Nyt on taas masennus hiipiny elämään sama mikä vaivasi vuoden alussa, mutta kesä meni paremmin, melkein luulin että se oli ohi..vuoden alussa sairastuin luulakseni anoreksiaan, mutta en ole kertonut siitä kun yhdelle kaverille, jolla itsellään oli myös sama sairaus..Laihduin silloin 10kg 2 viikon sisällä ja olen lähes samoissa mitoissa pysyny siitä asti. Nykyään vaan ahdistaa kauheesti, mä en syö koko päivänä mitään muuta kuin ehkä yhden omenan ja illalla ahmin sitten karjalanpiirakoita, leipiä, jätskiä..ja aina noita samoja. Olen koittanut oksentaa ne pois mutten (onneksi?) pystynyt..Maha aina turpoo ja tuntuu että se repeis minä hetkenä hyvänsä..en kerta kaikkiaan pysty syömään enään normaalisti, en oo kyenny tänä vuonna ollenkaan. Olen mitoiltani nyt 163/49 eli en ole edes laiha, mutta kova ahdistus laihtumiseen on päivittäin..Olen alkanut viilellä itseäni, en olis koskaan uskonu että olisin niin säälittävä tyyppi.Just ku mun elämässä oli kaikki melko hyvin kaatuu niskaan taas kaikkea tällaista paskaa. Ei jaksais enää, en jaksa enää ikuisia liikuntahimoja, ruoan ajattelemista, joka päiväistä sortumista..Lihoonko nyt kun olen syönyt lähes joka päivä 1000-1600 kaloria, tiedän että se on jumalattomasti! Jos joku vois auttaa mua..ennen söin ja yritän syödä edelleen siinä 200-500 kaloria..Mitäköhän tää kaikki nyt on? Mikä helvetin elämä mullakin nyt on? Pitäiskö mun hakea apua? Onkohan mulla vielä anoreksiaa, kun mun ajatukset ei jätä mua rauhaan?
Pitäiskö
hakea apua?
6526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanon sulle, et hae ihmeessä apua! Mene vaikka kouluterkkarin luokse. Se auttaa..Sitte sun ei tartte enää vaan yksin aatella noita kaikkia ajatuksia. Ei kannata aatella sitä että et edes ole vielä kauheen laiha!!Sä olet. Mutta tiedän miltä susta tuntuu. Noi KAKKI sun ajatukset on ihan ku mun omia :) Joo mut en halua aatella enää noita, vaikka ne ottaa joka minuutti osan ajasta valtaa.. Sun pitää sanoo itelle, et MÄ HALUAN PARANTUA
Ei tunnu yhtä yksinäiseltä, kun kuulee että myös sinulla on samanlaisia ajatuksia, vaikka tiedän ettei niin saisi ajatella ja että se on itsekästä. Nyt täytyisi rohkaistua vaan hakemaan sitä apua ja täytyis itselleen myöntää sen että ansaitsee sitä apua..mutta ajattelen vaan että se menis itsestään pois, ei ole mennyt. Mutta kun mun perhe saa tietää että oon tällaisten asioiden kanssa..en halua huolestuttaa heitä, rakastan heitä niin
Kysyisin, että mitä söit tuon kahden viikoin aikana kun laihduit n. 10 kiloa? :0 söitkö edes mitään?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska tuo on aika paljon kiloja posi 2 viikossa.
No aika vähän söin, kai 1 omenan ja salaattia päivässä, mutta tarkalleen en muista, ruokakirjassa varmasti lukisi, mutta sitä on niin tuskallista selata takaisinpäin etten sitä tee. Ja todellakkin silloin lenkkeilin joka päivä. Ne kilot lähti varmaan sen takia niin nopeasti, koska ennen sitä söin kaikkea yhtään ruoan perään katsomatta ja olin läski 163/58..harmi vain että olen nyt lihonnut pari kiloa takaisin..(163/50)
Ei, ei !Et saa aatella niin,että et ansaitse apua!
kun sinä. Voimia sulle