Miten opit ajamaan polkupyörällä?
Muistatko vielä.....
angi
34973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Naapurin setä piteli pyörästä ja minä ylpeänä poljin ja höpötin kuin papupata. Yht´äkkiä kukaan ei enää vastannut minulle. Kun katsoin taakseni olin jo ajanut itse pitkän matkaa.
Mutta polkupyörä oli silloin must, ja piti olla vielä Monark-merkkinen.Sitten oli vielä joku huonompi merkki, joku tsekkoslovakialainen, jota ei niinkään arvostettu.
Minäkin ajelin Helsingissä, ei ollut mitään autoruuhkia, kaikessa rauhassa sai fillaroida keskustasta Lauttasaareen, jossa meillä oli mökki.
unohdin kirjoittaa. Minä opin aivan itse kun setä tuli kylään mustalla miestenpyörällä, niin rohkeana otin sen seinustalta ja laitoin jalkani tangonvälistä polkusimelle ja annoin mennä mäkeä alas just viimetingassa älysin jarruttaa etten olisi rymäyttänyt suoraan puuliiteriä päin. Minä olin silloin 5 vuotias. Sain silloin ensimmäisen kunnian osoituksen kaikilta aikuisilta ja tietysti lapsiltamyös. Sain jo niin nuorena kokea miltä tuntuu kun saa kehuja. Kuulin siitä urotyöstä pitkänaikaa jälkeenpäin.
Kyl sä sit oot etevä kaikis asioismistähä tuo ittekehu piisaa
raahasi pihaan naisten pyörän , minä olin viisivuotias.
Pyöränhaarukkaan laitettiin lauta, että ylettyisin polkemaan. Sarvikko oli tällä järjestelmällä noin nenän korkeudella.
Ukko piti pyörää pystyssä ja minä kiipesin laudan päälle, polvet jäivät pahasti koukkuun.
Ukko antoi vauhtia ja huusi ohjeita naama punaisena, kun minä lenkutin menemään====> alamäkeen ja suoraan siinä kohtaa missä oli mutka, eli olin hyppyrin jälkeen naapurin perunapellolla.
Polvet ja naama auki.
Vika oli kyllä oppilaassa, ei se opettajassa varmaankaan ollut, mutta en juuri sillä kertaa oppinut ajamaan pyörällä....
milloin opit pyörällä huristelun, sitähän aloittaja kyselee.
Luultavasti uskalsit pyörän selkään vasta melkein aikuisena?
naisten pyörällä ja tytöt istuivat tangolla (ei ohjaus-)
jokaisen pikkupojan haave. Marjoja läheiselle kauppias- ja lääkäriperheelle poimimalla sain rahaa kasaan ja isäni matkaltaan toi tullessaan vaatimani miestenpyörän. Tanko oli niin korkealla että minun oli ajettava "tangon välistä". Kyllä useat olivat ne kuperkeikat niityille menevällä tiellä ennenkuin ajo käytti...
Seuraava haaste oli ajaa pysähtymättä kapealla kylätiellä auton kohdatessa. Ensimmäinen kohtaaminen ei sujunut suunnitelmien mukaan vaan löysin itsen syvän ojan pohjalta polvessani ammottava haava. Tästä kohtaamisesta on vieläkin muistuttamassa arpi polvessani....
Se oli aikamoista venkuttamista tangon alitse polkeminen mutta muuten tykkäsin aivan hirveesti pyöräillä. Vaikka olinkin 5,5 vuotias niin kävin lainaamassa sedän pyörää kerran viikossa, kunnes sain tädiltäni oman pyörän. Voi sitä riemukasta päivää kun sain kauniin punaisen pyörän.. Siitä alkoi minun elämäni ihanin aika.
pyörälläajon opettelun kesämökillämme äidin vanhalla ja tosi isolla Aino-pyörällä. Muistan, kuinka kaaduin sillä monta kertaa kukkapenkkeihin ja törröttävät koivunjuuret olivat myös haittana. Mutta harjoittelu kannatti ja opin. Sitten myöhemmin minulle ostettiin ihan oma nuorisopolkupyörä. Siihen aikaan vain harvalla oli lastenpyöriä.
Jos perheessä oli monta lasta niin sinne hankittiin ainoastaan yksi iso pyörä jota kaikki vuorollaan rumppas.
...minäkin oppini sain. kaikki naapuruston lapset olivat koolla meidän pihassamme. Vuoronperään harjoiteltiin rungon välistä ajamista. En muistaakseni eka kerralla vielä oppinut, mutta muutaman päivän sisällä kyllä. Pahoja kaatumisiakaan ei ilmeisesti ollut, kun en muista. Meillä ei ollut pyörää, joten harjoitteluni oli naapurin lasten ystävällisyyden varassa. Vasta oppikoulun aloittaessani sain oman pyörän, joka sekään ei ollut uusi. Oli tätini vanha, mutta oikein kaunis, vaalean turkoosin sininen.
saaneet polkupyörän tädiltään? Tai sedältään?
Miestenpyörällä minäkin opettelin, tangon välistä, ikää oli kuusi vuotta. Äiti ei omaansa antanut harjoitteluun, niin isän pyörällä se piti tapahtua.
Kaverit jeesasivat vuorotellen yritimme. Polvet olivat ruvella ja jalat mustelmilla monta viikkoa. Kaaduin ja kaaduin, kunnes ykskaks yllättäen huomasin, että pystyssähän tässä mennään.
Oman pyörän, sellaisen nuorisopyörän joka oli merkkiä Monark, sain vasta 11-vuotiana.
Se oli punainen ja aivan ihana. Ainut vika oli, että olin silloin kasvuiässä ja pyörä oli kahden vuoden päästä liian pieni. Isä myi sen ja osti uuden aikuisten pyörän, mikä ei ollut koskaan niin rakas, se oli vain pyörä.
sait ensin nuorisopyörän. Olis ollut ihanaa kun sinä olisit saanut ajaa sen ensimmäisen pyörän loppuun, kuten minulle kävi. Vaikka sainkin antaa pyöräni lopuksi nuorimmille niin silti sain katsella pyörääni vielä kaksikymppisenä.
Isäm pyörällä rungon välistä
sitä opeteltiin,velipoika
piti kiinni jonkun aikaa,ja oli
heittänyt sitten irti kun ei ollut
viitsinyt juosta perässä.
Että, sillä lailla,sano Tarvajärvi.
nopea kuten minunkin. Minua vaan ei autettu matkaan. Ajattelin ehkä, että kun setä pysyypystyssä niin miksen minä sitten pysyisi...
Opettelin ajamaan 7v faijan fillarilla,se olikin ainoa meidän perheessä,lähdin ajamaan ja se oli siinä eli opin heti ja nyt olen 65 v ja fillaroinut kesät ja melkein talvetkin ja vain kerran olen kaatunut.
p.s epäilen itsekin että muisti taitaa pätkiä ,tuskinpa se näin kätevästi kävi.
pyörän päälle.kiinnostaa kun olen vasenkätinen,enkä tiedä teenkö senkin vasenkätisesti.pyörän vasemmalta vai oikealta puolelta.
Kyllä useimmat nousevat varmaan vasemmalta puolen jotta oikealla voi aloittaa polkemisen, ainakin minä "oikeakätinen"...
Eipä ole tullut ajateltua asiaa ennen kuin nyt kun kysyit eli vasemmalta puolelta ja aina ,oikealta en pääsisi lähtemään,niin se ihminen on tapojensa orja.Olen oikeakätinen,vasemmalla en osaa tehdä juuri mitään.
olithan jo 7 vuotias ja tajusit ettei muillakaan ole apurattaita.
En millään voi aloittaa vasemmalta ajamaan, aina on vaihdettava puolta ensin. Kumma muuten??
Täytyisikin ruveta harjoittelemaan itsensä vasenkätiseksi joka asiassa... Ensin täytyy mennä pyöräilemään ja sitten täytyy ruveta harjoittelemaan kirjoitusta jos enään osaa ollenkaan kirjoittaa kun aina istuu tässä tankettipöydän edessä painelemassa nappeja..
Kyllä minä ainakin aloitan jalkopäästä nousemisen ja alan sitten polkemisen. Vasemmalla kädellä asettelen.
alkaa nyt vasemmalta jos on oikea kätinen..?
muka vitsikästä, on kai ainakin sinun omasta mielestäsi.
tangon välistä, mielettömän suurella miesten polkupyörällä. Ei kyllä taatusti ollut tukipyöristä ja kypärästä tietoakaan, niihin aikoihin.
Mestarillisesti sitä kitkuttelin, omasta mielestäni aivan hirmuista vauhtia!
Vieläkö olet "marjastusreissulla"?
Vai joko olet palannut sinne pustan laitamille?
Toivottavasti on ollut antoisa lomamatka sinulla - ilmat ehkä ovat olleet epävakaiset.
Hyvää syksyn jatkoa sinulle!
niihin aikoihin? Melkein kaikki ovat oppineet miestenpyörällä ajamaan.
Palailtu ollaan ja reissu meni tosi kivasti.
Aikaa vain oli, niinkuin aina, liian vähän.
Puolukkametsään en valitettavasti itse edes ehtinyt, mutta Helsingissä Hakaniemen torilla oli Paalasmaan ja Nurmeksen seudun puolukat myynnissä ja olivatkin tosi laadukkaita.
Jäi varmaankin muutama jänis kierrokseen, Suomeen päin kun ajettiin via Balticaa ja takaisin Saksan kautta.
Nyt sitten onkin syystyöt alettava kovalla vauhdilla, tosin ruusutkin ovat aloittaneet uuden kukinnan, kiitos sateitten, jotka olivat sittenkin tulleet poissa ollessamme.
Palstoilla tavataan!
että naiset olivat siihenkin aikaan nopsempia kävelemään kuin miehet, eivätkä tarvinneet apuvälineitä kulkemiseen.
voisi olla vielä parempi, tai ainakin yhtä hyvä kuin sinun. Elikä taisi nuo miestenpyörät olla enemmän huudossa niinä vuosina kun olimme lapsia siksi kun useimmat miehet kävivät kaukana töissä vaimot taas hoiteli perheitään kotona.