olisin kiinnostunut kuulemaan, millaisia tapaamis-sopimuksia on tehty ja kuinka niitä on noudatettu. Varsinkin, jos on tehty n.s tiukka sopimus, onko toiminut vai ei?? Eli sopimukseen olisi kirjattu hakuaika ja palautusaika tarkkaan...Mitä muuta tulisi ottaa huomioon??
tapaamis-sopimukset
alisa
17962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tapaamissopimus. On noutoaika ja palautusaika. Lisäksi, että isä noutaa ja palauttaa kotiin.
Kerran lapsi oli niin sairaana, että en antanut lähteä; isä teki ilmoituksen poliisille. Eivät vielä näin vuoden kuluttua ole kyselleet multa mitään. Tästä opin sen, että lääkäriltä pitää pyytää hoito-ohjeet kirjallisina.
Isä myös tietää, mitä ruokia lapselle ei saa antaa, mutta antaa kuitenkin. Äitihän se hoitaa jälkiseuraamukset, kun ei tullut pantua paperille, että isä on korvausvelvollinen huolimattomuuttaan aiheuttamista terveysongelmista ja isikäyntejä seuraavista sairaslomapäivistä.
Jos ongelmana on isän päihteiden käyttö, on sopimukseen kirjattava että lasta ei luovuteta alkoholin tai huumaavan aineen vaikutuksen alaisena olevalle. Jos isä ei osaa huolehtia lapsen päivittäisistä tarpeista, ota selvää, voiko käyttää valvottuja tapaamisia.
Tavallisuudesta poiketen emme myöskään ole sopineet jouluista, juhannuksista ja kesälomista mitään. Joka toinen viikonloppu yhtenä päivänä täsmällisellä kellonajalla. Pari muutosta on ollut (isän pyytämiä) kolmen vuoden aikana. Mun muutosehdotuksiin hän ei ole suostunut. Hänen ehdottamiensa muutosten kanssakin on ollut ihme soutamista ja huopaamista.
Oletkin jo varmaan ymmärtänyt, että emme ole keskusteluväleissä. Se tarkoittaa sitä, että sähköpostilla hoidan keskustelun, ettei pääse unohtumaan mitä tuli sanottua ja sovittua. Senkin mahdollisimman niukkasanaisesti.
...tapaamissopimus. Isä hakee lapset joka toinen perjantai klo 18 ja tuo takaisin sunnuntaina klo 18. Joka toinen uusivuosi lapset ovat isällä ja joka toinen minulla. Jouluaaton lapset ovat minulla ja menevät sitten Tapaninpäiväksi isälleen. Kesällä lapset ovat viikon isänsä luona lomalla tavallisten viikonlopputapaamisien lisäksi.
Tähän mennessä isänpäivät ovat osuneet niin, että lapset ovat muutenkin olleet isällään, mutta äitienpäivän kohdalla olen vaihtanut niin, että sinä vkl:na lapset ovatkin minulla ja lapset ovat sitten olleet kahtena vkl:na peräkkäin isällään, kun hänelle on sopinut.
Meillä ei myöskään ole pahemmin puhevälejä, asiat hoidetaan tekstiviesteillä, tai jos tulee jotain suurempaa kinaa, niin kirjeitse. Näin lapset eivät joudu välikäteen.
On se muuten kumma, miten rakkaasta ja läheisimmästä ihmisestä voi tulla kuvottava valehtelija, johon ei koskisi edes pitkällä tikulla! Enpä olisi osannut kymmenen vuotta sitten kuvitella, että rakkausavioliitto päättyisi katkeraan eroon, jonka jälkeen ei tavallinen keskustelukaan enää onnistu!
Omituista tämä elämä, enpä voi muuta sanoa! :)
Nimmari suluissa kun pitäisi varmaan vaihtaa toiseen jo.
Meillä on tapaamissopimus jossa tapaamiset on merkitty tarkkaan
Pe - su 18-18 joka toinen viikonloppu.
Kaikki juhlapyhät äidillä.
Syy siihen että että isin juhlat menee lasisen laulukirjan parissa ja en tahdo lasten näkevän moista touhua.
Viime pääsiäinen tosin oli isän kun isä tuli sukulaisteni luokse viettämään sitä ja siellä ei ryypätä Se on viimeisin tapaaminen... seuraava heinäkuussa
MUtta toteutuuko sopimus.... se riippuu.
koko aikana näitä säänöllisiä tapaamisia on ollut ehkä puolen vuoden pätkä.
kolme vuotta on eletty niin että isä tapaa kun sattuu lapsensa muistamaan.
se tapahtuu ehkä kerran kuussa ehkä kerran kahdessa. tai sitten kuten käy yleensä kesäisin.. väliä on 4kk
Tänä kesänä iskä ottaa lapset(näillä näkymin.. voi vielä muuttua ettei otakaan) viikoksi heinäkuussa.
Ja syy vähiin tapaamisiin... uusi naisystävä ja suhteen rakentaminen jota lapset sitten häiritsee.
Tapaamissopimustahan etävanmemman ei ole pakko noudattaa.. ihan turha paperi sinänsä. Mutta turvaa se lähinvanhenpaa joten siksi se kannattaa laatia , Niin ja lähinvahemman on sitä noudatettava. Muuten joutuu käräjille.
Etävanhempi ei joudu vaikka ei tapais lapsiaan kertaakaan koskaan.
Minusta epäreilua.. kuinka muista?
mitäs turhia vaihtaan. Sähän voit taas olla saija, anne, tai yrittäjän lapsi tai mitä mielees sattuu tuleen. Mä olsin kyl jo vaihtanu nimen, ja kattonu, ettei mua tunne mistään eiliseks töyhtöperseeks, niin kateellista ja katkeraa tekstii tuli eilen. Säälin sun lapsii. Millasen esimerkin he saavatkaan...
Vai säälit toisia....
Tilanne on aian tapauskohtainen, aina ei voi kaikki sujua hyvin-->sopuero ei ole mahdollista.
Meillä sosiaalilautakunta suositteli yksinhuoltajuutta (miehen henkinen julmuus), miehen vaatimuksesta tapaamiset sovitaan sanallisesti (s-postil/tekstiviesteil), ei halunnut mitään kirjallisesti sopia, ku haluaa elää sitä omaa elämää ja että lapsen tapaamisia voi rukata omien menojen mukaan.
Tämä sujuu hyvin, koska en halua olla ex-aviomieheni kanssa missään tekemisissä ja pitäähän silti lapsen saada biologista isäänsä tavata.
Yksinhuoltajuudessa, kiistatilanteissa on erittäin selvää se, että minun sanani ratkaisee.
Lapseni isä joutuu myös tapaamaan lastaan ilmaan uutta puoisoaan. Minun puolesta hän saa elää omaa elämäänsä ja tehdä mitä tykkää (kunhan jättää minut rauhaan), mutta se ei liikuta mitenkään minun ja lapseni elämää--> tapaa lasta meidän elämän ehdoilla! Nöin on jatkunut jo pitkän aikaa: olemme kaikki tyytyväisiä tilanteeseen ja tämä sopii meille hyvin.
Eli jokaisessa tapauksessa on taustansa ja jnee..
Mikä ei sovi sinulle saattaa sopia minulle!!
Toisten sääliminen on sairaus ja johtuu yleensä omasta itsekkyydestäsi (eihän ole olemassa muuta oikeaa kuin sinun vaihtoehtosi. Tuskimpa kukaan täällä on sinun sääliäsi kerjäämässä, kuka hemmetti luulet olevasi!
vähän juttua piisaa, ja nyt jo pipsakin muiden nikiesi lisäksi...
Valitan mutta tää on ihan mun eka kerta tääl keskustelupalstalla! Eksyin tänne vahingossa, kun koulussa tulee surfattua...
En kyllä ole millään muulla nimimerkillä esiintynyt!!! Olisi tosiaan kiva tietää mitä mä nytten olen muka tääl kertoillut, kun vissiin olen joku hemmetin vakiokeskustelija...
rva yrittäjä, yh ja poika, maritta ja mitä niitä olikaan =)
Ihan kiva juttu, en tosiaanka tienny olevani käyny tääl aiemmin.... ;-)
Tosiaanki olen kyllä yh, 1 lapsi, eikä ole ollu tapan käydä missään palstoilla, eikä ole yleensä aikaa.
Mutta kuinka ollakkaan, ku sattuun oleen äärettömän tylsä päivä koulussa ja ollaan konella, ni selailen nettiä ja tämä sivu kertakaikkiaan pisti silmään! Kotona ei minulla konetta ole ja ei koulussakaan olla läheskään joka päivä koneilla, ainoastaan ATK-tunneilla.
Paskaahan on helppo heittää jokaisen niskaan ja tätä palstaa lukiessani olen huomannut, et YH:t ovat kaikkien syntipukkeja! Enkä varmaankaan aio tämän päivän jälkeen tääl palstalla käydä, ku ainostaan tylsien atk tuntien huvitukseksi.
sait kivasti apua ongelmaasi. Ihan sopivasti, ei tarvinnut kauaa odottaa...; )
Tuntuupa siltä, että monet tääl palstalla olijat tarvitsisivat APUA henkisiin ongelmiinsa :-)!
Itse aikanaan kävin terapeutilla eron jälkeen ja täytyy sanoa, että se oli hyvä apu!
Tiedän, että minä tein kaikkeni meidän liiton eteen ja voin näin säilyttää itsekunnioitukseni.
Vaikka en kunnioitakkaan ja välitä ex:täni, ni joka tapauksessa lapseni on hyvä tavata biologista isäänsä --> lapsen etu (ei minun eikä isän), meillä selkeät säännöt tapaamisista, huoltajuudesta jne... Olemme kaikki tyytyväisiä ja tämä on meille sopiva juttu (en ole eron jälkeen ex:äni nähny, eikä kiinnosta--> lapseni viedään isälle ja haetaan isältä, siskoni ja ystävieni toimesta--> en halua erottaa lasta isästään). Vaikka minulle hän oli paha ja henkisesti julma-->ni lapsestaan hänkin välittää.
Katkeruus syövyttää (tottakai pahaa mieltä meillekin jäi liikaa väliin: miehen harrastama henkinen julmuus), C´la vie ja elämä jatkuu!!
Katson elämääni eteenpäin ja nautin lapsen kanssa olosta! Ihmissuhteisiin en ole vielä valmis, haavat ei ole vielä tarpeeksi umpeutunut!
terapia kyllä yhtään auttanut!
Varmasti ei koskaan mikään tule pyyhkimään pois sitä miten mies henkisesti julmasti minua kohteli, mutta minun on pakko yrittää elää sen asian kanssa!
Henkinen julmuus on pahempi kuin fyysinen, se jättää todella syvät/pysyvät jäljet mieleeni (psygologini terapeuttini suosittelevat etäisyyttä ex:ääni)--> se etten voi nähdä miestäni johtuu ihan siitä, että hän aina yrittää edelleenkin sanallisesti lytätä minut ja aiheuttaaahdistusta/ tuskaa, ja vielä en ole tarpeeksi vahva että kestäisin sen ilman luhistumatta (Olen vain ihminen jolla on inhimilliset tunteet), itsetuntoni kasvaa koko ajan ja ehkäpä joskus voin kohdata sen henkilön-->aika näyttää!! Vaikka itse en voi ex:äni tavata, aina olen pitänyt siitä huolen, että lapseni tapaa isäänsä sovittuina päivinä!
Eihän hänen minua tarvitse tavata eikä minun häntä (hän haluaisi kyllä tavat minua ja on jpa puhunut yhteenpalaamisesta, minä vaan en pysty): tärkeintä on että lapsi saa säilyttää yhteyden isäänsä.
Ja sitä asiaa edelleen käsittelen terapeuttini kanssa, että en pysty ihmissuhteisiin-->pelkään niin pirusti, että minua satutetaan taas, en uskalla rakastaa ketään muuta ku lastani.
Osuin oikeaan häirikköön näköjään. Huomaan. Ei silti, ei ollut muuta vaihtoehtoo...:)
Meilläkin nykyään kaikki sähköpostin kautta, kun exäni on kertonut että hän on nauhoittanut monen vuoden puhelut jakin tytöjen keskustelut hänen kanssa (KAUHEA).
Kun minut kysytty oikeuksessa miksi ei voi keskustellä keskenään, olen kertonut että meilläkin on oma elämä!
Edelleen meillä on yhteyshuoltajuus :(
Lapsilla on oikeuas tavata isänsä kuin äitinsä mutta ei voi pakotetaan.
Mieti tarkaa, miten laitetaan sopimuksessa.
Voi tehdä sopimuksen ja jos hyvin toimi laajenetaan myöhemminkin!
Terkkuja
Onnellinen Äiti
teille, jotka asiallisesti vastasitte =))) Vastauksistanne on paljon apua!
Meillä on sellainen sopimus, että lapswet on joka toinen vkl isällään ja pe-iltana isä hakee klo 16 lapset, nuoremman päiväkodista, isompi kuolulainen tulee sinne. Ongelma on vain se, että isä pääsee töistä vasta klo 18, joten tämän haun hoitaa isovanhemmat. Äiti suostui tähän koska toinen vaihtoehto olisi ollut että haetaan kotoa klo 18.
JAtkossa lasten haut klo 16 tulee tekemään isä uusi elämänkumppani, ja luultavasti tästäkään äiti ei tykkää, mutta siis tuo toinen vaihtoehtokaan ei äidille aikoinaan kelvannut..
Palautus on ma-aamulla päiväkotiin ja koululainen kotiin - koulu, päiväkoti ja isän ja äidin koti ovat aika lähekkäin.
Äitenpäivänä lapset ovat äidillään ja isänpäivänä isällään. Kesällä vähintään 2 viikkoa joka toinen vkl edellä sovituin kellonajoin.
Joskus isä on pyytänyt lapset noiden tapaamisten lisäksi ja joskus äiti on pyytänyt yksittäisiä päiviä ja tähän asti molemmille on sopinut. Aika voimakkaasti äidin ehdoilla mennään. Se ei haittaa isää, hän voi aina sanoa ei, jos on semmoista menoa ettei lapsia voi ottaa mukaan, muttä siis tähän asti on isä sanonut kyllä, sellaista menoa ei ole ollut etteikö lapset voisi olla mukana tai menoa vaihtaa toiseen ajankohtaan, ja isän uusi naisystävä on sustunut näihin järjestelyihin. Kun ottaa eronneen "lapsellisen" miehen, ottaa koko paketin. Uussuhteessa on parempi ettei uusi kumppani mene säheltää lasten ja biol.vanhempien väliin ainakaan estämällä tai hankaloittamalla tapaamisia.
JOulut ovat äidillän, sitä äiti ei halunnut että joka toinen vuosi isällään tms.
Jos lapsilla on synttärikutsut jollekin kaverilleen sinä viikonloppuna kun on isä-viikonloppu, mukana on kutsukotti ja juhlavaatteet - lahjan osto on isän tehtävä! Minusta se on aika outoa.