Olen elänyt Sinusta
ja Sinua paitsi.
Sanoilla olet minua kivittänyt
et tuntenut tuskaani,
et kuullut satoja itkujani
etkä laskenut murtumisteni määrää.
Liekin hiipuessa,
silmin kyyneltyvin
olen kulkenut tämän polun.
Mutta tiedätkö
tänään kuulen hiljaisuuden huminan.
Tänään
olen kääntänyt lehden
enkä tarvitse enää kynää,
Sinua tai meitä sillä kirjoittaa.
ja Sinua paitsi.
Sanoilla olet minua kivittänyt
et tuntenut tuskaani,
et kuullut satoja itkujani
etkä laskenut murtumisteni määrää.
Liekin hiipuessa,
silmin kyyneltyvin
olen kulkenut tämän polun.
Mutta tiedätkö
tänään kuulen hiljaisuuden huminan.
Tänään
olen kääntänyt lehden
enkä tarvitse enää kynää,
Sinua tai meitä sillä kirjoittaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tässä se sit tuli !
Mitä voisin sanoa - käsittämättömän upea, huikaisevan kaunis, sydäntäraastavan sielukas...?
Kaikkia noita ja vielä enemmän!
Jotain jolle ei ole vielä sanaa...
VALO ?
Niin,
missä valo jonka ennen tavoitin
ja kaikki se mistä jaksoin elää.
Elämä ei jaa aina oikeutta,
mutta pitää vain yrittää jaksaa ponnistella.
Ja kai sitä sydämen raastavuuttakin runossa on,
kuten tiedät.
Herranen aika mitä sanoja käytät runostani, minä
olen jälleen kerran ymmyrkäisenä niistä, etten
sanoisi ylisanoja.
Kiittäen Mys Mystisein :)
Joskus on se
lehti käännettävä
päästävä irti
käännettävä uusi lehti
Mutta se hiljaisuuden humina
alkaa aikaa myöten tylsistyttää
sitä huomaa et jotain puuttuu
Rakkaus
Uusi lehti, uusi kynä
Sinä ja Sinusta kirjoitan
Sinusta elän
Uskot taas ihmeisiin
joskushan se todellakin on/olisi käännettävä se
uusi lehti. Se on huomattavasti helpompaa tehdä
teoriassa/ajatuksissa, kuin konkreettisesti to-
teuttaa.
Hiljaisuuden huminaa voi sellaisina hetkinä, yk-
sinäisyydessa kuunnella ja miettiä kenties sen
lehden kääntöä.
Se, mitä elämästä puuttuu - se suurin joka on
RAKKAUS, niin runoihin voi purkaa niitä syvimpiä
ja kipeimpiäkin tuntojaan, ollenkin faktan ja
fiktion sekoitusta - useinmiten.
En ole pitänyt tapanani julkistaa elämääni tääl-
lä, mutta aina runoissani on jotain siitä, niin
tässäkin runossani.
Se uuden lehden kääntö mietityttää silti yhä.
Lämmin kiitokseni Kaaru, sanoissasi on paljon
asiaa/elämää.
...ovat monasti ne kaikkein pahimmat ihmiselle annetut aseet. Loukkaamiseen ja toisen mielen pahoittamiseen liiankin tehokkaita...
Tuo hiljaisuuden kuuleminen, omien synkkien ja pahojen ajatusten sijaan, on tärkeää. Matkalla kohti parempaa.
Sain runostasi paljon ajatuksia, kiitos lindal!
voi oikeasti satuttaa paljon, paljon enemmän kuin
ruumiillinen väkivalta, jos osaa valita sanansa
oikein. Niin että ne osuvat arimpaan, ihmisen si-
sinpään sillä satuttavimmalla hetkellä.
Ja hiljaisuuden kuuleminen, humina - sekin on oi-
keastaan mahdollista juuri tuolloin, kun kuunte-
lee omaa sisintään ja hakee vastauksia kaikkiin
avoimiin ja satuttaviin asioihin.
Toivoen olevansa matkalla siihen mainitsemaasi
parempaan.
Näin se elämä heittelee, satuttaa.
Hienoa, jos sait runostani ajatuksia, kenties
tulevaan runoosi ?
No, joka tapauksessa kiitos Tomppa.
Palautteesi on aina tervetullut, kuten tietysti
jokaisen joka näkee vaivan sanoessaan jonkun sa-
nasen kirjoittajalle.
Aivan mahdottoman ihana runo !
Kiitos että toit sen tänne meidän luettavaksi
Vaikka olen muutamia kepeitäkin runoja tänne tuo-
nut, niin henk.kohtaisesti tunnen olevani
" parhaimmillani " näissä elämän koskettavissa
aiheissa, saatan tietty olle monen mielestä vää-
rässäkin.
Kiitos kuuluu aina kommeentoijalle, niin myöskin
nyt Sinulle.
Olen otettu sanoistasi.
Without you, life is not true...
Peace
ihan oikeesti, kun tuo Lontoo ei ole vahvimpia
puoliani, niin voin vain arvailla palautteesi
sisältöä.
Luulen tietäväni, ainakin suurinpiirtein mitä
sanot, mutta en ole aivan varma.
Kiitos kuitenkin Coppis, ihana kuulla Sinustakin
pitkästä aikaa. Olet liian pitkiä aikoja pois,
mokomakin.
Peace and Love.
Ramppasimpa "maailman ääriin" yksintein
ja takaisin.
Hyvä, että tulit takaisin.
Kiitos Coppikseni, ja mukavaa iltaa.
oli hieno runo. Pidin.
että Sinäkin sanoit sanottavasi ystäväni.
En aseta millään muotoa kommentoijia paremmuus-
järjestykseen, mutta siltikin on pakko sanoa,
että juuri Sinun harvinainen vierailusi merkitsee
minulle paljon enemmän, kuin kenenkään muun.
Kiitos, ja lupaan kirjoittaa joko tänään tai vii-
miestään huomenna. Kohta pitää lähteä syntymäpäi-
ville kun kutsu on käynyt.
Rakkaus tuo joskus tuskaa,
kuin taas kääntöpuoli on vastakohta.
Jos liekki hiipuu,
se on yritettävä puhaltaa uuteen hehkuun,
ennen kokonaan sammumista.
Ja aina tulee päiviä,
jolloin kaikki tuntuu paremmalta
ja aika ehjää elämän.
Eikä kynää kannata roskiin heittää,
sillä ei koskaan voi tietää, kuinka sitä vielä tarvitaan…
uuden sivun kirjoittamiseen, tai vanhan paikkaamiseen!
Kiitos Linda puhuttelevasta runostasi, pidin tästä.
Viisaita ajatuksia on Sinunkin palautteessa.
Liekki voi hiipua, ja uudelleen puhaltaminenkin
saattaa olla joskus mahdollista.
Erilaiset päivät kuuluvat elämään, joka on kai
ihan hyväkin.
Eihän sitä kynää oikeasti heitetäkkään roskiin,
ehkä vain kuvainnollisesti, kun tuntuu ettei
ole enää mitään sanottavaa/kirjoitettavaa.
Lämmin kiitokseni myös Sinulle.
Palaan myöhemmin kommentoimaan muiden runoja,
kello rientää ja nyt on pakko mennä.
Hieno runo...Lukijana elän
mukana...Miten tässä käy?...Toivottavasti hyvin.
Mutta hienoa, jos olen saanut runooni sellaisen
sisällön, että lukija voi elää mukana.
Niin, miten tässä käy - sen näyttää aika.
Aika on vihollinen,
aika on armollinen
ja toivossa on hyvä elää.
Kiitos Zacce ja hyvää loppuiltaa toivotellen,
ap
niin kauniita ajatuksiasi ei
hiilloskaan voi kärventää,
ne soivat heleästi kuin
syksyn tuuli, joka soittaa
sävelmää tulevasta, ja
antaa toivon uuteen
aurinkoiseen päivään.
Kiitoksin, -mer-
en tiedä kauneudesta, niin kovin syvissä vesissä
tämäkin runoni on kirjoitettu, elämän syvissä
vesissä.
Toivo ei ole kuitenkaan sammunut, yritän jaksaa
päivä kerrallaan kaikkien vaikeuksieni kanssa.
Lämmin kiitos sanoistasi Mer,
ne tulevat sydämestä - tunnen sen.