sielunhoidon ohjeet eivät tällaista menettelyä tunne.
Pakollinen julkirippi seurakunnan edessä velvoitettuna on SRK:n pääsihteerin mukaan "sielunhoitoa".
Miten pitkään uskovaiset ovat samaa mieltä oman järjestönsä johtajan kanssa?
oli jossain mielessä itselleni uusi, jonka esitti Teuvo M. Kontiolahdelta alustaessaan ripistä ry:llä. Se on "useampi uskovainen henkilö yhteisellä koolla". Tällä on täysi valtuutus päästää sidottu/sidotut. Ei siis mitään mainittu yleistä uskovaisten kokoontumista esim. ry:llä seurkunta -määritelmään.
Satojen ihmisten eteen pakottaminen syytettynä milloin mistäkin väärästä hengestä EI OLE todellakaan sielunhoitoa vaan VÄKIVALTAA!
SRK:n käsitys asioista on kovin erilainen kuin meidän "epäuskoisten", mutta hehän puhuvatkin kaanaankieltä...
Hoitokokoukset ja katumuksen syvyyden tutkimiset jättivät lähtemättömät jäljet nuo kauheudet kokeneisiin. Ei siinä auta se, että SRK on luvannut julistaa hirveät kokemukset anteeksi kun niitä joku vain älyää tulla pyytämään.
Ja sitten on nämä kummalliset selitykset pienistä aids -lapsista ja kaikkien pienten lasten armahtamisesta kunnes lankeavat tekosynteihin.
Semmoisilla käsityksillä yritetään vain tyynnyttää sitä pahaa oloa, joka johtuu "vain me"-opin julmuudesta.
Toki jokaisella oli oikeus sanoa mielipiteensä, mutta väärästä mielipiteestä joutui tuomituksi helvettiin, eriseuraiseksi, uskottomaksi pötköksi, ihan pimiäksi.
Hoitokokouksissa toki sai jokainen sanoa mielipiteensä, mutta jokaisen mielipidettä kytättiin siinä valossa, että josko siinä on jotain väärää henkeä. Jos mielipide tai uskonveljen olemus ei miellyttänyt vl-johtajia, hänet luokiteltiin väärähenkiseksi. Näin kävi kerran jopa Voitto Savelalle, innokkaalle hoitomiehelle. Hänen esiintymisensä ei eräässä kokouksessa miellyttänyt HS:ta. Vodessa oli kuulema väärä henki. HS pani hänet siitä tilille. Vode ahdistui menneessään kotiin. Hänen kertoi tapauksesta Aukusti Törölälle, joka sanoi: höpö höpö, ei sunussa mitään väärää henkeä ole.
Luulen, että Jumalan aika on tullut, koska jopa vl-yhteisön silmäätelevät uskaltavat muistuttaa SRK:ta hoitokokousjulmuuksistaan.
A.P. on sen verran arvokas "menestyvä mies" vl-yhteisölle, että se tuskin uskaltaa heittää häntä saatanalle vaikka hän SRK:n hengellisen väkivallan julkisesti puheeksi ottaakin.
Kun vl-julkkiksetkin myöntävät tapahtuneen, on myös SRK:n jossain vaiheessa nöyrryttävä. Vai jatkaako SRK valehtelemisensa tiellä ja rehelliset uskovaisen jättävät sen?
"Maailmassa kuolee viikossa enemmän lapsia kuin lestadiolaisessa liikkeessä on jäseniä. Se pakottaa katsomaan maailmaa uudella tavalla."
Tieto pakottaa myös ajattelemaan valittujen joukon koon suhteellisuutta. Lapsethan pelastuvat lestadiolaisuuden mukaan ilman muuta. Mitä näin ollen tarkoittaa hokema pelastuvien joukon "pienuudesta", jolla jotkut vl:t perustelevat näkemystään ainoasta oikeasta pohjoisesta lammaslaumasta?
Aivan kuten Pentikäinenkin toteaa, lestadiolaiseen ajatteluun kuuluu, että jokainen lapsi on lunastusarmon perusteella vanhurskas. Hän on peräti uskovan ihmisen esikuva. Siis maailman kaikki imeväiset, pienet ateistit, pikku muhamettilaiset, pienet hindut, lapsibuddhalaiset yms. ovat samassa uskossa kuin vl-liikkeen kannattajat. Jossain vaiheessa he kyllä sitten "luopuvat uskosta".
Kun tämän opin yhdistää vl-liikkeen vain me -oppiin, saadaan hirvittävä lestadiolainen seurakuntaoppi. Pelastettuja ovat kaikki vl-uskoiset ja kaikki maailman pienet lapset. Niin... ja tähän pitää tietysti lisätä kaikki kehitysvammaiset.
On tämä hirvittävää järkioppia. Veeällät hei, uskotteko itsekään tähän järkeisoppiin? Eikös se teillä pidä tuo järki ottaa vangiksi. Ottakaa se nyt tässä kysymyksessä.
Tämä vl-liikkeen pikkulapsi-oppi on samaa luokkaa kuin HS:n hevosvaunuoppi (herran henki lepää pohjan maalla).
että järki vangiksi ottakaa ja eläkää kuin variksen pojat pesässä. Seurakuntaäiti ruokkii meitä pieniä poikasia. Raamatun yksityinen lukeminen voi olla vaarallista. Mukava, kun ei tarvitse itse ajatella mitään.
Ihmettelen kaikkea palstalla käytyä kirjoittelua- mikä ajaa ihmisen tällaiseen keskusteluun; usein repivään, herjaavaan jopa päälle käyvään? Jos vegaani, vegetaristi tai joku muu omaan asiaansa ja ideologiaansa uskova ihminen ilmoittaa kantansa ääneen, hänen mielipidettä saatetaan korkeitaan ihmetellä, em tapauksissa jopa ihailla. Jos sydämellään uskoa tunnustava ihminen ei voi painostuksenkaan alla suostua esim sterilisaatioon ( peläten vaikka järkensä menetystä ison päätöksen edessä!) tai haluaa varjella lapsiaan trendikkäimmiltä pahuuden muodoilta, hän on tomppeli ja edistyksen jarru.
Tällä palstalla viitataan lapsen omaan valintaan. Lapsi ei menetä paljon, vaikka vanhempi ei tarjoakaan hänlle iltaviihteennä vaikka tv:n Salkkareita, ilmiötä kärjistäen! Uskovaa naista saatetaan arvostella, ettei hän voi toteuttaa itseään ja edistyä riittävästi urallaan suurperheen ja uskon takia. Mitä sitten! Se on ihmisen oma valinta -ei Srk:n, eikä eri nimikirjaimien, joita tällä palstalla viljellään. Jokaisella ihmisellä on omatunto, ja uskon ja toivon!, että jokainen, katkerakin ihminen löytää sielulleen rauhan Jumalan koskettaessa omaatuntoa oikealla hetkellä, Jumalan määräämällä ajalla. Silloin näillä ,eikä muillakaan vastaavilla kirjoituksilla ole mitään merkitystä. Voi todeta: Ihana on Sion virtoinensa!
Jokainen kantaa itse kipunsa, ilonsa, onnensa.. En tuomitse muita, enkä toivo, että kaltaisianikaan tuomitaan. Se tehtävää kuuluu Jumalalle.
"— Tästä on yksi esimerkki hengellinen väkivalta, jota näin lapsena."
Tällä AP viitannee ihan oman perheensä asioihin: hänen isänsä syrjähypyt ym. "sekoilut" ja lopulta perheensä jättäminen ei voinut olla vaikuttamatta häneen?
""— Tästä on yksi esimerkki hengellinen väkivalta, jota näin lapsena. Meissä jokaisessa on sekä pahaa että hyvää. Oman pahuuden kohtaaminen antaisi tilaa sille hyvälle, joka on myös totta, korostaa Pentikäinen. ""
Milloin aviorikoksesta on tullut hengellistä väkivaltaa?
Huoruus on syntiä ja aiheuttaa ahdistusta myös lapsiin, mutta Pentikäisen tapauksessa kävi kuitenkin aviorikoksen-synnin kannalta hyvin, kun kaikki tuli päivänvaloon.
Asioita voidaan käsitellä kun ne tulee päivänvaloon sellaisena kuin ne on tapahtunut, ja niidenkin yli yltää armo ja anteeksiantamus.
Kaivetaan anteeksi saatuja syntejä esille, sillä nostetaan itseä toisten syntiin joutuneiden yläpuolelle.
Huoruushan on yksi kaikista suurimpina pidettyjä syntejä vl-uskovaisten keskuudessa (oikea julki-synti, jonka takia saadaa nauraa ja sääliä siihen syntiin joutuneita ihmisiä).
Lukekaapa raamatusta, kun Jeesus erityisesti rakasti syntistä naista. Jeesus ei pitänyt huoruutta sen suurempana syntinä kuin muitakaan syntejä, huoruuden synti kuuluu yhteen 10 käskystä ja aivan samantasoinen synti kun talousrikos tai viinien vienti ruokakauppaan. Miksi huoruus nostetaan muiden syntejen yläpuolelle, edes anteeksi antamus ei lopeta juoruja.
Eniten ihmettyttää se, että SRK haluaa omia syntejä ja tekoja pienentää, rypemällä muiden anteeksi annetuissa synneissä.
""— Tästä on yksi esimerkki hengellinen väkivalta, jota näin lapsena."
Tällä AP viitannee ihan oman perheensä asioihin: hänen isänsä syrjähypyt ym. "sekoilut" ja lopulta perheensä jättäminen ei voinut olla vaikuttamatta häneen?"
Hengellinen väkivalta viittaa uskon varjolla tehtyyn väkivaltaan.
Syrjähypyt sun muut, ovat taas puolisoa ja lapsia kohtaan henkistä väkivaltaa.
Kaksi ihan eri asiaa.
Hänen isänsä oli aikoinaan vl-puhuja, mutta ns. julkisyntien vuoksi hänet tipautettiin pois puhujan paikalta, mikä oli kyllä mielestäni ihan oikea ratkaisu... Häntä ei siis erotettu vl-yhteisöstä, päinvastoin hänelle julistettiin synninpäästö, mutta puhujan tehtävissä hän ei voinut enää sen jälkeen jatkaa.
Tottakai voi olla, että hengellisen väkivallan kohteeksi joutunut on otettu "käsittelyyn" ihan "aidon" synnin takia eli ei minkään tekosyyn nojalla. MUTTA: Eikö ole aivan kamala synti väittää edustavansa jumalanvaltakuntaa tms ja käyttää väkivaltaisia menetelmiä "hoitotoimenpiteissä"?
Ei ole kenenkään etu, että syntiinlangennut saatetaan mielisairauden partaalle sen sijaan että hänelle tarjottaisiin Jumalan armahtavaa rakkautta.
Kenen asialla nämä sielunhoitajat oikein ajattelevat olevansa. Inkvisitiolaitos ja gestapo tuntuvat hyvin lieviltä rinnastuksilta. Niissäkin oli sentään julkilausuttu toimintaperiaate. Tämä hoitokokoushumppa sen sijaan tuntuu pelatun täysin väärillä korteilla, valheen, peittelyn, petkutuksen, väärien todistusten ja epämääräisyyden hengessä.
ja yritä päästä pois noista harhaisista mielikuvistasi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029244229
Miksi tätä käytetä Kalliokoskeen, hänkin on puhuja ja tekee julkisyntiä, ajamalla viinejä kauppoihin.
Kalliokoski pitäisi tipauttaa puhujan paikalta pois.
"Huoruus on syntiä ja aiheuttaa ahdistusta myös lapsiin, mutta Pentikäisen tapauksessa kävi kuitenkin aviorikoksen-synnin kannalta hyvin, kun kaikki tuli päivänvaloon.
Asioita voidaan käsitellä kun ne tulee päivänvaloon sellaisena kuin ne on tapahtunut, ja niidenkin yli yltää armo ja anteeksiantamus."
Tuliko kuitenkin liiankin laajasti jonkun asioita päivänvaloon, kun täälläkin julkisella palstalla asiasta puhutaan? Tärkeää on tietysti, jos itse kukin saa asianosaisten kanssa asiansa selviksi, mutteivät tällaiset yksityiset asiat tarvinne julkista puintia.
"aivan samantasoinen synti kun talousrikos tai viinien vienti ruokakauppaan. Miksi huoruus nostetaan muiden syntejen yläpuolelle, edes anteeksi antamus ei lopeta juoruja."
Ihmiset ovat inhimillisyydessään tällaisia. Jos katsot vaikka lehtien lööppejä, niin ei mikään ole niin myyvä kuin "kunnon" seksiskandaali. Talous- ja alkoholijutut eivät koskaan pääse lähellekään seksiskandaalia.
" "— Tästä on yksi esimerkki hengellinen väkivalta, jota näin lapsena."
Tällä AP viitannee ihan oman perheensä asioihin: hänen isänsä syrjähypyt ym. "sekoilut" ja lopulta perheensä jättäminen ei voinut olla vaikuttamatta häneen?"
Kuten vastasin tuossa edellä, seksiskandaali myy paremmin kuin ihmisen muut "kommellukset". Piti kuitenkin vielä tarkistaa, mihin viittasit ja ilmeisesti kirjoitit nyt yleisellä tasolla, koska kirjoituksesi ei viittaa edelliseen kirjoitukseen.
Sanoisin itse edelleen näin, että synnit ovat syntejä, mutta on inhimillistä muistaa noloimmat parhaiten. Kuitenkin kristityn ei ole sopivaa kaivella vanhoja anteeksiannettuja syntejä, vaikka muistaisikin. Kaikkiahan meitä esim. seksi kiinnostaa eli jos keskitytään halutessamme siihen omaan historiaan.
Luin artikkelin. Se oli hyvä, ja siinä AP jatkoi mielestäni omaa rehellistä linjaansa.
Sitten luin tätä viestiketjua, ja olen todella pahoillaini AP:n puolesta: Se hyväntahtoisuus ja optimismi, mitä "alustuksessa" eli avauksessa on kommenteissa tipotiessään. Mikä olisi rehellinen vastaus tähän kysymykseen:
Kumpi ajaa kaikkien ihmisten (vl, ent. vl, ei vl jne) asioita paremmin, Vantaan Laurissa julkaistun artikkelin rakentava sävy vai Suomi24 palstalla sen pohjalta alkava kirjoittelu tyyliin "löytyipä taas SRK:lle vastusta"?
Uskon itse kuin heikkopäinen siihen, että täällä keskusteluttaneet Naatukset, Voittoset, Hänniset, Hautamäet, Pentikäiset jne. ovat kaikki aidosti samalla puolella, kukin omalla panoksellaan. Jospa vl-liike siitä jalostuisi taas vähän (edes vähän) "parempaan" suuntaan. Olenko hölmö kun uskon näin?
"Uskon itse kuin heikkopäinen siihen, että täällä keskusteluttaneet Naatukset, Voittoset, Hänniset, Hautamäet, Pentikäiset jne. ovat kaikki aidosti samalla puolella, kukin omalla panoksellaan."
Voivat ollakin. Toki. Mutta miten selität erilaiset tulkinnat hoitokokousten luonteesta?
Hautamäen mukaan kyseessä oli "sielunhoidolliset keskustelut" joita pidettiin pitkin Suomea yökausia. Jopa yökolmeen saakka (omakohtaisia kokemuksia).
Kirkon määritelmä sielunhoidolle ei sisällä yöllisiä väenkokouksia, joissa pakotetaan tekemään julkirippiä. Sielunhoito on kahdenkeskistä, vapaaehtoista keskustelua, jossa sielunhoitajaa sitoo salassapitovelvollisuus. Mikään näistä sielunhoidolle tyypillisistä piirteistä ei sovi hoitokokouksiin.
Antti Pentikäinen taas piti hoitokokouksia hengellisneä väkivaltana.
Hänen käsityksensä on tyystin erilainen kuin Hautamäen.
Voivat he silti muissa asioissa olla samalla puolella, kuten sinä Bono oletat. Tottahan toki. Heidän käsityksensä hoitokokouksista eroavat kuin yö ja päivä.
luettelemasi henkilöt ovat todellakin samalla puolella. He kaikki jakavat sen yhteisen "uskonymmärryksen", että "ihana on Siion virtoinensa". Heille ns. Siion on aina vain IHANA, opetettiinpa siellä mitä opillista sekasotkua hyvänsä ja kohdeltaisiinpa siellä lähimmäisiä miten epäkristillisesti tahansa.
...mitä mieltä Saaraleena olet avauksessa siteeratusta artikkelista?
" miten selität erilaiset tulkinnat hoitokokousten luonteesta?"
Pessimistisesti ajatellen he ovat täysin eri mieltä asiasta. Mutta voisiko olla näinkin: A.H. on myös maininnut "ylilyöntejä" tapahtuneen. Tässä hän tulee vastaan A.P:n sanomaa, että hän on nähnyt hengellistä väkivaltaa vl-liikkeessä lapsuudessaan. He puhuvat siis samasta asiasta? Keskustelun olemassaolosta, sen avoimuudesta ja/tai tarpeellisuudesta he voivat olla eri mieltä.
Sinulla on 1970-luvusta omakohtaisia kokemuksia, minulla ei. Uskon niitä, jotka ovat kirjoittaneet tänne niistä kokemuksista vakiintuneilla nikeillään.
Se mitä pelkään seuraavaan nettikeskusteluista, on vl-liikkeen käpertyminen puolustuskannalle ja (uusi) sulkeutuminen julkisuudelta. Toivottavasti pelko on turha.
Nerokas ja syvällinen kommentti, kiitos Saaraleena!
"He kaikki jakavat sen yhteisen "uskonymmärryksen", että "ihana on Siion virtoinensa". Heille ns. Siion on aina vain IHANA, opetettiinpa siellä mitä opillista sekasotkua hyvänsä ja kohdeltaisiinpa siellä lähimmäisiä miten epäkristillisesti tahansa."
Näin? Oliko se SRK:n opin mukaan, että SUURIN SYNTI on vl-liikkeen tai vl-oppien arvostelu?
inhimillisistä syistä, syvien tunnesiteitten takia. Kun ihminen on syntynyt tuollaiseen yhteisöön, joka on aivan oma kulttuurinsa ja maailmansa, ja elänyt siinä pitkälle aikuisikään, hän on siinä sydämen siteillänsä niin tiukasti kiinni, että se saa olla melkein mitä hyvänsä ja silti se on IHANA.
Vai tarkoititko kysyä mitä mieltä olen AP:n ajatuksista?
Helppo olla yhtä mieltä artikkelissa esitetyistä ajatuksista. Hämäräksi minulle kuitenkin jäi, mitä AP tarkoitti sanoessaan "Joskus paha myös pukeutuu hyvän kaapuun". Mitä muuta kuin lapsuudessa näkemäänsä hengellistä väkivaltaa.
Sitä minä vielä pyörittelen mielessäni, kuinka Sinä niputat AP:n samalle puolelle Hautamäen ja Voittosen kanssa. AP puhuu hengellisestä väkivallasta, kun taas SRK:n vastuuhenkilöt "siunauksellisesta sielunhoidosta". Minun maallikkojärjelleni, jota en halua ottaa vangiksi, nuo kaksi eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ainut kriteeri, jolla AP ja Hautamäki/Voittonen ovat "samalla puolella", on herätysliikkeen ulkonainen jäsenyys.
"Ainut kriteeri, jolla AP ja Hautamäki/Voittonen ovat "samalla puolella", on herätysliikkeen ulkonainen jäsenyys."
Täsmälleen näin. Pentikäisen esittämä SRK:n johtoon ja vl-liikkeen väkivaltaan kohdistuva kritiikki on täysin selvääaastattel. Hu ei jätä sijaa epäilyksille tässä suhteessa.
Kun Pentikäinen puhui pahan pukeutumisesta hyvän kaapuun, hän tarkoitti ymmärtääkseni sitä, että vl-liikkeessä naamioitiin johtajien itsekäs vallanhalu muka seurakunnan puhdistamiseksi synnistä. Takan oli inhimillinen vallanhimo mutta johtoratksasti muka väärien henkien poistamisopilla ja raateli siten sisaria ja veljiä - niin että tuhannet joutuivat tahtomattaan ulso siionista.
Vastasit kysymykseeni, kiitos. Niinkuin tämän ketjun viesteistä näkee, jokainen tulkitsee AP:n sanomiset omista lähtökohdistaan, varmasti moni ihan nappiin. Jonkinlaista ristiriitaa Sinun kahdessa viestissäsi on, kun ensin toteat mainitsemiesi henkilöiden olevan samassa "ihanassa Siionissa" välittämättä mistään henkisestä väkivallasta jne. Seuraavassa viestissä puhut toisin.
"Sitä minä vielä pyörittelen mielessäni, kuinka Sinä niputat AP:n samalle puolelle Hautamäen ja Voittosen kanssa."
Tässä uskon, että mainitut henkilöt pyrkivät siihen, että vl-liike pysyisi / ohjautuisi oikeaan suuntaan. Ns. Naatus-jupakka on ollut minulle hämmentävä kokemus, jossa on annettu tökeröitä lausuntoja puolin ja toisin ja vastakkainasettelua löytyy tai ainakin ollaan löytävinään. Kuvitteellinen tilanne, jossa AP ja esimerkiksi AH olisivat keskustelemassa saman pöydän ääressä ei toivottavasti olisi kiistely tai tuomionjakotilaisuus saatikka "hoitokokous"(!), vaan jonkinlainen yhteinen sävel löytyisi.
Vl-liikettä on siunattu tällä kertaa melko yksioikoisella pääsihteerillä, se on totta. No, hänen jopinsa on taatusti erittäin rankka, liekö itse sitä halunnut...
Samalla puolella kai tässä ollaan kaikki, maailmaa paremmaksi tekemässä. Itse en vilpittömästi keksi ketään, jota pitäisin vihollisena tai edes vastustajana henkilökohtaisella tasolla. Täältäkin luettavasta kritiikista olen pyrkinyt ottamaan opiksi kuitenkaan "kiroamatta" hengellistä taustaryhmääni.
Tällaista, melko sekavaakin tekstiä tällä kertaa.
Vihjasit siihen suuntaan, että Hautamäki ei olisi itse halukas toimimaan pääsihteerin palkatussa tehtävässä. Outoa. Jos hän ei siihen työhän itse halunnut, miksi hän sitten haki tehtävään? Ja suostui ottamaan sen vastaan?
Ei ole yhdistyksen etu jos sen pääsihteeri ei ole motivoitunut omasta työstään.
Ajattelin vain kommentoida, että oletpa terävä kaveri. Analysoit palstaa osuvasti. Täällä esitetään monesti viisaita ajatuksia, mutta tuosta kokonaisuudesta tulee helposti hyvin kielteinen ja rääpivä. Käytetään samoja keinoja, kuin mistä muita niin suureen ääneen moititaan. Se on hyvä nähdä ja pitää mielessä.
Kyllä puhuin ensin yhtä, sitten toista. Mutta "yön yli nukuttuani" kuten Paavo Väyrynen muinoin, huomasin ajatusten tarkentuneen. Saattoi olla että eka viestiä kirjoittaessani olin vähän "vanhassa" (jos ymmärrät kaanaankielisen ilmaisun, 30 vuoden takaa), toisen viestin taas laadin hieman tasaantuneemmassa mielentilassa. Nämä asiat kun tuppaavat olemaan yhä rankkoja minulle. Kuvittele, 30 vuoden jälkeen!
Vl-liikkeen oikeaan suuntaan ohjautumisesta taas ajattelen niin, että koko johtokööri HS:n johdatuksessa pyrki 70-luvulla ihan samaan. Silloin kaikkien vain oli oltava samaa mieltä. Edistystä on tapahtunut sen verran, että muutamat yrittävät jopa julkisuudessa olla pikkuisen eri mieltä. Tai sanoisiko kauniisti, että heillä on hieman "eri painotukset".
Kun sanot, että "samalla puolella tässä ollaan kaikki, maailmaa paremmaksi tekemässä", kuuluvatko Sinun "kaikkiin" myös vl-liikkeen ulkopuoliset ja onko Sinulle myös ns. Jumalan valtakunta osa tuota "maailmaa". Jos niin on, annat toivoa koko vl-liikkeen muuttumisesta inhimilliseen ja kristilliseen suuntaan.
"Nämä asiat kun tuppaavat olemaan yhä rankkoja minulle. Kuvittele, 30 vuoden jälkeen! "
Uskon tuon ja olen kauhuissani. Sitä mietin, että ko. asiat tuppaavat olemaan (yhä) rankkoja tuhansille vl-liikkeeseen jääneillekin. Mikä saa heidät pysymään? Ajattelen useita ns. suurten ikäluokkien ihmisiä, jotka ajattelevat taatusti itse, ovat kriittisiä ja vaikuttavat kaikkea muuta kuin hengellisesti nujerretuilta. Sellaisia, joille 1970-luvun hengellisestä väkivallasta ei todellakaan ollut mitään etua tai hyötyä valta-ajattelun näkökulmasta (eihän siitä etua ollut kenellekään!). Heitä ei näillä nettipalstoilla uskoakseni näy.
Se ristiriita on mielestäni nyky-vl-liikkeessä selkeästi olemassa, kumpaa pidetään tärkeämpänä: Varjellako "omia" maailman kauheuksilta ja sielunvihollisen hyökkäyksiltä (eli sulkeutua kuoreen) vaiko avautua keskusteluun "maailman" kanssa (esim. vl-liikkeen suhde muuhun yhteiskuntaan, kulttuuriin jne.). Vaaranahan on, että kaikki (julkinen) kiinnostus vl-liikkeen "outouksiin" koetaan hyökkäyksenä. Siitä voi seurata, että kaikki "kyselijät" ovatkin uhka! Kyllähän vieläkin vl-liikkeeseen liitytään varoituksista huolimatta, mutta tuskin kukaan kyselemättä...
Äskeistä ajatusmallia jatkaen olen sitä mieltä, että vl-nuorison ja muidenkin tulisi olla tekemisissä muidenkin kuin omiensa kanssa silläkin uhalla, että istuu vahingossa "siellä missä pilkkaajatkin". Mitä lähimmäisenrakkautta on kieltäytyä kaikesta kanssakäymisestä "epäuskoisten" kanssa, jos taustalla onkin mukavuudenhalu - ei tarvitse kertoa elämästään, uskostaan, esittää vain salaperäistä... "Pilkkaajat" ovat aikuisväestössä mielestäni harvassa, varsinkaan face-to-face keskustelussa. Tällaista kaikella rakkaudella-kritiikkiä tulee mieleen.
"Kun sanot, että "samalla puolella tässä ollaan kaikki, maailmaa paremmaksi tekemässä", kuuluvatko Sinun "kaikkiin" myös vl-liikkeen ulkopuoliset ja onko Sinulle myös ns. Jumalan valtakunta osa tuota "maailmaa"."
Vastaus: Kyllä kuuluvat. Tietääkseni Raamattua voi tulkita näin.
Et nytkään tuottanut pettymystä. Samalla puolella me kaikki olemme, ihmisyyden, rakkauden, toivon. Vajavaisuutemme näkyy siinä, että erehdymme pelkäämään, että tuo toinen ei ole samalla puolella. Ja siitä pelosta seuraa kaameita.
Annat toivoa vl-liikkeen hyvästä huomisesta.