* * *
Kyllä sinä tiedät
milloin on aika mennä
Lähtemisen aika,
suloinen uuden alkamisen aika
Kun olette lopen kyllästyneet
paikalleen polkemiseen ja riitoihin
Jotain uutta
on vihdoinkin avautumassa
sinulle
Tiedäthän,
on aika mennä
Kun kaikki sinussa
tarrautuu huoneen pinnoille,
seiniin ja astioille
Kun kaikki sinussa huutaa
hänen käsiään kohti:
Syleile minut itseäsi vasten,
kerro taas, ettet voi luovuttaa
minua pois!
Silloin on aika mennä,
lähtemisen aika
Kun kaikki sinussa
havahtuu näkemään
ylivoimaista kauneutta
asioissa jotka
tiedät kohta jättäväsi
Ja sielusi
repeytyy kahtia,
ulkona odottava katu
on jääkylmä, kauhistuttava:
puiden kourat täynnä jähmeää pilkkaa
Ojentuessaan ottamaan vastaan
pihamaalle horjahtavan
ruumiisi
Silloin on aika mennä
Silloin, kun kaikki tuntuu päättyvän
kaaokseen ja pimeään
ja tiedät, ettet jaksaisi enää
aloittaa alusta
kenenkään toisen kanssa
Sinut minä tahdon, en ketään muuta!
Silloin, kun antaisit mitä tahansa
saadaksesi takaisin
menneiden päivien paikallaan polkemisen ja loputtomat riidat
Rakkaani, älä anna minun mennä
Silloin, kun tekisit mitä tahansa
jos vain voisit rikkoa välillenne pudonneen
äänettömyyden -
Tiedät että se on mahdotonta,
ja kuitenkin haluaisit
yrittää
Sydämesi vapisee,
kun vielä eteisessä yrität kertoa
kuinka paljon rakastat
ja huuliltasi tulee
pieni kourallinen epätoivoisia äännähdyksiä
On aika mennä, suloinen aika!
Hetken aikaa
kaikki sinussa huutaa
kohti takanasi sykkivää ikkunaa
mutta hampaat yhteen purren
et käänny katsomaan
Sora narskuu kenkiesi alla
uuden alkamisen aikaa
Eteenpäin menemisen aika!
Ja rikkiraastettu sielusi
kaipaa vain paikkaa
mihin voisit käpertyä kipusi kanssa
itkeä tuhat tuskaista vuotta
--
Kiitos kaikille runojani kommentoinneille. Nyt tulin äkkiseltään laittamaan tämän, joten en ei enempiä.
Hyvää yötä.
Kyllä sinä tiedät
milloin on aika mennä
Lähtemisen aika,
suloinen uuden alkamisen aika
Kun olette lopen kyllästyneet
paikalleen polkemiseen ja riitoihin
Jotain uutta
on vihdoinkin avautumassa
sinulle
Tiedäthän,
on aika mennä
Kun kaikki sinussa
tarrautuu huoneen pinnoille,
seiniin ja astioille
Kun kaikki sinussa huutaa
hänen käsiään kohti:
Syleile minut itseäsi vasten,
kerro taas, ettet voi luovuttaa
minua pois!
Silloin on aika mennä,
lähtemisen aika
Kun kaikki sinussa
havahtuu näkemään
ylivoimaista kauneutta
asioissa jotka
tiedät kohta jättäväsi
Ja sielusi
repeytyy kahtia,
ulkona odottava katu
on jääkylmä, kauhistuttava:
puiden kourat täynnä jähmeää pilkkaa
Ojentuessaan ottamaan vastaan
pihamaalle horjahtavan
ruumiisi
Silloin on aika mennä
Silloin, kun kaikki tuntuu päättyvän
kaaokseen ja pimeään
ja tiedät, ettet jaksaisi enää
aloittaa alusta
kenenkään toisen kanssa
Sinut minä tahdon, en ketään muuta!
Silloin, kun antaisit mitä tahansa
saadaksesi takaisin
menneiden päivien paikallaan polkemisen ja loputtomat riidat
Rakkaani, älä anna minun mennä
Silloin, kun tekisit mitä tahansa
jos vain voisit rikkoa välillenne pudonneen
äänettömyyden -
Tiedät että se on mahdotonta,
ja kuitenkin haluaisit
yrittää
Sydämesi vapisee,
kun vielä eteisessä yrität kertoa
kuinka paljon rakastat
ja huuliltasi tulee
pieni kourallinen epätoivoisia äännähdyksiä
On aika mennä, suloinen aika!
Hetken aikaa
kaikki sinussa huutaa
kohti takanasi sykkivää ikkunaa
mutta hampaat yhteen purren
et käänny katsomaan
Sora narskuu kenkiesi alla
uuden alkamisen aikaa
Eteenpäin menemisen aika!
Ja rikkiraastettu sielusi
kaipaa vain paikkaa
mihin voisit käpertyä kipusi kanssa
itkeä tuhat tuskaista vuotta
--
Kiitos kaikille runojani kommentoinneille. Nyt tulin äkkiseltään laittamaan tämän, joten en ei enempiä.
Hyvää yötä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.