miksi naiset lapsen saatuaan alkavat kuvitella olevansa jonkin sortin pyhimyksiä ja mailman-napoja?
miksi äitiydestä tulisi kehua ketään sillä se on täysin arkipäiväinen asia mikä aivan jokaisen naisen tulisi osata hyvin hoitaa? musta tuntuu että tämä niin sanottu "mammailu" on uusavuttomien nykynaisten tapa peittää epävarmuutensa lastenhoidossa, jonka seurauksena tulee yli rasittuneita äitejä ja lopulta lapsiaan tappaviaa äitejä...
ei äitiys ole arvonimi josta naisten tulee kilpailla keskenään
asialliiin kysymyksiin asialinen vastaus!
t:parin muksun muori
miksi äitiydestä tulisi kehua ketään sillä se on täysin arkipäiväinen asia mikä aivan jokaisen naisen tulisi osata hyvin hoitaa? musta tuntuu että tämä niin sanottu "mammailu" on uusavuttomien nykynaisten tapa peittää epävarmuutensa lastenhoidossa, jonka seurauksena tulee yli rasittuneita äitejä ja lopulta lapsiaan tappaviaa äitejä...
ei äitiys ole arvonimi josta naisten tulee kilpailla keskenään
asialliiin kysymyksiin asialinen vastaus!
t:parin muksun muori
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi sinä et kysy niiltä tuntemiltasi jonkin sortin pyhymyksiltä, vai tarkoitatko sinä että tämä palsta on maailman-napoja täynnä?
Missä äitiydestä on nyt kehuttu? Kyllähän kehuminen on aina kivaa! Kunpa joka päivä saisi kuulla yhden kehumisen, niin johan piristyisi kummasti. Jos joku on hyvä äiti, niin miksei sitä saisi sanoa?
Kyllä minustakin äitiys on ihan arkipäiväinen asia. Ei sitä kovin hohdokkaaksi voi väittää kaikkien vähäunisten öiden ja kakkavaipan vaihtojen jälkeen.
En nyt oikein ymmärtänyt pointtiasi, joten tämän paremmin en osaa vastata.
Noh, minulle ainakin henkilökohtaisesti tulee ihan vain Hyvä Mieli siitäe ttä joku toteaa minun tekevän sen ah niin arkipäiväisen asian hyvin. Samoin kuin kaikessa muussakin, se että jokin työ pitää hoitaa ei tee sen hoitamisesta mitätöntä asiaa, varsinkin kun kyse todella On niin merkittävästä asiasta kuin lapset. Totta hitossa jokainen kaipaa kiitosta työpanoksestaan, miksi et sinäkin?
***
tuota samaa asiaa kuin ap usein...ja usein olen törmännyt äiteihin jotka hehkuttavat äityidestään ja ns. vaativat kehuja ollakseen tyytyväisiä.eikä toki kuitenkaan poidetä lapsia itsestäänselvinä...mutta niin matalampi profiili äitiydessäkin olisi suotavaa...
heti! tuota tarkoitin joten nyt kiitos niiltä hehkuttajilta (superäideiltä) että mikä tosissaan on niin hullusti että se tarvitsee peittää tällä yli-ihmisyydellä??
kiitos vastauksistanne
t:kahden muksun muori
Tietenkään en voi tietää minkälaisessa seurassa pyörit ja millaisia äitejä tunnet, mutta minun ympäristööni ja tuttavaäiteihin tuo sinun analyysisi ei kyllä sovi ollenkaan.
Äitiys on ihana asia, minusa ei ollenkaan arkipäivänen, joskin kuuluu lähes jokaisen naisen arkeen jossakin vaiheessa.
Kuullostat jotenkin kyyniselta ja silloin on kyllä asenteen tarkastuksen paikka!
juuri näitä kyseisiä mammailioita vastaan
ja nyt kysyinkin juuri heiltä että mikä oon syy siihen epävarmuuteen??
en väittänyt että jokaisen ystävä piiristä näitä äitejä löytyy mutta nykyään niihin törmää todella paljon
tarkennan siis kysymystä!
te 18-25v joilla juuri on ollut monen vuoden alkoholiputki päällä ja olette elänyt hyvin epätasapainoista elämää, mikään suhde ei ole teillä pysynyt kasassa ja sitten kun satunnaisen miehen kanssa olette hänen tietämättään jättänyt ehkäisyn pois ja tulleet raskaaksi..miten olette yhtäkkiä äitien pyhiä esikuvia super-äitejä kestovaippailijoita, luomu-mammoja jotka imettää lastaan ainakin 5 vuotiaaksi asti?
minun ENTISESTÄ ystäväpiiristä löytyy tällaisia ja tiedän heitä enemmänkin ja nyt kysyn
mikä teistä yhtäkkiä on tehnyt meitä täysin normaaleja äitejä paremman?
ystäväpiirisi on sisältänyt tällaisia ihmisiä ja ilmeisesti enemmänkin, kun heidät niin yleistät, niin mikä saa sinut ajattelemaan olevasi parempi äiti kuin he, kun kerran samoissa porukoissa olet kulkenut ja kaiketi myös samaa harrastanut?
Miksi kysyt asiaa meiltä, jotka pääasiassa olemme "normaaleja" ydinperheiden äitejä?
yksinkertainen ihminen ja kaiken lisäksi lukutaidoton Suosittelen että lakkaat käyttämästä keskustelupalstoja..juurihan minä sanoin että mikä näistä "mammoista" tekee parempia äitejä kuin me tavikset?? ja tiedän muitakin kuin vain nämä omasta lähipiiristäni olevat super-mamit! eikä se minusta tee yhtään huonompaa eikä parempaa että jotkut entiset ystäväni ovat tunnevammaisia vaikö??
Ehkä lasten synnyttyä jonkin aikaa voi hehkutella ja kuvitella olevansa pyhimys, kun on saanut aikaan moisen ihmeen. Maailman napana ehkä hetken, sen pari ekaa kuukautta, kun on muutenkin jossain epänormaalin euforisessa ja tarmokkaassa tilassa ja mummot, papat,kaimat ja kummit käy ihastelemassa vauvaa ja äitiä. Mutta taas kun tipahtaa maanpinnalle...Huh!
Pyhimysmäisyys rapisee suunnilleen 3-vuotiaan uhmailuun. Viimeistään silloin, kun tekisi mieli läppästä kiukkuavaa 6-vuotiasta poskelle. Huomaa olevansa tosi kaukana pyhimyksestä! Maailman napana oleminen unohtuu jo paljon aikaisemmin. Itseasiassa jo vauvelin kanssa kotiin tullessa. Omat tarpeet jääköön, ipanan on saatava ruokaa, omasta pöperöstä ei niin väliä, saati sitten unestakaan.
Samaa mieltä, että äitiys on arkinen homma. Jos tekee lapsia, ei kamalasti ole muita vaihtoehtoja, kun olla heille äiti. Silti mieltä lämmittää, kun anoppi joskus on sanonut, että hyvin olet homman hoitanut :-) (totuus paljastuu onneksi vasta tulevaisuudessa ;-)
Epävarmuus lastenhoidossa on selvä ilmiö nykyään, sen peittämisestä en sitten tiedä. Omalla kohdalla ollaan ainakin ystävien kesken jaettu kokemuksia ja ehkä neuvojakin ja tunnustettu olevamme joskus aivan pihalla ja puhki. Ylirasittuneisuudesta pääsee joskus myös sillä, ettei mieti niiiin syvällisesti kaikkea omia tai lasten tekemisiä tai aivoituksia. Ainakin oman kokemukseni mukaan.
Kuitenkin voisin nostaa äitiyden (ja isyyden)arvonimeksi, mutta en niin että siitä kilpaillaan. Äitinä tai isänä on kuitenkin suuressa vastuussa pienen ihmisen alkutaipaleesta ja eväistä elämään, että kunnia sille joka osaa myös itsessään arvostaa tätä. (kukapa kissan hännän nostaisi... ;-)
niin, että äitiys ei ketään muuta. Eli nämä mammailijat ovat niitä samoja jotka vouhottivat ennen jonkin muun asian vuoksi ja toivat sillä itseään ja erinomaisuuttaan esiin.
Näin yksinkertaista se on.
Minä olen törmännyt kyseiseen äiti-tyyppiin vain netissä, tai ainakaan kukaan ei ole tullut minulle livenä keuhkoomaan. Mutta niillä palstoilla, joilla yleensä pyörin, on nuo "pyhimykset" selvästi vähemmistö, myös kestovaippainfossa.
Tuli mieleen, että onko nämä "pyhimysäidit" sellaisista suvuista, joissa se lapsi on suvun ainut alle 20 vuotias henkilö, ja jota kaikki isovanhemmat, sedät, tädit, enot yms. palvovat, ja äidit sitten ottavat siitä kaiken kunnian itselleen. Ja kun tapaavat toisia äitejä, ovat ihmeissään, kun heiltä ei saakaan osakseen samaa palvontaa kuin sukulaisiltaan.
Suurimmalla osalla noista äideistä se pyhimyksen sädekehä alkaa kummasti himmetä joko siinä vaiheessa kun lapsi pitää viedä hoitoon tai perheeseen syntyy toinen lapsi.