Uskomattoman yksinäinen olo minulla. Järjetön ikävä rakasta, joka on kaukana. En tiedä miten kauan menee, kun taas näämme. Voi mennä viikko tai kuukausi tai mitä tahansa. Koskaan ei voi olla edes varma, näkeekö toista enää ikinä. Tämä on minulle uutta, mutta jos joku teistä kokenut kaukosuhdetta ja sen tuottamaa kovaa ikävää..kertokaa miten te pärjäätte ikävänne kanssa? Mitä teette lievittääksenne sitä? Miten toimitte kun vihdoin näätte taas rakkaanne?
yksinäinen
tuulianna123
1341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Päivät ovat helpompia ikävän, koska silloin on kaikenlaista puuhaa.
Otin juuri uuden kisunkin, joten touhua riittää. Iltaisin se suurin ikävä iskee.
Silloin käyn täällä suomi24:n palstoilla kirjoittelemassa.
Ystävien kanssa voi myös keskustella aiheesta. Liikunta, kirjallisuus ja hyvät elokuvat (varoitan romanttisista, ne saavat kyyneleet valumaan) lievittävät.
Kaikkein pahinta on se, jos menettää toivonsa, niinkuin tuossa sanoit, että
ei voi olla varma näkeekö toista enää ikinä. Jos tunteesi häntä kohtaan ovat voimakkaat niin toivon, ettet sinä koe sitä tuskaa,
jonka se toivottomuus saa aikaan.
Jälleentapaamista en uskalla ajatellakaan, luulen että pyörtyisin tai alkaisin vetistelemään,
niin että sen kummempi suunnittelu on tarpeetonta.
Jos nyt ei jotenkin satu tapaamaan niin, että on istuma-asennossa jo valmiiksi,
on paras tarttua tiukasti kaulasta kiinni, että pysyy jotenkuten pystyssä.