En ole sua vähään aikaan nähnyt, enkä onneksi ottanut suhun yhteyttä- en sitä enää koskaan tule tekemäänkään. Jos sut jossakin näen, en aio huomata sua. Tiedän, ei ehkä kovin aikuismaista käytöstä, mutta satutit mua ja haluan vain unohtaa sut. Sinussa ei ole mitään vikaa enkä mä sua inhoa, mutta käytöksesi silloin kerran sai minut voimaan pahoin. Olit niin kylmä, tuntui ettet pitänyt mua yhtään minään, et arvoisenasi. Sellainen kohtelu tuntuu pahalta, enkä halua enää sitä kokea uudelleen.
Mitäs sulle
kuuluu mies?
211983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
viestisi
...
ajatusta jossa ois pikkusen aikuismaista käytöstä, mutta eihän ne semmoset kiinnosta. Aika satuttavaa se sunki käytös oli, itteä en kyllä voi tossa puolustella tai kehua mitenkään.
kyllä, etten mäkään kovin reilu ollut. Mutta loukkaannuin ja käyttäydyin typerästi. Ehkä asia pitäis saada jotenkin sovittua. Ehkä pitäisi alkaa käyttäytymään niinkuin aikuiset, mutta joskus tunteet tekee lapselliseksi.
vaan olla sellanen lapsellinen aikuinen.
Haittaisko se mitään?
vähän lapsellinen olla, mut et tässä tilanteessa se ei oikein toimi..
vähän ajattelin. Tarkoitin sellaista vapautumista normeista ja säännoistä joita mulla kyllä riittää.
voi ottaa vähän rennommin asiat.
asia tulikin jo
...
semmonen homma mikä pitäis ottaa aika rennosti.
Täytyy tässä yrittää rentoutua.
homma on? Onko luvassa jotain kivaa?
aamujuttu, olis kiva ku ois kaveri, muttaku ei.
mukaan?
lähtee! Jotain urheilee...???
Tällästä kevyttä liikunnallista ulkoilmahommaa.
Ei kovin pitkä matka.
Kaikkea tässä elämässä, ei vaan voi kuitata sanomalla "ethän ole vihainen ?" V*tuttaa vaan aina törmätä ihmisiin, joille olen vain pelinappula. Niin tyhmä olen, että ikävöin. Kaikkiahan perustuu luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen sen voi saada mutta myös menettää.
Helpompihan se on leikkiä "loukkaantunutta", kun aidosti katua tekemisiään...
kuittailla kuten sanoit. Mutta tällä palstalla voi, koska täällä ei tiedetä oikeasti kuka loukkasi ja ketä. Katso loppuun tosielämässä. Ehkä loppua ei siellä tulekaan, kuten täällä aina käy.
minä
Mä ainakin kadun, mutta toisaalta olen myös pahoillani, miten tämä toinen mua kohteli ja oletti mun heti alusta asti vain pelaavan toisen tunteilla. Ehkä hän pelkäsi tulevansa loukatuksi ja loukkasi sitten ensin itse minua, jonka jälkeen mä tein jotain tyhmää, joka jälkeenpäin kaduttaa. Toisinaan kun muistan sen, miltä tuntui olla siinä tilanteessa, jossa tämä toinen mitätöi mut, niin en välttämättä enää hirveästi kadu tekoani. Se tuntui ja tuntuu edelleen pahalta.
Tottakai kadun sanomisiani. Mutta semmostahan se on kun rakastaa niin tunteet nousee heti pintaan. Miksi hommat menivätkin näin ? En tiedä.