Tällainen ongelma on ollut parisen viikkoa. Kun alan nukkumaan niin n.10-15min.päästä herään ja tulee pakottava tarve katsoa/etsiä valoa että tajuaisin missä olen.
Viime yönä tuli kauhea hiki päälle ja tärisin. Laitoin valot päälle mutta ei heti helpottanut.Tunnin verran juttelin kaverin kanssa ja painuin sohvalle nukkumaan.
Tuntuu etten pystynyt nukkua enää omassa sängyssä. Jonkinlainen paniikki iski päälle! Ei tuntunut mukavalta..
Onko tällaiset"kohtaukset"normaaleja?
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Viime yönä tuli kauhea hiki päälle ja tärisin. Laitoin valot päälle mutta ei heti helpottanut.Tunnin verran juttelin kaverin kanssa ja painuin sohvalle nukkumaan.
Tuntuu etten pystynyt nukkua enää omassa sängyssä. Jonkinlainen paniikki iski päälle! Ei tuntunut mukavalta..
Onko tällaiset"kohtaukset"normaaleja?
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
...yöllä herään,ensimmäinen reaktio on pakokauhu ja alan kysellä itseltäni tiedänkö kuka olen ja missä.tietenkin tiedän sen,ja rauhoitun. säpsähdän usein hereille myös hetki nukahtamisen jälkeen,mutta pystyn vaivattomasti jatkamaan unta.
...mulla se ainakin on tätä paniikkihäiriöön liittyvä sekoamisen,järjen menettämisen palkoa.TSEMPPIÄ!!!!!
just unen kanssa nuo ongelmat,paniikkihäiriöitä ei ole esiintynyt muuten!
En halua pelotella en sillee mut mun paniikit alko noin eli heräilin, pelkäsin kuollakseni ja sydän sykki sormissa ja luulin että sekoan. Kauheeta aikaa.....onneks unipillerit vaikka en kehota ketään niitä alkaa popsomaan mut ilmankaan en voi olla niinkus en muitakaan pillereitä. Paskamaista mut näin tää vaa menee....
mulla ihan sama juttu! joskus just nukahtams ni herään siihen että "säpsähtelen" ja alan miettimään missä olen ja joskus menee hetki ennen kuin tajuan että omassa sängyssä! :) nykyään herään joskus yöllä ihan hiestä markänä, peiton alta ja sen jälkeen tosi outo fiilis .. mulla siis paniikkihäiriö ja citalopram 40 mg syön. mutta tällästä ei ole ennen ollu! joku kuukaus sitte huomasin..
monesti yöllä herään enkä tajua mis olen ja äkkiä etsittävä/saatava valot että tiedän missä olen ja mitä tapahtuu...nykyään nukun aika usein kuin pikku kakarat,jonkun näköinen yö valo päällä...
Minulla oli ensin nuorempana kuolemanpelkoa ja nykyään olen melkein yli päässyt tästä sekoamisen pelosta mutta kuten psykologin käynneillä aikoinaan ilmeni niin minulla on tosi voimakas itsensä hallinnan menettämisen pelko joten jos yöllä herään on minun tiedettävä missä olen ja mitä ympärilläni tapahtuu...
Välillä yöllä herään tosi hikisenä ja ihan ilman että mitään painajaisia olisin nähnyt...
Parina ensimmäisenä kuukautena kun aloitin lääkityksen niin silloin meni yöt ihan pökkyrässä ollessa,hikoilin ja säpsähtelin...säpsähtely oli samanlaista kun rentoutuessa mutta jotenkin voimakkaampaa...
Mulla ako kans heräämisillä, mut herätessäni pelkäsin aina kuolevani... oli pakko hakea nukahtamislääkkeitä... tuli jatkuva kierre, joka yö heräsin noin tunnin nukuttuani hirveään pelon tunteeseen... ja jotenkin tuntu yöt menevän sängyssä valveunessa ja jotenki niinku olis ajatellu toisen mielellä(vaikee selittää) mut olo ollu ihan hirvee. sit yks yö tuli tosi hirvee olo päätä viilsi ja luulin et nyt kuolen ja et sekoan. nyt en uskalla alkaa edes nukkumaan yksin ilman lääkettä. tuntuu et pakko saada ittesä niin tainnoksiin et ei vaan herää yöllä. Mulla vaan paniikit tullu nykyään päivisinkin ja koulussa oleminen vaikeeta... oon yrittäny puhua lääkäreille jym... mut ne ei vaan tunnu oikein uskovan, eikä edes anna lääkitystä... mietin vaan et kuinkahan pahaksi tän pitää mennä ennenkä saan lääkkeet ja vaik paniikkihäiriöt onki yleistyneet tuntuu silti et lääkärit ei oikein usko ku yrittää selittää et on paniikkihäiriö... pelkään et jos teen muille jotaki(tiedän etten tekisi); mutta kai tää on sitä kontrollin menettämisen pelkoa ja yleensä ajattelen et jos teen jotain rakkaimmille ihmisille, enkä ite tajuakkaa sitä vasta ku sen jälkeen ku on jo jotain tapahtunu... :( On mulla ollu nuorempanakin samanlaisia oireita, mut tuntuu et ne on menny helpommin ohi, nyt tuntuu et tää vaan pahenee ja kukaan ei oikein ymmärrä...