Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    raskaana ja epävarmuus piinaa

    Tämä on ihan outoa ja tunnen ettei kaikki oo hyvin. Sain tietää olevani raskaana, mutta en iloitse asiasta olleskaan. Tämä on yhtä piinaa ja ajatukset harhailee. En halua miestäni neuvolaan tai edes raskauden ajaksi minun lähelle. Suoraan sanottuna haluan kasvattaa lapsen yksin ja en kaipaa miestä tueksi. Entiset suhteet ei ole toiminu ja yksinhuoltaja olen edellisen suhteen lapselle. Miten saisin taottua päähän, ettei kaikki miehet oo sikoja. Traumoja on vaikeaa saaha pois ja kukaan ei ymmärrä mua vaikka kuinka kertosin. Välillä haluun lapsen ja välillä taas tuntuu etten haluakkaan.

    Onko muilla vastaavaa koskaan tapahtunu? Kertokaa omia kokemuksia raskaudesta ja mietteistä sen aikana.
    3544
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Mulla oli aluksi TODELLA epävarma/ahdistunut/huoestunut olo tämän lapsen saamisen suhteen, kun ekaa odottelen.Se saattaa kuulua asiaan alku vaiheessa,mutta viikkojen 18-20 välillä tämä raskaus on alkanut tuntua ihanalta

    Äänestä

    että koittaisit nyt vaan saada asiat toimiin miehen kanssa! Huonoista isistä ei ole isiksi, mutta... on myös olemassa lapsen oikeus isään ja isällä oikeus lapseen!

    Ei lapsi yksin sinun ole...

    Äänestä

    • Ukolla on jo edellisestä suhteesta lapsia ja hän ei saa uuden tulokkaan takia unohtaa omia lapsia, näin hänen exänsä mulle suoraan sano. En ala tappeleen miehen entisen akan kanssa, ku tuntuu että exällä on yliote mieheeni. Exä kun jotain sanoo, niin mieheni tekee sen. Miten minä sellasen ukon kanssa lasta yhessä kasvatan tai hoidan, jos exä pyörii hänen elämässä turhanki tiiviisti?! Mielummin hoidan lapsen ihan yksin ja onko se niin väärin. Yksinhuoltajana olen hyvinki valmis kasvattamaan uuden tulokkaan ihan yksin, jos oon aikasemmanki kasvattanu =D

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    surupusero kirjoitti:

    Tämä on ihan outoa ja tunnen ettei kaikki oo hyvin. Sain tietää olevani raskaana, mutta en iloitse asiasta olleskaan. Tämä on yhtä piinaa ja ajatukset harhailee. En halua miestäni neuvolaan tai edes raskauden ajaksi minun lähelle. Suoraan sanottuna haluan kasvattaa lapsen yksin ja en kaipaa miestä tueksi. Entiset suhteet ei ole toiminu ja yksinhuoltaja olen edellisen suhteen lapselle. Miten saisin taottua päähän, ettei kaikki miehet oo sikoja. Traumoja on vaikeaa saaha pois ja kukaan ei ymmärrä mua vaikka kuinka kertosin. Välillä haluun lapsen ja välillä taas tuntuu etten haluakkaan.

    Onko muilla vastaavaa koskaan tapahtunu? Kertokaa omia kokemuksia raskaudesta ja mietteistä sen aikana.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu