Keskenmenosta jo puoli vuotta aikaa. Kuitenkin asia pyörii edelleen päivittäin mielessä ja edelleenkin vaan itkettää. Kauanko teillä on mennyt keskenmenon jälkeen, että olette saaneet normaalista elämästä taas kiinni? En tätä helpoksi kuvitellutkaan, mutta en olisi arvannut, että tämä näin kauan kestää...
Kuinka
pitkään
3323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
keskenmenosta. Minulla on ollut niitä kaksi.
Toinen oli "valeraskaus."
Mutta vaikka se ei ollutkaan oikea raskaus. Niin muistan, että kuinka valmistauduin siihen, ja asennoiduin asiaan, että odotan lasta.
Vaikka jotakin outoa ja toisenlaista tässä valeraskauden aikana koin kuin ennen raskaana ollessani.
En nimittän ollutkoko aikana pahoinvoiva niin kuin ennen,normaalisti raskausaikana.
En voinut esnin puhua pettymyksestäni, se oli kuitenkin mielestäni suuri menetys, koska mielessäni kuitenkin tunsin, että odotin oikeasti lasta.
Ja kuitenkin koin että tämä keskenmeno oli raskaampi kokemus, kuin oikea raskaus, joka olis mennyt loppuun asti ja olisin saanut lapsen.
Ja luulin, että osaan peittää suruni.
Mutta sairaalassa henkilökunta näki masennukseni, ja eräs heistä alkoi puhumaan siitä kanssani.
Hän hän oli ollut jo niin monen tällaisen tapauksen kassa tekemisissä, että näki ja tunsi tällaiset "potilaat."
että niiden yli ei pääse, niin kannattaa hakea apua.
Tämä on vaan minun arvioni, että se hormoonitoiminta häiriintyy jotenkin keskenmenon vuoksi ja sen vuoksi se masentaa.
Hae ihmeessä apua terveyskeskuksesta tähän vaivaan, koska tämä masennus on kestänyt näinkin kauan.
Se voi olla, että tähän on tullut jo jotakin muuta, kun se masennus kestää näin pitkään.
Kyllä nykyaikana löytyy kummemppinkin asioihin apua.
Aina kannattaa hakea apua, jos jonkin asian kanssa ei selviä yksin.
Mulla oli keskenmeno tän vuoden maaliskuussa ja vasta nyt olen selvinnyt siitä kutakuinkin. Kesäaika meni siihen, kun makasin päivästä päivään masentuneena sängyssä ja itkin ja laihduinkin. Oli surullista sekin, kun ei ole keskenmenon jälkeen vielä tullut toista vauvaa ilmoille, mutta olen kuitenkin aina ajatellut, että ehkä sillä oli jokin tarkoitus.
Voimia sinulle!