4-v uhmaa

Pahoja ovat uhmat; ja kun yksi uhma menee ohi niin toinen jo kolkuttelee tilalle.

Melko helpolla on päästy kun on jätetty nuo karjumiset vähemmälle ja jätetty oma rääkyminen sinne pimeään huoneeseen, jossa kaikki vanhemmat silloin tällöin käyvät yksin purkamassa agressioitansa seinille. Tai ainakin itseä stressaa vähemmän kun ei tule huudettua ja raivottua kerran tunnissa jonkun pikkutyperän asian takia.

Tyly meininki on tehonnut: jos ei tavallinen puhe tehoa, niin varotuksen jälkeen lähtee lelut takavarikkoon, jälkiruokaedut pysyvät pakastimessa, lastenohjelmat pimenevät toistaiseksi ja ulkoa tullaan sisälle mököttämään nopeammin kuin on sisältä ulos keretty.
Kyllä 4-vuotiaskin jo ymmärtää omien etujensa päälle :-) Ja oppii sitä lapsikin kenellä on todellinen valta talossa.

Mutta aina on muistettava, että pitää noiden vintiöidenkin purkaa tunteitansa - ei ne muuten opi niitä hallitsemaan.

Rankkaa varmasti. Teidän täytyy vaan yrittää löytää teidän omalle perheelle sopivat keinot Syy-seuraus periaatteella. Hyvästä käytöksestä seuraa hyvää ja pahasta pahaa/rankaistus. Ja samat pelisäännöt molemmille vanhemmille.

Sovitte teidän perheelle sopivat säännöt. Esim. Leikkiessä ei huudeta ja vanhempia totellaan. Jos näin ei tapahdu seuraa jokin rankaistus. Niinkuin edellisessäkin viestissä kerrottiin. Jätätte jonkun kivan jutun pois mistä lapsi tykkää.

Ensin annat sanallisen varoituksen. Jos et nyt tottele tapahtuu näin. Jos lapsi jatkaa kiukuttelua toteutat rankaistuksen. Älä jätä sitä vain uhkaukseksi.

Voittehan yrittää sopia, jos lapsi pystyy esim kolme iltaa leikkimään nätisti niin voisi seurata taas jokin hyvä palkkio jne.

Tietysti kun itse on väsynyt on uuvuttavaa yrittää laittaa rajoja ja toimia johdonmukaisesti. Siihenhän sitä pitäisi yrittää kuitenkin aina pyrkiä.

Uhma alkoi jo 1,5vuotiaana ja on jatkunut tähän päivään asti. poika on jo 4,5-v ikäinen. Sitä yksinhuoltajana yrittää kerätä voimia parhaansa mukaan ja jaksaa jokapäiväiset tappelut, mutta rankkaa on. vielä kun perheessä on 1-v toinen poika. Pojat nukkuvat yhteisessä huoneessa ja voitte vaan kuvitella kuinka syö äidin hermoja kun pienempi on juuri saatu päiväunille mutta isoveli päättääkin aloittaa uhmakonsertin. Meillä raivarit ja kiukuttelut on joka päiväisiä ja niitä tulee monta! Lapsi ei kunnioita minua yhtään ja mikään jäähypenkki ei auta. Lopuksi tappelu menee siihen että karjutaan molemmat naama punaisena. (mikä on niin väärin minulta, eikä ole minun edukseni ollenkaan. tiedostan sen kyllä) mutta kun hermot menee niin ne myös sitten menee. Soittelin alueemme perheneuvolaan jos vaikka sieltä saisi avun ongelmaamme.