No niin - tämä isän nimen vauvan nimeen liittäminen on meillä jonkunlainen perinne... Mutta mites nyt sitten kun vauvan isällä on kaksiosainen nimi, Olli-Pekka? Tuleeko vauvasta Olli-Pekanpoika, Ollipekanpoika, Ollinpoika, Pekanpoika...? En tiedä kehtaisinko paljastaa tyhmyyteni ja kysyä joltakin sukulaiselta, en ole tämmöistä asiaa vielä missään huomannut, nyt sitten vain tupsahti eteen. :( Kaunis nimihän tuo mielestäni on ja minulle hyvinkin rakas, en sillä mieti ja harmittele mutta tosiaan, missä muodossa nimi laitetaan?
Kiitokseni sille joka tyhmää neuvoo!! :)
Kiitokseni sille joka tyhmää neuvoo!! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
koska se ei ole nykyisen nimikäytäntömme mukainen. Lisäksi patronyymissä pitää isän etunimi olla virallisessa muodossaan, eli jos isän nimi on Olli-Pekka, niin oikea patronyymi siitä olisi Olli-Pekanpoika.
Patronyymejä käytettiin virallisina niminä 1800-luvulla, kun kaikilla ihmisillä ei ollut sukunimeä, tai jos oli sukunimi, niin oli vain yksi etunimi. Viime vuosisadan alussa patronyymit jäivät vähitellen pois, kun sukunimet yleistyvät myös Länsi-Suomessa. Sukunimi tuli pakolliseksi 1920-luvulla. Samalla yleistyi tapa antaa lapselle useita etunimiä. Vuonna 1946 voimaan tullut etunimilaki säätää, että saa antaa korkeintaan kolme etunimeä.
Olen itsekin jo päättänyt antaa lapselle kolmanneksi tai toieksi nimeksi patronyymin.
Sinun tilanteessasi se olisi Olli-pekanpoika. Mitä vikaa?
"nykyisen nimikäytännön" mukaan pitäisi varmaan ottaa jotain ulchomaalazia ja vaikeasti kirjoitettavia, sen vaikeammin lausuttavia nimiä. No thanks.
Onnea pikkumiehestä! :) Minä en varmaan tässä tilanteessa jatkaisi tuota perinnettä muuten kuin antamalla pojan toiseksi nimeksi Olli-Pekka, ajattelisin että seuraavat sukupolvet jatkakoon perinnettä helpommilla nimillä! ;) Mutta jos kuitenkin haluaisin perinnettä jatkaa, valitsisin muodon Ollipekanpoika, vaikkei "virallisesti" oikein olisikaan. Suomessa kuitenkin on olemassa myös nimi Ollipekka, ettei se siinä mielessä olisi suomen kielen vastaista. Olli-Pekanpoika vaan ei mun mielestä jotenkin "istu". :)
koska laki säätää, että jos patronyymi on lapsella etunimenä, se täytyy johtaa isän virallisesta etunimestä. Jos isän virallinen etunimi on Olli-Pekka, niin se täytyy patronyymissäkin kirjoittaa siten.
Silloin kun patronyymit olivat Suomessa vielä sukunimikäytössä, kenenkään etunimi ei taatusti ollut Olli-Pekka, vaan joko Olli tai Pekka tai ehkä mieluummin virallisemmin Olavi tai Pietari.
Venäjällä on edelleen se nimikäytäntö, että kaikilla ihmisillä on siellä kolme nimeä: etunimi, isännimi ja sukunimi esim Nikolai Ivanovitsh Galkin, Marija Nikolajevna Galkina. Virallisesti ihmistä puhutellaan Nikolai Ivanovitshiksi tai Marija Nikolajevnaksi. Kansanomaisessa puhuttelussa otshestvaa eli patronyymiä käytetään joskus puhuttelunimenä.
Mielestäni patronyymit ovat kauniita, ja yksi oiva vaihtoehto sellaiselle mitäänsanomattomalle nimilitanialle kuin Mikko Lauri Sakari tai Minna Liisa Marjatta, siis mikäli annetaan vaan etunimi patronyymi. Esim. Tanja Tapiontytär on aivan ihana "ritarinimi", sopinee varmasti vanhemmille jotka tykkäävät vanhoista ajoista. Olen kuullut että patronyymeissä on se juju että molemmat nimet tulisi laittaa samalla kirjaimella alkavaksi, niin ne sointuvat kaikista parhaiten.
Olen länsisuomalainen ja minun mieleeni patronyymistä juontaa aika 1800-luvulla, jolloin täällä ei ollut ollenkaan sukunimiä, patronyymi toimitti suunimen virkaa. Etunimiäkin oli suhteellisen vähän, siis erilaisia. Ihmiset listattiin kylän ja talon mukaan.
Nykyään sukunimet ovat pakolliset, joten mihin nyky-yhteiskunnassa tarvitaan patronyymiä, kun useimmat asuvat kaupungeissa, joissa ei ole maatiloja?
Oppikouluajalta (1960-luvulta) muistan muistan yhden tytön, jolla oli patronyymi eikä sekään mikään Olii-Pekka.
nimim. Tuomas Tuomaanpoika