En halua ruveta moralisoimaan tai vakuuttelemaan pössyttelyn haitoista. Mutta kerron oman lapseni tarinan.
Hän aloitti ns. pössyttelyn reilu 15 kesäisenä. En osannut pitää sitä mitenkään pahana, sanoihan hän itsekin että 'kaikki pössyttelevät' ja 'älä huolehdi äiti'. Luotin nuoreen, vaikka hälytyskellot soivatkin.
Meni vuosi meni toinen, lapseni koulu alkoi mennä huonosti ja hän lopetti harrastukset. Löysi töitä ja tienasi itse elantonsa, mutta kaikki rahat vaan katosivat jonnekin. Epäilin tuota pössyttelyä. Mutta karu totuus paljastui vähän myöhemmin kun poliisi soitti että lapseni(tuolloin vielä alaikäinen) oli jäänyt kiinni huumeiden käytöstä. Selvittelyä poliisin ja sosiaaliviranomaisten kanssa käytiin viikkotolkulla ja lapseni pääsi tukiohjelmaan mukaan. Olin samalla järkyttynyt ja helpottunut. Järkyttynyt siitä että tajusin lapsellani olevan vakavan huumeongelman, helpottunut siitä että sain tukea asiantuntijoilta.
Lapseni täytti 18 ja sai tukiasunnon eli muutti pois lapsuudenkotoaan. Meidän välit säilyivät hyvinä, mutta hänen päihteiden käyttöönsä en saanut puuttua mitenkään. Näin hän vaati. Yritin jutella asiasta, mutta silloin syntyi raivokohtaus. Olin neuvoton, lapseni persoona oli mielestäni muuttunut.
Meni vuosi pari, lapseni oli ollut muutaman kerran vieroitushoidossa sairaalaosastolla koska oli sairastunut huumepsykoosiin. Psykoosi meni kuitenkin pian ohitse ja hän palasi ns. normaaliin elämään.
Nyt psykoosia on kestänyt yli kuukauden! Lääkärit ovat sitä mieltä että lapsen aivojen kemiat ovat muuttuneet vuosien polttelujen takia. Mielestäni lapseni persoonallisuus on muuttunut radikaalisti. Siitä oli merkkejä jo aiemminkin. Mutta nyt tuntuu että on tapahtunut suuri muutos huonompaan. Lapsellani on ahdistusoireilua, paniikkia, harhoja, masennusta. Itsemurhauhkauksiakin, Luojan kiitos ei vielä yrityksiä.
olen hyvin väsynyt ja suoraan sanoen epätoivoinen välillä.
Onko muilla äideillä ollut vastaavaa? Onko mitään toivoa lapsen paranemisesta?
Hän aloitti ns. pössyttelyn reilu 15 kesäisenä. En osannut pitää sitä mitenkään pahana, sanoihan hän itsekin että 'kaikki pössyttelevät' ja 'älä huolehdi äiti'. Luotin nuoreen, vaikka hälytyskellot soivatkin.
Meni vuosi meni toinen, lapseni koulu alkoi mennä huonosti ja hän lopetti harrastukset. Löysi töitä ja tienasi itse elantonsa, mutta kaikki rahat vaan katosivat jonnekin. Epäilin tuota pössyttelyä. Mutta karu totuus paljastui vähän myöhemmin kun poliisi soitti että lapseni(tuolloin vielä alaikäinen) oli jäänyt kiinni huumeiden käytöstä. Selvittelyä poliisin ja sosiaaliviranomaisten kanssa käytiin viikkotolkulla ja lapseni pääsi tukiohjelmaan mukaan. Olin samalla järkyttynyt ja helpottunut. Järkyttynyt siitä että tajusin lapsellani olevan vakavan huumeongelman, helpottunut siitä että sain tukea asiantuntijoilta.
Lapseni täytti 18 ja sai tukiasunnon eli muutti pois lapsuudenkotoaan. Meidän välit säilyivät hyvinä, mutta hänen päihteiden käyttöönsä en saanut puuttua mitenkään. Näin hän vaati. Yritin jutella asiasta, mutta silloin syntyi raivokohtaus. Olin neuvoton, lapseni persoona oli mielestäni muuttunut.
Meni vuosi pari, lapseni oli ollut muutaman kerran vieroitushoidossa sairaalaosastolla koska oli sairastunut huumepsykoosiin. Psykoosi meni kuitenkin pian ohitse ja hän palasi ns. normaaliin elämään.
Nyt psykoosia on kestänyt yli kuukauden! Lääkärit ovat sitä mieltä että lapsen aivojen kemiat ovat muuttuneet vuosien polttelujen takia. Mielestäni lapseni persoonallisuus on muuttunut radikaalisti. Siitä oli merkkejä jo aiemminkin. Mutta nyt tuntuu että on tapahtunut suuri muutos huonompaan. Lapsellani on ahdistusoireilua, paniikkia, harhoja, masennusta. Itsemurhauhkauksiakin, Luojan kiitos ei vielä yrityksiä.
olen hyvin väsynyt ja suoraan sanoen epätoivoinen välillä.
Onko muilla äideillä ollut vastaavaa? Onko mitään toivoa lapsen paranemisesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipas outo avaus.
1. "Pössyttely", siis kannabiksen poltto ei missään nimessä ole syy rahojen katoamiseen ja elintason romahdukseen. Ei se velipunaisen myrkkylaatta kovin paljoa maksa samalla kun päihteen kasvattaa tyystin vaivatta ja edullisesti itsekin.
2. "Pössyttely" ei myöskään vie vieroitushoitoon, koska siinä ei ole ainuttakaan addiktoivaa ainesosaa.
3. Psykoosi ei ole mikään viikon vaiva kuten annat ymmärtää. Huumepsykoosi, jos sellainen esiintyy, johtaa sairaalahoitoon ja normaalisti kuukausiksi.
4. Ahdistusoireilut, paniikki, harhat, masennus tai itsemurhauhkaukset, ne ovat useimmiten oireita johon kannabista yleensä käytetään, omin nokin tietty.
Eli tuo avaus tuntuu todella huonolta ja läpinäkyvältä provolta. Jos se ei sitä ole toivon voimia ja lapsen paranemista. Ja oli provo tai ei, kannabiksen aiheuttamia nuo muutokset eivät ole.
Mun omalla äidilläni on kokemusta. Minusta itsestäni.
2 kannabispsykoosia jonka jälkeen lopetin käytön, lääkärien suositusta vasten jätin psykoosilääkityksen varsin pian tapausten jälkeen ja siitä lähtien toipuminen on ollut nopeaa ja täydellistä. Käytännössä sosiaalisia stigmoja lukuunottamatta (jotka eivät ole minusta kiinni vaan muiden suhtautumisesta minuun kiinni) ei ole jättänyt jälkiä. Olen nykyisin parin muksun isä ja elän ihan normaalia elämää vaimon ja harrastusten kera.
Tuossa psykoosiasiassa en luottaisi lääkäreihin välttämättä. Itseäni lääkittiin TURHAAN pitkän aikaa, psykoosilääkitystä (neuroleptidejä) tarvitaan vain akuuttien harhojen yms. poistamiseen ja niistä tulisi luopua mahdollisimman nopeasti.
Lapsesi aivokemia on väliaikaisesti häiriintynyt, ennenkaikkea siksi että myös hänen elämänsä on häiriintynyt, hänhän ei sairaalassa elä normaalia elämää ja lääkitys itsessään aiheuttaa valtavan stressin aivoille. Tämä kuitenkin TULEE PALAUTUMAAN koska kannabis EI TUHOA AIVOJA. Se vain "sekoittaa pakkaa" - ja selvinpäin vietetty aika puolestaan järjestää sitä sekoitettua pakkaa. Aivokemia normalisoituu varsin nopeasti - kuukausissa - lähes entisekseen kunhan toipumisprosessi lähtee käyntiin. Aivokemia kun riippuu esim. mielialasta ja valinnoista - se on kaksisuuntainen järestelmä.
Kannabispsykooseja käsitellään suomessa skitsofrenia-lähtöisesti ja lääkärit antavat ennusteensa skitsofrenia-sairauden YLEISEN taudinkuvan mukaan. Tämä ei pidä paikkaansa kannabispsykooseissa, kannabis on ulkoinen tekijä. Aivojen funktionaalisessa rakenteessa ei ole pysyvää vauriota kannabiksen takia, kyse on tietojenkäsittelyllisestä esteestä ja sen jälkimainingeista. Aivokemia on kaksisuuntainen, se säätyy itsestään - ja aivokemia korjautuu jos aivoille annetaan tilaisuus toipua.
Tässä suhteessa lapsesi on tehnyt viisaan valinnan ja valinnut sen ainoan laittoman huumeen ja itseasiassa ylipäänsä ainoan päihteen jonka tuomat haitat ovat lähes täysin väliaikaisia! Muista että käyt läpi PAHINTA jota kannabiksesta voi seurata, tuon pahemmaksi se ei mene. Toisin kuin esim. alkoholilla jonka takia saattaisit saatella lastasi jo nyt hautaan yliannostuksen takia.
Nyt odotettava vain että psykoosi hellittää. Sitten kun se hellittää niin muista että neuroleptidejä EI TARVI SYÖDÄ IKUISESTI, niitä tarvii syödä vain noin kuukausi kotiuttamisen jälkeen, akuuttien oireiden hoitoon. Muuten neuroleptidit alkavat olla oireiden syy! Lääkärit tulevat sanomaan tätä vastaan aikaisemmin selittämästäni syystä, älä kuuntele heitä. Pidä lastasi tässä vaiheessa toipilaana - älä sairaana!
Voisin puhua aiheesta paljonkin, selittää ja selventää... tästä jutusta nimittäin ei ole edes mitään tutkimuksia, kannabispsykoosi on tunnustamaton mysteeri lääketieteelle ja se hoidetaan geneerisen psykoosin/skitsofrenian hoidolla joka on tyypillisesti liian raskas työkalu etenkin psykoosivaiheen jälkeen.
Enivei, parantuminen on mahdollista - jopa liki itsestäänselvyys. Yksi asia siinä on kuitenkin olennaista: Jatkuvan kannabiksenkäytön on loputtava. Muuten psykoosi vain uusii itseään, sitä ei voi hallita, sitä ei voi oppia ajattelemaan pois. Psykoosien kestot pitenevät kaiketi hiljalleen, siksi toipuminenkin sitten kestää pidempään. Eli parempi aikaisemmin kuin myöhemmin mutta myöhemminkin se varmasti on mahdollista, vain raskaampaa.
Vastailen kyllä mielelläni kysymyksiin joita saattoi nousta, raapaisin tässäkin viestissä lähinnä tuota lääketieteellistä puolta ja moni muu puoli asiasta jäi käsittelemättä.
Nuoresi on vakavassa kriisissä mutta mitään peruuttamatonta ei ole vielä nähdäkseni tapahtunut. Tässä suhteessa siis näkisin paljonkin toivoa vaikka tässä vaiheessa sitä ei vaikuta olevan. Nyt on synkin hetki, tästä eteenpäin se on vain ylöspäin.
Sinulle tahtoisin sanoa että älä pelkää. Minulle se pelkäämättömyys on itsestäänselvyys kokemani jälkeen... mutta todellakin, lapsesi on pohjimmiltaan kunnossa. Katselet vain huumeen ja lääkityksen peittämää mieltä, muutaman viikon päästä enimmäksen lääkityksen peittämää mieltä. Se mieli on yhä joustava ja pohjimmiltaan vapaa tekemään valintoja - ja myös vahingoittumaton. Nyt vain silleen varsin sekaisin. Mutta senkin voi korjata ajan ja työstämisen kautta jos hän niin päättää alkaa tehdä. Mitään ei ole menetetty, paitsi ehkä aikaa - ja sitä nuorella ihmisellä on runsaasti, onneksi.
Tekisi mieli alkaa hänelle tukihenkilöksi jos hän sellaista tarvii, olisin ainakin ulkopuoleinen ja kokenut aiheen suhteen sekä sopivan tuomitsematon. Joku jota hän ehkä kuuntelisi, vertaistukena... Ja kun kuitenkin olen päässyt noitten asioiden yli ja parantunut täysin niin silloin toivoakin voisin tarjota.
Tahdotko yhteystietoni? Voimme puhua asiasta toki täälläkin jos tahdot jotain lisätietoja.
Kiitos sinulle J.C. asiallisesta vastauksestasi! Olen hyvin otettu että kirjoiti omasta kokemuksestasi asian tiimoilta. Itselleni tämä kaikki on ollut kauheaa painajaista, sitä äitinä toivoo lapsilleen aina vaan kaikista parasta.
Nyt on tilanne tasainen, lapseni on hoidossa ja näyttää jopa valoisalta elämänsä suhteen. Ehkä tukitoimet auttavat sitten kuitenkin, vaikka pimeimpänä hetkenä en jaksanut siihenkään uskoa.
Voimia kaikille joilla sama kokemus asiasta oman lapsensa/läheisensä kohdalla! Tiedän mitä käytte lävitse.
Äippä
Hei!
Olen tekemässä televisioon juttua huumepsykoosista. Olisitko mahdollisesti halukas olemaan mukana kasvoilla tai anonyymisti -valinta on tietysti sinun ja kaikki antamasi tieto luottamuksellista! Miten saan sinuun yhteyden? Luonnollisesti viestiin saa vastata joku muukin, jota asia koskettaa; oletpa sitten omainen tai kokija.
Veljeni sairastui huumeiden käytöstä eikä ole koskaan toipunut. Mutta hän siirtyi kannabiksesta suonensisäisiin jotka veivät terveyden. Toivon että tälle nuorelle ei käy näin vaan pääsee eroon pössyttelystä kokonaan! Äidille voimia taisteluun!
Miten veljesi sairastui lopullisesti? Myös minun ystäväni siirtyi suonensisäisiin ja kärsii nyt sairaalassa psykoosista. Pelkään, onko enää paluuta entiseen?
lue kirjoitukseni mikä on aihe listalla