Moi!
Olisko täällä naisia, kelle olisi siinä iässä tehty hedelmöitys hoitoja?
Mitenkäs on hoidot mennyt?
Monesko yritys sai aikaan raskauden ja monelleko laitettiin kaksi alkiota?Kiitos jos joku viitsi kertoa asiasta.
Itselleni laitettiin tänä kaksi alkiota ja pakkaseen lähtii odottamaan neljä.
Olen 37v.
Hedelmöityshoidot 35-45v
Merkka
17
7027
Vastaukset
- Ikää 38-v
Mulle on tehty tänä vuonna hormoni-induktio, inssi, IVF ja yksi PAS. Kaikista noista tuloksena nega. Aloitin juuri toisen IVF:n pitkän kaavan mukaan. Lääkäri ei suostunut siirtämään kuin yhden alkion ensimmäisessä IVF:ssä ja ekassa PAS:issa. Toisessa PAS:issa olisi jo siirretty kaksi alkiota, mutta ne eivät selvinneet sulatuksesta. Tutkimuksissa ei ole löytynyt kummastakaan mitään vikaa, mm siittiöt on hyvälaatuisia, joten syynä lapsettomuuteen näyttää olevan hitaat alkiot, mitkä ei jakautuneet kuin 2-3 soluisiksi ja se johtuu kuulemma minun korkeasta iästä (38-v). Olen muuten terve, hoikka ja harrastan liikuntaa. Lääkärin mukaan kannattaa kokeilla vielä tämä toinen IVF ja jos siinä myös tuloksena hitaat alkiot, IVF:iä ei kannata jatkaa. Siirrymme sitten seuraavaksi luovutettuihin munasoluihin. Näin täällä, toivottavasti muilla 35 ikäisillä parempia tuloksia.
- Kengu
Teillä onkin sitten jännät kaksi viikkoa edessä!
Minulle tehtiin IVF kaksi vuotta sitten. Munasoluja tuli pilvin pimein ja viidennellä istutuskerralla nappasi...nyt meillä kirmailee kaksivuotias täydellinen pieni neiti!
Ikäni puolesta olen jo heikoilla toisen hoitosession kanssa, olen 42 vuotias, mutta toiveikas! Ensimmäinen ultra on huomenna.
Onnea matkaan Teille!- lasdkfhf
Nyt en tarkoita millänlailla luokata muta minua kiinnostaisi tietää että miksi olette jättäneet lapsi touhut näin myöhälle iälle? Syitähän on varmasti sata... äitini on ollut 40 minut saadessaan ja olen tätä aina ihmetellyt, nuorena häpesin vanhaa äitiäni vanhemmiten olen onnellinen äidistäni mutta nykyään pelottaa hänen terveytensä / koska joudun pakosta hänestä luopumaan. Muilla ystävillähän on noin 20 vuotta nuoremmat äidit ja tuskin heillä ihan samanlaisia tunteita vielä on omista vanhemmista. Äitini sai vakavan aivoverenvuodon kun olin 12-v, eihän se sairaus ikää katso mutta alle neljäkymppisillä äideillä terveys on tilastollisesti parempi. Näin ollen halusin myös tuoda lapsen näkökulmaa vanhemmista jotka ovat jo kuuden kympin hujakoilla kun itse on vasta täysi-ikäinen.
- Mags
lasdkfhf kirjoitti:
Nyt en tarkoita millänlailla luokata muta minua kiinnostaisi tietää että miksi olette jättäneet lapsi touhut näin myöhälle iälle? Syitähän on varmasti sata... äitini on ollut 40 minut saadessaan ja olen tätä aina ihmetellyt, nuorena häpesin vanhaa äitiäni vanhemmiten olen onnellinen äidistäni mutta nykyään pelottaa hänen terveytensä / koska joudun pakosta hänestä luopumaan. Muilla ystävillähän on noin 20 vuotta nuoremmat äidit ja tuskin heillä ihan samanlaisia tunteita vielä on omista vanhemmista. Äitini sai vakavan aivoverenvuodon kun olin 12-v, eihän se sairaus ikää katso mutta alle neljäkymppisillä äideillä terveys on tilastollisesti parempi. Näin ollen halusin myös tuoda lapsen näkökulmaa vanhemmista jotka ovat jo kuuden kympin hujakoilla kun itse on vasta täysi-ikäinen.
Niinkuin itse sanoit, syitä voi olla helposti lukemattomia. Itse olen 37-vuotias ja nyt olen menossa neljän vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäistä kertaa inseminaatio-hoitoon.
Minä olen halunnut kovasti äidiksi jo 25-vuotiaasta saakka, ehkä jo aiemminkin haaveilin aika tosissani äitiydestä. Valitettavasti olin sokea: mies jonka kanssa olin ollut 19-vuotiaasta saakka ja jonka kanssa avioiduin 26-vuotiaana, oli huono valinta aviomieheksi. Hän uskotteli minulle haluavansa lapsia, mutta naimisiin mentyämme todellisuus oli toista: jatkuva ryyppääminen, toiset naiset ja kavereiden kanssa harrastelu olivat hänen listallaan ensin, lapsia hankittaisiin "sitten joskus"...
Kolme vuotta kestin pettämistä, sitten jätin hänet ja aloin koota elämääni uudelleen. Ei ole helppoa alkaa kolmekymppisenä elämäänsä ja ihmissuhteitaan alusta, sen voin kertoa. Seitsemän vuoden aikana olen nyt löytänyt kultaisen miehen, mutta kello on samalla käynyt ja alkanut tuhota unelmaani äitiydestä.
Epäröin pitkään hoitoon menoa, ajattelin, että en ole nuoruuden virheitteni takia ansainnut tulla äidiksi. Mutta lopulta tuska lapsettomuudesta kasvoi niin kovaksi, että tässä ollaan.
Minua suututtaa ihmisten taivastelu "miksi et hankkinut lapsia ajoissa?" Okei, minähän sen virhevalinnan tein, kun otin väärän miehen, mutta ehkä nyt kuitenkin saan vielä yrittää korjata virheeni?! Miten kukaan kehtaa arvostella toisten ihmisten valintoja ja ratkaisuja tuntematta koko tarinaa siinä taustalla?!
En usko, että kukaan nainen jättää lapsenteon "tahallaan" myöhäisille vuosille, mutta meidän nykyinen elämäntapamme ohjaa siihen suuntaan. On opiskeltava pitkään ja varmistettava ura ja elintaso. On elettävä "menovuodet". Kaikkialla kannustetaan huolettomaan sinkkuelämään, ihanne on rahaa törsäävä nuori aikuinen, jolla on vapaus mennä ja kokea mitä vaan. Ja ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa; jos sitoudut toiseen, kuinka voit olla varma, että se toinenkin on sitoutunut sinuun? Koko elämä on joillekin vaan jotain vitun BB-pudotuspeliä, jossa saa vedättää läheisiään miten tahtoo, jotta itse jäisi voitolle.
Minä valitsin monta kertaa väärin, mutta koskaan en valinnut lapsettomuutta. Se vain tuli minun osakseni kaiken paskan jälkeen. Ja nyt alkaa ensimmäinen lääkekuuri ja pian makaan lääkärinpöydällä ruisku emättimessäni ja mietin: " ei sen näin pitänyt tapahtua..." - Onnea ja epäonnea
Mags kirjoitti:
Niinkuin itse sanoit, syitä voi olla helposti lukemattomia. Itse olen 37-vuotias ja nyt olen menossa neljän vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäistä kertaa inseminaatio-hoitoon.
Minä olen halunnut kovasti äidiksi jo 25-vuotiaasta saakka, ehkä jo aiemminkin haaveilin aika tosissani äitiydestä. Valitettavasti olin sokea: mies jonka kanssa olin ollut 19-vuotiaasta saakka ja jonka kanssa avioiduin 26-vuotiaana, oli huono valinta aviomieheksi. Hän uskotteli minulle haluavansa lapsia, mutta naimisiin mentyämme todellisuus oli toista: jatkuva ryyppääminen, toiset naiset ja kavereiden kanssa harrastelu olivat hänen listallaan ensin, lapsia hankittaisiin "sitten joskus"...
Kolme vuotta kestin pettämistä, sitten jätin hänet ja aloin koota elämääni uudelleen. Ei ole helppoa alkaa kolmekymppisenä elämäänsä ja ihmissuhteitaan alusta, sen voin kertoa. Seitsemän vuoden aikana olen nyt löytänyt kultaisen miehen, mutta kello on samalla käynyt ja alkanut tuhota unelmaani äitiydestä.
Epäröin pitkään hoitoon menoa, ajattelin, että en ole nuoruuden virheitteni takia ansainnut tulla äidiksi. Mutta lopulta tuska lapsettomuudesta kasvoi niin kovaksi, että tässä ollaan.
Minua suututtaa ihmisten taivastelu "miksi et hankkinut lapsia ajoissa?" Okei, minähän sen virhevalinnan tein, kun otin väärän miehen, mutta ehkä nyt kuitenkin saan vielä yrittää korjata virheeni?! Miten kukaan kehtaa arvostella toisten ihmisten valintoja ja ratkaisuja tuntematta koko tarinaa siinä taustalla?!
En usko, että kukaan nainen jättää lapsenteon "tahallaan" myöhäisille vuosille, mutta meidän nykyinen elämäntapamme ohjaa siihen suuntaan. On opiskeltava pitkään ja varmistettava ura ja elintaso. On elettävä "menovuodet". Kaikkialla kannustetaan huolettomaan sinkkuelämään, ihanne on rahaa törsäävä nuori aikuinen, jolla on vapaus mennä ja kokea mitä vaan. Ja ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa; jos sitoudut toiseen, kuinka voit olla varma, että se toinenkin on sitoutunut sinuun? Koko elämä on joillekin vaan jotain vitun BB-pudotuspeliä, jossa saa vedättää läheisiään miten tahtoo, jotta itse jäisi voitolle.
Minä valitsin monta kertaa väärin, mutta koskaan en valinnut lapsettomuutta. Se vain tuli minun osakseni kaiken paskan jälkeen. Ja nyt alkaa ensimmäinen lääkekuuri ja pian makaan lääkärinpöydällä ruisku emättimessäni ja mietin: " ei sen näin pitänyt tapahtua..."Tekstisi oli hyvä ja se muistutti aika paljon omaa tarinaani. Olisin ollut valmis äidiksi jo vuosia sitten. Odotin ja odotin, mutta mies ei halunnut lapsia-vielä on aikaa...oli turhan tuttu vastaus. Ikä alkoi jo minua painaa. Lopulta vaihdoin miehenkin, jonka kuitenkin jätin. Olisikohan mieheni "herännyt" ja suostui myöhemmin omasta tahdostaan yrittämään esikoista, kun palasimme yhteen. 7 kk yritimme, kunnes tärppäsi. Meillä on ihana, terve n. 2-vuotias poika. Nyt toista lasta ei kuulukaan. Yritystä takana 1 v 4 kk. Mies ei ole taaskaan kovin aktiivinen. Ja minulla kohta ikää 40 v. Aion varata ajan lääkärille. Onnea sinulle elämässäsi!
- ..Kohtalotoveri 39v.
Mags kirjoitti:
Niinkuin itse sanoit, syitä voi olla helposti lukemattomia. Itse olen 37-vuotias ja nyt olen menossa neljän vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäistä kertaa inseminaatio-hoitoon.
Minä olen halunnut kovasti äidiksi jo 25-vuotiaasta saakka, ehkä jo aiemminkin haaveilin aika tosissani äitiydestä. Valitettavasti olin sokea: mies jonka kanssa olin ollut 19-vuotiaasta saakka ja jonka kanssa avioiduin 26-vuotiaana, oli huono valinta aviomieheksi. Hän uskotteli minulle haluavansa lapsia, mutta naimisiin mentyämme todellisuus oli toista: jatkuva ryyppääminen, toiset naiset ja kavereiden kanssa harrastelu olivat hänen listallaan ensin, lapsia hankittaisiin "sitten joskus"...
Kolme vuotta kestin pettämistä, sitten jätin hänet ja aloin koota elämääni uudelleen. Ei ole helppoa alkaa kolmekymppisenä elämäänsä ja ihmissuhteitaan alusta, sen voin kertoa. Seitsemän vuoden aikana olen nyt löytänyt kultaisen miehen, mutta kello on samalla käynyt ja alkanut tuhota unelmaani äitiydestä.
Epäröin pitkään hoitoon menoa, ajattelin, että en ole nuoruuden virheitteni takia ansainnut tulla äidiksi. Mutta lopulta tuska lapsettomuudesta kasvoi niin kovaksi, että tässä ollaan.
Minua suututtaa ihmisten taivastelu "miksi et hankkinut lapsia ajoissa?" Okei, minähän sen virhevalinnan tein, kun otin väärän miehen, mutta ehkä nyt kuitenkin saan vielä yrittää korjata virheeni?! Miten kukaan kehtaa arvostella toisten ihmisten valintoja ja ratkaisuja tuntematta koko tarinaa siinä taustalla?!
En usko, että kukaan nainen jättää lapsenteon "tahallaan" myöhäisille vuosille, mutta meidän nykyinen elämäntapamme ohjaa siihen suuntaan. On opiskeltava pitkään ja varmistettava ura ja elintaso. On elettävä "menovuodet". Kaikkialla kannustetaan huolettomaan sinkkuelämään, ihanne on rahaa törsäävä nuori aikuinen, jolla on vapaus mennä ja kokea mitä vaan. Ja ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa; jos sitoudut toiseen, kuinka voit olla varma, että se toinenkin on sitoutunut sinuun? Koko elämä on joillekin vaan jotain vitun BB-pudotuspeliä, jossa saa vedättää läheisiään miten tahtoo, jotta itse jäisi voitolle.
Minä valitsin monta kertaa väärin, mutta koskaan en valinnut lapsettomuutta. Se vain tuli minun osakseni kaiken paskan jälkeen. Ja nyt alkaa ensimmäinen lääkekuuri ja pian makaan lääkärinpöydällä ruisku emättimessäni ja mietin: " ei sen näin pitänyt tapahtua..."Hienosti sanottu!
Minä myös löysin pettymysten jälkeen miehen vasta n. 5 vuotta sitten, josta oltu naimisissa 2,5v. Lasta haluttu yhdessä jo pitkään ja hoitoja käyty läpi...parhaillaankin. Ikää mulla tosiaan toi 39v. ja miehellä 37v.
Lapsi ei vain löydä kaikkien luo helposti jos ollenkaan. Joten jospa nuo arvostelijat pitäisivät mölyt mahassaan. Kyllä "vanhempi" nainen on varmasti yhtä hyvä äiti kuin nuori. On elämänkokemusta ja aikaa lapselle. Ja kovien kokemusten jälkeen rakkautta riittää! Ja myöhemmin lapsen kasvaessa hänelle voi kertoa "syyt" vanhempien ikään. Jos perheessä muuten kaikki kunnossa ja vanhemmat jaksavat lapsen kanssa touhuta, ei ikä ole ongelma eikä mikään!
Onnea ja iloa teidän kaikkien elämään! - ¤¤¤¤
lasdkfhf kirjoitti:
Nyt en tarkoita millänlailla luokata muta minua kiinnostaisi tietää että miksi olette jättäneet lapsi touhut näin myöhälle iälle? Syitähän on varmasti sata... äitini on ollut 40 minut saadessaan ja olen tätä aina ihmetellyt, nuorena häpesin vanhaa äitiäni vanhemmiten olen onnellinen äidistäni mutta nykyään pelottaa hänen terveytensä / koska joudun pakosta hänestä luopumaan. Muilla ystävillähän on noin 20 vuotta nuoremmat äidit ja tuskin heillä ihan samanlaisia tunteita vielä on omista vanhemmista. Äitini sai vakavan aivoverenvuodon kun olin 12-v, eihän se sairaus ikää katso mutta alle neljäkymppisillä äideillä terveys on tilastollisesti parempi. Näin ollen halusin myös tuoda lapsen näkökulmaa vanhemmista jotka ovat jo kuuden kympin hujakoilla kun itse on vasta täysi-ikäinen.
äitini sai minut 40 .Koskaan en ole häntä hävennyt hänen ikänsä takia. Muistan vain että hän itse aina sanoi olevansa vanha äiti, tuskin olisin muuten asiaa juuri noteerannutkaan.
En ymmärrä miksi siitä iästä jotkut tekevät niin suuren ongelman, tietysti raskautuminen voi olla vaikeampaa, mutta onhan nyky lääketiede käytettävissä.
Todellisia ongelmia ovat vanhempien päihteiden käyttö, erilaiset hoitamattomat mielenterveys ongelmat, perheväkivalta jne. - Merkka
lasdkfhf kirjoitti:
Nyt en tarkoita millänlailla luokata muta minua kiinnostaisi tietää että miksi olette jättäneet lapsi touhut näin myöhälle iälle? Syitähän on varmasti sata... äitini on ollut 40 minut saadessaan ja olen tätä aina ihmetellyt, nuorena häpesin vanhaa äitiäni vanhemmiten olen onnellinen äidistäni mutta nykyään pelottaa hänen terveytensä / koska joudun pakosta hänestä luopumaan. Muilla ystävillähän on noin 20 vuotta nuoremmat äidit ja tuskin heillä ihan samanlaisia tunteita vielä on omista vanhemmista. Äitini sai vakavan aivoverenvuodon kun olin 12-v, eihän se sairaus ikää katso mutta alle neljäkymppisillä äideillä terveys on tilastollisesti parempi. Näin ollen halusin myös tuoda lapsen näkökulmaa vanhemmista jotka ovat jo kuuden kympin hujakoilla kun itse on vasta täysi-ikäinen.
Olen ollut 8 vuotta ilman ehkäisyä, raskautta vaan ei alannut. Syytä ei löydetty. Lääkärit sanoivat, että kyllä se tulee, älä hermoile...
Joo, ollaan me vähä vanhempia, muttei nyt mitään ikäloppuja. En siis tunne itsensä vielä vanhaksi.
Olen silti sitä mieltä, että mieluummin saada lapsi vanhempana kun ei koskaan.
- 1969
Olen 38 v ja mies 42v.
Ensimmäinen ivf.pitkä kaava, nega, tästä 1 pas, josta pos, mutta olikin tuulimuna. 2 ivf pitkä kaava, nega, ei mitään pakkaseen. 3 ivf lyhyt kaava, 2 alkion siirto, pos. nyt rv 28 ja yksi vauveli tulossa, pakkaseen ei mitään.
Olen reagoinut herkästi hormoneihin ja munasoluja saatu määrällisesti hyvin, laadultaan ollet huonoja. Eli hankaluus näyttää olevan ikäni ja munasoluni laatu. Mutta eihän sitä tarvitse kuin se yksi..
Toivon parasta teille!- 38-v
Minulla on syynä myös korkea ikä (38-v) munasolujen huonoon laatuun ja ettei ne jakaudu. Sinulla näytti onnistuvan IVF lyhyellä kaavalla. Tiedätkö onko lyhyt kaava parempi vaihtoehto silloin kun alkiot ei jakaudu?
- vm1969
38-v kirjoitti:
Minulla on syynä myös korkea ikä (38-v) munasolujen huonoon laatuun ja ettei ne jakaudu. Sinulla näytti onnistuvan IVF lyhyellä kaavalla. Tiedätkö onko lyhyt kaava parempi vaihtoehto silloin kun alkiot ei jakaudu?
hei!
valitettavasti en osaa tuohon vastata. lyhyt kaava sopi kyllä keholleni paljon paremmin, mutta tiedä sitten vaikuttiko se lopputulokseen. olemme hoidossa yksityisellä ja onneksi siellä kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja. - Merkka
vm1969 kirjoitti:
hei!
valitettavasti en osaa tuohon vastata. lyhyt kaava sopi kyllä keholleni paljon paremmin, mutta tiedä sitten vaikuttiko se lopputulokseen. olemme hoidossa yksityisellä ja onneksi siellä kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.En ole saanut edes selvää miksi ylipäätä sitä pitkä kaava tehdään.
Ensimmäinen meillä oli pitkä kaava. Meni ihan överiksi koska yksi munasolu oli heti alkuun muita isompi ja jarrutuslääke sai aikaansa sen, ettei muut enää kasvaneet tarpeeksi. ja ainoa munasoluni ei mennyt jakaudumaan.
Toinen oli lyhyt kaava. Todella helppo ja nopea. Olo oli mahtava verrattuna pitkään kaavaan ja munasoluje olisi ollut lähes 10.Ne kaikki oli tyhjät.
Se menii pieleen vaan siksi, että lääkäri unohdi Pregnyl reseptin. Voi itkuuuu...
Lääkäri kuitenkin tiesi, että lyhyt kaava on se mun juttu ja kolmatta aloitimme heti kun alkoivat seuravat kuukauttiset. Eikä mennyt kovin kauan kun 9 munasolua saadiin ulos. Viisi kypsä ja neljä ei niin kypsä.
Kaikki kypsät menii jakaudumaan ja yksi "pikkurääpäle" . Joten 6!
Ne mikröhedelmöitetti eri aikoina tai en jaksaa muista mitä minulle siitä sanottiin. Ainakin kaksi oli kerennyt jakaudumaan 4-soluiseksi ja loput 2-soluiseksi. Näimme telkkarista ne munasolut, mahtava tunne! Isommat tietusti siirettiin kahden päivän kuluttua, loput menii pakkaseen.
Nyt tosiaan pakko odotta ja odottaa kunnes saa tehdä raskaustestin.
Muuden, olen lukenut että monet menevät veritesteihin. Meidän lääkäri sanoi, ettei se ole tarpeellinen, että 16-päivänä apteekin testi on parempi. - meillä
Merkka kirjoitti:
En ole saanut edes selvää miksi ylipäätä sitä pitkä kaava tehdään.
Ensimmäinen meillä oli pitkä kaava. Meni ihan överiksi koska yksi munasolu oli heti alkuun muita isompi ja jarrutuslääke sai aikaansa sen, ettei muut enää kasvaneet tarpeeksi. ja ainoa munasoluni ei mennyt jakaudumaan.
Toinen oli lyhyt kaava. Todella helppo ja nopea. Olo oli mahtava verrattuna pitkään kaavaan ja munasoluje olisi ollut lähes 10.Ne kaikki oli tyhjät.
Se menii pieleen vaan siksi, että lääkäri unohdi Pregnyl reseptin. Voi itkuuuu...
Lääkäri kuitenkin tiesi, että lyhyt kaava on se mun juttu ja kolmatta aloitimme heti kun alkoivat seuravat kuukauttiset. Eikä mennyt kovin kauan kun 9 munasolua saadiin ulos. Viisi kypsä ja neljä ei niin kypsä.
Kaikki kypsät menii jakaudumaan ja yksi "pikkurääpäle" . Joten 6!
Ne mikröhedelmöitetti eri aikoina tai en jaksaa muista mitä minulle siitä sanottiin. Ainakin kaksi oli kerennyt jakaudumaan 4-soluiseksi ja loput 2-soluiseksi. Näimme telkkarista ne munasolut, mahtava tunne! Isommat tietusti siirettiin kahden päivän kuluttua, loput menii pakkaseen.
Nyt tosiaan pakko odotta ja odottaa kunnes saa tehdä raskaustestin.
Muuden, olen lukenut että monet menevät veritesteihin. Meidän lääkäri sanoi, ettei se ole tarpeellinen, että 16-päivänä apteekin testi on parempi.Meillä tehtiin lyhyellä kaavalla viime vuonna IVF. Ikää mulla on nyt 36v ja miehellä 32v.
Saatiin 40 follia joissa 30 munasolu ja niistä 18 hedelmöittyi.
Tehtiin tuoresiirto negaa ja sitten neljä Pas:ssia joista tästä viimeisestä plussaa.Pakkaseen jäi vielä 8 alkiota.Ensimmäinen ultra ensi-viikon alussa, vielä en hehku asiasta kun kaikki on mahdollista mutta kyllä me vanhemmatkin onnistutaan. Pitää vain uskoa(vaikka vaikeaa se onkin)
rv 6 3 - meillä meni
meillä kirjoitti:
Meillä tehtiin lyhyellä kaavalla viime vuonna IVF. Ikää mulla on nyt 36v ja miehellä 32v.
Saatiin 40 follia joissa 30 munasolu ja niistä 18 hedelmöittyi.
Tehtiin tuoresiirto negaa ja sitten neljä Pas:ssia joista tästä viimeisestä plussaa.Pakkaseen jäi vielä 8 alkiota.Ensimmäinen ultra ensi-viikon alussa, vielä en hehku asiasta kun kaikki on mahdollista mutta kyllä me vanhemmatkin onnistutaan. Pitää vain uskoa(vaikka vaikeaa se onkin)
rv 6 3niin piti vielä vastata tuohon edelliseen:
"Muuden, olen lukenut että monet menevät veritesteihin. Meidän lääkäri sanoi, ettei se ole tarpeellinen, että 16-päivänä apteekin testi on parempi."
Meillä lääkäri määrää heti hcg verikokeen kun plussa on saatu. Siitä saadaa viitteitä onko raskaus alkanut kunnolla jne..itse kävin ainakin siinä ja arvo oli hyvä ja kävin vielä uudelleen tällä viikolla ja arvo noussut hyvin joten suosittelen sitä oman mielenrauhan vuoksi - Merkka
meillä kirjoitti:
Meillä tehtiin lyhyellä kaavalla viime vuonna IVF. Ikää mulla on nyt 36v ja miehellä 32v.
Saatiin 40 follia joissa 30 munasolu ja niistä 18 hedelmöittyi.
Tehtiin tuoresiirto negaa ja sitten neljä Pas:ssia joista tästä viimeisestä plussaa.Pakkaseen jäi vielä 8 alkiota.Ensimmäinen ultra ensi-viikon alussa, vielä en hehku asiasta kun kaikki on mahdollista mutta kyllä me vanhemmatkin onnistutaan. Pitää vain uskoa(vaikka vaikeaa se onkin)
rv 6 3Luin ihan kahdesti, että varmasti oikein sai.
On mahtava määrä ollut Sinulla niitä folleja.
Itse kun olen saanut vaivaiset 9 niin viitsitko vielä kertoa, että tuntuiko se miten kivuljaalta ennen kun ulos otettiin? Ja miltä tuntui sen punktion jälkeen?
minulla edelleen melkoiset mahankivut kun en muistanut levossa olla vaan riehuin ja siivoin ja tekin kaikkea mitä ei olisi pitänyt. Sain jatkoa sairaslomaan ja käskyn pysyä sohvalla!
Nukutettiin Sinut tai ei?
Ja mitä teet ylimääräisillä ?
Mä itse ajattelin, että kun nyt tämä raskaus onnistuu ja siitä hyvin selviää niin käyn hakemassa loputkin kotiin.
Siis olen jo senverran saanut selvää, ettei aina sulatus onnistuu tai joku muu juttu menee pieleen .
Huonoolla tuurilla ei välttämättä saa siitä kuudestakaan mitään vauvva kotiin.
Lääkärin mielestä mun ikäisellä on 30-40% mahdollisuus jäädä raskaaksi vaikka tuoresiirto onnistui. Sanotiinko Sinulle mitään sellaista?
Kiitos vinkista, minä pyydän itselleni sen veritestin. Toivottavasti saa. Olen kuullut että ne laitta heti virtsatestiin eikä edes tajoa veritestejä.
Ja onnea sinne ultraan! - 46-VUOTIAANA
Merkka kirjoitti:
Luin ihan kahdesti, että varmasti oikein sai.
On mahtava määrä ollut Sinulla niitä folleja.
Itse kun olen saanut vaivaiset 9 niin viitsitko vielä kertoa, että tuntuiko se miten kivuljaalta ennen kun ulos otettiin? Ja miltä tuntui sen punktion jälkeen?
minulla edelleen melkoiset mahankivut kun en muistanut levossa olla vaan riehuin ja siivoin ja tekin kaikkea mitä ei olisi pitänyt. Sain jatkoa sairaslomaan ja käskyn pysyä sohvalla!
Nukutettiin Sinut tai ei?
Ja mitä teet ylimääräisillä ?
Mä itse ajattelin, että kun nyt tämä raskaus onnistuu ja siitä hyvin selviää niin käyn hakemassa loputkin kotiin.
Siis olen jo senverran saanut selvää, ettei aina sulatus onnistuu tai joku muu juttu menee pieleen .
Huonoolla tuurilla ei välttämättä saa siitä kuudestakaan mitään vauvva kotiin.
Lääkärin mielestä mun ikäisellä on 30-40% mahdollisuus jäädä raskaaksi vaikka tuoresiirto onnistui. Sanotiinko Sinulle mitään sellaista?
Kiitos vinkista, minä pyydän itselleni sen veritestin. Toivottavasti saa. Olen kuullut että ne laitta heti virtsatestiin eikä edes tajoa veritestejä.
Ja onnea sinne ultraan!Itse onnistuin viidennellä IVF-hoidolla saamaan kaksoset. Kaksi aiemmista meni kesken. PAS-hoito epäonnistui, koska alkiot eivät selvinneet sulatuksesta. Vielä on kolme alkioita pakkkasessa.
Terv. Onnellinen tereviden 1-vuotiaiden poikien äiti.
- aina kaksi
Menimme hoitoihin kun minä oli 36 ja mieheni 33. Kaikissa siirroissa on laitettu 2 alkiota koska ikä on riskitekijä. Meillä ei ole mitää tiedossa olevaa syytä miksi emme lapsia saa. Nyt kun neljäkymmentä tulee ens kuussa täyteen on huomenna viimenen alkoionsiirto. Päätimme että se on johonkin lopetettava ja sehän on hyvä kun tuo sn ikä tulee täyteen. Kyllä sanoivat että 43v asti saa paperisodan kautti Kelalta korvaukset jos ekaks ite maksaa kaiken. Mutta täytyy tyytyä kohtaloon. Meillä on tehty 4 IVF:ää ja yksi PAS. Näin meillä. Onnea vain yrittäjille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊921423Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1841400Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?761175- 901125
- 81985
- 82971
- 39952
Kelloniemeltä harvinaisen lapsellista käytöstä valtuustossa
Olipa harvinaisen ala-arvoinen esitys kelloniemeltä valtuustossa. Alkoi Nivalaa oikein matkimalla matkimaan siteeratessa66895Satonen Kelaan, on paras mies ?
Kukaan ei ole tehnyt enemmän Kelalle asiakkaita kuin Satonen kokoomuksineen, näin ollen täyttänee paikan edellytykset v74879Korjaamo Kiesifix
Hei. Kävin viime viikolla tuolla korjaamolla, siistiä oli mutta yksi asia jäi mieleen!Joitakin jätkiä istui ja katseli/5841