Katsoin eilistä tv-ohjelmaa ja ihmettelin kyllä hiukan joitakin asioita sinänsä hyvässä ohjelmassa.Paperiliiton puheenjohtaja haluaisi elää 85-v. ja ohjelman mukaan nykyisillä elämäntavoillaan elää tuskin 67-v. Hänelläkin esim. diabetes riskinä.
Elämässähän voi tulla odottamattomia asioita eikä mikään elämäntaparemppa niihin auta välttämättä. Miksi ja miten vanhkasi haluat elää? Onko se elämän tarkoitus olla täällä mahdollisimman vanhana?
Oma äitini kuoli jo 56-v. ja isäni 67-v. Surullista sinänsä, mutta joskus on läheisitä luovuttava.Itselläni on myös sukurasitteena monta sairautta, mutta en aio elämääni elää miettien mikä mulle voi tulla vai tuleeko. Enkä aio himokuntoilijaksikaan enää.Kummaa hysteriaa. Jos elää elämänsä nauttien ei kai vuosilla ole merkitystä!!!
Onko hyvän kunnon tarkoitus se, että makaat sairaalan vuodeosastolla dementikkona, ja muu kroppa on kondiksessa. Urheilet hiki päässä ja rattijuoppo tulee ja sun yli. En ymmärrä tätä nykypäivän laihisvouhotusta, kuntoa pitää olla, kituuttaa rehuilla, tehdä työtä hampaat irvessä.
HUH!
Elämässähän voi tulla odottamattomia asioita eikä mikään elämäntaparemppa niihin auta välttämättä. Miksi ja miten vanhkasi haluat elää? Onko se elämän tarkoitus olla täällä mahdollisimman vanhana?
Oma äitini kuoli jo 56-v. ja isäni 67-v. Surullista sinänsä, mutta joskus on läheisitä luovuttava.Itselläni on myös sukurasitteena monta sairautta, mutta en aio elämääni elää miettien mikä mulle voi tulla vai tuleeko. Enkä aio himokuntoilijaksikaan enää.Kummaa hysteriaa. Jos elää elämänsä nauttien ei kai vuosilla ole merkitystä!!!
Onko hyvän kunnon tarkoitus se, että makaat sairaalan vuodeosastolla dementikkona, ja muu kroppa on kondiksessa. Urheilet hiki päässä ja rattijuoppo tulee ja sun yli. En ymmärrä tätä nykypäivän laihisvouhotusta, kuntoa pitää olla, kituuttaa rehuilla, tehdä työtä hampaat irvessä.
HUH!
Vastaukset 10
Vanhimmat
vanhaksi pitäisi elää, mieluummin terveenä. Mutta kukapa tietää kuinka "terveenä " täältä sitten loppujenlopuksi lähdetään. Kuitenkaan vanhoista ei välitetä huolehtia, varsinkin jos 80 kymppisenä ei enää ihan yksin tulisikaan toimeen. Ainoa toive tässä olisi että sais terveenä kuolla, eikä toisten armoilla kituuttaa.
tätä "haluan elää mahdollisimman vanhaksi" systeemiä.
Oikein vanhojen elämä on tälläistä.
Vaivoja on vaikka muille jakaa, ei jaksa huolehtia itsestään , ei edes alkeellisimmista asioista. Tekniikka ajaa ohi, liikkuminen, kaupassa käynti kaikki on vaikeaa. Pillereitä popsitaan kouratolkuilla.jne .
Miksi pitää haikailla pitkää elämää. Toiset elävät vanhaksi toiset eivät.
Mikä se on , että pidentää itse omaa elämäänsä. Kyllä se on tähtiin kirjoitettu, mitä jokaiselle tapahtuu.
Ihanaa, että joku jaksoi vastata arkaan aiheeseen. Olen myös sitä mieltä, että "kohtalolla" on jossain määrin osuutta asiaan...vaikka kuinka yrittäisi elää terveellisesti ja muutenkin.
Ihanaa viikonloppua kaikille!!!
Olen sitä mieltä että, ihminen voi vaikuttaa osittain elämänkaarensa pituuteen, terveellisillä ja riskittömillä elämäntavoilla, siis osittain.
Kuntoilu, terveellinen ruoka, harrastukset tms, mikä on ihmiselle mieltävirkistävää ja mielihyvää tuottavaa toimintaa, saattaa tuoda lisää elinvuosia.
Jos taas mielihyvän saa tupakasta tai vinetosta, se ei ehkä tuo lisävuosia mutta, ihminen voi elää siitä huolimatta tyytyväisenä elämänsä.
Minä ainakin koitan joka päivä muistaa sen että, elämä on lahja ja elän sen arvoisesti ja nautin pienistä asioista ja hetkistä, myös huonoista asioista voi olla elämässä hyötyä.
Olen yksihuoltaja 10v pojalle, ja senkin takia olen yrittänyt elää vastuuntuntoisesti, välttäen ylimääräisiä terveydellisiä riskejä.
Menneen viikon eräänä aamuna oli minulla elämä katkolla, minulla joka elän "tervettä" ja rauhallista elämää.
Törmäsin hirveen moottoripyörällä, juuri silloin kun sitä vähiten osasin odottaa, keskellä kirkasta päivää, silloin kun mitään uhkaa ei pitänyt olla olemassa elämässäni.
Kuten sanoit kirjoituksessasi, elämässä tapahtuu odottamattomia asioita, asioita joihin yrittää alitajuntaisesti valmistautua ja jotka ovat edessäsi kuitenkin täysin odottamatta.
Minulla oli "onnea" tai jokin "suojelus" matkassa, kärsin lähinnä henkisiä vammoja, mutta olosuhteet oli pahimpaan mahdolliseen.
Mikä sitten olisi huonoin mahdollinen lopputulos, sitä en kykene ajattelemaan vielä.
Poika kysyi kerran minulta, "iskä, kuinka vanhaksi elät"...ajattelin asiaa jonkin aikaa ja sanoin että, "jos mitään yllättävää ei tapahdu niin kai johonkin kahdeksaankymppiin"...niin, jos mitään yllättävää ei tapahdu?.
Minusta jokainen päivä on voi olla viimeinen, mutta niin ei voi ajatella eikä elää.
Minä olen aina saanut elämäniloni pienistä arkisista asioista, ja pojan kanssa touhuamisesta ja meillä on yhteisä suunnitelmia paljonkin.
Olen sanomattoman onnellinen siitä että, olen nyt tässä ja voin kirjoittaa tätä tarinaa ja voin taas tänäänkin nauttia elämästä.
En ole koskaan kantanut huolta pienistä murheista elämässäni, koska tiedän sen että, monella ihmisellä voi asiat olla paljon huonomminkin ja en jää miettimään menneitä vaan ajattelen tulevaisuutta ja tätä päivää.
Luulen kuitenkin että, kun tulee päiviä jolloin asiat menee päin puuta, on hyvä muistaa mistä on selvinnyt, niin silloin monet murheet tuntuu mitättömiltä.
Yrittäkää nauttia elämästä, vaikka olisikin taivaalla tummia pilviä, ja pitäkää huolta läheisistänne.
Mukavaa ja iloista syksyä kaikille.
Mutta visuaalisena ihmisenä pisti silmääni nuo kolme -merkkiä jotka näyttivät risteiltä.
Et varmaankaan tarkoittanut sitä.
mutta ne voisi tulkita niinkin että, tästä eteenpäin on enemmän plussaa elämässä.
Kiitos huomautuksesta.
Ei minulla ole mitään hinkua elää mahdollisimman vanhaksi. Kiinnitän huomiota elämäntapoihini siksi, että voisin elää mahdollisimman tuskattoman ja itsenäisen elämän.
Tässä iässä jo saa esimakua erilaisista kolotuksista. Kun ikää tulee lisää, myös kivut ja säryt lisääntyvät, se on väistämätöntä. Terveellisillä elämäntavoilla toivon voivani vaikuttaa siihen, ettei minun tarvitse potea mitään ylimääräisiä kipuja. Toivon että säryt pysyisivät siedettävissä rajoissa, eikä tarvitsisi niiden takia odottaa kuoleman tuomaa helpotusta vuositolkulla.
Onnettomuudet ja vakavat sairaudet, kuten syöpä, ovat tietenkin ennalta aavistamattomia, ja voivat kohdata ketä tahansa. En kuitenkaan halua tieten tahtoen itselleni tuskaisaa loppuelämää kun voin omilla valinnoillani vaikuttaa siihen. Voi nimittäin käydä niinkin, ettei onnettomuus kohtaakaan juuri minua.
sen yhen juontajan esittelyn ja remppa-alun. Kävi vaan ärsyttämään, kun aikuiset miehet leikki kikkelit esiin leikkiä-ja se näytettiin siinä ohjelmassa!
Ehkä ei ihan asia-ohjelman tasoa.
Panin pari huomautusta kikkeleistä menemään, en tiiä, onko poistettu.
Olen itsekin ihmetellyt kyseisessä tv-ohjelmassa ja muutenkin ihmisten hirvittävää hinkua elää "vanhaksi". Minulle itselleni kyllä 60-v riittää. Tosin olisin kyllä valmis heittämään pyyhkeen kehään ja kuolemaan ihan vaikka tänä päivänäkin. Tuskin siitä suurtakaan vahinkoa tulisi.
Isoisäni, joka eli 85 vuotiaaksi valitteli loppuaikanaan, että rippikoulukaverit on kummallisesti harvenneet ja vanhat ystävät. Ja sama se taisi olla isoäitinikin kohdalla ikää 93-v, kun kuoli. Hänelläkään tuskin niitä vanhoja ystäviä oli elossa tai ainakaan kovinkaan vireitä.
Letkujen varassa en aio vanhana elää, jos niin sattuisi käymään, ettei kuolema korjaa ripeästi. Jokin inhimillisyys pitää säilyttää.
Siivetön
"Sattuneesta syystä" en ota kantaa aiheeseen - en seuraa edes koko ohjelmaa, sillä (kuten tiedät) kohdallani se ei auta.
Toivottavasti Sinä porskutat entiseen malliin ja kauan!