Laitanpa tännekin puolelle viestin tästä aiheesta:
Surffailin netissä ja etsin kuulemastani vaihtoehtohoidosta, jos jotain löytyis, nimittäin mielikuvaharjoituksesta.
Ensin vähän suhtauduin epäillen, vaikka mulle siitä ihan positiiviseen sävyyn kerrottiinkin.
Nyt kun olen lukenu siittä enemmän ajattelen, että ei se mitään outoa ole. Eihän toi ole kun ihan tavallista tsemppausta ja positiivista ajattelua. Ja sen jokainen tietää vaikuttavan henkiseen mielentilaan ja se ei ainakaan pahenna oloa.
Asenne on aika tärkee tässä syöpää vastaan taistelussakin.
Mitä ajattelette ja onko teillä siitä kokemusta?
Täältä keskustelupalstalta löysin tiedon kirjastakin, jossa tästä mielikuvaharjoituksesta on lisää.
http://p2.foorumi.info/aivokasvain/viewtopic.php?t=193
Surffailin netissä ja etsin kuulemastani vaihtoehtohoidosta, jos jotain löytyis, nimittäin mielikuvaharjoituksesta.
Ensin vähän suhtauduin epäillen, vaikka mulle siitä ihan positiiviseen sävyyn kerrottiinkin.
Nyt kun olen lukenu siittä enemmän ajattelen, että ei se mitään outoa ole. Eihän toi ole kun ihan tavallista tsemppausta ja positiivista ajattelua. Ja sen jokainen tietää vaikuttavan henkiseen mielentilaan ja se ei ainakaan pahenna oloa.
Asenne on aika tärkee tässä syöpää vastaan taistelussakin.
Mitä ajattelette ja onko teillä siitä kokemusta?
Täältä keskustelupalstalta löysin tiedon kirjastakin, jossa tästä mielikuvaharjoituksesta on lisää.
http://p2.foorumi.info/aivokasvain/viewtopic.php?t=193
Vastaukset 15
Vanhimmat
syöpäjärjestön luennolla. Tsemppaus koski kyllä hoitoihin menemistä ja jännittämistä, mutta luennoitsija opetti meille muutaman mielikuvitusharjoituksen. Miksei toimisi yleensäkin elämässä.
Minua kiinnostaa.
Kiitos.
muisteltiin ensin tilannetta, josta on positiivinen muisto. Joku tilanne, jossa olen ollut hyvä! Se on voinut olla urheilutilanne, piirustuskilpailu, pianonsoitto tms.
Sitten kuviteltiin itsemme ympärille muuri. Muuri, joka torjuu kaiken "pahan". Heti jos muuri alkaa sortua, mieleen piti palauttaa tämä "positiivinen" muisto.
Tämän harjoituksen tarkoitus oli antaa itseluottamusta... kun olen selviytynyt tuosta, selviydyn tästäkin!!!
löytyy kirjasta Simonton&Simonton: Syövästäkin voi parantua. Olen lukenut kirjan ja pidin siitä (kunhan suodattaa "amerikkalaisuuden" pois). Sopii muihinkin sairauksiin kuin vain syöpään.
En vielä tiedä auttaako vai ei, mutta näin parantumattomasti sairaana kokeilee mitä tahansa.
kauan tehnyt tätä harjoitusta? Miten sitä oikein teet? Tarkoitan, että joka päiväkö ja kuinka kauan se vie? Ym?
tarkoitettu...?
lisää harjoituksia
joka kirjoitti 22.9.2007 klo 03.05:
"...löytyy kirjasta Simonton&Simonton: Syövästäkin voi parantua. Olen lukenut kirjan ja pidin siitä (kunhan suodattaa "amerikkalaisuuden" pois). Sopii muihinkin sairauksiin kuin vain syöpään.
En vielä tiedä auttaako vai ei, mutta näin parantumattomasti sairaana kokeilee mitä tahansa."
Eli kuten kirjotin:
Kuinka kauan olet tehnyt tätä harjoitusta? Miten sitä oikein teet? Tarkoitan, että joka päiväkö ja kuinka kauan se vie? Ym?
Mutta kuka tahansa muukin voi tietty kertoa kokemuksiaan tai mitä nyt tästä ylipäätään ajattelee, jos haluu.
joten eihän näin voi tietää kuka kirjoittaa kenelle...
hänen nimimerkkinsä Nimimerkin kohdalle.. Hieman katsokaas tökkii hoitojen vaikutuksesta.
Sorry, jos aiheutin isonkin häslingin..
paremmissakin piireissä...
Koska oli häslinkiä nimimerkkini käytössä,en vastaa sisennettynä, vaan näin ...
Itse teen harjoituksen tällä tavalla: kuvittelen, että valkosoluni ovat kananmunan kokoisia ja niissä on keihäsmäinen piikkipää. Näitä on sitten tuhansia ja ne hyökkäävät syöpäsolujen kimppuun. Syöpäsolut kuvittelen ns. poksautusmuoviksi (sellainen johon voi pakata vaikka lasiesineitä ja jossa on pyöreät koholla olevat osat). Aikani teen tätä sanoen "tätä, tätä, tää, poks, poks, poks jne. Sitten kuvittelen miten kuolleet syöpäsolut poistuvat lokeroveriviemärin kautta edelleen maksaan, munuaisiin ja lopulta luonnollista tietä kehosta pois.
Tämä on siis yhtä kirjan harjoitusta mukaillen oma versioni. Olen aloittanut vuosi sitten, jolloin jaksoin tehdä hyvinkin aktiivisesti eli monta kertaa päivässä ehkä 10 min. kerrallaan. Nykyisin teen vain aina silloin, kun satun muistamaan eli yöllä ennen nukahtamista.
Oireiden lisääntymisestä päätellen ei ole auttanut, mutta eipä tuosta haittaakaan ole. Pääsen vasta marraskuussa Töölöön kuvauksiin. Kuvaukset pitäisi olla kerran vuodessa, mutta jo elokuussa tuli vuosi täyteen. Minullahan ei ole väliä, kun ei kerran hoidetakaan mitenkään, vaan on jätetty vain hitaasti kitumaan. Jos ette ole lukeneet aiempia vastauksiani, niin kerron vielä, että syöpäni on äärettömän harvinainen aivosyöpä, johon ei ole olemassa muuta hoitoa kuin leikkaus eivätkä ole Suomessa uskaltaneet ruveta leikkaamaan.
Edelleen suosittelen kirjan lukemista! Ainakin Kallion kirjastosta Helsingistä kirja löytyi.
Sillä oli hassu nimi, joku 'What the Bleep'.
Siinä esitettiin järkeenkäyvällä mallilla, miten ajatukset vaikuttavat aineenvaihduntaan ja aineenvaihdunta terveyteen ja mielialaan ja kaikkeen.
Oli molekyylikuva vedestä, jota oli katseltu rakastavin ajatuksin - se oli harmoninen kide. Toinen kuva, jossa vettä oli pommitettu epämiellyttävin ajatuksin, näytti aivan erilaisen molekyylin. Jospa ajatuksessa todella on voima. Onhan kaikki, koko maailmankaikkeus, loppujen lopuksi energiaa, kun tarpeeksi pieniin osiin mennään. Ehkä voimme päästä kanavalle, jossa meidän ajatuksemme yhtyy jumalan ajatukseen, maailmankaikkeuden energiaan. Jotain sellaista.
Mikähän video se oli.. siis hieman tarkemmin...muistatko? Mistä sen saisi/löytäisi?
Kiinnostaa minuakin tämä aihe.
googlettamall löytyi tuollainen linkki: http://www.whatthebleep.com/
jälleenmyyjä. Aika kallis juttu, mutta hintansa arvoinen, mielestäni. Antaa aivan uusia mielikuvia.