tein tänään raskaustestin ja se näytti positiivistä!ja nyt olen kahden vaiheilla eli synnytys tai abortti..voisiko joku kertoa mitä synnytyksessä tapahtuu koska pelkään sitä kauheasti!montako verikoetta otetaan ennen synnytystä?onko niitä pakko antaa ottaa?miten kela ja soskut tukisi minua, poikaystävääni ja lastani? asumme kumpikin vielä vanhempiemme luona..kuitenkin olemme aina yö samassa paikassa. itse olen 17 ja poikaystäväni täyttää 18..tiedän että olisimme hyvä isä ja äiti ja tulisimme toimeen,mutta epätietoisuus pelottaa!
kiitos kaikkille jotka viitsivät vastata ja helpottaan tuskaani!
kiitos kaikkille jotka viitsivät vastata ja helpottaan tuskaani!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kelasta en tiedä, mutta eiköhän Suomessa ihan kohtalaisen hyvin ole asiat järjestetty. Apua ilman ette tule jäämään. :-)
Raskauden aikana ehtii kypsymään ajatukseen synnytyksestä. Itselläni on ollut myös kauheat synnytyspelot ja vieläkin se vähän pelottaa kun on edessä parin viikon sisällä. Mietipä miten paljon täällä on lapsia ja ne on kaikki maailmaan tietyllä tavalla tulleet. Joillakin on lapsia kymmenenkin kappaletta. Eli kai se sitten kuitenkin siedettävissä ja selvittävissä oleva kokemus on! :-) Raskauden aikana pääsee myös tarvittaessa juttelemaan omista synnytyspeloista ym. neuvolan kautta.
Jos olet sitä mieltä, että olisitte hyvät vanhemmat niin älä anna asioiden pelottaa, siitäkään huolimatta että olette nuoria. Luulen, että myöhemmin harmittaa jos ette anna lapsen syntyä. Saatatte ehkä ajatella, että nyt lapsi olisi sen ja sen ikäinen, ja sellaista.
Verikokeita otetaan muutamia raskauden aikana, mutta nekin kestää, voin omasta kokemuksesta sanoa. :-) En tykkää yhtään piikeistä ja katselenkin vaan aina toiseen suuntaan kun kokeita otetaan. Mutta aina tulee kummasti hyvä olo jälkeenpäin kun kuulee, että kokeiden mukaan kaikki on hyvin. :-)
Tsemppiä vaan teille!
jäin vielä kaipaamaan tietoa synnytyksen etenemisestä..toivon että kertoisit miten omasi meni sitten kun aika on kypsä, jos vain haluat..:)
onnea sinullekkin synnytykseen!
:)
aikani kuluksi kertoa omasta synnytyksestäni. Esikoiseni syntyi,kun olin 18. Synnytys käynnistyi supistuksilla jotka tuntuivat tavalliselta kuukautiskivulta ja samalla vatsalihakset kovettuivat. Näitä tuli 5-10min välein jotain 6 tuntia. Hääräsin kaikenlaista,silitin pyykkiä,kävin kaupassa.. Ei siis olleet kamalan kipeitä. Illalla alkoi olla sen verran epämukava olo,että lähdin sairaalaan.
Kohdunsuuntilanne tutkittiin synnytysvastaanotossa ja mahan ympärille laitettiin kaksi anturia. Toisesta näkyi supistuskäyrä ja toisesta piirtyi paperille vauvan sydänäänet. Kohdunsuu oli avautunut vasta sentin,joten minut lähetettiin odottajien osastolle. Olin siellä yöhön asti ja sitten päätin,että haluan jotain kivunlievitystä. Pääsin synnytysosastolle ja sain ilokaasua. Eipä se oikeastaan auttanut,mutta siitä tuli hassu olo ja supistukset oli helpompi kestää. Seuraavana aamuna kävelin käytävää edestakaisin,jotta synnytys etenisi nopeammin. Ilokaasun takia oksensin monta kertaa (se ei sovi kaikille).
Iltapäivällä lääkäri päätti puhkaista sikiötä ympäröivät kalvot (täysin kivuton toimenpide). Supistukset tiheni ja koveni huomattavasti. Kahden kamalan supistuksen jälkeen sain epiduraalin joka vei kivun täysin.
Kolmen tunnin päästä sain luvan ponnistaa. Tunnin ponnistusvaiheen jälkeen syntyi 3,5kg painava poika. Ei tarvittu imukuppia tai välilihan leikkauksia.
Mulle jäi hyvät muistot tosta synnytyksestä. Nyt esikoinen on 2v ja mulla kakkosen synnytys edessä parin viikon sisällä.
Jos tunnet oikein vahvaa pelkoa synnytystä kohtaan,niin pääset neuvolan kautta pelkopolille ja saat jopa sektion jos niin haluat. Voin kuitenkin taata,että tässä vaiheessa,kun olet odottanut vauvaa 9kk on se ihan sama miten se ulos tulee,kunhan tulee!=)
Koitan muistaa palailla tähän samaan viestiin sitten parin viikon päästä kun olen synnyttänyt. (Plus sairaalassaoloaika) Kerron sitten miten synnytys meni. Vähän jännittää... :-)
olisi kiva kuulla miten meni, varmasti todella hyvin:)
Terve! Lupailin palailla asiaan kun olen synnyttänyt, ja nyt siis olen. :) Omalla kohdallani voin sanoa, että paras lääke synnytyspelkoon oli juuri synnyttäminen! Jäi positiivinen kuva koko tapahtumasta. Synnytys alkoi supistuksilla, jotka eivät aluksi edes olleet kovin kipeitä. Vähitellen kuitenkin voimistuivat ja sitten saattoikin olla jo varma, että juuri niitä synnytyssupistuksia ne ovat. Lähdettiin sairaalaan ja siellä tehtiin tutkimus, paikat olivat auenneet jo pari senttiä. Seuraavaksi mentiin synnytyssaliin, ja sitten menikin lapsivesi.
Supistukset sattuivat ihan kamalasti, mutta aina kun supistus meni ohi, olo oli ihan hyvä eikä mihinkään sattunut. Olin tietenkin kuvitellut, että koko synnytyksen ajan on tosi kipeä. Ja olin myös kuvitellut, että tosi kipeänä aika tuntuu pitkältä ja siinä sitten kidutaan tuntikausia, mutta yllätys olikin kuinka nopeasti aika meni! Sain ilokaasua ja epiduraalin ja ne helpottivat vähän.
Kätilö oli onneksi mukava ja mies silitteli ja hieroi koko ajan, joten sekin auttoi vähän. Ja kun koko ajan ajatteli, että kohta se on ohi ja vauva maailmassa. Ponnistusvaihe oli varmaan kamalin, sattui aika paljon kun repesin jonkun verran, mutta kokonaisuudessaan oli kyllä paljon siedettävämpi kuin olisin ikipäivänä uskonut. On se vaan niin kumma juttu miten luonto on tuonkin järjestänyt. Olin ihan varma, etten edes selviä koko synnytyksestä, mutta niin se vaan meni ihan hienosti. Ja luulin ennen, että synnytyksen jälkeen on tosi kipeä ja väsynyt olo, mutta olo olikin tosi pirteä ja energinen! Melkeinpä sanoisin, että raskausaika oli mulla se pahempi juttu pahoinvointeineen yms. vaivoineen kuin itse synnytys. :) Ja vauva on tosi ihana! Sitäkin jaksaa vaan ihmetellä miten se oma vauva tuntuukin mahtavalta. :)
En olisi vielä kuukausi sitten uskonut sanovani, mutta ehkäpä vielä voin toisenkin synnyttää ja ihan alakautta. :) Tosi paljon tsemppiä sulle! Voin vakuuttaa, että selviät hienosti! Olisi kiva kuulla vielä minkälaisella mielellä olet nyt kun raskaus on mennyt vähän eteenpäin.
Otapa nyt heti yhteyttä oman alueesi neuvolaan ja kero huolesi. Kerro että haluat tietoa ja tukea ja opastusta. Olet juuri oikea ikäinen samaan lapsen! Synnytystä ei kannata pelätä, nainen on luot synnyttämään ja nuorena se on vielä helpompaa! Yhdeksäntoistavuotiaalla tuttavallani on jo kolme lasta! Ota ihmeessä tuo sanoinkuvaamattoman arvokas lahja vastaan! Se on suurinta mitä voit elämässäsi saavuttaa, oma lapsi!
En sano että se onhelpoin tie, mutta se on paras ja antosin tie. Ei elämän kuulu olla aina helppoa, mutta minulla on nyt sylissäni perhemme nuorin vesseli, 1-vuotias poika. Maistelee tässä äidin kanssa suklaata:). Ihana lapsi! Vauhdikas ja herttainen.
En toivota sinulle helppoa elämää, mutta antoisaa!
Mielestäni olette aika nuoria ja ette tunne vielä toisianne kovin hyvin koska asutte erillänne, ette voi oikeesti tietää toistenne hounoja puolia ym. vikoja.
Lapsen tulo mullistaa koko elämän pitkäksi aikaa ja lapsen tulee olla AINA etusijalla. Vaikka kuinka haluaisi lähteä kavereiden kanssa ulos pitämään hauskaa, se ei läheskään aina onnistu. Tai vaikka kuinka yöllä nukuttaisi, ei onnistu nukkuminenkaan.
Vauvan tulo hajoittaa jo vankalla pohalla olevia suhteita koska se muuttaa varsinkin naista kypsemmäksi. Ja mies voi tuntea olevansa ulkopuolinen kun äiti häärää pienokaisensa kanssa.
Suosittelisin ottamaan terveyskeskukseen yhteyttä ja kertoa, millaisen asian kanssa kamppailet!
Onnea ja kaikkea hyvää, päätitpä mitä tahansa.
kaikkea raskaudesta ja synnytyksestä ei voi tähän kirjoittaa, mutta jos haluat pitää vauvan niin synnytys on sen arvoista.
synnytys on normaali tapahtuma eikä sairaus tai lääketieteellinen toimenpide joten jos synnytys tapahtuu normaalisti niin ei tarvitse tehdä mitään erikoisia toimenpiteitä.
mikään toimenpide ei ole pakollinen ellei vauva tai sinä ole hengenvaarassa.
synnytyksesä saa kivunlievitystä ja kipu lähtee heti pois kun vauva syntyy. synnytyksessä kipu ei ole "pahaa kipua" vaan supistukset auttavat vauvan ulos. omalla rauhoittumisella ja mukavilla asioilla voi vaikuttaa kivun kokemukseen.
soita alueesi äitiysneuvolaan ja menkää sinne juttelemaan tilanteestanne.
terveydenhoitaja kertoo tuista mitä voitte saada ja raskauden sekä synnytyksen kulusta.
kelan ja sossun tuilla pärjää kyllä kun elää normaalia elämää ja käyttää rahaa peruselämään järkevästi.
perhetyöntekijän entisen kodinhoitajan voi pyytää käymään auttamaan vauvanhoidossa ja kotitöissä.
suomessa äidit saavat tukea eikä tarvitse jäädä tyhjän päälle tai yksin.
pärjäätte kyllä jos haluatte. pitäkää parisuhteestanne huolta ja luottakaa tulevaisuuteen.
vauva on niin hieno asia että sen eteen voi itse vähän kärsiä.
abortti ei ole silloin hyvä vaihtoehto jos kerran haluatte vauvan. abortin jälkeen kaipuu lapsesta ja syyllisyys voi olla raskasta kantaa.