37-vuotiaana yrittämään

Meille syntyi kolmas lapsi kun olin 37-vuotias. Isommat lapset olivat tuolloin 7- ja 10-vuotiaita. En hetkeäkään ole katunut, että yritimme kolmatta. Hän on tuonut niin paljon iloa, elämää ja onnea arkeemme, että lähes joka päivä vain ihmettelen...

Tietenkin korkea ikä vaikuttaa jonkin verran riskiin saada vammainen lapsi mutta eihän koskaan voi olla varma lapsen terveydestä olipa minkä ikäinen tahansa.

Olemme nyt mieheni kanssa 5-kymppisiä, kuopus on 12 ja vanhemmat lapset jo muuttaneet kotoa pois. Elämämme on rauhallista ja tasapainoista ja nautimme edelleen kuopuksestamme suunnattomasti, samoin tekevät isosisarukset.

Sain esikoisen 37-vuotiaana ja 39-vuotiaana tuli tyttö.Nyt 40v. ja voisin aivan hyvin "tehdä" vielä kolmannen. Kaikki on mennyt loistavasti. Onnea!

Minä olen nyt 39 v ja meillä on 8v poika ja 8 kk vanha tyttö. Kävin lapsivesitutkimuksessa (oisin ottanut pois jos olisi ollut sairas)Olen äärettömän onnellinen meidän prinsessasta, samoin koko perhe. Tytön kanssa kaikki on mennyt tosi hyvin, nautin kovasti kotona olemisesta jo senkin takia että tietää että tämä on meidän viimeinen lapsi. Jotenkin tuntuu että osaan ottaa tästä vauva-ajasta paljon enemmän irti kuin pojan vauva-ajasta. Ehkä pojan kanssa oli liikaa yrittämistä olla mahdollisimman hyvä ja yritti tehdä kaikki oikein. Nyt meidän arki sujuu ilman mitään stressiä. Mä ainakin kehotan vaan tekemään niitä lapsia, ei se ikä ole mikään este. (ainakaan meille)

Sain kolmannen pojan 41-vuotiaana. Keskimmäisen 38-vuotiaana ja vanhimman 27-vuotiaana. Sen verran voin kertoa (toki kaikki lapsen ovat yksilöitä ja teettävät töitä sen mukaan), että jos saatte "villin" kuten minä 38-vuotiaana, niin kannattaa hankkia hyvä kunto ja pitää muutenkin itsestä hyvää huolta ennen synnytystä. Multa meinaa aina välillä jaksaminen loppua - tosin nyt on jo valoisampaa kun ovat jo vähän isompia.

yrittämään! Sen verran sanon ettei se vammainen lapsi mikään katastrofi ole, ihania mussukoita nekin ovat ja persoonia ihan jokainen.

Täällä meilläpäin asuu paljon uskovaisia jotka saavat lapsia 45-vuotiaanakin, heidän uskontoon ei siis kuulu ehkäisy ja "tekevät" lapsia niin kauan kuin luoja suo. Joillakin on parhaimmillaan 20 lastakin ja silti he vain jaksavat ja saavat lapsia. Onnea yritykseen teillekin!

Moi!
Täytän kohta 38 ja koska lapsen saanti oli jostain syystä mahdoton, niin turvautuimme mikrohedelmöitykseen.
Kaksi päivä sitten oli punktio josta saadiin 9 munasoluaja tänä on tuoresiirto ja kaksi alkiota siirrettään kohduun. jännittää melkoisesti onnistuuko nyt raskaus.
Pakkaseen jäi vielä 4 alkiota. Ollaan mieheni kanssa ajateltu, ettei niidä halua jättä sinne eikä voi niistä luopuakaan, joten saatta olla että kun tämä raskaus onnistuu ja menee hyvin niin sitten myöhemmin voisi yrittää lisää lapsia.
Ei minua pelotta se , että lapsesta tulisi vammainen koska äiti on "vanha". tietän niin monta äitiä jotka on yli 40 synnyttänyt, kaksi jopa 50v ja kaikki on mennyt hyvin.
Jos haluat sen lapsen, niin koeta saada ja älä murehti turhia.

Downin oireyhtymän mahdollisuus kasvaa äidin iän myötä. (Lähde Wikipedia):

"Lapsen riskiä saada Downin oireyhtymä lisää esimerkiksi äidin korkea ikä sekä osassa tapauksista myös perimä. Alle 25-vuotiaan naisen riski synnyttää Down-lapsi on 1:2000, 35-vuotiaan riski on 1:300 ja 40-vuotiaan 1:100. 45-vuotiaan naisen riski synnyttää Down-lapsi on jo yksi 25:sta.[1] Suomessa on vuosittain noin 130 Down-tapausta."

Downin oireyhtymän lisäksi on monia muita sairauksia ja vammoja, mitä lapsi voi saada. Äidin ikä ei lisää niiden todennäköisyyttä.

Normaalisti mahikset saada vammainen lapsi on 3% ja esim nelikymppisellä prossan enemmän käytännössä. Tämä kuitenkin on se luku joka jää todellisuuteen seulontojen jälkeen. Käytännössä ilmoitetaan nelikymppisen saavat todennäköisemmin terveen lapsen kuin nuorempien koska seulontoihin tarttuu kaikki mahdollinen. Down-riski on prosentin luokkaa.

Jos seuloihin et ole halukas niin kyllä riski jo tuossa iässä on kasvanut sillä se lähtee kasvamaan siinä 35 kohdalla aika jyrkästi. Osa poikkeavuuksistahan menee omia aikojaan kesken kun sikiö ei yksinkertaisesti kykene kehittymään viallisuutensa takia enempää, näin pahimmat kromosomipoikkeavuudet esimerkiksi. Sen sijaan juuri down-lapsen mahdollisuus moninkertaistuu joka vuosi.

Ihan oikeasti tietoa löytyy kyllä googlettamalla, tosin kun sivuja lukee niin alkaa ihmetellä miten on koskaan saanut tervettä lasta. Asioita on hyvä miettiä valmiiksi, mutta kannattaa silti pitää mieli avoimena. Esimerkiksi ultraanhan mennään oikeasti seulomaan sairaat terveistä sikiöistä erikseen ja sen perusteella jatkotoimia sitten. Todellisuudessa harv akieltäytyy lapsivesinäytteestä jos sikiöllä epäillään jotain poikkeavaa ja se on jopa järkevää. Vaikka raskauttaan ei tahdo keskeyttää niin oikea tieto auttaa sopeutumaan siihen että vauva joka syntyy onkin erilainen lapsi. Se voi jopa määrätä synnytyspaikan ja tavankin mikäli tiedetään että jokin vamma voi olla synnytyksessä kohtalokas tms syyllä. Enkä usko että todella monikaan jaksaa odotella puolta vuotta ja ihmetellä että onkohan se vai ei kun tieto on saatavilla niin tahtoessasi. Epävarmuus on vaikeaa sietää varsinkin jos vaihtoehdot ovat noin erilaiset kuin terve tai sairas/vammainen lapsi.

Ne joille vammainen lapsi syntyy yllättäen tuntevat kyllä jonkn verran kateutta niille jotka ovat tietoon ehtineet varautua etukäteen vaikka vain päiviä tai viikkojakin sillä kun se lyödään tosiasiana eteen on siinä sulattelemista äkkiseltään. Itse seulonta niin ultrat kuin punktiotkin eivät tarkoita että on mentävä taas euraavalle portaalle vaan sen homman voi keskeyttää mihin kohtaan tahtoo. Ei kukaan velvoita keskeytykseen vastoin tahtoasi eikä edes odota sitä.

Sinuna hankkisin sen kolmannen ja menisin seulontoihin ja tekisin päätökset vasta kun niiden aika on jos niiden aika koskaan edes tulee.