Kaikki v****lijat voivat kääntyä jo suosiolla seuraavan onnettoman puoleen.
Asiallisia vastauksia/ajatuksia taas haluaisin "ongelmaani", varsinkin jos on muitakin samassa tilanteessa olevia.
Olen kohta 23v nuori nainen. Viimeisen vuoden olen elänyt sinkkuna, viime syksynä ex-avokin kanssa kihlat purettiin ja päätettiin jatkaa eri teille elämäämme. Jo yhdessä olessamme puhuimme joskus lasten "hankkimisesta", mutta silloin ajattelin aina, että onhan meillä aikaa..
Nyt sitten viimeisen kuukauden aikana minusta on ruvennut tuntumaan todella vahvasti siltä että jos lapsi nyt olisi tullakseen, olisin sen valmis vastaanottamaan. Tarvitsen elämääni jotain "rauhoittavaa" ja pysyvää, sinkkuriekkuminen oli kivaa niin kauan kun oli. Ainoa ongelmani siis on nyt se mies, jota ei enää ole.. Sanokaa vaan sekopääksi, mutta olen jopa miettinyt (ehkä puolileikillään) sellaistakin vaihtoehtoa, että harrastaisin vaan yksinkertaisesti exäni kanssa seksiä ilman ehkäisyä.. En todellakaan jaksaisi nyt ruveta luomaan uutta ihmissuhdetta, tutustuakin pitäisi kuitenkin.. Toisaalta, onhan niitä näitäkin juttuja kuultu, että joku pokaa baarista miehen, synnyttää onnellisesti lapsen, eikä mies saa koskaan tietää..
Asiallisia vastauksia/ajatuksia taas haluaisin "ongelmaani", varsinkin jos on muitakin samassa tilanteessa olevia.
Olen kohta 23v nuori nainen. Viimeisen vuoden olen elänyt sinkkuna, viime syksynä ex-avokin kanssa kihlat purettiin ja päätettiin jatkaa eri teille elämäämme. Jo yhdessä olessamme puhuimme joskus lasten "hankkimisesta", mutta silloin ajattelin aina, että onhan meillä aikaa..
Nyt sitten viimeisen kuukauden aikana minusta on ruvennut tuntumaan todella vahvasti siltä että jos lapsi nyt olisi tullakseen, olisin sen valmis vastaanottamaan. Tarvitsen elämääni jotain "rauhoittavaa" ja pysyvää, sinkkuriekkuminen oli kivaa niin kauan kun oli. Ainoa ongelmani siis on nyt se mies, jota ei enää ole.. Sanokaa vaan sekopääksi, mutta olen jopa miettinyt (ehkä puolileikillään) sellaistakin vaihtoehtoa, että harrastaisin vaan yksinkertaisesti exäni kanssa seksiä ilman ehkäisyä.. En todellakaan jaksaisi nyt ruveta luomaan uutta ihmissuhdetta, tutustuakin pitäisi kuitenkin.. Toisaalta, onhan niitä näitäkin juttuja kuultu, että joku pokaa baarista miehen, synnyttää onnellisesti lapsen, eikä mies saa koskaan tietää..
Vastaukset 16
Vanhimmat
enkä siihen noin vain lähtisi. On myös väärin tehdä tieten tahtoen lapsi miehelle jolle kuitenkaat et halua antaa isän oikeuksia eli käytät siis miestä spermapankkina..
Sinusta ehkä tuntuu että kaikki muut saa lapsia ja menee naimisiin yms. mutta älä ole murheinen sillä voit löytää sen oikean vaikka huomenna. Ei ole mitään kiirettä ja voin sanoa että lapsen kasvatus ja elämä on mukavaa hyvässä parisuhteessa joissa rakastetaan toisia ja välitetään toisista. On myös kiva katsoa lapsen kasvamista ja kehittymistä yhdessä.
Itse eronneena ja ex yksinhuoltajana en sitä suosittele sillä arki kaikkineen lapsen kanssa kahdestaan on rankkaa. Toivon että löydät hyvän miehen itsellesi ja isän lapsellesi. Ei ole vielä kiire..
anneli
siinä, mutta ota sitten kanssa se vastuu todellakin YKSIN, äläkä odota että lapsen isä sitten kuitenkin osallistuu edes rahallisesti. Entinen duunikaveri pamahti paksuksi vaikkei sen pitänyt olla mitenkään mahdollista ja sitten kun lapsen isä lähti lätkimään niin häntä haukuttiin paskiaiseksi.(Mies oli tehnyt selväksi ettei halua lapsia). Näitä huijauksia on varmaan loppujen lopuksi aika paljon ja mielestäni on väärin että mies yritetään "väkisin" saada nalkkiin...
jos vähänkään ajattelet lapsen osaa. Lapsi siitä kärsii eniten ja vaikka kuin kokisit itsesi varmaksi ja vastuulliseksi kasvattajaksi on terveintä hankkia lapsi silloin, kun on näkyvillä kestävä parisuhde. Miltei jokainen lapsi - erolapsi, yh-lapsi unelmoi ydinperheestä.
Ota koira ja tai kissa ja tuhlaa hellyytesi lemmikkiin.
Miten lapsi siitä kärsii? Kerropa mulle muutama aika saakelin hyvä argumentti. Samalla voisit perustella tuon väitteesi että melkein jokainen lapsi unelmoi ydinperheestä, tuloksia kiitos, mihin tämä väite perustuu.
Oma äitini on yh, ja voin sanoo että päivääkään en oo kusipää isääni kaivannut.
Joku tuossa esitti aika ideaali vaihtoehdon, mutta en tiedä olisko tämmöinen mahdollista omalla kohdallani. Exä sais päättää itse haluaisko olla lapsen elämässä mukana, jos ei, niin kyllä löytyy muitakin "miehen malleja" mun elämästä.
Ja kyllä, tiedän että ei yh:n elämä helppoa ole.
et usko. Kerron, mistä tiedän, että suuri osa eroperheen ja yh-lapsista haaveilee ydinperheestä.
Ensin oman lapsen kertomukset ja unelmat. Jäin yksin lapsen kanssa ja isä viitsii tavata pari kertaa vuodessa jos sitäkään.
Vaikka olen toistenkin mielestä ja myös lapseni mielestä hyvä äiti, niin se ei poista lapselta ydinperheen ikävää.
Mitä vanhemmaksi lapsi on tullut sitä enemmän hän osaa verrata kavereiden perheitä ja kuulen usein haikeita kysymyksiä miksi meillä ei ole isää ja miksi hän jätti, miksi, miksi sitä...
Millaista olisi elää sen je sen perheessä kun heillä on kokonainen perhe jne?
Sitten toisten tuttujen ja ystävien lasten kerronnat. Tunnen paljon yh-äitejä ( olen ollut toiminta-aktiivi, suvussakin heitä on jne) ja heidän lapsiaan ja olemme verranneet lasten ja omiamme kokomuksia. Kaikki tuntemani äidit ovat kertoneet lastensa haaveista..."olisipa koko perhe koossa ja voitteko vielä mennä yhteen"... Jopa sittenkin vaikka molemmilla vanhemmilla on uudet "puolisot" lapsi ei lopeta unelmiaan omasta oikeasta isästä ja äidistä ja heidän yhteiselämästä. Niin se vain on, toki on poikkeuksiakin, mutta niiden varaan en laskisi tällä järjellä ja kokemuksella.
Lapsi tajuaa vasta aikuisena miksi elämä on mennyt vanhemmilla siten kuin mennyt. Ei ihme, että lapset oireilevat paljon. Valta-osa huonosti voivista lapsista on yh.lapsia.
Se on totuus ja olen saanut siihen vahvistuksen alan ammattilaisilta, sosiaalityöntekijöiltä, opettajilta ja psykiatrian alan ammattilaisilta.
Esim meidän täytyi hakea apua psykiatrian puolelta, koska lapsi ikävöi isäänsä ja tämä vaan pysyi etäällä.
Mutta, ainahan voi uskoa, että tuo ei koske minua vähän samaan tapaan kuin tupakoiva jatkaa polttamistaan, koska kieltää itseltään sen totuuden, että tupakointi altistaa syövälle. Hyvällä onnella voi siltä säästyä. Eihän naapurin ukkikaan sairastunu vaikka tupakoi 90v asti. Tuo vaan "esimerkkinä" jos ymmärrät...
minäkään moiseen mustavalkoisuuteen.Ensinnäkin huonosti voivia lapsia löytyy kaikenlaisista perheistä ja kaikista yhteiskuntaluokista.Myös varakkaista,koulutetuista ydinperheistä (satun tuntemaan sellaisia).Tosin tuntemani oireilevat lapset/nuoret ovat muutenkin pääsääntöisesti olleet ns. ehjistä perheistä.Koska omat lapset ovat jo aikuisia ja nuorinkin melkein,on kokemusta lasten parissa kertynyt jo monta kymmentä vuotta.Ja sillä kokemuksella voin sanoa,että lapsen hyvinvointi riippuu ihan muista tekijöistä kuin siitä,millainen hänen perheensä kokoonpano on.Yhtälailla onnellisia ja tyytyväisiä lapsia löytyy yh/ero/uus/ydinperheistä samoin kuin huonosti voiviakin.
lahjoitasi. Kyllähän niitä epäonnistuneita löytyy- mutta paljon enemmän yh joukoista isättömistä perheistä. Syykin on selvä - yksin ei pysty samoja asioita tekemään kuin kaksin. uusperheeet tuovat onat onglemansa, ei toki aina.
Noin minäkin tein. Olemme naimisissa vieläkin, muttemme ole asuneet yhdessä enää, kohta viiteen vuoteen. Nyt meillä on pikkuinen 2,5 kk, ja isi on haltioissaan. Yllättävän hyvin sujuu, kun tietää toisen hyvät ja huonot puolet. Päätös oli molempien. Molemmat halusivat tämän lapsen. Olemmekin siis yhteishuoltajia, isä vaan maksaa epävirallisesti sovitun summan minulle ihan kiltisti. Tapaamisetkin sovitaan tapauskohtaisesti, sitä mukaa kun ne molemmille sopivat. Ei ole syntynyt riitaa lainkaan. Iskä käy meillä kaikki lomansa ja viikonloput, ja me käydään hänen nurkissaan parina päivänä viikolla. Muutamat päivät ollaan omillaan, ja se on kiva että on omaakin elämää.
Ironista kyllä, tämä saattaa sujua jopa paremmin kuin monen ydinperheen lasten huoltajuus.
Siinä on vain se vaara, että jos nyt teet yksin lapsen niin muutaman vuoden kuluttua saatakin tavata sen elämäsi miehen joka ottaisi sinut ilomielin mutta se lapsi saattaisi aiheuttaa ylimääräistä kitkaa.......jos mies haluaisi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.
ikinä, ja lapset jäävät vain tekemättä. Ja kokematta.
No eihän se sitten voi olla se mun elämäni mies, jos se ei huolis mua lapsineni päivineni.
Mitä aiot sanoa, jos lapsi vanhemmiten kysyy, miksei hänellä ole isää? Aiotko pistää isän piikkiin, että oli roisto, joka lähti nostelemaan? Vai kehitätkö tarinan onnettomasta rakkaudesta, joka päättyi miehen kupsahtamiseen? Vai kestätkö sen, että lapsi ottaa ehkä pahastikin nokkiinsa, jos tunnustat, että halusit kyllä hänet, muttet suoda hänelle mahdollisuutta tuntea isäänsä?
Jotkut lapset pärjäävät mainiosti sen kanssa, ettei heillä ole toisesta vanhemmasta mitään tietoa. Toiset kantavat siitä murhetta ehkä koko ikänsä. Sinä olet se, joka valitset.
Miehelläni on lapsi. lapsi sai alkunsa, kun nainen houkutteli hänet asunnolleen ja harrastamaan seksiä. Ehkäisyä ei käytetty, kun oltiin humalassa. Äiti ei kertonut lapsesta, kun vasta hänen synnyttyä. Nyt mies näkee lasta 4pv/kk. Molemmat ovat onnettomia, kun näkeminen on vähäistä. Jos hankit lapsen mieheltä tietämättä, älä IKINÄ kerro isän nimeä tms. Se ei ole oikein isää kohtaan eikä lasta. Jos lapsella on isä, häntä pitäisi nähdä yhtä paljon kuin äitiä. Tätä mieltä olen. Kyllä lapsen voi kasvattaa yksin, mutta silloin on parempi jos isää ei ole lainkaa. Liian surullista kaikille!!! KOKEMUS PUHUU!!
huomattu että meitä naisia on näköjään joka lähtöön. Kuuleppas nyt, katso ensin peiliin ja mieti pari kertaa että mitäpä tässä on nyt taas tullut sanottua!?
Kyllä pitää olla kus.. päässä jos ruvetaan tekemään lapsia mieheltä salaa. Eipä itsellä tulis mieleenkään.
Anteeksi vaan jos oli huono vastaus mutta taidat olla sen verran nuorikin vielä että uskon kyllä että tällaisia helv... tyhmiä ajatuksia tulee päähän.
Tunnen saman ikäisen naisen kuin sinä ja se teki juuri niinkuin sinä ja siitä ei hyvää seurannut. Mies ei ole halunnut olla MISSÄÄN tekemisissä naisen ja lapsen kanssa. On hän sen verran katkera. Noin siinä sitten käy...mutta jokainen tekee niinkuin haluaa.
Voithan sä harrastaa seksiä exän kanssa ilman ehkäisyä (puolileikillään) mutta mitä jos nyt kuitenkin kertoisit miehelle myös totuuden tosta ehkäisypuolesta ja mitä mielessäs on sillä noin vakavassa asiassa on törkeätä alkaa tietoisesti huijaamaan.
Eri asia kun on tällaisia vahinkoja että kumpikin on kännissä tai ei kännissä ja kaatuu sänkyyn ja kumpikaan ei puhu ehkäisystä niin siinä ei voi oikein ketään syyttää mutta jos mies on siinä luulossa että se puoli on kunnossa ja oikeasti ei ole niin tosi inhottavaa juonittelua ja valehtelua.
Jos tietoisesti haluaa jonkun isäksi tehdä niin kyllä sitä pitää siltä mieheltä kysyä että haluaako se isäksi!
Moi!
Lapseni ystävän äiti hommas lapsen nimenomaan itselleen. Ei halunnut syystä tai toisesta perheelämä vaan lapsen. hän oli tosi jo vanhempi, ei ihan nuori kun Sinä.
Jos olet varmaa, että haluat yh-i niin kyllä varmaan pärjäät kunhan varmistat että saat hoitoapua ja kaikkea sellaista lapsen synnyttyä. yksin se on välillä aika vaikea.
Ja rahaasiat tietysti pitäs olla kunnossa.
Mikä tulee lapsen isän, niin minusta salaa raskaaksi hankkiminen on vääriin. On todella kamala kun mies jouduu elättämään lasta 18v vaikkei isäksi halunnut.
Mutta toisaalta...on miehiä, jotka halusivat lapsen, muttei parisuhdetta. mun omat sukulaiset, rikkaita vahapoikia sanoivat, että hitsi, olisi edes lapsi jossain kenelle perinnö antaa...
Mutta kannata exan kanssa jutella. Ties miten vielä käy.
Kaunista syksyä!