.
d e|p r e s s i o
(lat. de- alas, pois, primum etummainen, pressus puserrettu, deprimo painaa alas), masennus, *Bibring’in (1953) yleisen *ego-psykologisen depressio-teorian mukaan depressio on lapsuuden avuttomuuden- tuntojen ja masennusalttiuden reaktivoitumista, jolloin vastapooleina ovat 1) avuttomuus vs. 2) *narsistiset pyrkimykset ja tyydytykset. *Freud ja *Abraham painottivat *ambivalenssia menetykseen liittyvässä *melankoliassa varsinkin *obsessionaalisilla. *Psykodynaamisesti masennukset voitaisiin jakaa: 1) ego-depressioihin ja 2) introjektio-depressioihin (alla).
Depression *kognitiivisen mallin mukaan (Aaron *Beck ym.) masennuksessa itseen liittyvät negatiiviset *skeemat muodostavat yhteenliittymiä, mm. menetys-moodin, joka aktivoituu depressiossa. Depressio ei ole yhtenäinen *häiriö tai *sairaus. Siihen liittyy serotoniini-aineenvaihdunnan häiriöllisyyttä (*neurotransmitterit); pitemmissä ja/tai vaikeammissa muodoissa myös *anatomista heikkoutta *synapseissa ja *aksoneissa sekä *hippocampuksen *atrofiaa.
.1) *agitoitunut depressio,
.2) *anakliittinen depressio,
.3) *depressiivinen persoonallisuushäiriö,
.4) *dystymia,
.5) *ego-depressio,
.6) *endogeeninen depressio,
.7) *epätyypilliset piirteet,
.8) *introjektio-depressio,
.9) *kaamos-masennus,
10) *major depression,
11) *melankolia,
12) *masennustila (-jakso),
13) *neuroottinen depressio,
14) *reaktiivinen depressio,
15) *somaattinen oireyhtymä,
16) *vakava masennus,
17) *verhottu depressio.
*depressio-*inventaarit, *depressio-huijaus (Luukkonen).
.
d e|p r e s s i o
(lat. de- alas, pois, primum etummainen, pressus puserrettu, deprimo painaa alas), masennus, *Bibring’in (1953) yleisen *ego-psykologisen depressio-teorian mukaan depressio on lapsuuden avuttomuuden- tuntojen ja masennusalttiuden reaktivoitumista, jolloin vastapooleina ovat 1) avuttomuus vs. 2) *narsistiset pyrkimykset ja tyydytykset. *Freud ja *Abraham painottivat *ambivalenssia menetykseen liittyvässä *melankoliassa varsinkin *obsessionaalisilla. *Psykodynaamisesti masennukset voitaisiin jakaa: 1) ego-depressioihin ja 2) introjektio-depressioihin (alla).
Depression *kognitiivisen mallin mukaan (Aaron *Beck ym.) masennuksessa itseen liittyvät negatiiviset *skeemat muodostavat yhteenliittymiä, mm. menetys-moodin, joka aktivoituu depressiossa. Depressio ei ole yhtenäinen *häiriö tai *sairaus. Siihen liittyy serotoniini-aineenvaihdunnan häiriöllisyyttä (*neurotransmitterit); pitemmissä ja/tai vaikeammissa muodoissa myös *anatomista heikkoutta *synapseissa ja *aksoneissa sekä *hippocampuksen *atrofiaa.
.1) *agitoitunut depressio,
.2) *anakliittinen depressio,
.3) *depressiivinen persoonallisuushäiriö,
.4) *dystymia,
.5) *ego-depressio,
.6) *endogeeninen depressio,
.7) *epätyypilliset piirteet,
.8) *introjektio-depressio,
.9) *kaamos-masennus,
10) *major depression,
11) *melankolia,
12) *masennustila (-jakso),
13) *neuroottinen depressio,
14) *reaktiivinen depressio,
15) *somaattinen oireyhtymä,
16) *vakava masennus,
17) *verhottu depressio.
*depressio-*inventaarit, *depressio-huijaus (Luukkonen).
.
Vastaukset 17
Vanhimmat
.
1) depressio, agitoitunut depressio, depressio jossa psykomotorinen kiihtyneisyys ja *ahdistus ovat vallitsevina. (Ei pidä sekoittaa *maniaan.)
2) depressio, anakliittinen depressio, *Spitz’in vuonna 1945 esittämä Anlehnungs- eli ”nojautumis”-masennus, joka voi syntyä kun lapsi *normaalin suhteen jälkeen erotetaan äkillisesti äidistään kolmen kuukauden ajaksi alkaen 6:nnen ja 8:nnen elinkuukauden välillä.
3) depressio, depressiivinen persoonallisuushäiriö, *DSM-IV-TR:n tutkimus-*diagnoosi; vaihtoehtona lähinnä *dystymia. *persoonallisuushäiriöt nykyisissä *tautiluokituksissa.
4) depressio, dys|tymia (kr. dys- huono, thymos mieli), tuli vuonna 1980 (*DSM-III; dysthymic disorder, DD) korvaaman diagnoosia *neuroottinen depressio. Sama kuin *ICD-10:n *pitkäaikainen masennus.
5) depressio, ego-depressio (*psykodynaaminen jako), suhteellisen yksinkertaisia ja tavallisesti suhteellisen lieviä depressioita, joissa keskeistä itsetunnon menetys mutta ei painottunutta *introjektiivista *aggressio- problematiikkaa. Ego-depressioihin kuuluvat useimmat *dystymiat ja *masennustilan lievemmät muodot. *introjektio-depressio.
6) depressio, endo|geeninen depressio (kr. endon sisällä, genos synty), sisäsyntyinen depressio, masennus jossa ulkoisten *traumaattis-luontoisten kokemusten merkitys on suhteellisen niukka. Vrt. *reaktiivinen depressio.
7) depressio, epätyypilliset piirteet, mm. 1) mielen reaktiivisuus (mieli kirkastuu positiivisista tapahtumista), 2) ruokahalun lisääntyminen tai merkittävä painon nousu sekä 3) *hyper-somnia. Vrt. *kaamosmasennus, *somaattinen oireyhtymä.
8) depressio, introjektio-depressio (*psykodynaaminen jako), mutkikkaita ja tavallisesti suhteellisen vaikeita masennuksia, joissa *regression myötä *ambivalentti menetetty objekti *introjisoidaan. Tällöin *psyykeen muodostuu kahtiajako a) *sadistinen introjekti + *yliminä (vs.) b) *minä. Tällöin esim. inter-persoonallinen *aggressio-problematiikka muuttuu intra-*psyykkiseksi. Introjektio-depressioihin kuuluvat varsinkin *vakavan *masennuksen vaikeimmat ja *melankoliset sekä *psykoottiset muodot. Vrt. *ego-depressio.
9) depressio, kaamosmasennus, vuodenaikoihin sidottu (*DSM: seasonal pattern) depressio, jossa painottuvat masennuksen *epätyypilliset piirteet.
10) depressio, major depression, single episode, recurrent, *DSM:n *dystymiaa vaikeampi depressio-luokka vuodesta 1980 (DSM-III). Sisältää vaikeusasteen määrityksen: 1) mild, 2) moderate, 3) severe, 4) severe with psychotic features (ym.). Major depression - suomennettu vuonna 1986 termillä *vakava masennus (Tautiluokitus 1987) - vastaa *ICD-10:n luokkaa *masennustila (-jakso).
11) depressio, masennustila, toistuva masennusjakso, *ICD-10:n *pitkäaikaista masennusta (eli *dystymiaa) vaikeampi depressio-luokka, joka sisältää vaikeusasteen määrityksen: 0) lievä, 1) keskivaikea, 2) vaikea(-asteinen), 3) vaikea, psykoottinen.
Kriteerit. 1) Masentunut mielentila. 2) Kiinnostuksen t. mielihyvän menetys toimissa. 3) Energian niukkuus t. väsymys. 4) Itsetunnon menetys. 5) Järjettömät itsesyytökset tai syyllisyys. 6) Kuolemaan tai itsemurhaan takertuminen. 7) Keskittymisvaikeudet. 8) Psykomotorinen kiihtymys tai hidastuminen. 9) Unihäiriöt. 10) Ruokahalun ja vastaava painon muutos. - Masennustila (-jakso) vastaa *DSM:n *major depression-luokkaa.
12) depressio, melankolia (kr. melaina khole musta sappi, melankholia mustasappisuus), *masennuksen vaikeimmista muodoista käytetty nimitys; ovat useimmiten *toistuneita ja *endogeenisia ja voivat olla *agitoituneita tai *katatonisia. Nimityksenä myös mm. vitaalinen depressio (so. vitaalisuuden menetys). *DSM:n *major depressionin melankoliset piirteet ovat suunnilleen samoja kuin *ICD-10:n *somaattinen oireyhtymä.
13) depressio, neuroottinen depressio, vanhempi nimeke *dystymialle (*DSM) ja *pitkäaikaiselle masennukselle (*ICD-10).
14) depressio, reaktiivinen depressio, *masennus joka on paljolti *responssia ulkoisiin *traumaattis-luontoisiin kokemuksiin. Vrt. *endogeeninen depressio.
15) depressio, somaattinen oireyhtymä, voidaan laittaa lisämääreenä *ICD-10:n *masennustilaan (vaaditaan vähintään 4/8):
1) Kiinnostuksen kirpoaminen liki kaikissa toimissa. 2) Emotionaalisen responsiivisuuden puute tavallisesti miellyttävissä asioissa. 3) Herääminen ainakin 2 tuntia tavanomaista aikaisemmin. 4) Depressio pahimmillaan aamuisin. 5) Tuntuva psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyminen. 6) Ruokahalun menetys. 7) Painon lasku (ainakin 5 % kuluneessa kuussa). 8) Seksuaalisen kiinnostuksen häviäminen. ICD:n somaattinen oireyhtymä on suunnilleen sama kuin *DSM:n melankoliset piirteet (*melankolia). *epätyypilliset piirteet.
16) depressio, vakava masennus, *major depression -termin (*DSM-III, 1980) suomennos (1986) Tautiluokitus 1987:ssä. Ilmauksia ”vakava masennus” (DSM) ja ”masennus(tila)” (*ICD-10) käytetään usein rinnakkain, ja vakava masennus - yleis- tai kokoomatermi - sekoitetaan usein *masennustilan vaikea-asteiseen masennukseen. Vakava masennus ≠ vaikea masennus. Onkin esitetty (Luukkonen 2005), että ”vakava masennus” tulisi varata ”vakavasti otettaviin masennuksiin”, jolloin rajana olisi esim. vähintään keskivaikea masennus(tila), johon liittyy *somaattinen oireyhtymä.
17) depressio, verhottu depressio (masked), G. Hole’n (1963) lavierte Depression, joka ilmenee lähinnä vain *somaattisina *oireina (depression sine depressione).
depressio-huijaus (Luukkosen ilmaus), *psykiatrian propagoima kanta *depressiosta "kansantautina" 5 %:n piste-*prevalensseineen.
depressio-inventaarit, *Beck: *BDI, *BHS, *CDI; *Hamilton: *BCDRS, *CRS, *HRSD, *SIGH-D; *CSDD, *GDS; *MMPI:n depressio-skaala (D). *inventaarit.
.
miten tästä paranee.........?
Kun kerran olet ex-Pertti, niin mikset kerro mikä on tulehduksen osuus masennuksessa ja kuinka sitä tulisi hoitaa ettei masentunut dementoidu myöhemmin?
Inflammation, Depression and Dementia: Are they Connected? Neurochem Res. 2007 Oct;32(10):1749-56.
http://tinyurl.com/2vvh67
.
En pysty. En edes tiedä, mitä tulehduksella tarkoitetaan.
.
Ohion yliopiston psykiatrian ja psykologian professori Janice Kiecolt-Glaser ja muut alla olevien artikkeleiden kirjoittajat kuuluvat niihin asiantuntijoihin, joiden mielestä masennus on tulehdustila. Sitäkin tulisi ehkäistä ja hoitaa, mutta se näyttää olevan vieras ajatus Pertille ja ilmeisesti muillekin psykologeille
http://pni.psychiatry.ohio-state.edu/jkg/JKG Article PDFs/180.pdf
http://pni.psychiatry.ohio-state.edu/jkg/JKG Article PDFs/178.pdf
http://medicine1.bjmu.edu.cn/immunology2006/doc/1062591619_06021016391320768.pdf
http://www.internationalbreastfeedingjournal.com/content/pdf/1746-4358-2-6.pdf
.
On vielä otettava huomioon se, että depressio ei ole yhtenäinen häiriö. Mahdolliset tulehdukselliset depressiot ovat sairauksia.
Mutta: MITÄ ON TULEHDUS BIOKEMIALLISESTI?
.
.
Ei väittelijäkään osannut kysyttäessä sanoa tulehduksesta oikein mitään. Tarja Melartin kuuluu niihin, jotka psykiatrialle häpeäksi propagoivat depressiota "kansantautina" 5 %:n piste-prevalensseineen.
"Pertti Luukkonen"
Perjantaina 21.1.2005 klo 12 Lapinlahdessa.
LL Tarja Melartin: Vakavasti masentuneen potilaan monihäiriöisyys, ennuste
ja saatu hoito psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.
Väitöskirja printattuna 97 sivua.
http://ethesis.helsinki.fi/
Tutkittiin tyypillisiä vakavasta masennustilasta kärsiviä
erikoissairaanhoidossa olleita (Vantaa) potilaita (N 269). Tyypillisesti
potilailla oli myös persoonallisuushäiriö; vain viidennes oli "puhtaasti"
depressiivisiä. Potilaat reagoivat suhteellisen nopeasti hotoon (4 - 8
viikossa), mutta ongelmaksi muodostui pitkä osittaisen toipumisen kausi.
Puolentoista vuoden seurannan aikana 40 % potilaista joutui
"kertausharjoituksiin". Uudet masennusjaksot olivat kuitenkin lyhyempiä ja
lievempiä. Pitkää toipumisaikaa ennakoivat masennuksen vaikea-asteisuus ja
monihäiriöisyys. Vakava-asteisuus ennusti myös uusiutumista.
Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa lääkehoitoa sai 88 % ja
psykososiaalista tulea 98% potilaista. Noin puolella lääkehoito keskeytyi
liian aikaisin, usein potilaan omasta päätöksestä. Varsinaista terapiaa sai
vain 16 %. Seurannan lopussa oli KOKONAAN VAILLA HOITOKONTAKTIA NOIN
KOLMANNES niistä, jotka eivät saavuttaneet täydellistä toipumista.
Väittelijä katsookin, että suurimpia haasteita psykiatrisessa
erikoissairaanhoidossa on hoidon jatkuvuuden turvaaminen.
Itse väitöstilaisuus oli yleisilmeeltään miellyttävä ja varsinkin hauska,
mikä johtui paljolti vastaankinaajan Kuopion professorin Heimo Viinamäen
otteesta. Hän nauratti kansaa ovelilla jutuillaan. Toisaalta hän hieman
otti pääroolia väittelijältä, tummalta kaunottarelta, joka ei kenties ollut
aivan terävimmillään. Vastaväittäjä kiitti väitöskirjaa. Auki on vain,
onko se "hyvä" vai "erittäin hyvä". Se on kuin osin "kuin oppikirja, sitä
lukiessa oppii"; vastaväittäjä tosin sanoi saaneensa siitä (myös) tuntuvan
korvauksen. Hän suosittaa sen hyväksymistä kiitosmaininnoin. Erityisenä
ansiona hän piti, että se muuttaa hoitokäytäntöä, mikä on "harvinaista"
väitöskirjojen kohdalla. - Kustoksen, prof. Erkki Isometsän, silmien ilme
oli rauhallinen, mutta tutkiva ja älykäs.
Kirjan julkaisina on Kansanterveyslaitos (KTL), ja ilmeisesti prof. Jouko
"Jopi" Lönnqvist, Suomen psykiatrian ykkönen, on ollut tutkimuksessa
takapiruna.
Pertti Luukkonen
From: Pertti Luukkonen
Subject: "Vakavan masennustilan" lyhyt historia (Re: Väitös masennuksesta)
Date: Sat, 22 Jan 2005 11:20:51 +0200
.
.
ei itsekään tiedä, mitä tulehduksella tarkoitetaan.
.
(inflammaatiota) kuvataan yllä esitetyissä artikkeleissa biokemian termein, mutta ne näyttävät menevän Pertiltä yli hilseen. Sääli, sillä psykopatologian asiantuntijana itseään pitävän henkilön pitäisi ymmärtää taudin biokemiaakin.
.
Niin menevät. Mutta voisitko esittää apukoulutasoisen esityksen aiheesta?
.
sopivan tasoista luettavaa tulehduksen ja rasvahappojen biokemiasta, vaikkakin pääpaino tässä katsauksessa on skitsofreniassa
http://tinyurl.com/y4mab4
"Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira, mutta viisaus ei ole kaikille annettu."
"Mutta nytpä miehet lukemaan, nyt aapiskirja kouraan ja sanaa päähän vaikka halkonuijalla."
Kirjoittiko ja julkaisiko hän kirjoja sen jälkeen kun oli lääkitty ja lukittu mielisairaalaan.????Eli kun hänet oli tehty HÄKKI-IHMISEKSI.
Heh, nyt sain oivalluksen. Olen elämänpituista kroonista masennusta, melankoliaa , tuskaa ja myös neuroottisuutta pitelevä potilas, jolla aina korkea senkkalukema. Psyykenvaivani alkoivat murrosiässä, josta alkaen myös senkkani aina ollut koholla. Olen nainen ja senkka AINA 18 - 30 kieppeillä. Erittäin harvoin on saatu jopa 15, mutta useimmiten niin korkea, että siitä mainitaan minulle sekä kysellään, ihmetellään. Eri syistä näitä verikokeita on otettu ja itsekseni vain olen uteliaana miettinyt, että MISTÄ ihmeestä johtuu! MISSÄ on tulehdusta, "märkää". Hmmm, PÄÄSSÄ !! - Olisko tässä asiassa jotakin itua, todella?
Olen avuton maallikko(= äiti). Mielestäni masennus ei johdu isän eikä äidin lapselle osoittaman rakkauden puutteesta. Ei missään nimessä. Omakohtaisen kokemuksen mukaan se liittyy tietyllä tavalla epilepsiaan (esim. kuumekouristus taustalla, synnytyksen aikana lieväkin hapen puute, napanuora kaulan ympärillä, lukuisat tulehdussairaudet lapsena ja HORMONAALISET HÄIRIÖT ovat mielestäni todella huomioon otettava syy). Lapsella jo pienenä havaittavissa lievää ajatuksiin vaipumista, raivokohtauksia, lievää muistamattomuutta. Omalla lapsellani masennus paheni ja paheni murrosiän jälkeen. Hänellä oli kaikki edellä mainitut "häiriöt". Saimme todella tylyä kohtelua mielenterveys puolella. Lapseni teki itsemurhan jokin aika sitten. Jos ihminen saa sydänkohtauksen hänet viedään heti hoitoon ja tutkitaan ja annetaan joka puolelta tukea. Lapseni yritti 6 kertaa vuoden sisällä itsemurhaa. Ambulanssia piti soittaa kolmekin kertaa ennen kuin uskoivat, että tosi on kyseessä. Sairaala lähetti joka kerta 3 päivän päästä kotiin, siis vanhempien luo.ELI ITSEMURHA YRITYKSET EIVÄT OLE SAIRAALAAN OTON PERUSTE. Nyt emme enää aiheuta kustannuksia terveyspuolelle!
ei siis ole jonkinlainen depressio jollakin asteella?Kysyn ja odotan vastausta.
Olenko diagnosoitu.