Tehkää selkoa ken pystyy!
A on tehnyt aikoinaan perikunnan nimisissä kiinteistön vuokrasopimuksen – siis vuokrannut perikunnan kiinteistön kolmannelle osapuolelle vaikkapa B:lle. Vuokraamiseen ei ole annatettu valtakirjaa ja perikunnan muut jäsenet eivät ole olleet tietoisia koko vuokraamisesta.
A kuolee ja asia tulee perikunnan tietoon. Perikunta ilmoittaa, että vuokrasopimus ei sido heitä, koska se on tehty heiltä tietämättä. B väittää, että sopimus on voimassa. B:n mielestä A on esiintynyt niin, että olisi voinut luulla, että hän on saanut valtuutuksen.
Jos asia viedään oikeuteen, niin voiko B vaatia A:n perikunnalta korvausta menetetystä edusta sekä vahingoista ja vaatimus perustuisi siihen, että A on toiminut vääriin ja antanut siis ymmärtää että hänellä olisi oikeus tehdä vuokrasopimus.
Tässähän olisi lähinnä se tilanne, että A on menetellyt vääriin vähän kaikkia kohtaan ja nyt koska A on kuollut, siirtyisi korvausvastuu hänen tekemästään virheestä A:n perikunnalle, koska A ei enää voi olla vastuussa asiasta. Varmaankin vuokralaisen olisi kuulunut varmistaa, että vuokranantajalla on oikeus tehdä vuokrasopimus perikunnan nimissä. Olisiko tähän riittänyt yleinen valtakirja, vai olisiko se pitänyt olla yksilöity vai olisiko riittänyt pelkkä suullinen suostumus perikunnan jäseniltä?
Miten nyt pitäisi menetellä, että ei tarvitse lähteä oikeuteen?
A on tehnyt aikoinaan perikunnan nimisissä kiinteistön vuokrasopimuksen – siis vuokrannut perikunnan kiinteistön kolmannelle osapuolelle vaikkapa B:lle. Vuokraamiseen ei ole annatettu valtakirjaa ja perikunnan muut jäsenet eivät ole olleet tietoisia koko vuokraamisesta.
A kuolee ja asia tulee perikunnan tietoon. Perikunta ilmoittaa, että vuokrasopimus ei sido heitä, koska se on tehty heiltä tietämättä. B väittää, että sopimus on voimassa. B:n mielestä A on esiintynyt niin, että olisi voinut luulla, että hän on saanut valtuutuksen.
Jos asia viedään oikeuteen, niin voiko B vaatia A:n perikunnalta korvausta menetetystä edusta sekä vahingoista ja vaatimus perustuisi siihen, että A on toiminut vääriin ja antanut siis ymmärtää että hänellä olisi oikeus tehdä vuokrasopimus.
Tässähän olisi lähinnä se tilanne, että A on menetellyt vääriin vähän kaikkia kohtaan ja nyt koska A on kuollut, siirtyisi korvausvastuu hänen tekemästään virheestä A:n perikunnalle, koska A ei enää voi olla vastuussa asiasta. Varmaankin vuokralaisen olisi kuulunut varmistaa, että vuokranantajalla on oikeus tehdä vuokrasopimus perikunnan nimissä. Olisiko tähän riittänyt yleinen valtakirja, vai olisiko se pitänyt olla yksilöity vai olisiko riittänyt pelkkä suullinen suostumus perikunnan jäseniltä?
Miten nyt pitäisi menetellä, että ei tarvitse lähteä oikeuteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysyit: "Miten nyt pitäisi menetellä, että ei tarvitse lähteä oikeuteen?"
Vaikken osaa ottaa kantaa varsinaisiin lakikysymyksiin, niin asiasta selviää kaikista nätimmin irtisanomalla vuokrasopimus sovitulla tavalla. Eli yksinkertaisinta on noudattaa tehtyä vuokrasopimusta ikään kuin sillä olisi ollut perikunnan hyväksyntä. Mikäli ette halua jatkaa sopimusta, niin irtisanokaa se. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Aina.
"vaatia vahingonkorvausta menetetystä edusta" kuulostaa kovin epämääräiseltä. Kumpi on vaatimassa vahingonkorvausta A vai B? Ja mikä on menetetty etu?
Maat menee myyntiin ja vuokrasopimus lakkaa pätemättömänä.
B on vaatimassa korvausta, kun menettää vuokraoikeuden jäljellä olevan ajan. Itseasiassahan vuokrasopimusta ei ole edes voimassa, koska se on solmittu laittomasti, mutta mutta... Jos kuitenkin päätetään, että A on menetellyt virheellisesti ja B on sen vuoksi uskonut, että hänellä on vuokrasopimus, niin voiko A:n perikunta joutua vastuuseen siitä, että A on menetellyt vääriin? Siis: Voiko ylipäätään joku perikunta joutua kovaajaksi vainajan eläessään tekemistä sopimuksista tai niiden rikkomisista? Eikös se yleensä ole niin, että se korvaa, joka on vahingon aiheuttanut?
Tapauksesa kannattaa ottaa yhteyttä lakimieheen neuvojen saamiseksi.
Pääsääntö on, että vahingon aiheuttaja maksaa aiheuttamansa vahingon
eli tässä tapauksessa A on menetellyt väärin ja hänen kuoltuaan vastuussa
on hänen kuolinpesänsä.
Jos kuitenkin B on vilpittömästi uskonut A:lla olleen valtuutus, mikä B:n
on näytettävä toteen, vuokrasopimus pätee edelleen ja jää rasittamaan
ostajan omistusoikeutta (tästäkin voidaan riidellä vuokralaisen ja ostajan
välillä). Tämä riippuu siitä, oliko vuokraoikeus kirjattu lainhuuto- ja kiinnitys-
rekisteriin.
Vuokraoikeudelle ei ole haettu kiinnitystä. Kiinnitystä ei tietenkään saisikaan ilman, että hakemuksessa on perunkirjat, sukuselvitykset, kaikkien suostumukset jne. jne...
Vuokrasopimuksessa ei ole muuta kuin A:n ja B:n allekirjoitukset.
Eihän yleensäkään kuoilleita tuomita mihinkään? Miten sitten voitaisiin tuomita kuolleen perilliset kuolleen eläessään tekemästä / aiheuttamasta asiasta?