Olen 26v mies ja ongelmani on ulkopuoliseksi jääminen. Tilanne on ollut sama eri paikkakunnilla opiskellessani, sekä eri työpaikoissa. Eli kun sanon jotain, niin kaikki hiljenevät eikä kukaan oikein uskalla vastata siihen mitään, muutama vilkuilee hieman toisiaan, kunnes pian muiden keskustelu taas jatkuu ikään kuin en olisi mitään koskaan sanonutkaan.
Tuntuu että muut tuntevat aina toisensa paremmin kuin minut, vaikka ollaan samaan aikaan tultu uusina työpaikalle tai kouluun. Monilla on toistensa puhelinnumerot, mutta minulla ei kenenkään. Nykyään en kovin usein edes yritä liittyä keskusteluihin, koska kukaan ei missään ikinä kysy minulta mitään vaan aina minä joudun olla se aloitteen tekijä. Kaikilla tuntuu olevan paremmin, kunhan minä olen hiljaa. Ilmeistä voi päätellä paljon, koska aikuiset ihmiset eivät enää viitsi sanoa suoraan että "me ei leikitä sun kaa".
Eikä tämä ole sattumaa tai huonoa tuuria, koska sama kuvio on tapahtunut kouluissa, työpaikoilla, eri paikkakunnilla. Joten vika on minussa, mutta mikä. Naamatauluko? En nyt mielestäni mitenkään erityisen epämiellyttävän näköinen ole. Vai ujousko ihmisiä ärsyttää, vaikka yritän olla sosiaalinen.
Tuntuu että muut tuntevat aina toisensa paremmin kuin minut, vaikka ollaan samaan aikaan tultu uusina työpaikalle tai kouluun. Monilla on toistensa puhelinnumerot, mutta minulla ei kenenkään. Nykyään en kovin usein edes yritä liittyä keskusteluihin, koska kukaan ei missään ikinä kysy minulta mitään vaan aina minä joudun olla se aloitteen tekijä. Kaikilla tuntuu olevan paremmin, kunhan minä olen hiljaa. Ilmeistä voi päätellä paljon, koska aikuiset ihmiset eivät enää viitsi sanoa suoraan että "me ei leikitä sun kaa".
Eikä tämä ole sattumaa tai huonoa tuuria, koska sama kuvio on tapahtunut kouluissa, työpaikoilla, eri paikkakunnilla. Joten vika on minussa, mutta mikä. Naamatauluko? En nyt mielestäni mitenkään erityisen epämiellyttävän näköinen ole. Vai ujousko ihmisiä ärsyttää, vaikka yritän olla sosiaalinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oikein osaa selittää tuota ilmiötä. Etenkin seuraava kohta tuntuu todella tutulta: " Eli kun sanon jotain, niin kaikki hiljenevät eikä kukaan oikein uskalla vastata siihen mitään, muutama vilkuilee hieman toisiaan, kunnes pian muiden keskustelu taas jatkuu ikään kuin en olisi mitään koskaan sanonutkaan. " Välillä tuntuu, että kyse on siitä että olen ihmisille näkymätön. Vaikka huutaisin kurkku suorana pysyisin silti näkymättömänä.
Itse tiedän, että yksi syy ulkopuolisuudelleni on se, että olen ahkera opiskelija ja työntekijä. Vaikka pidän suhteita työtovereihini tärkeänä niin ensisijaisesti koen olevani töissä enkä puhumassa pahaa toisista ihmisistä ja juoruilemassa. Jotkut suhtautuvat tähän asenteeseen kai hieman kateudella, ylipäätänsä ihmiset inhoavat sitä, että joku jaksaa olla motivoitunut työnteosta.
Mutta muuten en osaa tätä ilmiötä selittää. Minullakin se yleensä alkaa heti kun astun uuteen työ- tai opiskelupaikkaan. Pärstässäni on jotain sellaista, joka sanoo, että tuon kanssa ei kannata ystävystyä.
No tuskinpa syynä on epämiellyttävä ulkonäkö, kaikenlaiset ihmiset kun voivat olla pidettyjä naamasta riippumatta.
Olisiko vikana jonkinlainen tilannetajun puute? Tarkoitan tällä sitä että jos tulee keskelle ihmisjoukkoa ja sitten sanoo heille jotain, he eivät osaa siihen vastata koska se ei liity mitenkään sen hetken puheenaiheeseen tai koska se on vaikea aihe eikä siitä ole kenelläkään mitään mielipidettä tai koska ylipäänsä se asia on sanottu sellaisella tyylillä että se koetaan vaikkapa agressiiviseksi kommentiksi. Tai mitä tahansa tältä väliltä. Lopputuloksena kuitenkin tuo että kukaan ei siihen vastaa.
Tuli vain tämä mieleen kun olen itse aika puhelias ihminen ja viihdyn kahvipöytäkeskusteluissa, mutta välillä kuka tahansa ulkopuolinen (tai sisäpiiriläinenkin) voi heittää jotain sellaista juttua mikä vain hiljentää koko keskustelun. Toki voi olla että joissakin piireissä ihan tahallaankin dissataan ihmisiä ja annetaan heidän ymmärtää ettei häntä haluta mukaan. Mutta ehkäpä useammin on kuitenkin kyse tilannetajun puutteesta joka johtaa siihen ettei osaa jutella luontevasti seurassa ja sitten sanoo jotain ihan outoa.
Huom en tarkoittanut tätä kritiikiksi enkä mitenkään negatiivisessa mielessä.
Tuo teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani! Paitsi että olen nainen. Minulla on täsmälleen samanlainen ongelma, että jos jossain porukassa sanon jotain, niin silloin tosiaan porukka hiljenee eikä kommentoi oikein mitään. Sitten kohta he alkavat puhua jostain muusta. Olen myös miettinyt, että mistä tämä tällainen voi johtua, mutta vastausta en ole löytänyt. Ehkä ylläni on jokin kirous...
Millainen olet persoonaltasi? Voimakas? Harmaa hiiri? Meinaan ihmiset voivat pelätä antaa vastaväitteitä. Tosin on olemassa niin paljon röyhkeitä ihmisiä, että luulisi että joku uskaltaisi kommentoida. Aika pelottava ihminen saa olla jos kukaan ei uskalla mitään sanoa
Harmaa hiiri olen, mutta yritän joskus sanoa jotain, tilanteen tullen. Monesti vain tilanne menee ohi, kun jää miettimään sanojaan. Voisiko se olla niin suuri kauhistus, kun kerrankin saan suuni auki ja sanottua jotain. Ehkä he kaikki ajattelevat, "oho, tuokin osaa puhua", eivätkä sen takia osaa sanoa mitään? Enkä ole edes isokokoinen, eli senkään takia minua ei tarvitse pelätä.
Myös sen näkee, jos toiset eivät arvosta minua. Esim en saa monesti kaupassakaan asianmukaista palvelua miesmyyjiltä. He ovat melko haluttomia palvelemaan minua, vaikka toisia asiakkaita he suorastaan nuolevat. Jokin siis olemuksessani mättää. Tosin naiset kohtelevat minua erittäinkin mukavasti ja arvostavasti. Tosin työpaikallani ei ole naisia.
Täysin sama juttu minullakin, paitsi että olen nainen.
Ja juuri niinkuin lisäsitkin, tuo pätee myös kaupan kassoilla yms.
Esim. tänään, edelläni kassajonossa oli nainen, joka harrasti small talkia kassanhoitajan kanssa, jotakin tuotteiden hinnoista tms. No, sitten tuli minun vuoroni, ja kassatädin ilme muuttui heti jotenkin.
Yritin iloisen huolettomasti todeta jotain ostamistani hedelmistä. No, kassatäti tuskin katsoi minua ja vain ynähti epämääräisesti.
Vaikka juuri edellisen kanssa oli rupatellut hyvinkin iloisesti.
Ja näin käy todella usein, juurikin kaupoissa ja muissa palvelu paikoissa.
En ymmärrä mistä se voi johtua. Mielestäni olen ihan tavallinen ihminen, kuin kuka tahansa muukin.
Mutta jokuhan tässä nyt mättää...?
Toisaalta oli erittäin mileenkiintoista kuulla, että meitä on muitakin. :)