Hei!
Olen 22-vuotias opiskelija ja käyn koulun ohella töissä. Pari vuotta tuli oltua pikavippikierteessä, jonka seinä tuli (onneksi)keväällä vastaan. Otin itseäni niskasta kiinni ja sovin perintätoimistojen kanssa velkojen maksusta ja viikko sitten maksoin viimeisen suorituksen ja säilytin luottotietoni. Elämäni täyttyi ilolla. Viimeiset kaksi vuotta oli siis mennyt postia kyttäillessä ja ahdistuneena. Vihdoinkin valoa näkyi tunnelin päässä, kunnnes..
Sunnuntai-iltana hyvä mieli muuttui yhtäkkiä pelokkaaksi ja erittäin ahdistuneeksi. Rintaan painoi ja tuntui kuin päätä olisi joku vanne puristanut. Mietin, että nytkö tuli loppu? Seuraavana päivänä olo jo hieman helpotti, mutta on nyt nämä muutamat päivät jatkunut tasaisena. Päätä puristaa, sellainen huippaava tunne, vaikka pystyssä hyvin pysyykin,lihaksia kolottaa ja ahdistaa, vaikka ei ole periaatteessa enää mitään syytä.
Kevään ja kesän aikana piti tehdä paljon töitä, että sai nuo velat maksettua. Olisiko silloin Stressi pitänyt yllä mieltä, että silloin jaksoi kyllä. Mutta nyt kun kaikki on taas hyvin, niin tuntuu, että meneekin vielä huonommin?
Alkaa tuntumaan siltä, että nyt enää yksin voita tätä. Lääkäriin pitäisi varmaan tilata aika. Töistä en halua sairaslomaa, sillä kun eilen tuli oltua kesäloman jälkeen ensimmäistä päivää töissä, niin mieli oikeastaan lepäsi siellä ollessa, kun oli kokoajan pientä puuhaa.
Äh, vaikea selittää, mutta toivottavasti tämä tästä lähtee taas kohti parempaa..
Olen 22-vuotias opiskelija ja käyn koulun ohella töissä. Pari vuotta tuli oltua pikavippikierteessä, jonka seinä tuli (onneksi)keväällä vastaan. Otin itseäni niskasta kiinni ja sovin perintätoimistojen kanssa velkojen maksusta ja viikko sitten maksoin viimeisen suorituksen ja säilytin luottotietoni. Elämäni täyttyi ilolla. Viimeiset kaksi vuotta oli siis mennyt postia kyttäillessä ja ahdistuneena. Vihdoinkin valoa näkyi tunnelin päässä, kunnnes..
Sunnuntai-iltana hyvä mieli muuttui yhtäkkiä pelokkaaksi ja erittäin ahdistuneeksi. Rintaan painoi ja tuntui kuin päätä olisi joku vanne puristanut. Mietin, että nytkö tuli loppu? Seuraavana päivänä olo jo hieman helpotti, mutta on nyt nämä muutamat päivät jatkunut tasaisena. Päätä puristaa, sellainen huippaava tunne, vaikka pystyssä hyvin pysyykin,lihaksia kolottaa ja ahdistaa, vaikka ei ole periaatteessa enää mitään syytä.
Kevään ja kesän aikana piti tehdä paljon töitä, että sai nuo velat maksettua. Olisiko silloin Stressi pitänyt yllä mieltä, että silloin jaksoi kyllä. Mutta nyt kun kaikki on taas hyvin, niin tuntuu, että meneekin vielä huonommin?
Alkaa tuntumaan siltä, että nyt enää yksin voita tätä. Lääkäriin pitäisi varmaan tilata aika. Töistä en halua sairaslomaa, sillä kun eilen tuli oltua kesäloman jälkeen ensimmäistä päivää töissä, niin mieli oikeastaan lepäsi siellä ollessa, kun oli kokoajan pientä puuhaa.
Äh, vaikea selittää, mutta toivottavasti tämä tästä lähtee taas kohti parempaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totesit itsekin olevasi ahdistunut ja oireesi vahvistavat tämän. Sinun kannattaa mennä lääkäriin, mutta en usko, että näillä oireilla "joutuisit" sairauslomalle.
Tsemiä!
tuo
"Olisiko silloin Stressi pitänyt yllä mieltä, että silloin jaksoi kyllä. Mutta nyt kun kaikki on taas hyvin, niin tuntuu, että meneekin vielä huonommin?"
Näin se tahtoo meillä maanis-deppaajilla mennä. Mutta ole varovainen tuon lohdutuksen
"tuli oltua kesäloman jälkeen ensimmäistä päivää töissä, niin mieli oikeastaan lepäsi siellä ollessa, kun oli kokoajan pientä puuhaa."
kanssa. Mulla se meni niin, että jaksoin tuolla tavoin aina hetken, mutta lopulta hyvä vaihe eli voimat loppuivat ja sitten oltiinkin burn-outissa. Ja taas kaikki alkoi alusta mutta ikään kuin porrasta alempaa. Vastaa fysiikan totaalinen mureneminen sai mut hakeutumaan hoitoon.
Sä olet nuori, ole viisampi kuin minä, ja tilaa aika psykiatrile ennen kuin homma karkaa käsistä.
mieluummin kallonkutistajalle ja pakkohoitoon loppuiäks.