Mopin palstalta Loortin sinne laittama; Sampsa Vanhatalo: Järki Jumalan lahjana
(Moppi muistaakseni taannoin sai SRK:lta luvan lainata palstoille heidan julkaisuistaan. Lainaan tahan otsikkoaiheen SRK:n vuosikirjasta 2007. Valitan, etta minulla edelleenkaan ei ole suomalaisia aakkosia.)
Jarki Jumalan lahjana
Oletteko kuulleet sanottavan, etta 'ottakaa jarki vangiksi', tai etta joku lahimmainen on 'alkanut liikaa jarkeilla'? Tallaisen lausahdukset pyrkivat tukemaan uskoa, mutta niihin voi katkeytya vaarinkasitys jarjen olemuksesta ja ihmisen ajattelukyvysta. Uskon vastakohta on epausko, sen sijaan jarjen vastakohta on jarjettomyys. Jarjen kaytto sinansa ja jarkeily uskonasioissa ovat kaksi eri asiaa.
Ihmisyyden ydinolemukseen kuuluu se, etta pyrimme ajattelemaan ja perustelemaan ajatuksiamme. Meilla on myos tarve selittaa maailmankuvaamme itsellemme ja muille. Tama ajattelun ja ihmisyyden valinen kiintea yhteys on ollut lansimaisen ihmiskasityksen ytimessa jo parin vuosituhannen ajan. Kirkkoisa Augustimuksen mukaan 'jos erehdyn, niin olen'. Ranskalainen, 1600-luvulla vaikuttanut filosofi Rene' Descartes puolestaan paatyi suurissa epailyksissaan lopulta historian kuuluisimpiin lausahduksiin: 'Ajattelen, olen siis olemassa'. Onkin miltei mahdotonta kuvitella normaalia aikuista ihmista ilman ajattelua eli jarkea. Ajattelukyky asettaa meidat erityiseen asemaan suhteessa kaikkiin muihin luotuihin.
Ihmisaivot - oman elamansa palvelija
Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana aivotutkimus on suuresti lisannyt ymmarrystamme siita, miten ihmisen aivot kasittelevat tietoa. Tutkijat tietavat, etta ajattelumme on riippuvainen aiemmista kokemuksista. Aivomme ovat oppineet kasittelemaan sita tietoa, jota olemme itse kohdanneet. Ihmisten on mahdotonta 'jarkevasti' kasitella sellaista, mita ne eivat ole nahneet tai mika ei noudata tiettyja lainalaisuuksia. Historian kuluessa Jumala on antanut kullekin luomakunnan lajille sellaisen kyvyn aistia ja kasitella asioita, joka on kyseiselle lajille tarkea selviamisen kannalta. Voimme kohtalaisen hyvin elaytya ajattelemaan toistemme mielenliikkeita, koska voimme silloin hyodyntaa omia kokemuksiamme. Sen sijaan uskonasioiden ymmartamiseen ihmisjarki ei riita.
Ihmisjarki - nurkkaan ajettu
Luonnontieteissa, kuten fysiikassa tai kemiassa, on olemassa kyseenalaistamattomia perustotuuksia, joiden varaan kaikki muu ajattelu rakentuu. Samalla tavoin uskossa on olemassa jo pienen lapsen hallitsemat, kyseenalaistamattomat uskontotuudet, jotka riittavat ihmisen pelastukseen. Uskon ja luonnontieteiden vertailu on opettavaa siksi, etta molemmissa patee sama tosiasia: perustotuuksien olemassaolo ei riipu niiden epailijasta. Painovoima ja valon nopeus eivat katoa, vaikka emme niihin uskoisi. Aivan samalla tavalla Jumala ja iankaikkisuus eivat muutu miksikaan, vaikka ihminen ei usko niihin. Suhteessa Jumalaan ja uskoon ihmisen ajattelu on siis lopulta nurkkaan ajettu. Meilla ei ole mahdollisuutta itse paattaa tai muuttaa uskontotuuksia. Jumalan olemukseen ja ilmoitukseen ei vaikuta se, mita me uskomme tai ajattelemme.
Yksittainen ihminen voi toki paattaa jattavansa uskontotuudet huomioimatta omassa elamassaan. Se on ihmiselle asetettu suuri valinnan taakka. Silloin valinta ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan jarjen, vaan uskon ja epauskon kysymys. Joskus kuulee sanottavan, etta ihminen paatyi valitsemaan epauskon jarkiperusteilla. Koska uskon perustotuudet eivat riipu ihmisen ratkaisuista, niin kutsuttu jarkiperuste tarkoittaa tuolloin vain sita, etta ihminen on joutunut jarjen kaikkivoipaisuusharhan uhriksi.
Kristillistenkin kirkkojen piirissa toimii ihmisia, joiden mukaan Jumalan olemassaoloa todistavat ne asiat, joita tiede ei ole viela kyennyt selittamaan. Kun tiede on vahitellen selittanyt yha vaikeampia asioita - vaikkapa atomien tai tahtitaivaan rakennetta - Jumalaa ei enaa tarvita tieteellisen maailmankuvan paikkaamiseen. On jopa sanottu, etta Jumala on nain ahdistettu nurkkaan. Myos uskovainen ihminen saattaa liukua ajattelemaan, etta jokin historian tapahtuma tai luonnonilmio todistaa Jumalan olemassaolon. Uskomme kylla, etta tahtitaivaan olemassaolo ja kansojen vaiheet ovat seurausta Jumalan vaikutuksesta. Sen sijaan joudumme harhaan, jos yritamme alistaa Jumalan aistihavaintojemme todistamaksi. Raamatussa kuvattu Jumala ei alistu todistettavaksi, vaan ihmiselle katsotaan riittavan perustotuus eli aksiooma: "Mina olen se mika mina olen." (2. Moos. 3:14) Nain ollen vain ihmisjarki voi joutua nurkkaan, ei Jumala. Alymme ei koskaan voi olla Jumalan ja hanen tahtonsa tuntemisen lahde. Uskon perusta on Jumalan ilmoituksessa. Syysta Martti Luther tunnustaa 3. uskonkappaleen selityksessa uskon syntymisesta ja siina sailymisesta, "etten mina voi omasta jarjestani enka voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enka tulla hanen tykonsa, vaan Pyha Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittanyt ja varjellut minua oikeassa uskossa".
Sama ongelma tulee vastaan silloin, kun kuulee ihmisen perustelevan uskoaan jarkisyilla. Saattaa tuntua muodikkaalta kertoa ratkaisseensa uskonongelmat rationaalisesti. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Koska uskon perustotuudet eivat ole jarjen avulla kasitettavissa, ei niita voi myoskaan omaksua jarjen kautta. Siksi henkilo, joka kertoo paatyneensa jarkevasti uskoon, onkin kasittanyt vaarin seka jarjen etta uskon ydinolemukset, tehtavat ja rajat.
Lapsen usko esikuvana
Raamatussa lapsen tapa uskoa asetetaan hyvin selvasti esikuvaksi siita, miten aikuisten tulisi kyselematta luottaa Jumalaan ja hanen pelastussuunnitelmaansa. On kuitenkin poikkeuksellista, etta aikuiseksi varttunut ihminen kykenisi riippumaan kiinni uskossa ilman lisatietoa uskonsa perusteista. Naita opillisia kysymyksia siirramme lapsillemme kotona ja monissa yhteisissa tilaisuuksissa aina rippikouluja myoten. Nain haluamme ohjata lasten tiedolliset eli jarjen toiminnot, heidan ajattelukykynsa, palvelemaan uskon sisallon tarkastelua.
Vastaavasti tiedamme hyvin, etta esimerkiksi Raamatun kirjojen koostaminen, Paavalin Areopagin kalliolla pitama puhe Ateenan oppineille tai Lutherin johtama uskonpuhdistus eivat olisi onnistuneet ilman erittain mittavaa jarjen kayttoa. Naissa esimerkkitapauksissa jarkea on kaytetty uskonasioissa oikein, kun Pyha Henki on saanut ohjata lahjojen kayttoa. Aivojen jarkitoimintojen kaytto on kyseessa myos silloin, kun luomme mielikuvia taivaasta, kadotuksesta tai Jumalasta. Niiden olemuksesta ei ole yksityiskohtaista Raamatun ilmoitusta. Niiden kuvaamiseksi on syntynyt tasta maailmasta lahtoisin olevia kertauskuvia, jotka eivat koskaan pysty taysin kuvaamaan kohdettaan.
Oikea jarjen kaytto
Nykyaikana on myos uskovaisten keskuudessa laajasti lisaantynyt erityisesti nuorten aikuisten taipumus ja mahdollisuus kehittaa maailmankuvaansa opiskelujen, pohdinnan ja keskustelujen kautta. Myos talle kasvavalle joukolle usko on elaman tarkein asia. Siksi he haluavat keskustella siihen liittyvista asioista, vaikka heidan ajattelunsa ja maailmankuvansa voi sisaltaa aiemmille sukupolville ehka osin tuntemattomia kasitteita ja mielukuvia. On tarkeaa rohkaista kaikkia uskomaan ja kayttamaan ajatteluaan oikein ja asianmukaisesti uskon ja elaman kysymysten tarkastelussa. Tassa meita opastaa Jumalan lahettama Pyha Henki.
(Moppi muistaakseni taannoin sai SRK:lta luvan lainata palstoille heidan julkaisuistaan. Lainaan tahan otsikkoaiheen SRK:n vuosikirjasta 2007. Valitan, etta minulla edelleenkaan ei ole suomalaisia aakkosia.)
Jarki Jumalan lahjana
Oletteko kuulleet sanottavan, etta 'ottakaa jarki vangiksi', tai etta joku lahimmainen on 'alkanut liikaa jarkeilla'? Tallaisen lausahdukset pyrkivat tukemaan uskoa, mutta niihin voi katkeytya vaarinkasitys jarjen olemuksesta ja ihmisen ajattelukyvysta. Uskon vastakohta on epausko, sen sijaan jarjen vastakohta on jarjettomyys. Jarjen kaytto sinansa ja jarkeily uskonasioissa ovat kaksi eri asiaa.
Ihmisyyden ydinolemukseen kuuluu se, etta pyrimme ajattelemaan ja perustelemaan ajatuksiamme. Meilla on myos tarve selittaa maailmankuvaamme itsellemme ja muille. Tama ajattelun ja ihmisyyden valinen kiintea yhteys on ollut lansimaisen ihmiskasityksen ytimessa jo parin vuosituhannen ajan. Kirkkoisa Augustimuksen mukaan 'jos erehdyn, niin olen'. Ranskalainen, 1600-luvulla vaikuttanut filosofi Rene' Descartes puolestaan paatyi suurissa epailyksissaan lopulta historian kuuluisimpiin lausahduksiin: 'Ajattelen, olen siis olemassa'. Onkin miltei mahdotonta kuvitella normaalia aikuista ihmista ilman ajattelua eli jarkea. Ajattelukyky asettaa meidat erityiseen asemaan suhteessa kaikkiin muihin luotuihin.
Ihmisaivot - oman elamansa palvelija
Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana aivotutkimus on suuresti lisannyt ymmarrystamme siita, miten ihmisen aivot kasittelevat tietoa. Tutkijat tietavat, etta ajattelumme on riippuvainen aiemmista kokemuksista. Aivomme ovat oppineet kasittelemaan sita tietoa, jota olemme itse kohdanneet. Ihmisten on mahdotonta 'jarkevasti' kasitella sellaista, mita ne eivat ole nahneet tai mika ei noudata tiettyja lainalaisuuksia. Historian kuluessa Jumala on antanut kullekin luomakunnan lajille sellaisen kyvyn aistia ja kasitella asioita, joka on kyseiselle lajille tarkea selviamisen kannalta. Voimme kohtalaisen hyvin elaytya ajattelemaan toistemme mielenliikkeita, koska voimme silloin hyodyntaa omia kokemuksiamme. Sen sijaan uskonasioiden ymmartamiseen ihmisjarki ei riita.
Ihmisjarki - nurkkaan ajettu
Luonnontieteissa, kuten fysiikassa tai kemiassa, on olemassa kyseenalaistamattomia perustotuuksia, joiden varaan kaikki muu ajattelu rakentuu. Samalla tavoin uskossa on olemassa jo pienen lapsen hallitsemat, kyseenalaistamattomat uskontotuudet, jotka riittavat ihmisen pelastukseen. Uskon ja luonnontieteiden vertailu on opettavaa siksi, etta molemmissa patee sama tosiasia: perustotuuksien olemassaolo ei riipu niiden epailijasta. Painovoima ja valon nopeus eivat katoa, vaikka emme niihin uskoisi. Aivan samalla tavalla Jumala ja iankaikkisuus eivat muutu miksikaan, vaikka ihminen ei usko niihin. Suhteessa Jumalaan ja uskoon ihmisen ajattelu on siis lopulta nurkkaan ajettu. Meilla ei ole mahdollisuutta itse paattaa tai muuttaa uskontotuuksia. Jumalan olemukseen ja ilmoitukseen ei vaikuta se, mita me uskomme tai ajattelemme.
Yksittainen ihminen voi toki paattaa jattavansa uskontotuudet huomioimatta omassa elamassaan. Se on ihmiselle asetettu suuri valinnan taakka. Silloin valinta ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan jarjen, vaan uskon ja epauskon kysymys. Joskus kuulee sanottavan, etta ihminen paatyi valitsemaan epauskon jarkiperusteilla. Koska uskon perustotuudet eivat riipu ihmisen ratkaisuista, niin kutsuttu jarkiperuste tarkoittaa tuolloin vain sita, etta ihminen on joutunut jarjen kaikkivoipaisuusharhan uhriksi.
Kristillistenkin kirkkojen piirissa toimii ihmisia, joiden mukaan Jumalan olemassaoloa todistavat ne asiat, joita tiede ei ole viela kyennyt selittamaan. Kun tiede on vahitellen selittanyt yha vaikeampia asioita - vaikkapa atomien tai tahtitaivaan rakennetta - Jumalaa ei enaa tarvita tieteellisen maailmankuvan paikkaamiseen. On jopa sanottu, etta Jumala on nain ahdistettu nurkkaan. Myos uskovainen ihminen saattaa liukua ajattelemaan, etta jokin historian tapahtuma tai luonnonilmio todistaa Jumalan olemassaolon. Uskomme kylla, etta tahtitaivaan olemassaolo ja kansojen vaiheet ovat seurausta Jumalan vaikutuksesta. Sen sijaan joudumme harhaan, jos yritamme alistaa Jumalan aistihavaintojemme todistamaksi. Raamatussa kuvattu Jumala ei alistu todistettavaksi, vaan ihmiselle katsotaan riittavan perustotuus eli aksiooma: "Mina olen se mika mina olen." (2. Moos. 3:14) Nain ollen vain ihmisjarki voi joutua nurkkaan, ei Jumala. Alymme ei koskaan voi olla Jumalan ja hanen tahtonsa tuntemisen lahde. Uskon perusta on Jumalan ilmoituksessa. Syysta Martti Luther tunnustaa 3. uskonkappaleen selityksessa uskon syntymisesta ja siina sailymisesta, "etten mina voi omasta jarjestani enka voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enka tulla hanen tykonsa, vaan Pyha Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittanyt ja varjellut minua oikeassa uskossa".
Sama ongelma tulee vastaan silloin, kun kuulee ihmisen perustelevan uskoaan jarkisyilla. Saattaa tuntua muodikkaalta kertoa ratkaisseensa uskonongelmat rationaalisesti. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Koska uskon perustotuudet eivat ole jarjen avulla kasitettavissa, ei niita voi myoskaan omaksua jarjen kautta. Siksi henkilo, joka kertoo paatyneensa jarkevasti uskoon, onkin kasittanyt vaarin seka jarjen etta uskon ydinolemukset, tehtavat ja rajat.
Lapsen usko esikuvana
Raamatussa lapsen tapa uskoa asetetaan hyvin selvasti esikuvaksi siita, miten aikuisten tulisi kyselematta luottaa Jumalaan ja hanen pelastussuunnitelmaansa. On kuitenkin poikkeuksellista, etta aikuiseksi varttunut ihminen kykenisi riippumaan kiinni uskossa ilman lisatietoa uskonsa perusteista. Naita opillisia kysymyksia siirramme lapsillemme kotona ja monissa yhteisissa tilaisuuksissa aina rippikouluja myoten. Nain haluamme ohjata lasten tiedolliset eli jarjen toiminnot, heidan ajattelukykynsa, palvelemaan uskon sisallon tarkastelua.
Vastaavasti tiedamme hyvin, etta esimerkiksi Raamatun kirjojen koostaminen, Paavalin Areopagin kalliolla pitama puhe Ateenan oppineille tai Lutherin johtama uskonpuhdistus eivat olisi onnistuneet ilman erittain mittavaa jarjen kayttoa. Naissa esimerkkitapauksissa jarkea on kaytetty uskonasioissa oikein, kun Pyha Henki on saanut ohjata lahjojen kayttoa. Aivojen jarkitoimintojen kaytto on kyseessa myos silloin, kun luomme mielikuvia taivaasta, kadotuksesta tai Jumalasta. Niiden olemuksesta ei ole yksityiskohtaista Raamatun ilmoitusta. Niiden kuvaamiseksi on syntynyt tasta maailmasta lahtoisin olevia kertauskuvia, jotka eivat koskaan pysty taysin kuvaamaan kohdettaan.
Oikea jarjen kaytto
Nykyaikana on myos uskovaisten keskuudessa laajasti lisaantynyt erityisesti nuorten aikuisten taipumus ja mahdollisuus kehittaa maailmankuvaansa opiskelujen, pohdinnan ja keskustelujen kautta. Myos talle kasvavalle joukolle usko on elaman tarkein asia. Siksi he haluavat keskustella siihen liittyvista asioista, vaikka heidan ajattelunsa ja maailmankuvansa voi sisaltaa aiemmille sukupolville ehka osin tuntemattomia kasitteita ja mielukuvia. On tarkeaa rohkaista kaikkia uskomaan ja kayttamaan ajatteluaan oikein ja asianmukaisesti uskon ja elaman kysymysten tarkastelussa. Tassa meita opastaa Jumalan lahettama Pyha Henki.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...tämä viesti?
Miksi et voinut kirjoittaa nikilläsi: "sointula"?
Terv. Aa ämmä.