Viimeisimmän lapsen syntymän jälkeen vaimoni sairastui kai jonkinlaiseen masennukseen. Hänellä on muutenkin käsittämättömän hirveät taustat.
Nyt hän on alkanut panna tätä sosiaalista perimäänsä kiertoon. Hänestä on tullut väkivaltainen 2-vuotiasta tytärtä ja pikku vauvaa kohtaan. Kummatkin ovat mitä kultaisempia ja kilteimpiä lapsia, vauvakaan ei edes itke juuri koskaan.
Vaimolla palaa kuitenkin nyt kone ihan pienistä asioista. Hän saattaa töniä, ravistella ja lyödä lapsia. Olen puhunut asiasta ja mennyt niin pitkälle, että uhannut ottaa lapset ja häipyä.
Hän hillitseekin käytöstään minun ollessa paikalla, mutta vanhempien lasten mukaan kontrolli pettää, kun en ole paikalla.
Mitä voin asialle tehdä? Vaimon psykiatri (sain neuvon hommata psykiatrin ruikutettuani vaimosta tällä palstalla) sanoo hänen olevan ihan normaali.
Eilen 2-vuotias kertoi minulle omin sanoin, että kuinka mamma oli häntä lyönyt korvalle ja kuinka se kävi kipeää. Ja näytti käsin ja tehosti äänellään (äidin äänellä), kuinka hänet oli tönäisty pois.
Vaimolla saattaa raivostuessaan mennä täysin kontrolli ja ainakin kerran lapsi on ollut hengenvaarassa. Olisi kuollut, mutta vanhempi tyttö otti syliinsä ja vei toiseen huoneeseen heti raivoamisen alettua.
Meillä on jo samat suojelumekanismit kuin väkivaltaisten miesten kanssa eläviltä. Juostaan piiloon pienten kanssa jonnekin takahuoneeseen ja olla hipihiljaa, että ei ärsytetä äitiä. Vanhimmasta päästä pannaan tyttöä tunnustelemaan äidin mielentilaa ja rauhoittelemaan häntä.
Mitä tässä voi tehdä? Pitäisikö uhata pieksää vaimo, jos koskee lapsiin? Ja todella tehdä se? Voin vakuuttaa, että yli satakiloisena vanhana bodarina voisin sen fyysisessä mielessä tehdä. Mutta henkisessä en, väkivalta ällöttää minua. Kerran teki kuitenkin mieli vetää vaimoa köniin, kun hän ravisteli väkivaltaisesti 2 kuukauden ikäistä tyttöä, vauvan pää vain heilui holtittomasti tahdissa. Silloin uhkailin vaimoa erolla ja sillä että otan lapset ja hän ei näe heitä enää koskaan.
Nyt hän on alkanut panna tätä sosiaalista perimäänsä kiertoon. Hänestä on tullut väkivaltainen 2-vuotiasta tytärtä ja pikku vauvaa kohtaan. Kummatkin ovat mitä kultaisempia ja kilteimpiä lapsia, vauvakaan ei edes itke juuri koskaan.
Vaimolla palaa kuitenkin nyt kone ihan pienistä asioista. Hän saattaa töniä, ravistella ja lyödä lapsia. Olen puhunut asiasta ja mennyt niin pitkälle, että uhannut ottaa lapset ja häipyä.
Hän hillitseekin käytöstään minun ollessa paikalla, mutta vanhempien lasten mukaan kontrolli pettää, kun en ole paikalla.
Mitä voin asialle tehdä? Vaimon psykiatri (sain neuvon hommata psykiatrin ruikutettuani vaimosta tällä palstalla) sanoo hänen olevan ihan normaali.
Eilen 2-vuotias kertoi minulle omin sanoin, että kuinka mamma oli häntä lyönyt korvalle ja kuinka se kävi kipeää. Ja näytti käsin ja tehosti äänellään (äidin äänellä), kuinka hänet oli tönäisty pois.
Vaimolla saattaa raivostuessaan mennä täysin kontrolli ja ainakin kerran lapsi on ollut hengenvaarassa. Olisi kuollut, mutta vanhempi tyttö otti syliinsä ja vei toiseen huoneeseen heti raivoamisen alettua.
Meillä on jo samat suojelumekanismit kuin väkivaltaisten miesten kanssa eläviltä. Juostaan piiloon pienten kanssa jonnekin takahuoneeseen ja olla hipihiljaa, että ei ärsytetä äitiä. Vanhimmasta päästä pannaan tyttöä tunnustelemaan äidin mielentilaa ja rauhoittelemaan häntä.
Mitä tässä voi tehdä? Pitäisikö uhata pieksää vaimo, jos koskee lapsiin? Ja todella tehdä se? Voin vakuuttaa, että yli satakiloisena vanhana bodarina voisin sen fyysisessä mielessä tehdä. Mutta henkisessä en, väkivalta ällöttää minua. Kerran teki kuitenkin mieli vetää vaimoa köniin, kun hän ravisteli väkivaltaisesti 2 kuukauden ikäistä tyttöä, vauvan pää vain heilui holtittomasti tahdissa. Silloin uhkailin vaimoa erolla ja sillä että otan lapset ja hän ei näe heitä enää koskaan.
Vastaukset 64
Vanhimmat
...en pysty ymmärtämään, miten voi lyödä rakastamiaan lapsia. Lapsia, jotka ovat vielä koeputkihedelmöityksellä syntyneitä, kovalla vaivalla ja hyvällä onnella saatuja.
Totta kai lapset joskus itkevät. Kiukuttelevat. Voi olla känkkäränkkä-päivä. Mutta lapsella on täysi oikeus siihen, se kuuluu asiaan. On luonnollista, miten moisesta voi hermostua? Aikuisen pitää pysyä aikuisena. Eikä alkaa riehua.
Mainittakoon, että itse en hermostu koskaan lapsille. En antaisi itselleni kuitenkaan mitalia tästä "rauhallisuudesta", sillä hei, aivan tosi, nämä kaksi ovat oikeasti tosi kullanmuruja ja heidän kanssaan on helppo olla. Öisinkin on rauhallista, pienin tuossa nukkua tuhisee vaunussa vieressä, kun tätä kirjoitan.
ja sanon vielä, että lastesi terveyden vuoksi vie heidät nopeasti turvaan! Myös isompien lasten. Sinun tehtäväsi on suojella lapsiasi, ja nyt et sitää tee, kun kerran altistat heidät tilanteelle, jossa heidän terveytensä ja jopa henkensä on uhattu. Varhainen vuorovaikutus on erityisen tärkeää, ja luulen, että jos tilanne on tuollainen mikä se on, jonkinlaista korjaamatonta vahinkoa onkin jo ehtinyt tapahtua.
hakemaan apua vaikka sossusta tai lastensuojelu viranomaisilta.
Jos tosiaan tilanne on tuollainen mitä kirjoitat, että 2kk. ikäistä ravistellaan ja heilutellaan sekä 2vuotiasta läpsitään korville niin tuohan on jo törkeää pahoinpitelyä.
Ellet tee mitään tilanteen parantamiseksi niin lapsesi mahdollisesti kuolee tai vähintäänkin vammautuu pahasti ja pysyvästi tuollaisesta käsittelystä ja itse olet osallisena lastesi pahoinpitelyyn jos et tee ilmoitusta ja hae apua lasten suojelusta.
Kyllä tuollainen henkilö jollainen kerroit vaimosi olevan on jollain lailla sairas ja tarvitsee myös apua ja hoitoa ennen kuin pahempaa tapahtuu.
Onhan meillä suomessa ollut viimeaikoina useita lasten surma tapauksia joissa äiti on ollut tekijänä.
Soita heti aamulla tai käy lastensuojelu viranomaisten luona, äläkä enään viivyttele ja pohdi yksinään asiaa.
Pelkään, että sossu vie lapset. En uskalla puhua kellekään. Ei isillä ole mitään oikeuksia näissä hommissa. Hyvässä lykyssä käy vielä niin, että vaimo saa lapset ja silloin en ole heitä enää suojelemassa. Noloa on vielä, että satun duunini puolesta olemaan paljonkin tekemisissä paikallisten lastensuojeluviranomaisten kanssa.
Rakastan lapsia ja en voisi kuvitella eläväni ilman heitä. He ovat elämäni tarkoitus, varsinkin kun vaimosta on masennuksen takia tullut aika olematon ihminen. Käyn töissä, kaiken muun ajan olen lasten kanssa.
Ja lisäksi rakastan yhä vaimoani, vaikka hän on nyt muuttunutkin joksikin sellaiseksi, jota en oikein tunnista. Olemme kokeneet paljon vastoinkäymisiä yhdessä ja hitsautuneet yhteen. Läheisriippuvuutta siis, molemmin puolin.
Lisäksi minua pelottaa eläminen yksinhuoltajana monen lapsen kanssa, kun pienemmästä päästä ovat vielä niin pieniä. On helppo uhota erolla, mutta yksin niin monen kanssa ei taatusti olisi helppoa.
Meidän perheelle on tapahtunut kamalia asioita ja minulla on mennyt vähän luu kurkkuun siitä itselläkin...ei ihme, että vaimo oireilee, minä ymmärrän häntä.
Moi!
Itse olen ollut 2v hedelmöitys hoidoissa, tänän tehdään ensimmäinen tuoresiirto ja toivon todella että meidän urakka loppu nyt tähän.
Itse sitä kaikkea kokenuna tietän, miten vaikea se henkisesti ja fyysisesti voi olla. Aina yritystä ja aina pettymyksiä.
Mitä jos vaimosi on jotenkin vaan väsynyt. Että kaikki ne vuodet hän on keskitynyt lapsen saamisen ja nyt kun on ne saanut, hän jotenkin ei osaa siitä enää iloitaa?
Monen lapsen kanssa kotona päivittäin olla ei olekaan niin helppoa. Sinä käyt työssä ja näet ihmisiä ja saat seuraa muista aikuisista, hän taas painii aina kotona. aina samat työt ja samat tekemiset, samat seinät ympärillä ja samat pikkukasvot edessä.
Vaikka äitinä oleminen on jokaiselle vapaehtoista niin silti väsymystä ja masennusta tulee, sille ei vaan voi mitään. Äitikin on ihminen joka tarvitsee välillä vapaata ja vaihtelua. Aikaa vaan itselleen tai laatuaikaa teille kahdelle.
Ehkä hän tuntee itsensä vaan yksinäisenä lapsista huolimatta?
Jos rakastat vaimoa etkä haluaa erota, Sinun /teidän on vaan puhuttava asiat halkii. Kai vaimo jossain vaiheessa osaa sanoa, mikä on mennyt pieleen. Ota hänet syliin ja puhukaa. ole hellä ja näytä , että rakastat edelleen. Se on naiselle todella tärkeä.
Pyydä lapsille vaikka hoitaja siksi aikaa ettei mikä voisi keskeyttyä teidän juttelua. kerro hänelle miltä Sinusta tuntuu, kerro että vaikka rakastat sitä, et voi jäädä lasten kanssa hänen luokseen jos asiat eivät muutu. Rauhallista puhumista yleensä aina paremmin ymmärrettään kun syyttelyä ja huutamista.
Sit ajattelin vielä sitä, että on olemassa tukiperheitä. En tietä miten isossa paikassa asute ja miten helppoa sitä on saada, mutta sossuilta kysymällä se selviä. eikä kuka syyttä teidät avun pyytämisessä. Jokainen lapsia saanut tietä, että joskus siihen väsyy ja hyvää on kun joku autta edes joskus.
Siis lapset voi viedä heille viikkoloppuina tai miksei kesken viikkoa, miten sen saa sovittua. kuka ei ole lapsia pois ottamassa, sitä ei tarvitse pelkää, lapset käyvät siellä vaan hoidossa jonkun päivän.
Se antaisi vaimollesi henkähtystauon ja teille kahdeskeskistä aika. Sitä te nyt todella tarvite.
Ja kuules, tulee joskus kertomaan miten asiat sujuu. Sellaiset jutut aina koskettaa ja tekee mieli tietä, miten asiat hoituu.
Voimia Sinulle ja kaunista syksyä koko perheelle!
Isi hoi!
Jos äiti ei voi lapsista huolta pitää, olet sinä biologisena isänä vastuussa lasten huolenpidosta. Jos isä kykenevä hoitamaan lapsia, ei heitä pois oteta. Itse olen ollut työssä lastensuojelussa joten tiedän mistä puhun. Ota ensin vaikka yhteys lastensuojelun perhetyöhön, sieltä saat akuutisti apua siihen, että joku on äidin kanssa kun itse olet työssä. Ota homma hanskaan pian ja pelasta lapsesi. Voimia
lasten läheltä!!! Vauva voi vammautua minä hetkenä hyvänsä kun sitä ravistelee! Kuin myös 2-vuotias, ainakin siitä jää todella vahvat henkiset traumat Miten olet päästänytkin asian näin pitkälle?? Vaimosi tarvitsee hoitoa ja pikaisesti sekä lapset turvaan tuollaiselta äidiltä ennen kuin on liian myöhäistä. En halua kuulla enkä lukea enää ainuttakaan lööppiä missä äiti on perheensä tappanut. Pahalta se tuntuu viedä rakastamansa ihminen hoitoon mut ei tässä nyt muu auta ja parhaimmassa tapauksessa vaimosi vielä tervehtyy ja lapset saavat ansaitsemansa äidin terveenä takaisin. Toimi ja pian!!!
äidin lähettyviltä. Pienille voi tosiaan aiheuttaa kammottavia fyysisiä vammoja ja isommat joutuvat liian pieninä ottamaan sisariinsa nähden suojelijan roolin.Myös vanhemmille lapsille voi tämä tilanne aiheuttaa vakavia vammoja,psyykkisiä sellaisia.
Ihmettelen,että et jo ole toiminut!
2-vuotias on päivähoidossa, minä vien, kun menen töihin ja haen, kun tulen töistä. Vanhimmat lapset ovat muuttamassa kaupunkiin opiskelijakämppään.
Ongelma on kohta 4 kuukauden ikäinen vauva. En voi kai niin pientä tyrkätä päivähoitoon? On äitinsä kanssa päivän kotona, kun olen töissä. Luulen, että nukkuu suurimman osan ajasta, kun olen poissa, joten tuskin hirveästi voi ärsyttää äitiänsä.
Ainoa vaihtoehto olisi painua pienten kanssa isäni luo, joka asuu toisella puolella maata. Mutta silloin menettäisin aivan kaiken, hienot omakotitalot, hyvän työpaikan palkalla, jolla olen pystynyt elättämään yksin koko suurperheen.
Tässä vaiheessa en tiedä mitä teen...
lastesi huostaanottoa, koska ei sitä tehdä kovinkaan herkästi eikä turhan takia, ja jos tehtäisiinkin niin se olisi varmasti lyhyt tilapäinen sijoitus johonkin pois kodistasi ja saisit käydä lapsia tapaamassa, kunnes tilanne korjautuu.
Miksi sinä et voisi olla huoltajana kuten ilmeisesti olet tähänkin asti ollut? kun vaimostasi ei ilmeisesti ole siihen kovin hyvin?
Saat varmasti apua lasten suojelusta, ei muuta kuin rohkeasti vain juttelemaan ja varsinkin jos itse olet läheisellä alla töissä.
Turvakoti on yksi mahdollisuus jos menet sinne vähäksi aikaa ja käyt siltä töissä? käy tutustumassa mitä on tarjolla?
Heitä ujoutesi ja pelkosi "romukoppaan" ja tee mitä pitää tuollaisessa tilanteessa.
Tässä on muutamia ilmaispuelimia eri tuki muotoihin, soitapa niin ellet muuta voi ja juttele heidän kanssaan mitä he osaa ja voi neuvoa.
Auttava puhelin (Ma-Kes.7.00-20.00,)080097474
Elämäntapaliitto Suomen 08001 44522
Kriisipuhelin (valtakunnallinen) 01080 8008
ja hanki kotiapulainen,au-pair tms...ei kehtaa hakata kun on vieras paikalla.
Mutta vie ensin "eukkos" toiselle shrinkille!
mitään nuorta au pair- ressukkaa tuollaiseen tilanteeseen. Ei au pairia oteta siksi, että äiti ei kehtaa tuolloin pahoinpidellä lapsiaan. Kai au pairillakin nyt joku ihmisarvo on, ja oikeus päästä hyvään perheeseen. Nämä ovat yleensä alle parikymppisiä tyttöjä, joiden ei pidä ottaa harteilleen tuolaisia asioita.
Toisekseen, kehotan isä sinua vielä toimimaan nopeasti. Leikki- ja vauvaikäinen on jo voinut saada ravistelusta vammoja aivoihin, jotka eivät ole näkyvissä.
Missä tilanteessa äiti meinasi tappaa lapsen,miten?Millaisia ongelmia,tapauksia teille on elämässä sattunut?
Kerran kirjoitin jonnekin palstalle, mitä perheellemme on vuosien varrella tapahtunut. Kukaan ei uskonut, että moinen on mahdollista. Kuulema provoan.
Talomme paloi maan tasalle. Rakensin uuden. Aliurakoitsija teki mokan joka viivästytti talon valmistumista. Menin tästä ilmoittamaan kotiin. Vaimo alkoi riehua ja paiskoa tavaroita. Tuolloin juuri kävelemään oppinut tyttö oli hänen vierellään. Vaimo paiskasi sängyn ilmaan ylösalaisin (sinällään hämmästyttävä suoritus) ja olisi tipahtanut 1-vuotiaan päälle (juuri kävelemään oppinut). Onneksi yksi vanhmimmista tytöistä ryntäsi ottamaan hänet syliinsä, kun heiteltiin vielä muita tavaroita (ikkunan läpi pihalle) ja vei toiseen huoneeseen. Just ehtivät alta pois.
En halua mitenkään vähätellä tilannetta, mutta voiko tuollainen todella olla totta? Ja mikä psykiatri se sellainen on, joka väittää naista normaaliksi tuossa tilassa! Onko vaimollasi edes lääkitystä? Hiukan minua epäilyttää, kun sanot, että osa lapsistanne on jopa koeputkihedelmöitettyjä...Anteeksi, jos epäilen turhaan. Vaihtakaa ainakin lääkäriä, jos ette muuta voi.
Emme ole missään perheterapiassa. Psykiatri käy meillä kotona päivällä, kun olen töissä. Vaimo itse minulle sanoi, että psykiatrin mukaan hän on normaali. Ja ei varmasti vaimo puhu oikeista ongelmistaan tälle psykiatrille. Hän ei ole kykenevä siihen. Kun olimme neuvolassa (menemme aina yhdessä) ja siellä kysyttiin masennuksesta (täytetään sellainen lomake) hän vastasi, että ei mitään. Minä yritin siinä jotain alkaa sanomaan nätisti, mutta vaimo keskeytti ja neuvolatäti ei reagoinut mitenkään.
Vaimo on masentunut. Ja ei suostu syömään lääkkeitä, hän nuorena meinasi kuolla lääkkeisiin ja hän ei suostu syömään edes antibioottikuuria. Olisittepa nähneet koeputkihedelmöityshoidot, oli meinaan melkomoista touhua, kun toinen on paniikissa ja silti koettaa pakottaa ottamaan itsensä piikkiä, joka minun piti pistää.
Ensin ihmettelin, että mistä masennus oikein johtuu ja en voinut hyväksyä asiaa. Uusin käänne tässä on se, mitä en laittanut ekaan viestiin, että vaimo on sairas. Hänellä on sydämen joku rytmihäiriö. Netistä luin, että moinen voi aiheuttaa nimenomaan väsymystä, voimattomuutta. Terveyskeskuslääkäri määräsi hänelle beetasalpaajia, vaikka tiesi, että vaimo imettää ja että ne ovat vaarallisia vauvalle. Parhaillaan odotamme aikaa sydänlääkärille.
Ei vaimo ole mikään hullu hirviö, kontrolli vain alkoi pettää toisen lapsen syntymän jälkeen. Ennenkin hermostui silmittömästi, mutta ei mennyt väkivallan puolelle. Suustaan on kyllä hirveän paha omia lapsiaan kohtaan (joiden isäpuoli olen).
On oikeastaan herran ihme, että vaimo on ylipäätään hengissä. Hänellä on sellaiset taustat, että kun kerran juttelin jonkun kriisityöntekijän kanssa, hän sanoi, että ammatikseen kuuntelee ja luuli jo kuulleensa kaiken, mutta ei mitään moista.
Onko ihan varmaa, että se psykiatri käy teillä silloin, kun sinä et ole kotona? Ja jos vaimosi ei
pysty hänelle puhumaan, niin mitä hyötyä siitä sitten on? Kyllä tuntuu, että hän on niin pahassa jamassa että sairaalahoito olisi tarpeen. Varmaan kukaan ei tahdo, että teistäkin tulee se tilastotapaus, että äiti repeää lopullisesti ja tekee jotakin peruuttamatonta lapsilleen! Ei kyllä pelkkä rytmihäiriökään kaikenlaista käyttäytymistä selitä. Miten hän on voinut mitään sänkyjäkään paiskoa, jos on noin sairas...Hoitamattomana rytmihäiriö tosin voi koitua jopa kuolemaksi. Toivottavasti asia selviää.
Jotain pitäisi tehdä tuolle lääkekammollekin. Sanot, että vaimosi oli nuorena vähällä kuolla lääkkeisiin - itsekö otti vai joku pakotti? Ja lapsia piti laittaa, vaikka niin vaikeata oli.
Ennemmin minä ainakin söisin beetasalpaajia ja ruokkisin lasta tuttelilla kuin ottaisin sen riskin, että olisin itse vaaraksi lapselle!
Minusta on herran ihme, että kukaan teistä on hengissä!
Jos vaimosi sairastui masennukseen, kai hän saa hoitoa ja lääkitystä? Kuka masennuksen diagnosoi?
Jos vaimosi taustat ovat hirveät niin ilmeisesti jotkut asiat menneisyydestä nousevat pintaan.
Lapsiahan tässä nyt pitää ensisijaisesti ajatella ja heidän tulevaisuuttaan. Miten vaimosi näihin raivokohtauksiinsa suhtautuu jälkeepäin? Ilmeisesti hän ei kerro psykiatrilleen totuutta vaan kaunistelee. Oletko itse ollut mukana ja kertonut omaa näkemystäsi.
Nyt olisi aika laittaa vaimo seinää vasten ja kertoa että näin ei voi saa ja voi jatkua. Sinunkin on mietittävä elämääsi, miten haluat jatkaa sitä, millaisena näet tulevaisuutesi.
Teillä on kauniisti sanottuna vanhemmuus hukassa molemmilla. Sinä olet antanut vaimollesi hiljaisen luvan lyödä lapsianne.
Sinne voi mennä myös isät lapsineen vaikkakin suurin osa tilanteista on toisinpäin. Sinulal ei ole pelkoa siitä, että lapset vietäisiin molemmilta, voita laittaa heti paperit vetämään yksinhuoltajuudesta ja tuossa tilanteessa tulet sen myös saamaan. Vaimosi pääsee hoitoon ja sinä saat lapset turvaan. Jos lähdet vain johonkin yksiöön lastesi kanssa, ammattilaiset eivät juuri voi auttaa. Tänään teet sen, mikä on ainoa oikea ratkaisu, sinua on odottamassa ammattilaiset turvakodissa. Muistat vain itse pysyä kasassa, ettet säikäytä lapsia enää enempää. Myös vaimollesi näin parempi, hän ei enää hallitse itseään.
Itsekin olen välillä totaalisen raivon partaalla ja voin ymmärtää vaimosi tunteet,mikäli hän itsekin katuu jälkeenpäin ja ihmettelee käytöstään?onko näin?Itse tunnen niin valtavaa vihaa että en aina pysty kontrolloimaan käytöstäni,mutta noin pahaksi ei asiat ole vielä menneet...
Haluaisiko vaimosi olla joskus aivan yksin esim.viikon?imettääkö hän vauvaa?voisitko ajatella että menisit esim.viikoksi lasten kanssa jonnekin ja vaimosi miettisi asioitaan yksinäisyydessää?millainen vaimosi oli ennemmin ja kuinka kauan tätä on jatkunut?
Suosittelen sinulle väestöliiton uutta nettivastaanottoa ja pian. Siellä voit nimettömänä tiedustella millainen mahdollisuu sinulla on saada esimerkiksi yksinhuoltajuus ja voisitteko muuttaa lastenkanssa vaikka turvakotiin tms. Kuitenkin saisit ammattilaisten neuvoja, täällä keskustelupalstoilla on vain vertaistukea ja sinun tilanteesi vaikuttaa niin vakavalle että tarvitsette jo konkrettista apua.
En usko että ne sossun täditkään nyt aivan heti ovat viemässä lapsia pois jos toinen vanhemmista on järjissään. Älä nyt ainakaan mene lyömään vaimoasi, sillä se heikentää sinun omaa asemaasi heti, puhumattakaan lasten asemaa.
Tässä sinulle vielä linkki:
http://www.vaestoliitto.fi/pikkulasten_vanhemmat/nettivastaanotto/ohjeet/
Pitääkö äiti sitten jättää oman onnensa nojaan?
Vaikka samoinhan Suomessa toimitaan esim. koulukiusaamistapauksissa - että kiusattu saa lähteä ja kiusaajat jäädä. No, en usko että tarkoitit ihan noinkaan, mutta kodista pois pääseminen on varmaan isille ja lapsille ihan hyväksi. Säälittää ne lapset, joutuvat kaikenlaista raskauttavaa näkemään ja kuulemaan!
No eiköhän sieltä nettiavusta löydy apua kaikkille osapuolille, kuten sanoin siellä on ammattilaisia ei sinun kaltaisia juntteja.
vaimollasi on näköjään pahoja ongelmia itsensä kanssa ja kohdistaa sen lapsiinsa. olet lapsienne isä, joten uskon että jos haluat että lapset elävät pidempään, jätät vaimosi.
lapsien ei pitäisi kärsiä yhtään tuollaisesta tilanteesta.
jos sinua pelottaa mitä vaimosi tekee sinun poissa ollessasi, hommaa valvontakamera= nannycam, niinkuin jenkeissä. esim. huuto.netissä myydään pieniä ja huomaamattomia kameroita. siinä saisit myös todisteita jos vaimosi yrittäisi saada lapsia itselleen oikeusteitse.
Sinulla, isi, on nyt velvollisuus ratkaista tilanne. Velvollisuus, lapsia kohtaan. Huolenasi on että sossu vie lapset? Mikä on vaihtoehto? Etenkin nuorimmaiselle. Jos vaihtoehdot ovat lyhytaikainen sijoitus ja huoltajuuskiista, ja kuolema ravisteluvammoihin, ei valinnan pitäisi olla kovin vaikea. Mutta onhan se, ymmärrän sen, ei sitä askelta halua lähteä ottamaan vaan sitä mieluummin toivoo että huomenna on parempi päivä.
Vaan jos et saa vaimoasi intensiivihoitoon, ei parempaa päivää ole eikä tule, vaan tilanne ratkeaa vasta tragediaan.
Yksi varteenotettava mahdollisuus tosiaan on puhua toiselle psykiatrille itse, kertoa havaintosi hänelle ja pyytää puhumaan vaimosi kanssa. Henkisesti sairas ihminen osaa kyllä vedättää lääkäriäkin, tiedän kokemuksesta :D ja jos vaimosi silmät kirkkaina sanoo että hänellä ei ole hätää, on moni taipuvainen uskomaan ellei tiedä taustoja.
Sinun hommasi on toimia nyt tänään, ennen sitä seuraavaa raivaria joka voi jollekin perheessä olla se viimeinen. Nuorin on pahimman uhan alla koska ei pysty edes puolustautumaan pakenemalla. Saatko työnantajaltasi lomaa kriisitilanteessa? Onko mahdollista jäädä kotiin tai saada nuorimmallekin päivähoitopaikka pariksi viikoksi ja laittaa vaimo hoitoon suljetulle osastolle? Minusta se kuulostaisi ainoalta vaihtoehdolta joka ottaa huomioon myös hänet ja sen että sairauttaan ei voi valita.
***
***
ei voi ketään laittaa vain jos sattuu pahoinpitelemään lapsiaan. Huostaanotto tietysti on todennäköinen. Vasten tahtoaan hoitoon ei noin vain oteta ketään. Siitä on tarkat lakipykälät.
kun toinen on kykenevä huoltajaksi. Älkää pelotelko jo selkeästi peloissaan olevaa ihmistä. Sinulta ei viedä lapsia, jos puolisosi sekoaa. Suljetulle ei pääse, mutta hoitoa kyllä saa, lapset vain pitää saada pois vaaravyöhykkeltä ennen kuin jotain tapatuu.
Aion tehdä seuraavasti: palkata kotiin lastenhoitajan. Minulla on tili uuden, hienon ja ison tila-auton ostamista varten. Käytän nämä rahat lastenhoitajan palkkaamiseen. Saan ainakin verovähennystä, huomenna selvitän yksityisen tuen mahdollisuutta KELA:ssa.
Olen töissä ja kaiken muun ajan hoidan lapsia. Perustelen palkkaamisen vaimolle sillä, että olen hyvin, hyvin väsynyt. Minä hoidan näet lapsia myös öisin, vaikka nukkuvat keskimäärin hyvin, niin on
yösyötöt tuttipullosta jne.
Näillä eväillä lapset ovat koko ajan valvonnassani ympäri vuorokauden. Juuri nyt ulkona vanhempien tyttöjen kanssa.
Vaimo ansaitsee mahdollisuuden. Hän antoi itse minulle mahdollisuuden 8 vuotta sitten ja korjasin
kaiken.
Sinällään hämmästyttää, että moni on niin jyrkkä, että turvakotiin ja lastensuojeluun ja näin.
Oikeastaan minua pelottaa eniten se, että vaimo on alkanut muistuttaa omaa äitiään. Enemmän pelottaa silmien katse kuin teot, äärimmäisiä tekoja on ollut vain yhden käden sormilla laskettava määrä.
Luetaan sitten lööpeistä loput.
työntekijän etsintään ! Toivottavasti löytyy joku, jolla on ammattitaitoo ja kokemusta. Äläkä vaan salaa asiaa hoitajalta ! Ainakin vaivaa säästyy. Toista lasta ei tarvi viedä hoitoon, ja voi hakea kelasta kotihoidontukea ??? No mieti miten junailet asian, mutta toimi pian !
"Sinällään hämmästyttää, että moni on niin jyrkkä, että turvakotiin ja lastensuojeluun ja näin."
Olen lukenut kaikki kirjoittamasi alusta alkaen, en väitä etteikö tämä kaikki olisi mahdollista mutta jotenkin sisimmässäni ajattelen nyt että minen usko sinua.Jos noin huonosti menee niin pitäs osata ajatella aivoilla eikä niillä muskeleilla.Jos voitte oikeasti pahoin niin silloinhan sitä apua haetaan eikä kirjoitella yleisöpalstoilla.Jos lapsia pahoinpidellään niin silloinhan heille haetaan apua eikä lässytellä eikä puolustella aviosiippaansa. Sillä jos lapsillenne tapahtuu jommankumman toimesta jotain niin silloin myös toinen joutuu syytteeseen heitteillejätöstä koska on tilanteen lujuuden tietänyt eikä mitään asialle tehnyt.
Mikä sinua hämmästyttää.Ihmisten jyrkkyys? tottakai me ollaan jyrkkiä jos tällaista tapahtuu!Selität vain jotkin asiat niin että tätä ei meinaa millään uskoa.AIvan kuin ottaisit otteita jostain romaanista tai sitten kirjoitat sellaista..Tässä täytyy olla mukana provoakin..sanokoon muut mitä sanoo..minä ainakin olen tätä mieltä..
Sitäpaitsi jos vaimosi voi noin huonosti kuin olet alusta alkaen sanonut niin en usko sitäkään että kallonkutistaja kävisi teillä kylässä poissaollessasi.Minä kun olen kuullut että noille on pitkänpuoleinen jonotus ja aina on jokaisen pitänyt mennä vastaanotolle..huoh.. en usko en..
on hienoa että yrität kaikkesi ennen kuin otat lapset pois. älä tee sitä virhettä että kannat kaiken yksin ja annat aina vaan lisää mahdollisuuksia. minun siskoni on henkisellä tasolla väkivaltainen 6 ja 5vuotialle lapsilleen ja he vihaavat häntä jo aika paljon. alkavat itkemään yms etteivät halua kotiin kun sisko hakee hoidosta. mieti mitä omat lapsesi tulevat tuntemaan. mitä heille tapahtuu henkisellä tasolla. kukaan ei käske lopettamaan rakkautta vaimoasi kohtaan. tarjoa apua, jos hän ei tajua ottaa vastaan, niin lähde. rakastaa saa. muista se. mutta millä kustannuksella?
masentunut ja itselleen ja lapsilleen vaaraksi oleva otetaan taatusti jos saadaan lääkäri vain toteamaan että on kyse mielenterveydellisestä ongelmasta.
lapsillahan on kaksi vanhempaa, miksi jos äiti poistuu kuvioista hetkeksi olisi heti syytä ottaa lapset huostaan?
***
Sinua hämmästyttää vanhempien palstalla se että äidit suhtautuvat jyrkästi lasten vahingoittamiseen?
Hmmh.
Jeh, tekoja on ehkä vakavina vain se yhden käden sormilla laskettava määrä mutta siihen niskamurtuman syntymiseen tarvitaan niitä kertoja SE YKSI. Siksi minusta olisi tärkeää saada lapset pois vaaravyöhykkeeltä äidin toipumisen ajaksi.
Lastenhoitajan palkkaaminen on sinällään hyvä idea mutta se ei anna vaimollesi toista mahdollisuutta, vaan se antaa hänelle mahdollisuuden sairastua vielä syvemmin. Ylivoimaista lastenhoitotaakkaa hänellä ei ole ollut tähänkään asti, sitä mikä on vialla ei korjaa lastenhoitaja vaan OIKEA PSYKIATRINEN HOITO.
Menikö jo perille? Jos haluat antaa vaimollesi mahdollisuuden, annat hänelle mahdollisuuden parantua. Nyt annat hänelle vain mahdollisuuden tuntea itsensä väheksytyksi, ettei hän kelpaa mihinkään ja sama kuin häntä ei olisikaan. Sen viestin sinä annat palkkaamalla jonkun tekemään hänen osansa perheessä. Todella omiaan herättämään itsetuhoajatuksia, kun niitä aivan varmasti on jo muutenkin.
Onnea matkaan. Jos neuvoa kysyt, kuuntelisit edes.
***
Oletko joskus katsonut sarjafilmiä, jossa on paljon epäuskottavia juonenkäänteitä? Ja kun taas ollaan muka sairaalassa ajatellut, että eihän tuollaista voi tapahtua reaalielämässä? Minä olen. Nyt on niin, että jostain syystä meidän perheelle tapahtuu vielä enemmän ja nopeassa tahdissa kaiken maailman onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä. Vaimo sanoi, että ei lähde psykiatrille. Minä ruinasin sen psykologin meillä käymään yksinkertaisesti luettelemalla vaimon karmeita taustoja ja viimeisimmät vastoinkäymiset.
Sinällään on aivan sama, mitä joku uskoo tai ei usko, minä yritän vain selvitä hengissä. Mutta heitänpä vähän tarinaa siitä, millaisilla jutuilla saa psykologin käymään kotona. Tämä on epäuskottavaa tarinaa, mutta valitettavasti totta.
”Voitin” netissä karmein anoppi gallubin. Vaimon äiti on lääkäri, joka innostui lääkitsemään itseään vähän liikaa ja menetti lääkärinoikeutensa. Hän on pilleristi-narkomaani-alkoholisti. Epähuomiossa tuli tappaneeksi leipäveitsellä isän ja joutui vankilaan 10 vuodeksi (sattuuhan sitä!). Viimeksi kun näin, niin yritin selittää hänelle, että ei ole sopivaa nussia oman poikansa kanssa. Hänen mukaansa vanhallakin ihmisellä on tarpeensa… Anoppi on valmis tekemään mitä tahansa rikollista saadakseen lisää viinaa tai kamaa. Kun on kylässä, täytyy pitää arvoesineistään tarkkaa lukua. Lopun kruunaa täysin psykopaattinen luonne. Silmät loistavat varmaan pimeässäkin…
Anoppi oli lujaotteinen kasvattaja. Sananmukaisesti. Lempikeinoja oli sitoa kiinni lapsia patteriin, sänkyyn jne. tai sulkea komeroon. Pitää nälässä ja janossa. Ja hakata erilaisilla välineillä, jotka kuultuani tuppiremmillä persuksille-jutut tuntuvat aika kevyeltä kamalta. Käytännössä vaimo on huolehtinut itse itsestään ja asunut kadulla.
Mainittakoon, että tämä katu ei sijaitse Suomessa. Myös vanhemmat lapset (joiden isäpuoli olen) eivät ole syntyneet Suomessa. Itse asiassa eri maassa kuin äitinsä. Onnekkaasti vaimo löysi miehen, jonka kotimaassa alkoi heti sota, kun muuttivat aviomiehen maatilalle asumaan. Tästä elämänvaiheesta sitä vasta epäuskottavaa tarinaa irtoaakin. Vanhemmilta lapsilta olen kuullut tai itse päätellyt mm. seuraavaa:
1. He ovat ryöstelleet sotilaiden ruumiilta rahaa ja arvoesineitä lapsina
2. He ovat nähneet (vanhimman tyttären trauma) sotilaiden raiskaavan äitinsä
3. He ovat nähneet, kun heidän biologinen isänsä tapettiin hakkaamalla kesken peltotöiden
4. He ovat kokeneet lentopommituksia, tykistötulta, kranatinheitintulta (omasta mielestään osaavat sanoa, milloin on tulossa kohti)
5. Yksi tyttö kävi ulkohuusissa paskalla ja kun oli kotiportailla, niin huussi räjähti ilmaan kranaatinheittimen harhalaukauksesta
Ja kaiken kruunaa vielä, että tapettu isä oli juoppolalli, joka pahoinpiteli perhettään oikein kunnolla. Tästä muistona vaimolla on puukonpistojälki reidessä. Yksi tytöistä olisi kovasti kaunis ja kävisi Miss Suomesta hyvin (eksoottisella tavalla kaunis), mutta arpien vuoksi ei voi osallistua tähän kisaan (on kyllä mallitoimistossa kirjoilla).
Jaa-a, että hakea apua? Suomesta ei saa apua. On kokeiltu. Vaimon ja vanhempien lasten kotimaassa toimii mafia niminen organisaatio, joka on levittänyt lonkeronsa myös Suomeen. Tulivat kiristämään meiltä rahaa (tapahtui aivan avioliiton aluksi). Lapsia uhkailtiin tappamisella leikkikentällä jne. Hain apua poliisista, lastensuojeluviranomaisilta. Yritin saada lapset ja vaimon turvakotiin. Turvakotiin ei huolittu, kun pelkäsivät. Olen katsellut liikaa telkkarista amerikkalaisia poliisisarjoja, Suomessa ei ole minkäänlaista suojelujärjestelmää. Poliisista sanoivat, että voit soittaa apua, jos jotain tapahtuu. Minua saa kuitenkin esim. seurata autolla koko ajan. Tässä vaiheessa isillä (minä tylsä keskiluokkainen virkamies) oli 9 millinen sotilaspistooli kainalokotelossa töissäkin. Muistan, kun lasten kaveri soitti ovikelloa ja vaimo avasi oven, niin minä vedin automaattisesti aseen esiin ja liikkuvat taakse. Lapsi-paran ilme oli pikkuriikkisen järkyttynyt... Tällä hetkellä on turvaton olo, kun aseet tuhoutuivat taloni palaessa maan tasalle.
Joo, meille on adoptoitu vaimon siskonlapsi orpokodista, kun siskon mies tapettiin juopporemmissä ja sisko itse tappoi itsensä hyppäämällä viidennen kerroksen parvekkeelta. Ei kuollut heti ja meille adoptoitu tytär istui kadulla ja piti äitinsä päätä sylissä, kun hän kuoli. Äitikin oli juoppo ja tämäkin tyttö on viettänyt koko ikänsä kadulla.
Oisko siinä vähän malliksi epäuskottavaa tarinaa? Ironista on, että se on kuitenkin totta. Tätä löytyisi vielä paljon enemmänkin, tapoista ja murhista lähtien, mutta eiköhän juttu tullut tällä selväksi.
Tässä valossa näen perheväkivalta-jutunkin. Kysyin eilen yhdeltä tytöistä, joka makasi sohvalla katsomassa Tuhkimotarinaa, että onko äitisi sinun mielestäsi väkivaltainen? Hän vastasi, että EI. Vanhemmille lapsille ja vaimolle, lyöminen, töniminen, ravistelu jne. on elämänhistoriansa perusteella aivan luonnollinen osa arkipäivää. Se, mikä järkyttää minua, ei tunnu missään. Väkivalta on sitä, että veri lentää, tulee pysyviä vammoja tai joku kuolee. Vanhemmat lapset ovat olleet muuten myös mielipuoli-anopilla hoidossa (kun vaimo oli tuberkuloosisairaalassa), joten eivät he osaa pitää esim. lapsen läimäyttämistä avokämmenellä minään tai raahaamista perässä kuin perunasäkkiä.
Joo, että eipä näille vanhemmille lapsille läimäyttelyt tai tönimiset traumoja enää voi aiheuttaa, kuten joku epäili. He ovat nähneet jo kaiken mahdollisen. Vain sota-ajan tapahtumat näkyvät puheissa traumaattisina, ei perheväkivalta ole mitään.
Pumpulissa kasvaneille suomalaisille pullamössöille tällainen on täysin oman elämänkokemuksen ulkopuolella. Vähän nauratti, kun naapurin ukko, joka pelasti vaimon ja vauvan tulipalosta kertoi ”järkyttyneensä” pahasti tästä tapahtumasta.
Ei suomalaiset ”auttamisjärjestelmät” pysty auttamaan, jos ihmisillä on tällaisia taustoja.
että lapset vietäisiin isältä pois, vaan tarkoitin, että henkilöä yleensäkin ei voida sulkea pakkohoitoon tuollaisin perustein. Huostaanotolla tarkoitin, että tuollaiselta äidiltä voitaisiin ainoastaan ottaa lapset pois, ei isältä siis. Sanoin epäselvästi.
vasta lääkärin toteamana, ei siis isän itsensä ilmoittamana.
itsesi. Joko sinä itse olet sairas tai molemmat olette tai sit sä olet vain tyhmä. Etköhän nyt nimenomaan unohda antaa sitä mahdollisuutta, et anna sitä noin. Nythän vaimoisi saa anteeksi sellaista, mitä ei voi anteeksi antaa. Hoitoon, vaikka sitten molemmat, mutta älkää nyt molemmat pilatko lastenne elämää. Eläkä sotke tähän soppaan enää kolmatta aikuista, tai ainakin lastenhoitajan pitäisi tietää mihin sekopää perheeseen hän joutuu.
Pumpulissa kasvaneille suomalaisille pullamössöille tällainen on täysin oman elämänkokemuksen ulkopuolella. Vähän nauratti, kun naapurin ukko, joka pelasti vaimon ja vauvan tulipalosta kertoi ”järkyttyneensä” pahasti tästä tapahtumasta.
Mikä tuossa nauratti?yhä epäuskottavammaks menee
Jooh ja minun nimeni on hitler..kai olet teatterissa töissä?
Herranpieksut, ethän kuvittele minun luulevan että yksipuolisella ilmoituskella voidaan ihmisiä hoitoon ottaa? *rolls eyes*
Asia lähtee liikkeelle parhaiten siän ilmoituskesta kun äiti ei sitä itse tee kuitenkaan, sitten lääkärin pakeille useamman kerran, molemmat jotta tilanteesta saadaan mahdollisimman realistinen kuva ja sitten hoitopäätös, niinhän se mnee, tietääkseni.
***
noilla perusteilla ei ketään laiteta suljetulle osastolle vasten tahtoaan. Tosiaan tarkkailuun max.
Ja selitin jo, etten tarkoittanut, että lapset otettaisiin huostaan isältä, vaan yleisestikin tuollaiselta ihmiseltä voitaisiin ainoastaan ottaa lapset pois, ei sulkea osastolle.
Väitinkö tdella että joku voidaan sulkea hoitoon koska joku toinen sitä pyytää? Jos niin väitin, pyydän anteeksi, se ei ollut se mitä yritin sanoa ja ymmärsit minut todella väärin.
Lakkaa jankkaamasta.
***
Arvoisa herra/rouva Hitler!
Provon epäileminen ja suun soitto anonyyminä on helppoa.
Mitäs jos hankkisit anonnyymin sähköpostiosoitteen ja panisit sen tänne? Lupaan vastata omana itsenäni.
Asun pääkaupunkiseudulla. Olen töissä julkisessa laitoksessa keskellä kaupunkia. Satun vielä olemaan pomona siellä, joten toimistoa löytyy.
Voimme sopia tapaamisen. Tapaamisessa voin esitellä asiakirjat, jotka kertovat, että puhun totta.
Alkuperäiset asiakirjat paloivat kotimme palossa pääosin. Mutta jäljennösten pitäisi kelvata myös sinulle, kun näyttävät kelpaavan myös Suomen viranomaisille. Löytyy sekä venäjäksi että virallisen kääntäjän tekeminä suomennoksia siitä.
Varsinkin adoptiotyttöön liittyvät asiakirjat ovat paljastavia, sillä niissä on mukana perheen historaa. Kyseessä on venäläisen tuomioistuimen laatimat asiakirjat suomennoksineen. Esim. anopistani kertomani murhineen kaikkineen löytyy sieltä, kun käytiin keskustelua siitä, olisiko anoppi sopiva huoltajaksi tälle tytölle. Vain anopin insesti/sukurutsaus jää todistamatta.
Myös vaimon siskon miehen tappaminen ja siskon itsemurha löytyvät yksityiskohtineen oikeusistuimen kuvaamina sieltä.
Tsetsenian sodan aikaisista tapahtumista löytyy myös asiakirjaa. Mm. naimisiimenoa varten tarvitsimme todistuksen aviomiehen kuolemasta, josta löytyy seikkaperäinen kuvaus (suomennettuna). Lisäksi löytyy todistus siitä, että vaimo omistaa maatilan Tsetseniassa.
Aseet tuhoutuivat tulipalossa, mutta aseenkantoluvat löytyvät (olivat lompakossa), minulla siis todella on lupa 9 milliseen sotilaspistooliin. Ja melkoiseen asearsenaaliin muutenkin.
Vaimon tuberkuloosista löytyy lääkärintodistusta, kun hänen täytyy aina käydä määräajoin tarkastuksissa Suomessa. Beetasalpaajien resepti taitaa löytyä tämän tietokoneen vierestä. Vauvojen ja lasten olemassaolon voin todistaa Kela-korteilla, jotka löytyvät lompakostani.
Talon palamisesta riittää varmaan paikallisen poliisin tekemä virallinen palosyyntutkinnan asiakirja.
Mafia-osuudesta ei löydy asiakirjaa. Paikallisen turvakodin johtaja on kuitenkin hyvä ystäväni, hän varmaan voi todistaa tässä asiassa, sillä tietää perheen elämänvaiheet tarkalleen.
Sota-ajan tapahtumista voin pyytää yhtä vanhemmista tytöistä puhumaan, miltä sota näytti lapsen silmin?
Siitä yksi tytöistä kirjoitti aineen. Luokanvalvoja järkyttyi eikä uskonut sanaakaan. Minut ja tyttö kutsuttiin koulupsykologin luokse. Lapseni siinä itkeä tuhertaen aivan oikeasti kertoi kokemistaan ja näkemistään tapahtumista. Ja mitäs koulupsykologi teki? Suu loksahti auki, näytti vaivautuneelta ja alkoi puhumaan aivan eri asioista. Olimme tytön kanssa vallan hämmästyneitä ja koko homma jäi siihen.
Jos herra/rouva Hitleriä ei kiinnosta, niin kuka tahansa käy minulle, ei kun mailiosoite näkyviin ja sovitaan tapaaminen, niin esittelen faktat. Mielellään se tyyppi, joka vittumaisimmin uhoaa "provosta".
Mailiosoitteensa lähettäneelle kaksi vaatimusta:
1. Kirjoittaa tapaamisen jälkeen tälle palstalle, että puhuinko totta vain en?
2. Ei suoraan ilmaise henkilöllisyyttäni. Olen paikallisesti hyvin tunnettu hahmo ja tekstieni perusteella on varmaan monta tuttua lukijaa, joka tunnistaa minut kirjoituksestani. Tästä huolimatta haluan säilyttää jonkinasteisen anonymiteetin eli ei nimiä jälkeen päin.
siis sinua ei haittaa, jos entuudestaan tutut ihmiset tunnistavat sinut, mutta tuntemattomille henkilöllisyyttäsi ei saisi paljastaa...?
Puskaradio paukkuu tasan tarkkaan, jos joku tuttu tunnistaa, ei siinä enää anonyymiyttä tarvitse perään kuuluttaa.
Puskaradioko? Hui, kun pelottaa!
Laskeeko se palkkaani?
En sinällään vain halua, että enää meistä menee juttua avoimesti median kautta. Puskaradion porinoista en välitä paskaakaan. Jos välittäisin, en tänne kirjoittelisi.
Suora lainaus tekstistäsi:
"Onko mahdollista jäädä kotiin tai saada nuorimmallekin päivähoitopaikka pariksi viikoksi ja laittaa vaimo hoitoon suljetulle osastolle?"
Sori, että ymmärsin väärin. Luulin että tarkoitit, että voisiko vaimon laittaa hoitoon suljetulle osastolle. Ilmeisesti tarkoitit kuitenkin jotain muuta.
Älä hermostu, en jankannut, vaan yritin tuoda oman kantani esille, kuten sinäkin. Saa täällä muutkin keskustella. En haastanut riitaa, sanoin vain asiani. Mikset voinut myöntää, että kirjoitit epäselvästi?
Ymmärrän siis, ettet tarkoittanut, että isä yksin voisi "laittaa" vaimon suljetulle osastolle.
Pointtini oli se, että suljetulle osastolle ei yksinkertaisesti noilla perusteilla lääkäri voi määrätä. Perusteet, joilla ihminen voidaan ottaa vasten tahtoaan osastolle, ovat laissa tarkkaan määritelty. Pelkkä lasten pahoinptely ja masennus ei ole lähellekään riittävä peruste.
taitaa sinua kuitenkin pelottaa kun itsehän halusit pysyä anonyyminä, ja kyllä edellinen tarkoitti nimenomaan sitä että jos joku sinut tunnistaa niin juoru kyllä kulkee halusit tai et. Ei nyt puhuttu Tsetsenian puskista.
Tunnuthan sinä välittävän vaikka muuta väität.
lainmukaisia perusteita en tosiaan tiedä, vain käytännön tapauksista joissa hoito on toteutettu (ei pakkohoito, huom, vaan suostutellen ja hienoisella kiristyksellä potilas on saatu itse olemaan mukana prosessissa) juuri näin. Koska aivan varmasti ap:n vaimollakin niitä selkeitä hetkiä on, on hänet varsin mahdollista saada suostumaan hoitojaksoon, pakkohoito tosiaan ei onnistu.
Eikö tosiaan psyykkinen sairastuminen ja lasten pahoinpitely riitä hoitoperusteeksi? Sairastaessani ensimmäistä masennustani intensiivisempään hoitoon pääsi kolmannen itsemurhayrityksen jälkeen, ennen sitä riitti hoidoksi tasan viikkokäynti psykologilla :D itse en ihan sinne asti mennyt. Lääkitys onneksi tepsi.
***
"Eikö tosiaan psyykkinen sairastuminen ja lasten pahoinpitely riitä hoitoperusteeksi? "
Jep, tottakai riittää, jos henkilö itse on halukas hoitoon.
Minä elin lapsuudessani samassa tilanteessa. Äitini saattoi suuttua silmittömästi jostakin ihan mitättömästä asiasta ja tyyliin vetää turpaan. Kerran hän riepotteli siskoani tukasta niin että lähti iso tukku hiuksia muita tapauksia edes mainitsematta. Myös minä kuskasin pienempiä turvaan kun se ämmä riehui kännissä tai ihan vaan selvinpäin. Masentunut hänkin. Lapsuuteni muistot eivät ole järin kultaisia.
Vaimosi ei halua tehdä sellaista lapsilleen. Hän on varmasti hyvin väsynyt lapsiinsa. Uskon lujasti siihen,ettei kukaan äiti halua satuttaa omia lapsiaan.Hän varmaankin purkaa omaa pahaa oloaan lapsiinsa. Sen voin myös sanoa,että jos joku pahoinpitelisi minun lapsiani vetäisin takuulla turpaan vaikka en väkivaltainen ole minäkään. Haluatko lapsillesi lapsuuden jossa pitää pelätä omassa kotonaan? Haluatko että vauvasi kuolee oman äitinsä käden kautta? Sinä, terve ihminen,ratkaise tilanne jotenkin! Kumpaa rakastat enemmän,vaimoa vai lapsiasi? Välintä lienee aika helppo... Sinun on pakko toimia ennen kun se on liian myöhäistä. Oletko puhunut vaimosi kanssa? Tajuaako hän itse olevansa sairas? Jos nyt kuitenkin, vaikka olet ilmeisesti jonkin sortin virkamies,menisit jonkun juttusille. Vaikka sosiaalivirkailijan.Jos pelkäät huostaanottoa älä puhu mitään tästä väkivaltajutusta,vaan vaimon masennuksesta.Lapsia ei kylläkään huostaanoteta ihan noin vaan.Jos heidän uhataan ottaa pois,selviät siitä hankkiutumalla eroon ongelman aiheuttajasta eli vaimostasi. Silloin ei ole enää syytä huostaanottaa. Uskoisin että voisit olla ihan rehellinen. Pyydä vaimollesi vaikka kodinhoitaja avuksi päivisin. Tällöin vanhempien lapsien ei tarvitse leikkiä aikuista ja hoitaa kotia ja pikkusisaruksiaan. Yritä vielä puhua vaimollesi että menisi uudelleen psykiatrille ja olisi tällä kertaa rehellinen,sillä ammatti-ihminen ei tuomitse tai tee omia johtopäätöksiään. Vaimollesi saataisiin masennuslääkitys,ja hän jaksaisi hoitaa lapsiaan eikä kokisi heitä rasitteena. Sinuna laittaisin myös 2 vuotiaan päivähoitoon. Mutta toisaalta,jos muut lapset ovat poissa kuka suojelee vauvaa? Tilanteesi on todella vaikea. Sinun on oltava vahva ja rohkea ja pantava vaimosi kuriin. Varmasti rakastat lapsiasi niin paljon että sen teet.
On hyvä että haet apua kun on selvästi ongelma. Epäilen että vaimollasi on jokin raskauden jälkeinen masennus ja omat touhut ja piirit auttaisi helpottamaan tilannetta.
Avun hankkiminen on hyvä ajatus ja jos ei tilanne parane niin sitten vasta järeämpiä keinoja.
Itse olen saanut remmistä jostain 4v alkaen ja kyllä se jäljet jättää.Itse en halua tätä negatiivista perintöä eteenpäin pistää vaikka välillä keittääkin.
Olen ollut molemmista lapsista masentunut mutta itse hoidan homman niin jos pinna palaa että menen ulos ja kävelen talon ympäri. On parempi että jos itkuisuus ja känkkäränkkä vauvalla menee yli poistua paikalta kuin koskea vauvaan vihaisena. Voisit ehdottaa vaimollesi näitä jäähyjä ihan ystävällisessä merkissä Kun keittää ulos vaan ja kun tuntuu paremmalta vasta sitten takaisin sisälle.. Siihen ei mene kuin 2-3 minuuttia kun lauhtuu eikä vauva vahingoitu siitä hetkestä..
Anneli
sukulaistyttö otti jalat alleen ja häipyi?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000028284502#22000000028284502
Olen kirjoittanut tämän, entä sitten? Miten liittyy sukulaistyttöön? En ymmärrä...
on tällä hetkellä samanikäinen, kun puolitoista kuukautta sitten...
ethän sanonutkaan, että vauva olisi tällä hetkellä 2kk.
Olen lueskellut noita aikaisempiakin kirjoituksiasi, ja kyllä, voihan kertomasi olla tietysti tässä hullussa maailmassa hyvin tottakin, mutta silti tarinastasi paistaa läpi sellaisia seikkoja, etten oikein osaa ottaa sitä todesta.
Kertomastasi päätellen sinulla ei ole taloudellisesti tiukkaa, joten luulisi teidän ensinnäkin saavan sellaisen psykiatrin, joka osaisi auttaa, jos nykyisestä ei ole apua. Tietysti jos hänelle kaunistellaan asioita, ja jätetään suurin osa tai pahimmassa tapauksessa kaikki kertomatta, niin ei paraskaan ammattilainen kykene selvittämään vaimosi tilannetta. Jos taas kertoisitte hänelle vaimosi ja perheenne taustat, niin aivan varmasti vyyhteä lähdettäisiin selvittämään perin pohjin, eikä yksikään psykiatri epäilisi vaimosi masennusta, siihen johtaneita syitä, eikä seurauksia, ja saisitte koko perhe apua.
Sitten ihmetyttää sellainen asia, että tuolla toisaalla kerroit hakeneesi apua lastensuojelusta, poliisista ja ties mistä, kun ulkopuolinen taho (mafia) uhkasi perhettäsi. Etkä silloin pelännyt huostaanoton mahdollisuutta? Miksi annat sitten kuitenkin väkivallan uhata lapsiasi perheen sisällä hakematta siihen apua?
Kerrot myös ymmärtäväsi vaimoasi, ja ikäänkuin hyväksyväsi hänen edesottamuksensa ja väkivallan lapsianne kohtaan siitä syystä, että hänellä on niin hirveä ja traumaattinen tausta. Miksi sitten kuitenkin samaan hengenvetoon haet täältä myötätuntoa hänen masennukseensa, väkivaltaansa, sitten taas moitit hänen haluttomuuttaan ja laiskuuttaan, ja sitä että hän vain nalkuttaa ja valittaa, eikä tee muuta kuin nukkuu? Aika ristiriitaista, eikä ihan vähän olekaan. Eikä mikään ihmisen taustassa ei anna oikeutta jatkaa noita hirveyksiä omille, viattomille lapsilleen, väkivallan kierre on katkaistava!
En oikein jaksa uskoa kertomaasi todeksi. Ensinnäkin, miksi kertoisit tarinasi niin tarkasti kuvaillen kaikki yksityiskohdatkin, että varmasti joku teidät tunteva tunnistaa perheenne siitä heti.Etkö siis pelkää sitä, että joku saa selville, keitä olette, ja ilmoittaa tilanteestanne lastensuojeluun, niinkuin järkevän ihmisen tulisi tehdäkin?
Olet siis huolissasi lapsistasi, mutta kuitenkin annat vaimollesi siunauksen toimia, kuten hän tekee. Miksi? Se ei ole selitys, että pelkäät lasten menettämistä, taatusti heillä olisi parempi olla vaikka sijaisperheessä, kuin elää jokapäiväistä painajaista teillä kotona. Minusta lapsesi eivät ansaitse sellaista isääkään, joka antaa äidin pahoinpidellä ja kohdella kaltoin oman itsekkyytensä ja pelkuruutensa vuoksi!
Vaikka olet kuinka satakiloinen bodari, hyvin toimeentuleva, ahkera ja uuttera perheenisä, ja ikäänkuin välihuomautuksena aina vähän kehuskeletkin asialla (suo anteeksi, mutta siltä se tuntuu), niin jos tilanne perheessänne on peitetarinan takana kirjoittamasi kaltainen, niin älä anna vaimosi pilata lastenne tulevaisuutta ja uhata heidän henkeään. Lue tilastoja ja uutisia lasten pahoinpitelyistä ja surmista, näytä niitä vaimollesikin ja herää tähän maailmaan ja tee jotain, kun ei vielä ole liian myöhäistä! Huomenna se voi jo olla...
Tiedätkö, säälin vaimoani. Hänen taustansa ovat sellaiset, että luulen, että mikään ei voi häntä auttaa. Itse et luultavasti olisi selvinnyt hänen housuissaan edes hetkeäkään... Ei se, että pystyn puhumaan avoimesti tarkoita, että vaimo pystyisi. Ja miksi sanot TE, mistä lähtien psykiatrilla käydään jonkun toisen seurassa? Minä en myöskään pysty määräilemään vaimoa niin, että vaihtaisi psykiatria.
Myös minä olen tehnyt joskus pahoja virheitä elämässäni. Sen olen oppinut, että en ole ensimmäisenä heittelemässä kiviä ja tuomitsemassa toisten käytöstä.
Ristiriitaista? Jos kaikki tämä on totta mitä kirjoitan tänne, onko ihme jos koen tilanteen ristiriitaisena?
Kirjoitan siksi, että haluan selvittää asioita itselleni. Oikeasti en tiedä, mitä ajatella. Oikeasti sydämeni on jo aikaa sitten murtunut sen taakan alla mitä olen nähnyt ja kokenut. Niin paljon pahaa on tapahtunut.
Ironista on, että olen kirjoittanut vain osan. Ja silti joku osaa pitää sitä provona. Vielä paljon pahempaa on tapahtunut, niin pahaa, että en edes uskalla ajatella tai puhua siitä. Siksi en nykyään juuri nuku ikinä, koska paha tulee uniin.
Oikeasti ajattelen, että perheeni on kirottu, meillä ei ole mitään mahdollisuutta selvitä.
Miksi säälit aikuista ihmistä mutta et pieniä lapsiasi, jos kerran sääliä haluat?Syyllistyt itsekin lastesi pahoinpitelyyn hyväksymällä pahoinpitelyn kodissanne jonka pitäisi olla lapsille se turvallisin paikka maan päällä.
Kyllä teidän tapauksessanne terapiaa tarvisisi koko perhe eikä ainoastaan vaimosi, joten miksi ei psykiatrin istuntoihin voisi osallistua vaimosi lisäksi muukin perhe? Psykiatrin luona voi kyllä käydä porukallakin, ei ole olemassa sääntöä että siellä pitäisi yksin olla.Kirjoituksestasi päätellen te molemmat kärsitte psyykkisistä ongelmista.
Perheesi on kirottu niin kauan kun joku,vaikkapa sinä,ottaa itseään niskasta kiinni ja katkaisee kirouksen kierteen eikä itke keskustelupalstoilla pienen lapsen lailla valittamassa kuinka elämä on kovaa. Niin on monella muullakin,vaikkapa ehkä pienemmässä mittakaavassa, mutta henkilökohtainen helvetti ei tarvitse aina olla juuri sellaista mistä sinä olet kirjoittanut, joten turha hakea myötätuntoa shokkitarinoilla varsinkaan jos ei aio persettään nostaa penkistä ja tehdä asioille jotain.Olethan näköjään jo kaikessa viisaudessasi päättänyt ettei vaimoasi voi mikään auttaa, joten samalla olet päättänyt lastesi kohtalosta, ettei heistä tule koskaan kehittymään ja kasvamaan tasapainoisia ja henkisesti terveitä ihmisiä.
Ala kirjoittamaan päiväkirjaa jos haluat purkaa tuntojasi kirjoittamalla. Saatpahan lukea aikojen päästä millainen perheenisä olet lapsillesi ollut koska olet hyväksynyt heidän elämänsä tuhoamisen.
aioin kirjoittaa ap:lle vastineen, mutta olitkin näköjään tehnyt sen puolestani.
Itse olen sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen kolme kertaa.Lapsia kaikkiaan viisi.Masentuneena olen ollut isommille lapsille hirviö.Vauvaa olen hoitanut,varjellut ja rakastanut yli kaiken.Isommat ovat joutuneet raivoni ja vihani kohteiksi.Olen huutanut,raivonut ja jopa läpsässyt ja tukistanut heitä.Ja ihan naurettavista "syistä"...kuten vaatepino vinossa tai reppu eteisessä.Olin masentunut ja väsynyt.Hain apua ja hoitoa.Mies tuki täysillä vaikka hänkin oli väsynyt tilanteeseen.Vaimosi tarvitsee psykiatrista hoitoa.Ja uskotko todella että vaimosi kertoo sullekaan totuuden mitä psykiatri sanoo terveydestään?!?-Minä en uskoisi.Minäkin valehtelin ja vähättelin omia ongelmiani pitkään.
Nyt olen tervehtynyt ja elämä on valoisaa.:o) Lapsilta olen pyytänyt anteeksi kaikkea ja selittänyt kuinka olin sairas,heikko ja pöljä.Ja ettei aikuinen KOSKAAN saa käyttäytyä lapsia(an) kohtaan niin huonosti.Nyt en voi muuta kuin näyttää parempaa esimerkkiä ja rukoilla etten ole vahingoittanut lapsiamme pysyvästi.
että ei ole minunkaan taustani herkkua...ja senpä vuoksi juuri mulle lasten syntymät laukaisi kaikki menneet uudestaan.Olen nyt käynyt pari vuotta terapiassa ja hyväksi on ollut.Suosittelen lämpimästi vaimollesi terapiaa että hän pääsee menneisyyden möröistä eroon.Niitä ei tarvitse kantaa mukana enää.Kaikki on itsestä kiinni!