vasta rv5

Hei, itselläni on meneillään rv6 3 ja ihan samoja tunteita on minulla. Tämä on toinen raskauteni (ekasta syntyi ihana tyttö:) mutta koska oireet ovat erilaiset kuin ekassa, niin pelkään että kyseessä on tuulimuna tai ku-raskaus tai saan keskenmenon.

Tyttöäni odottaessa oksentelin rv4-16 ja muutenkin oli kehno olo, selkää särki ym. Nyt on "vain" vähän huono olo ja huimaa jonkin verran. Olkapäitä vihloo kokoajan mutta syynä lienee tension neck. Ei kait ku-raskaudessa pistoksia tuntuisi molemmissa hartioissa??? Lisäksi vatsa on kovin,hyvin paljon turvonnut! Nolottaa kulkea kun mitkään housut ei mene päälle ja kuljen löysissä verkkareissa maha "pystyssä". Ekaa odottaessa oli myös maha turvonnut, mutta ei kyllä tässä määrin. Onko tämä nyt sitten normaalin rajoissa olevaa turvotusta??

Olen varannut ultran ensi viikolle rv7 0. Edellisessä raskaudessa kävin ultrassa 6 1 eikä silloin näkynyt sykettä joten kävin uudestaan 7 1 ja sillon näkyi jo pikkuinen tuike :) Siksi nyt viisastuneena varasin suosiolla 7 viikolle. Vaikka olisi tehnyt mieli mennä jo sata kertaa varmistamaan onko raskaus kohdunsisäinen eikä sitä tuulimunaa.

Tsemppiä raskauteen :)

Onnea alkaneesta raskaudesta! Se on jo paljon, joten nauti siitä mikä sinulle on suotu. Älä murehdi huomista koska et voi tietää mitä se tuo tullessaan, tiedät vain että tänään kaikki on hyvin ja sen pitäisi riittää saamaan hymy kasvoille. :)

Noilla ajatuksilla minä yritän tästä alkuraskaudesta selvitä. Rv6 menossa ja vähän on jo vuotoa ollut eli keskenmeno kummittelee mielessä koko ajan. Enemmän kuin keskenmenoa pelkään kuitenkin kohdunulkoista, pelkään että menetän paitsi lapseni niin myös toisen munatorven jos se vaikka repeää tai jotakin.. No, en oikeastaan edes pelkää sitä, kunhan vain olen pyöritellyt ajatusta mielessäni.

Tänään kuitenkin on hyvä päivä, ei vuotoa, ei isompia kipuja, oireita on jonkun verran joten ehkä tämä vielä hyväksi muuttuu. :)

Yritetään nauttia näistä ensimmäisistä päivistä, vielä kun kaikki on alussa, uutta ja jännittävää, vielä kun ei ole isoa mahaa vaan se vauvanalku on oma pikku salaisuutemme! Raskauden joka hetkessä on riskinsä, mutta on niissä omat ihanat puolensakin.

Minä ainakin olen onnellinen! :)

Minulla on myös koko ajan huoli pikkuisesta ettei mitään sattuisi. Koko ajan mielessä että onko pikkuinen vielä kyydissä. Vuotoa ei ole ollut mutta pelko on suuri kun ei ole muitakaan oireita, mutta eihän kaikissa raskauksissa olekaan. 2.10 olisi ultra ja kovasti sitä odotan. Uusi juttu kun esikoista vartoon =) toivottavasti pikkuinen jaksaa loppuun asti matkustaa mukana =) Ainoat oireet ovat rintojen arkuus ja ruokahaluttomuus kun mikään ei meinaa laskea alas vaikka ei edes tee pahaa mutta etoo vain niin ettei pysty syömään. Onkohan muilla tällaista? Hyvää odotusaikaa kaikille =)

Jokainen raskaus on erilainen ja jokaiseen raskauteen kuuluu nähtävästi omasta kokemuksesta katsottuna tuo että miettii ja toivoo ja pelkää. Minulla on kolmas raskaus meneillään viikoilla 22. Edelleen tiettyjä asioita hätkähdän että mikä tämä kipu on ja mikä tuo kipu. Mutta sen haluaisin teille kertoa että älkää rasittako mieltänne pelkäämällä että jotain tapahtuu, ette te voi koko ajan hokea sitä toivottavasti ei tule keskenmeno jne. Se ei tee teille hyvää. Ottakaa rauhallisesti, jos keskenmeno tulee niin se tulee, älkää alkako itseänne syyttelemään siitä. Yleensä kaikki menee hyvin, teidän vaan täytyy olla luottavaisin mielin älkää stressailko. Olen itse kokenut 2 keskenmenoa ja tämä on kolmas raskaus joka etenee nyt kohti synnytystä, 2 tervettä lasta on jo, enkä itsekkään välty miettimiseltä että meneekö kaikki ok.

Toivotan teille kaikille hyvää ja onnellista raskautta, kyllä kaikki hyvin menee

mulla on nyt viikkoja 6 ja epävarmuutta on paljon. välillä iloitsen raskaudesta ja välillä en. lapset on ihania ja tuovat elämään iloa. minulla ei vaan tätä iloisuutta tunnu heruvan ja itkua saa vääntää joka päivä. pelkoa on aivan liikaa ja se hallitsee mun elämää. yks päivä puhuin kuinka onnellinen olen ja heti kuhan saan rahaa menen ostamaan vauvalle turvaistuimen jne.. sitä hetkellistä ihanuutta ei kauan kestä. tiedän tarvitsevani apua ja sitä myös haen. neuvolaan olen menossa vasta lokakuussa ja sinne en etes miestäni halua mukaan. vissiinki olen masentunu tai muuten vaan sekasin elämäni kanssa. ensimmäinen lapsi tämä ei kuitenkaan mulle olis vaan kolmas. minulla on jo kaksi ihanaa poikaa =) jotain hyvää olen saanut aikaseksi, vaikka tuntuu niin pahalta välillä.

Kuudes viikko menossa ja vieläkin ihan epätodellinen olo että ollaanko tässä nyt oikeesti äidiksi ja isäksi tulossa :) Neuvolan tädille soitettu ja eka neuvola rv 10lle, sitä ennen otetaan jotain labroja pissasta. Onnellisia ollaan kyllä molemmat vaikka hirveesti asioita mietityttää, ihan raha-asioista lapsen terveyteen. Kun tää alkuraskaus on keskenmenoriskiltään suurin, niin mitenkähän on aktiivisen liikunnan kanssa? Aloitin latinotanssikurssinkin aikaisemmin syksyllä ja tykkään lenkkeillä, reipas kävely on varmaan ok mut miten on tanssin kanssa? Miten te muut?