Olen nuori nainen, kotoisin maalta. 16-18-vuotiaana olin ihan varma, että olin lesbo, sillä kiihotuin vain naisista ja ihastuinkin tuolloin yhteen aika paljon vanhempaan naiseen. Olin ihan kauhuissani ja sekaisin tästä kaikesta.
Sitten lähdin opiskelemaan, nyt olen asunut pari vuotta muualla ja tajunnut että minulla oli ylisuojelevat vanhemmat. Kasvoin ihan tynnyrissä ja viime aikoina on toden totta käynyt minulle selväksi, että ihan hetero olen kyllä. Enää ei naiset kiinnosta siinä mielessä ollenkaan.
Yleensähän sitä sanotaan, ettei kulttuuri tai ympäristö vaikuta seksuaaliseen suuntautumiseen. Voisiko kuitenkin olla joskus näinkin? Tätä vahvistaa myös se, että tunnen yhden homon, joka asui 27-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona.
Viestini voi vaikuttaa naiivilta (?), en osaa oikein arvioida sitä itse... tarkoitukseni ei ole loukata tällä ketään.
Sitten lähdin opiskelemaan, nyt olen asunut pari vuotta muualla ja tajunnut että minulla oli ylisuojelevat vanhemmat. Kasvoin ihan tynnyrissä ja viime aikoina on toden totta käynyt minulle selväksi, että ihan hetero olen kyllä. Enää ei naiset kiinnosta siinä mielessä ollenkaan.
Yleensähän sitä sanotaan, ettei kulttuuri tai ympäristö vaikuta seksuaaliseen suuntautumiseen. Voisiko kuitenkin olla joskus näinkin? Tätä vahvistaa myös se, että tunnen yhden homon, joka asui 27-vuotiaaksi asti vanhempiensa luona.
Viestini voi vaikuttaa naiivilta (?), en osaa oikein arvioida sitä itse... tarkoitukseni ei ole loukata tällä ketään.
Vastaukset 30
Vanhimmat
vastaan on tapana kapinoida teininä tai nuorena aikuisena, ja lesbahtaminen on yksi keino tehdä irtiottoa porukoihin. Jotkut sitten jää lesboiksi ja toiset ei. Ei mitään hätää :)
Muutaman vuoden kuluttua kenties huomaat, että olet paitsi tynnyrissä kasvatettu, myös tynnyrissä koulutettu. Tähän viittaavat kaikki viestistäsi luettavat merkit.
Mitä vikaa siinä on, jos ihminen asuu vanhempiensa kanssa vaikka hamaan hautaan? Onhan Anni Polvan Tiinakin tehnyt niin jo montakymmentä vuotta.
1) Toistan: en halua loukata viestilläni ketään.
2) Viestini pointti ei ollut arvostella vanhempiensa luona asuvia aikuisia, vaan kysyä, voiko ylisuojeleva perhe vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen.
Kato telkkaria jos ei ole tekemistä.
ja lesbo oon ollu ikäni
Tynnyri? Ylisuojelevat vanhemmat? Kuulostaa niin niin tutulta. Lisää siihen rigidi uskonnollisuus, joka leimaa koko kasvuympäristöä kodin ulkopuolellakin.
Olen tainnut jossain toisessa ketjussa jo kuvatakin äitini kasvatusideoita ja niiden toteutuksia.
En ehkä kertonut sitä, että hänen tapansa tuoda tyytymättömyytensä esille oli luonteeltaan melko enfantiili: itkua, masentuneisuutta, "rikki menemistä". Ah, miten olenkaan tuhlannut elämääni sen pelkäämiseen, että jonkin valintani, sanani tai tekoni tähden äiti menee rikki.
Nyt neljäkakkosena (ei viittaa lankun tuumamittoihin) ymmärrän, ettei äiti menekään niin helposti rikki, kuin on antanut ymmärtää, ja että vaikka menisikin, minun on sittenkin tehtävä oman elämäni valinnat hänestä riippumatta.
Minäkuva muodostuu aika lailla siitä, mitä itselleen itsestään sanoo - totta tai ei. Minä olen suurimman osan elämästäni sanonut oikeasti kyseenalaistamatta, että olen hetero. Miksi? Löytyykö sylttytehdas kasvatuksesta? No takuulla löytyy!
P.s. Meillä kapinointi oli ainakin minulle jokseenkin mahdotonta. Minusta tuli ylikiltti. Ei uhmaikää, ei murrosiän kapinaa ...
susta huua! lankkuja:D
tämän kakkosne... eiku... tyylistä! Älykästä pohdintaa hyvin ylös pantuna, nam.
Toi sun äitis marttyyrityylinen täsmäprovosointi on kyllä kaikkein murskaavinta oman tahdon kehityksen kannalta! Vaikka kyse onkin äidistäsi, niin hän on kyllä täsmälleen tiennyt mistä sympatiaa pilkkiä! Arggh.
Maar se sylttytehdas ainakin osittain aina kasvatuksestakin löytyy. Toisaalta ylikiltteys on myös luonteenpiirre, jota ruokkimalla - tuli se nyt sitten ulkoa päin tai itsestä - se voimistuu ja ottaa määrätyn ylivallan, vääristää mittakaavoja vähän joka asian suhteen. Tässä tapauksessa äitisi ensin ruokki sitä ja sitten siitä tuli opittua???
Mä tunnistan myös tuon ylikiltteuden itsessäni, mutta hieman eri muodossa. Kotoa se ei ole peräisin, olen lähtenyt sieltä alkuaan pirun rikkinäisistä vaiheista hyvin varhaisessa vaiheessa kauas pois omilleni ja ollut äitiini vuosia vain harvakseltaan yhteydessä.
Aina olen tietenkin tykännyt äidistäni, sellaisia ongelmia ei ole ollut, mutta se nyt vain meni niin. Sen toinen mies ei todellakaan pitänyt siitä mitä olin ja osoitti sen kyllä, joten ei huvittanut mennä kuunteleen ja katteleen tätä herraa. Vanhemmiten välit ovat äitini ja hänen sitä seuraavan miehen kanssa hyvät, toverilliset ja mun mielestä luonnolliset, kuten tässä vaiheessa: 43v pitääkin. Äitini mielestä on ollut ihan ok mitä olen, kunhan pärjään ja olen onnellinen. Yhdestä paskasuhteesta jopa ilmaisi syvän huolensa!
Musta on hienoa, että olet kuitenkin lähtenyt kuorimaan itsestäsi uusia kerroksia, nimittäin vasta sitten on myöhäistä tarkistella ja muuttaa omien tarpeiden mukaan suuntaansa kun on kuollut.
Hyvä ja rohkea teko SINULLE.
Sitäpaitsi määkin olin kakskymppisenä viisaimmillani - sen jälkeen onkin ollut aina vaan hiljaisempaa ;) ...tarkoitan sitä, että järki ja vaikkapa se oma tahto tuppaa laskeutumaan päähän vasta eletyn elämän myötä! ETTÄ: kunpa olisikin silloinen kroppa ja tämä järki, niin vot sitä mentäs!
... mukava kuulla, kiitos! Ehkä tykkään takaisin, mutten tiedä kuka oot ... :/
>> Tässä tapauksessa äitisi ensin ruokki sitä ja sitten siitä tuli opittua???
sukulaissielu, oon tässä päätellyt itsekseni jo jonkun aikaa ;)
Tuo mitä ootte läpi käyneet on todella arvokasta! Se osoittaa sen, että jos tahtoa löytyy löytyy keinotkin. Mä annan äiteelles pinnat samalla kuin sulle...
Mä oon monta kertaa miettinut kahta seikkaa tässä äiti-lapsi suhteessa. Mulle isä ei merkitse mitään siis isänä emmä sitä oo koskaan vihannu paitsi teininä ku sillon piti jotain vihata, vaikka todella olis ollut syytäkin. Se kuoli kun oli 8-9v. Se niin kutsuttu isäpuoli ei koskaan markkeerannut isää sen vertaa kuin oma isäkään. Siis tämä on ihan totta, ei sellaista osaa kaivata mitä ei kunnolla ole koskaan ollutkaan. Isähahmo tietenkin oli, naapurin ihana isäntä, se oli mun isä ja olen sen hänelle sanonutkin.
No tämä on toinen stoori mitä mun piti. Siis kun mun äiti oli 19v kun se alko venttaamaan mua, vahingossa tietenkin, se sanookin mua sen varhaisvahingoksi. Ajatelkaa se oli 19v siihen aikaan kokematon kakara ja yhtäkkiä sillä on lapsi ja aivan kohta perään toinen, sisareni sekä hullu väkivaltainen juoppo mies, josta ei ollut elättämään perhettä tai huolehtimaan oikein yhtään mistään.
Miten helvetisti äitini joutui silloin ponnistelemaan pelkästään sen eteen, että sai ruuan pöytään ja laskut maksettua. Ei siinä paljon lasten kasvatusta ehtinyt miettimään... me olimme omatoimisia ja pyrimme auttamaan heti kun vain joku vähäkin käsissä pysyi. Kun mä olin 5v. tuli vielä tämän miehen kanssa veljeni. Meitä oli sitten kolme jaloissa pyörimässä.
Mä nostan hattua äitille ja korkealle! Mä en jaksa ruotia kasvatukseni mahdollisia virheitä... lapsuuden tapahtumista johtuen olen hyvin nuorena visusti päättänyt että jos joku mun elämäni pilaa se olen minä itse eikä yksikään muu henkilö! Sillä mä olen tässäkin järjessä tähän saakka pärjännyt.
Mä luulen, että nämä kaikki äiteet meirän äitee mukaan lukien kantaa aina vähän huonoa omaatuntoa siitä, miten silloin aikoinaan asiat periaatteessa joutuivat hoitamaan. Kun ei kerinnyt eikä jaksanut tai ihan mitä vaan nyt jälkeenpäin kokeekin väärin tehneensä. Mutta mä en ainakaan ole mistään katkera! Omat munaukset ne eniten harmittaa!
Menee pitkäksi, mutta toinen asia mitä olen pohtinut on se, että pitää oikesti hyväksyä se tosiseikka, että eri vuosikymmenet vaikuttavat suhtautumiseen lesbouteen vaikkapa. Kun sitä ei ole heidän aikanaan, siis vanhemman väestön, tavallaan ollut olemassa, eikä koko ajan esillä, niin sitä on hyvin vaikea käsittää jälkeenpäinkään enää. On tietenkin niitä, jotka käsittävät, mutta mä oon huomannut, että kun mennään tonne 65-75 ja sillai, niin sitä ei vaan mielletä, ei millään. Saati että omaan lapseen pitäisi väkisin painaa joku leima. Oikein teet kun säästät heitä! Ei se sun onneasi kavenna, vaan osoittaa ymmärryksesi.
Kaksi naista on kaksi vanhaapiikaa, jotka asuu yhdessä ettei tarvitse asua yksin... tuanoi, viitaten johonkin aiempaan ketjuun tässä, niin voipihan se niinkin olla...
"pitää oikesti hyväksyä se tosiseikka, että eri vuosikymmenet vaikuttavat suhtautumiseen lesbouteen vaikkapa. Kun sitä ei ole heidän aikanaan, siis vanhemman väestön, tavallaan ollut olemassa, eikä koko ajan esillä, niin sitä on hyvin vaikea käsittää jälkeenpäinkään enää."
Ilmeisesti vanhempi väestö on imbesillejä tai tahtoo uskotella olevansa sellaisia, koska eivät näe tai muista oman aikansa lieveilmiöitä.
Minä tietysti ymmärrän, että ihastus Adolf Hitleriin oli niin kova, että muut asiat unohtuivat kirkkoja sinivalkoiseksi maalatessa, mutta onneksi ajan vähemmän suositut kirjailijat ovat sen myös meille jälkipolville tallentaneet.
Seksuaalisuuskin oli sellaista ennen, että kun tuli laiva siirtomaatavaraa täynnä, niin hitaammat tytöt jäivät jalkoihin kun hameenhelmat ylhäällä suomalaisnaiset lähtivät hieman tienaamaan farkkuja ja kahvia ja muita ylellisyystarvikkeita.
Heroiinia ja amfetamiinia ei ostettu miltään diileriltä, vaan niitä sai reseptillä apteekista.
Kun latelee tällaista todellisuusperäistä Suomen historiikkia niin eiköhän rupea muistumaan menneisyydestä muu kuin kirkkoveneellä soutelu ja rekiajelut. Muistuu, että se naapuritalon renki taiskin koikkelehtia naisten releissä ja piiatkin viihtyivät kumman hyvin keskenään.
Mutta mitä tulee omaan sukuun niin minä sanoisin, että minua ottaa päähän olla sukua ihmiselle, joka on dementoitunut eikä muista vanhoja asioita oikein tai jonka ymmärryskyky on rajoittunut ja olenkohan minäkin sellainen toljake vanhana.
Emmä sillon eläny kun kirkkoja maalailtiin! Sillon toimittiin sen hetkisen ymmärryksen ja tiedon mukaan. Ei keskitysleireistäkään tai Hirlerin paskuudesta tiedetty kuin JälKEENPÄIN! Ja jälkiviisastelu, niin mehukasta kuin onkin ei kuitenkaan ole kovinkaan rakentavaa...
Mä taas joudun tulemaan toimeen TÄLLÄHETKELLÄ sen perinnön mukaan minkä mulle jätti nää jälkipolvet ja taas mun jälkeen tulevat joutuu keräileen elämäänsä niistä jätteistä mitä ME ollaan jälkeen jätetty.
Mitä mä siitä hyödyn jos menen vittuilemaan vanhoille että miks ette sitä ja miks ette tätä, yksikään asia ei oikene enää vaikka turpani niille riekaleiksi repisin! Uhhuh, tulipa sanottua, taholle joka ei just välttämättä ees ymmärtäny mitä sanoin... johan oli rakentavaa.
Ja maailman sivu on naitu! Kyllä ne ämmät suomipoijjaallekki ihan riittävästi on jakanut, jos nyt tätä linjaa pitää jatkaa...
Voi ne olla imbesillejäkin, olet ihan oikeassa, mut ei mun tartte sitä niitten omaa tunkioo kaivella ja mennä viisasteleen asioilla, joista en oikeasti tiedä hevon hittojakaan...
Ja TIETENKIN piian koikkelehtivat keskenäänkin, mutta veikkaampa prosentuaalista lukua sangen paljon pienemmäksi muin mitä tänäpäivänä. Totta mooseksessa kaikkia kuten sanoit lieveilmiöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. MÄ haen sitä takaa, ettei eri sukupolvet YMMÄRRÄ toisiaan eikä siitä yksinkertaisesti VOI riihetä...
Käsitykseni mukaan Hullu Lehmä oli kyllä siinä ihan oikeassa, että lesbous ei entisajan Suomessa nimenomaan ollut siinä määrin esillä kuin nykyään. Kun omat vanhempani (74v 82v) muodostelivat käsityksiään asioista, ei ollut tv:täkään.
>> Ilmeisesti vanhempi väestö on imbesillejä tai tahtoo uskotella olevansa sellaisia, koska eivät näe tai muista oman aikansa lieveilmiöitä.
tätä H.L. juurikin tarkoitti... ja sitä että on tarpeetonta suhtautua noin vihamielisesti näennäisesti ahdasmieliseen vanhukseen, vaikkapa. Ei sellaiset mun olemassaoloa minuna kaada, ei edes heilauta.... huoh...
Lisäksi entisajan ihmisillä oli muutakin tekemistä kuin vatvoa jotain tuhatvuotisia vääryyksiä ja pohtia miten ne perkuleet sai toimillaan mun elämän tämmöseksi surkeuden jatkumoksi. ;)))
Itte sitä elämänsä teköö ...vieläpä ittelleen...
pus.
Kyllä kai jokaisen sukupolven edustajat ovat menneiden sukupolvien uhreja. Jotenkin minusta hyvä lähtökohta voisi olla vaikka sellainen, että kaikki lajitoverit ovat myös jonkin sortin kohtalotovereita. Kukapa meistä pyysi saada syntyä?
Olen joskus yrittänyt kuvitella, miltä maailma ja muut ihmiset näyttävät psykopaatin silmien takaa. Yrittänyt tavallaan ymmärtää.
Tuon laitoin siksi, että toki sellaiseen on usein vaikea eläytyä, mitä ei ole itse kokenut. Kannustan silti lämpimästi ymmärtämisen yrittämistä ja jos se ei onnistu, niin sitten vaikka sen uskomista, mitä se toinen kertoo (jotkut tietty valehtelevatkin, sivuseikka). Maailmassa on ihan riittävästi pelkoja ja vihaa joka tapauksessa. No, tuo oli hieman klisahtavaa ...
Oliko "pus" minulle? Siinä tapauksessa pus itsellesi!
Tässä ja jossain muussa ketjussa virinneeseen "Huuan äiti"-keskusteluun on todettava, että jälkiviisaus on sitä parhainta viisautta. Runsaat 40 vuotta sitten sinut synnyttäneenä (jos nyt oikein ymmärsin) äitisi ei varmasti ymmärtänyt sinun parastasi siinä valossa kuin se tässä maailmanajassa juuri nyt ymmärretään. Tämä asia toistuu aivan jokaisessa vanhempi-lapsi- suhteessa. Onpa ihminen kokenut vanhempansa miten rohkaisevina hyvänsä, se viimekätinen vastuu omana itsenään elämisestä ja juurevan minäkuvan rakentaminen - eri paloista - on kuitenkin aina yksilöllä itsellään.
se oli Sulle huua:a nainen!
Siis sä ihan oikeesti laitoit tohon nyt sellaisen teesin, jota mä käytän todella paljon: "en mä oo pyytäny tänne syntyä..."
Well, musta muutamat kliseet on kivoja, koska niissä on totuuden siemen kuitenkin... ei aina tarvitse vetää perässään koko maailman kokoista kivirekee lastattuna kaikilla mustilla synneillä, mitä vaan kuvitella saattaa.
Mä voin tässä pienessä siivussani nauttia vaikkapa seuraavasta ihan hyvillä mielin, vaikka tiedän, että jotakuta raiskataan tälläkin hetkellä...
Eli: menen nyt ensin koirien kanssa ulos, siten saunaan ja sen jälkeen juon kupillisen kahvia ja katson ikkunasta ulos... tuulee... jotenkin pervoa kun sitä ei kuule, vain näkee lasin läpi, vihreät ja keltaiset lehdet sekoittuvat...
Hieman aleni alaleuka, kun kirjoittajan kohdalla luki "Huuan äiti" ... :D
>> Runsaat 40 vuotta sitten sinut synnyttäneenä (jos nyt oikein ymmärsin) äitisi ei varmasti ymmärtänyt sinun parastasi siinä valossa kuin se tässä maailmanajassa juuri nyt ymmärretään.
Aivan sivullisena minusta on ihan oikein, jos alaleukasi nyt hiukan väpättää :-)
Mieti, mitä omat lapsesi sanoisivat sinusta 40 vuoden kuluttua, jos voit kuvitella maailmaa tulevaisuudessa. Paljon mahdollista, että äitisi kaikessa epätäydellisyydessään on se ihminen, joka sinua on tässä maailmassa kaikkein ehdoitta rakastanut.
huua mun mielestä sellaista ees sanonu, siis miten mä asiaa oon ymmärtänyt...
Päinvastoin mun mielestä huuan tekstistä on alun perinkin henkinyt rakkaus äitiin, ei missään nimessä katkeruus... musta toi on ollut aikuista aikuisiän pohdintaa siitä miten elämä on mutkitellut sekä miettimistä mikä mistäkin johtuu. Musta hän on ollut hyvinkin rehellinen. Kyllä kaiken saa kyseenalaistaa, kasvatuksensakin, ei se silti tarkoita sitä, etteikö heitä rakastaisi tai sen kummemmin että syyttäisi omaa olotilaansansa siitä mitä valintoja vanhemmat ovat aikanaan tehnet...
Ja mikä toi lopun kommentti nyt on? Mun lapset sanois, että se oli täysin kahjo (HL), mutta ehdottomasti upea ihminen!
Minusta ihmisellä on oikeus ilmaista katkeruutensa vanhempiaan kohtaan. Tällaista sukupolvienvälistä debattia ei voi kuitenkaan katkaista siihen kohtaan mistä itse tykkää ("kärsin paljon siitä että äitini oli tyhmä eikä tiennyt sitä mikä nyt tiedetään"), vaan on kuunneltava vastapuheenvuorokin. Huua ei varmasti tarkoita tehdä niin, mutta olisi aika ala-arvoista lyödä aikuisena vanhempaansa sillä, mitä on suureksi osaksi hänen ansiostaan saanut oppia.
Lastesi käsitys upeudestasi on varmasti jälleen kerran täysin riippuvainen heidän omaehtoisesta henkisestä kasvustaan ja anteeksiannostaan.
Aika viihdyttävää lukea spekulointeja siitä, mitä mielessäni on liikkunut. Ehkä olen avautunut turhan paljon tällä palstalla: eihän mun äitisuhde varsinaisesti muiden reposteltavaksi kuulu.
En ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit sillä vastapuheenvuoron kuuntelematta jättämisellä. Äiti ja minä olemme molemmat lörppöjä (jälkimmäisen ehkä olette huomanneet(?), mutta äiti on ehdottomasti pahempi tapaus tässä suhteessa.) Ja lörppöyttä tarkoitan positiivisessa mielessä. Ollaan niinku puhuttu puolin ja toisin ja kuunneltu tosi tarkasti, koska kummallakin osapuolella on ollut selkeä pyrkimys toisen ymmärtämiseen. Se on tuottanut hedelmää. Olemme molemmat ilmaisseet tyytyväisyytemme.
Minusta tän aiheen vois vaikka jättää jo tältä palstalta ...
Ymmärrän oikein hyvin, että asia on herkin mahdollinen mitä ajatella saattaa. Eipä siihen olisi otettu kantaa, ellet itse olisi ottanut puheeksi.
... ja alaleukani ei väpättänyt. Se vain laski hieman yllättyneisyydestä: enpä osaisi odottaa löytäväni meidän äiteetä tältä palstalta. Olisi tosi iso yllätys, ja ehdottoman positiivinen. ;)
Vähän outo tuo kysymysasettelu, voihan se tavallaan kapinointina vaikuttaakin, mut kyllä seksuaalisen suuntautumisen mielestäni kukin ymmärtää ihan itse...
Vanhemmista sen verran, että mulla on sellainen tilanne, että mun vanhemmilla ja isovamhemmilla on tiukka käsitys siitä, minkälainen mies saa olla ja ja minkälainen nainen. Isovanhemmat oli käymässä jonkin aikaa sitten, ja kyllä mä jossain määrin asiasta edelleen ahdistun. Mä en sovi siihen muottiin, ja muutenkin vierastan tiukkoja sukupuolirooleja. Ihminen saa tehä mitä haluaa.
Kun sitä koko illan kuunteli, niin kyllä sitä edelleen aikuisena ihmisenä menee jotenkin pala kurkussa nukkumaan...
Ja jos joku arvioisi täällä mun ja mun äidin suhdetta ja missä määrin mun pitää virheitä antaa anteeksi, puuttumatta nyt noihin edellisiin viesteihin, en todellakaan pitäisi siitä. Jokaisen oma asia mitä antaa anteeksi, ei niitä tapaukisia voi tollei niputtaa. Outoo ihmisiltä jotka ei varmasti tunne tapausta eikä yksityiskohtia.
>> Vähän outo tuo kysymysasettelu, voihan se tavallaan kapinointina vaikuttaakin, mut kyllä seksuaalisen suuntautumisen mielestäni kukin ymmärtää ihan itse...
"No mitä sitten?
Kirjoittanut: madcow 22.9.2007 klo 16.02
Emmä sillon eläny kun kirkkoja maalailtiin! Sillon toimittiin sen hetkisen ymmärryksen ja tiedon mukaan. Ei keskitysleireistäkään tai Hirlerin paskuudesta tiedetty kuin JälKEENPÄIN!"
Aivan niin.
Ja anteeksi minä annan tuon ajan ihmisille tuollaiset. Elettiin kovia aikoja ja ne vaativat kovia ratkaisuja kovilta ihmisiltä.
Nyt niiden pitää vastaavasti ymmärtää, että nykyajan ihmiset joutuvat tekemään kovia ratkaisuja nykyajan ymmärtämisen valossa.
"Mitä mä siitä hyödyn jos menen vittuilemaan vanhoille että miks ette sitä ja miks ette tätä, yksikään asia ei oikene enää"
Ihan vain muistin virkistykseksi.
"ei mun tartte sitä niitten omaa tunkioo kaivella ja mennä viisasteleen asioilla, joista en oikeasti tiedä hevon hittojakaan..."
Miksi ne sitten kaivelevat meidän sukupolvemme tunkiota.
No yritänpäs valistaa, tuo oli aika väsyneenä kirjoitettu virke...
Niin että, outoa ajatella, että vanhemman suhtautuminen lapseen vaikuttaisi ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Siis siihen kehen tuntee vetoa ja kehen ei.
Eri asia olisi, jos haluaa kapinoida vanhempia vastaan ja tehdä kaikkea kiellettyä, "ruveta" lesboksi ärsyttääkseen vanhempia.
Ja ymmärtämisestä. Olen sitä mieltä, että ihminen ihan itse pitää siitä kenestä pitää, eikä siihen voi tuskin kukaan ulkopuolinen vaikuttaa. En ymmärrä, että jos on joskus tuntenut seksuaalista vetoa naista kohtaan, nyt sanoo että se on ohi ja onkin hetero. Ja etsii syitä tähän lesbouteen vanhemmista. Suuntautuminen on jokaisen oma asia tietysti, enkä sanele kenellekään mitä kukin on, mutta en ymmärrä viestinaloittajan ööh kysymyksen perimmäistä ajatusta, tai onko siinä mitään järkeä.
En nyt oikein osaa pukea ajatustani sanoiksi, mutta ehkä tuo selvensi hieman.
Se mikä eniten kysymyksesä minua hiersi, oli se, että henkilö arvelee jonkin ulkoisen seikan vaikuttaneen siihen, että hän on pitänyt nuorempana naisista.
Toi mun edellisen viestin virke tuskin aukeni kellekään ilman noita perusteluja, myönnetään...
Tässäpä tulee ehkä vielä väsyneempänä kirjoitettuja virkkeitä. Kilttien tyttöjen nukkumaanmenoaika oli aikoja sitten.
Ihmettelin vissiin sen takia, että ketjun rakenteesta päättelin viestisi olevan vastaus siihen mun leuanväpätysviestiin enkä ymmärtänyt lainkaan yhteyttä ... :D
Taisitkin ottaa kantaa ketjun avanneeseen viestiin?
>> outoa ajatella, että vanhemman suhtautuminen lapseen vaikuttaisi ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Siis siihen kehen tuntee vetoa ja kehen ei.